TAUSTAT KUNNOSSA

Oli suorastaan pakko laittaa tämä Saarisen Riston vuonna 2009 nappaama kuva näytille, koska kuva on juuri nyt hyvinkin ajankohtainen. Kuva on soutu-uistelun PM-kisoista Alavuden Kuorasjärveltä. Kisassa olimme Karin kanssa kakkosia ja kausi 2009 meni muutenkin putkeen kun voitimme kauden päätteeksi mestaruuden. No mikä tekee sitten kuvasta ajankohtaisen? Tuli lupauduttua "heikkona" hetkenä ehdokkaaksi Alavuden Seudun Osuuspankin edustajiston vaaleihin. Olen käytettävissänne ja äänestysnumeroni on 42. Ainakin taustat pitäisi olla kunnossa, johan sen oheinen kuvakin todistaa:-)
-Kippari

Kilpailu: Karviajärvi-uistelu

Nyt pääsen pitkästäaikaa päivittämään blogia, sillä Karvialla järjestettiin toiset uistelukilpailut tänä vuonna ja tänne oli meidän päästävä. Karviajärvi on siis tuttu järvi minulle aikaisemmista vuosista ja pidän järvestä erittäin paljon. Ja kenties siksi, että olen onnistunut jotenkin pärjäämään täällä ollen viime vuoden keväänä pokkaamassa Pasin kanssa ykköstilaa ja toissavuonna syksynä Hietakankaan Aleksanterin kanssa kolmostilaa ja vielä soutuveneellä!

Nyt meitä lähti kolmen poppoo johon kuuluivat Tero, Aleksanteri ja minä. Tämä oli siis ensimmäinen kerta Terolle Karvialla ja hän lähti innostuneena vetämään pottia. Yllätyin positiivisesti, sillä Tero jätti väliin metsästyspäivän ja lähti todellakin syksyllä mukaan uistelukilpailuun syksyllä. Pasi ei tällä kertaa päässyt lähtemään, vaikka myös hän pitää kilpailusta.

Kilpailuaamu oli ennustuksien mukainen eli tuulinen ja pilvinen kuten aina ennenkin, kun kilpailu on järjestetty syksyllä. Tosin viime vuotinen keli oli aivan mahdoton, sillä moni "isolla" veneellä ollut ei päässyt kunnolla kalastamaan. Ja hauskintanhan on, että muutama tohlo lähti tänne soutuveneellä (Minä, Aleksanteri ja Mustalahden Atte). Kala oli haastatteluiden perusteella tiukassa, mutta harvoinhan on kuulopuheisiin luottaminen...

Ja niin kilpailu alkoi klo 10:00 ja ei muuta kuin säipät leväälleen ja sekainen viehesetti veteen. Ensimmäisen tunnin aikana havaitsimme, että ei se kala tosiaankaan ollut otilla, sillä mittakalat olivat aivan jossain muualla kuin meidän igloossamme. Sitten löytyi pieni spotti, josta saimme kolme mittahaukea ja jokaisen samalla uistinmallilla. Löysimme myös tarkan syvyyden mistä me onnistuimme nämä kalat kaivamaan. Tämä kohti lopahti ja oli aika jatkaa kohti uusia maisemia.

Tunti tyhjää ja sitten alkoi taas taipua. Aivan pieneen hetkeen viisi mittahaukea joista yksi oli n. 3kg. Ja jälleen samanlainen syvyys ja aivan sama uistinmalli. Nyt siis alkoi olla selvää mistä ja millä. Jatkoimme ruumentamista eteenpäin, mutta ikävä kyllä emme saaneet pitkään aikaan muutakuin alamittaista silppua.

Kisaa käyty n. 4h ja laatikossa 8 mittahaukea. Ei hyvältä näytä. Seuraavaksi suuntasimme kohti saarta jonka reunasta olimme toissavuonna saaneet reilun vitosen mötkön. Kiersimme saaren ja onnistuimme saamaan yhden mitan lisää. Kun olimme aikaissa lähteä pois päin niin taipui kutonen ja 4kg kala nousi samassa pintaan. Aleksanteri tarttui haaviin ja minä vapaan, mutta samassa kala sukelsi syvyyksiin ja uistin lennähti vedestä. Pari valittua sanaa ja kierrosta tässä paikalla ja oli aika siirtyä seuraavaan paikkaan eli paikkaamaan ensimmäinen kohta mistä saimme nämä kolme mittahaukea.

Ensimmäinen lenkki ja heti tuplamitat! Nyt siis igloossa oli 11 mittahaukea. Ja aloimme jauhamaan tätä kohtaa tarkemmin ja muutaman lenkin jälkeen oli mittakalojen määrä jo 13. Sitten keulavitonen taipui ja veneen vieressä pärskähti! Hyökkäsin vitoseen ja komensin poikia ottamaan kutosen ja takanelosen pois tieltä. Pieni väsytystaistelu ja kala haaviin. Arvioimme painoksi 5-6kg. Muutama lenkki, mutta tyhjää. Aikaa oli jäljellä vielä 40min ja päätimme tehdä siirtymisen paikkaan mistä saimme viisi mittaa. Täällä pyörimme n. 20min saaden yhden mittahauen. Palasimme vielä kerran "aloituspaikkaan" ja viimeminuuteilla vielä yksi mittahauki veneeseen. Nyt siis mittahaukia yhteensä 17kpl ja ajattelin, että meillä oli kalaa n. 30kg.

Punnitukseen saavuimme viimseisinä ja tähän mennessä kärkipaikkaa pitivät Jalasjärveläiset Korpela ja Koski 24kg haukisaaliillaan. Meidän hauistamme kaksi meni hylkyyn ollen n. 1mm alamittaisia! Eli meidän 15 mittahaukeamme painoivat 28kg ja risat ja suurin haukemme 5,9kg. Tällä irtosi Karviajärvi-uistelun voitto tänä vuonna.

Kisa meni siis sijoituksellisesti hyvin, mutta kalamäärällisesti odotin parempaa, sillä keli olisi ollut erittäin otollinen, jopa jonkinmoiseen haukipottiin. Parantamista ensi vuoteen jäi paljonkin, sillä ottivehkeiden löytäminen kesti kauan ja paikkojen löytäminen vieläkin kauemmin. Eli oikein tai uudestaan! Ensi vuonna tulemme ehdottomasti puolustamaan voittoamme!

Tulokset:
http://www.asuk.fi/Kilpailutuloksia/2013/Uistelu/5_10_2013_Karvianjarvi_uistelu.htm

ps. Valitan kuva/videomateriaalin puuttumista! (akut sun muut loppu)


- Eero

Buster-Uistelu

Eilen kisailtiin siis perinteinen Buster-Uistelu, mutta tällä kertaa järvenä ei ollut Ähtärinjärvi kuten yleensä, vaan Perännejärvi, jossa käytiin kaksi viikkoa sitten myös Peränne-uistelu. Ja Peränne-uistelun perusteella valitsimme myös paikkamme Busteriin, sillä saimme Peränne-uistelussa hyvänkokoista (55cm+) haukea yllättävänkin paljon matalasta.

Kilpailuaamuna keli oli yhtä utuinen kuin Kuortanejärven treenipäivänä ja eteensä ei nähnyt edes kymmentä metriä. Keli oli tyyni ja loppupäiväksi oli luvattu auringonpaistetta täysin siniseltä taivaalta, joten oli odotettavissa vaikeaa päivää matalaan. Uisteluun saapui yhteensä n. 15 venettä, joista ylivoimaisesti suurin osa lähti matkaan kelkoilla ja luottomme matalapaikkaoihin vain kasvoi, sillä nyt ei ollut montaakaan venettä jakamassa kaloja samoissa paikoissa meidän kanssamme.

Aloitimme kilpailun paikasta, josta saimme selvästi eniten kalaa Peränne-uistelussa, mutta tämä paikka petti täysin antaen vain 2 mitta-ahventa ja yhden mittahauen. Tämän jälkeen paikkaan numero kaksi josta kepitimme yhteensä viisi tai kuusi hyvänkokoista haukea ja alkoi tilanne pikkuhiljaa näyttää ihan hyvältä. Tämänä jälkeen paikka numero kolme ja sieltä vielä yksi mittahauki kyytiin. Kahden tunnin uistelun jälkeen meillä oli siis 6-7 mittahaukea ja 2 mitta-ahventa. Olimme siis aivan hyvässä vauhdissa.

Seuraavaksi paikkaan numero neljä. Tyhjää... Paikka numero viisi ja tyhjää. Alkoi pieni tuskan hiki jo tulla kasvoille. Tämän jälkeen painot esille ja syvälle raippomaan. Kävimme kaksi paikkaa, missä uskoimme, että olisi mahdollisuudet saaada painoraipoilla kaloja Peränteeltä lävitse ja nämäkin molemmat olivat täysin tyhjiä.

Tämän jälkeen aloimme paikata alueita, mutta täysin turhaan. Saimme uudelta alueelta vielä yhden mittahauen ja loppuajan vedimmekin täysin tyhjää matalassa. Kahteen tuntiin siis n. 8 mittahaukea ja 2 mitta-ahventa ja viimeiseen neljään tuntiin ainoastaan yksi mittahauki. Tiesimme tosin, että jos meillä on vaikeaa saada tuolta järveltä kalaa niin ei se tule olemaan helppoa muillakaan.

Lopputuloksemme oli 12 800p ja tällä lohkesi Buster-uistelun kakkossija. Voittajaksi uistelivat Virolainen Asko, Humalamäki Pasi ja Loikas markku, eli ykkös- ja kakkostilat menivät Lohikas-vaappujen miehille. Kala oli siis toden totta erittäin tiukassa ja parilla mittahauella olisi voinut nostaa itsensä voittoon, sillä Virolaisen venekunnalla oli pisteitä n. 17 000.

Ensi viikonloppuna kisaillaan sitten joko Kuortaneen Kaarankajärvellä soutu-uistelukilpailussa tai sitten Virroilla Terassiuistelussa, jossa pyydetään sitä isoa. Valitettavaa, että näitä hyviä kisoja on samana päivänä näinkin lyhyen matkan välein.

Yhteenveto kaudesta 2013 (Eero)

Kausi 2013 oli minulle siis toinen täysi kausi Pohjanmaa-Cuppia ja samalla toinen kausi Pasin kanssa yhdessä. Tosin tänä vuonna Tero tuli veneineen uistelemaan meidän kanssamme ja tämän jälkeen alkoi tapahtua ihmeitä. Sijalta 11. sijalle 2. kaudessa. Emme treenanneet enempää mutta kenties panostimme hieman enemmän tähän lajiin. Ja minun ja Teron noin kymmenen vuoden mittainen kalastushistoria yhdessä saattoivat olla näitä tekijöitä jotka siivittivät meidät hyville sijoille. Ja yksi syy voi olla myös se, että Pasia saatiin rauhoiteltua monessa eri kisassa.

Ensimmäinen kilpailu oli siis Alajärvellä, jossa taktiikkamme oli selvä, haukea matalasta. Löysimme pienen alueen treeneissä jossa oli kalaa ja päätimme, että pyörimme tätä aluetta koko päivän. Tulos riitti sijalle kuusi. Yksi kerroinhauen karkuutus, herpaantumisia ei tarpeeksi keskittymistä. Ensi vuoteen on hyvä lähteä parantamaan sijoitusta.

Toinen kilpailu käytiin Evijärvellä ja päätimme pysyä mielestäni ainoassa oikeassa uistelumuodossa eli pitkävapapyynnissä matalasta. Treenissä löysimme muutamia paikkoja ja päätimme kiertää nämä kilpailussa. Täältä nousi myös vuoden isoin treenihauki 9,6kg. Kilpailussa teimme paljonkin virheitä. Väärä paikkojen ajojärjestys, liikaa tyhjien alueiden uistelua ja liian vähäinen treeni näinkin isolle järvelle. Tulos riitti silti sijoitukseen seitsemän, mutta tämäkin kiitos 7,9kg kerroinhauen jonka saimme treenaamattomalta alueelta. Sijoituksen on pakko parantua ja roimasti ensi vuonna!

Kolmantena oli vuorossa Lappajärvi, Vimpeli. Kenties vaikeimpia kilpailuja Pohjanmaa-cupissa meille. Täällä meillä kävi yksinkertaisesti helvetin hyvä tuuri, että sijoituimme kympin sakkiin sijalle yhdeksän. Yritimme treeniä Teron kanssa, mutta yli 10m/s puhaltava tuuli suoraan Lappajärven seljän yli teki tehtävänsä, eikä Pasinkaan veneellä kalastamisesta tullut mitään, sillä myötätuuleen vauhti oli 6km/h! Kilpailupäivänä ei onneksi tuullut lähellekkään yhtä paljon kuin treenissä ja päätimme mennä uistelemaan aluetta, josta minä ja Tero löysimme lämpimämpää vettä. Se kannatti. Tännekkin siis treeniä treeniä ja kenties pitää hyödyntää myös osaamistamme matalavedossa!

Neljäs ja mielestäni inhoittavin kilpailu Pohjanmaa-Cupissa on Lohikuninkuus Lappajärvellä. Tänne minä tai Tero emme kerinneet treenimään vaan Pasi joutui yksin treenaamaan. Kala ei ollut yhtään purulla treenissä, joten kilpailusta ei ollut odotettavissa mitään erikoista. Ensimmäiset kaksi tuntia olimme täysin pelipaikoilla, mutta sitten lähdimme seilaamaan kuin valtamerilaiva kohti ulappaa ja tämän jälkeen tietää, että kilpailu oli tässä kiitos hei. Sijoitus 22. En osaa sanoa tästä mitään, sillä niin vaikea kisa kuhan kertoimen ollessa 3 ja lohikalojen 20. Mutta treenillähän tästä selviää.

Viidennet kisat Patanan Tekojärvellä ja tämä on niitä paikkoja jotka sopivat meille kuin Lohikas-vaappu kuhan suuhun! Päivän treeni riitti sillä Ensimmäinen Pohjanmaa-cupin voitto oli tämän jälkeen hanskassa. Tosin liian tiukalla erolla! Ensi vuonna tarkempi treeni ja murskavoitto muihin nähden!

Toisvesi seuraavana eli kuudentena. Tero ja Pasi olivat treenanneet lomillaan muutaman päivän ja itse kävin vielä kisaa edeltävänä päivänä illasta Teron kanssa. Kalaa ei tullut treenissä eikä myöskään kilpailussa. Ja vielä vähemmän kilpailussa sillä 0 mittakalaa puntarille. Täällä teimme saman virheen kuin Lohikunkussa eli lähdimme pois pelipaikoilta. Yksi 10kg+ hauen karkuutus sekoitti päät. Eli jokaiseen kilpailuun ensi vuonna mukaan igloollinen jäitä jotka kaadetaan niskaan tarpeen vaatiessa!

Seitsemäs kisa Kuortaneella jonne treenasimme kaksi päivää ja viimeisenä päivänä selvisi, että menisimme matalaan. Kala oli erittäin huonolla syönnillä sinilevän ansiosta. Ja jälleen jotain tapahtui. Pari karkuutusta ja BADUM! Pian olimme vetämässä syvällä. Treeneissä n. 10h syvällä vetoa ja yksi tasan 45cm kuha. Onneksi heräsimme koomasta ja takaisin matalaan josta pari mittahaukea kyytiin vielä. Jo kolmas kilpailu jossa karkuutukset sekoittivat pään. Tässä lienee suurin parantamisen kohteemme ensi kaudeksi. Pitää vain pysyä niin tiukasti kiinni siinä mitä tekee!

Kahdeksas ja viimeinen kilpailu Lappajärvellä. Kuha-Lordin ei ajattelisi myöskään sopivan meille, mutta todistimme tällä kertaa, että kyllä se kuhan vetokin hallitaan jos vain pää pitää. Ja tällä kertaa se piti! Myös treenaaminen onnistui hyvin ja treenasimmekin kahdella veneellä onnistuneesti. Toinen vetää tyhjää ja toinen löytää paikat! Näin se menee! Kuha-Lordin kolmostila oli mielestäni huippusijoitus ja täällä ratkesi myös meille Cupin kakkosija. Pysyimme pelipaikoilla ja jaksoimme jauhaa. Tästä palkintona hyvä kalapussi.

Voisi siis sanoa, että rauhallisuutta lisää rutkasti. Lisää treeniä tietyille järville, mutta yhteistyö veneessä oli mielestäni erinomaista. Sijoitukset 1. 3. 6. 7. 9. Jokainen siis kympin sakkiin laskettavista kisoista. Tästä on pitkä matka Rajalan venekunnan sijoituksiin 1. 1. 1. 1. 2. Nämä muistuttavat lähinnä Teron ja minun soutu-uistelukilpailujen tuloksia. Olen täysin luottavainen siihen, että ensi vuonna lähdemme haastamaan Rajalaa tosissamme ja kenties löydämmekin itsemme näiltä sijoilta.

Hyvä kausi ja tästä on hyvä jatkaa kohti ensi vuotta. Tai eihän se kausi ole vielä päättynyt, sillä onhan kilpailuja syksyn mittaan vielä tulossa. Ja kaikki aika järvellä on plussaa ja hyvää treeniä. Olisi hyvä jos "vapaapäivinä" kävisimme muidenkin Cuppien kilpailussa sillä kilpailut ovat parasta harjoitusta, sillä niissä kaikkien on yritettävä täysillä. Eli Häme-Cup, PKS-Cup, Keski-Suomi-Cup... Tulemme kenties näkymään joissain näiden cuppien kilpailuissa!

ps. Lisään vielä kuvia ja videoita tästä kaudesta näin syksyn mittaan!

- Eero

Kilpailu: Kuha-Lordi Lappajärvi

Kilpailun ennakkofiilis oli hyvä, koska taisi olla ensimmäinen kerta kun keksin treeneissä miten ja millaisista paikoista Lappajärvestä saa kuhaa. Lisäksi Eerolla ja Terolla oli pakillinen Hauki-Lohikkaita, joidenka värit osuivat kohdilleen. Komensin vielä Eeron aamutuimaan vaihtamaan Lohikkaisiin Gamagatsun huipputerävät takakoukut, että mahdollisia kaloja ei ainakaan tylsien koukkujen takia karkuutettaisi.

Terolla oli myös pakillinen Noukkalan Mikan tekemiä uivia vaappuja ja tiedossa oli, että nämä NOU-Kalat pelaa Lappajärvellä kuin junan vessa. Kilpailuun starttasimme muiden perässä ja yllättäen, Kauhavan poijaat
tekivät saman peliliikkeen. Arvasin, että olimme löytäneet treeneissä saman alueen ja totesinkin Eerolle, että nyt päästään ottamaan miehistä mittaa:-) Kauhavalaiset tekivät siirtymäajalla jos jonkinlaisia kiemuroita ja kisan alkaessa Doradon avaruuskuomu-pleksikeulahan se sieltä niemen takaa lipui "tappituntumalle". Katsoin kellosta, että koko kaluston ( 10 vapaa ja 20 uistinta ) pyyntikuntoon laittamiseen meni tasan seitsemän minuuttia ja se on meiltä "säippä" orientuneilta puskarunkkareilta suhteellisen vikkelä suoritus. Lähdimme ajelemaan kohti "täppiä", josta treeneissä pamahti triplat ja iloksemme huomasimme, että muut veneet lähtivät uistelemaan toiseen suuntaan kuin me.

Ensimmäinen tunti oli vaikeaa ja "pisteeltä" ei tullut kuin jokunen alamittainen kuha, haukia kuitenkin alkoi paukkumaan tasaiseen tahtiin ja parin tunnin uistelun jälkeen repussa oli kolme mittakuhaa ja noin kymppi haukia. Kauhavalaiset tulivat omalta kierrokseltaan kuuloetäisyydelle ja sitten veneestä kuului hirveä meteli ja heti sen perään tuli soitto, kolmosen kuha kyytissä. No sehän sitten vaikutti meihin siten, että oli enemmän kuin hilkulla, että koko hommamme oli taas mennä lamaantumisen puolelle, mutta päätimme kuitenkin sitkeästi hinkata omaa linjaamme ja se todellakin kannatti. Ei mennyt aikaakaan kun treeni "täppi" alkoi antamaan kalaa. Lyhyessä ajassa saatiin Hauki-Lohikkaalla kelkoista melkein kolmosen kuha ja pari muuta mittaa lisäksi.

Igloon tilanne kisan puolessa välissä

Iso kuha irtosi heti haavissa mutta uistin ei. Lyhyen hämmästelyn jälkeen totesimme, että lukko oli jäänyt perukkeesta auki, kerrankin munkit kohdilleen meidän suuntaan:-) Takilalla saimme samaiselta pisteeltä kolme mittaa kuhaa NOU-Kalalla ( kiitokset vaan Noukkalan veneeseen värivinkistä:-)) ja igloossa sätkytteli jo yhdeksän mittakuhaa.  Sitten keli tyyntyi täysin ja kuha sulki kitansa. Pyörimme sitkeästi pientä rinkiä ja samassa lähti kuin Annikki Tähti kaksi siimaa laukurista liikkeelle. Samassa ilmaan hyppäsi hyvä hauki ja arvelimme sen olevan kerroinkala. Pikku hiljaa saimme kalan veneen taakse ja onnistuneen haavitsemisen jälkeen kyytissä oli päivän ensimmäinen kerroin hauki. Toinen hauki oli noin kolmosen luokkaa. Paikka hiljeni
täysin ja oli seuraavan peliliikkeen vuoro. Aikaa oli jäljellä parisen tuntia kun lähdimme paikkaan numero kaksi, mistä treeneissä tuli mittakuha ja iso hauki.

Teron lähestyessä täppiä Eero kikkaili takilalla ylös-alas liikettä kun vapa taipui oikein kunnolla. Kala pumppasi pariin kertaan ja vapa jäi luokille, iso kuha!!! Eero kelaili kalaa lähemmäs venettä naama punottaen ja kala ei meinannut tulla pintaan millään. Menin moottorikaivoon valmiiksi jättihaavin kanssa ja heti kun kuha
ponnahti pintaan annoin haavin heilua. Kuha kyytissä ja sitten oli meidän vuoro huutaa kuin hyeenat:-) Arvioimme silmäpuntarilla kalan painavan noin neljä kiloa ja pikku hiljaa tilanne alkoi vaikuttamaan hyvältä.

Saimme kilpailun lopuksi vielä noin kympin verran haukia ja yhden mitta kuhan ja sitten olikin aika mennä puntarille. Kalaa oli noussut tosi hurjasti, mutta oma pussimme oli kyllä kisan isoimpia noin silmämääräisesti. Kauhavalaiset olivat pitkän aikaa kiinni koko kisan voitossa ( isoin kuhapussi = kilpailun voitto ), mutta poikien ohi menivät Noukkala, Rajala ja meikäläiset, meillä oli haukea enemmän, tuloksena siis kilpailun kolmossija ja koko cupin kakkossija!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kilpailun kolmoset ja Cupin kakkoset

Aivan loistava kisa ja aivan loistava kausi. Kilpailun voitto meni kuin menikin lähes 200000 pisteellä, Noukkalan voittotulos 198930 pistettä, on aika huikea saavutus. Meidän kisan kruunasi kilpailun isoin kuha ja sillä kotiinviemiseksi kaikkien muiden palkintojen lisäksi Lowrancen karttaplotteri. Kausi on nyt isojen poikien cupin osalta taputeltu. Suuret kiitokset Eerolle ja Terolle siitä, että saatiin homman pelaamaan ja suuret kiitokset Loikkaan Markulle, Pohjon Markulle, Rantalan Hannulle, Viitasen Keijolle ja monelle muullekin, jotka ovat meitä kauden aikana jeesanneet. Nyt sitten katseet on jo käännetty ensi kauteen ja varmasti tulemme vierailemaan joissakin Häme-cupin kisoissa ja yritämme tietenkin omalta osaltamme edesauttaa sitä, että Rajalan venekunnan ylivoima loppuu kauteen 2013:-)

-Kippari

Treeni: Lappajärvi Kuha-Lordi (Kippari)

Lappajärvi on sen verran iso meteoriitti kraateri, että kahdella veneellä saatiin pikkuisen enemmän näkemystä missä se kuha luuraa. Kauhavan poijaat ( samaiset Kuortaneen kisan hekottelijat :-)) lisäsivät vielä pikkuisen vettä myllyyn ja kierroksia koneeseen kun kaverit olivat kolmen venekunnan voimin treenanneet lähes koko viikon kilpailua varten ja kuhaa oli kuulemma tullut rumasti. Lohikunkussa kuhan kerroin on kymmenen, joten hauet ovat kisassa pelkästään sivutuotteita.

Yleensä Lappajärvellä hauki on hullulla purulla tähän aikaan ja niinhän se oli nytkin. Lähdin vetelemään syvempiä vesiä, eli 7m-10m vettä ja heti kun sain kelkat levälleen alkoi hillitön laukausijoiden napsukonsertti. Haukea tuli ihan hemmetisti ja yksin oli hauska niitä kelailla ja samalla yrittää pysyä edes jonkinlaisella ajolinjalla. Ainoa pieni mutta oli se, että kuhia ei näkynyt. Kiertelin vanhoja tiedossa olevia kuhapaikkoja läpi ja ainoastaan hauki oli purupäällä.

Sitten läheltä Kurejokisuuta pamahti pari mittaa samalta pisteeltä, joten alkoihan niitä kuhiakin löytymään. Sitten taas olikin hyvin hiljaista kuhien suhteen pitkän aikaa. Sitten mieleeni tuli erään vanhan pohjanmaa cupin kiertäjän vinkki eräästä ison kuhan alueesta ja ajattelin treenin lopussa käydä pyörähtämässä tällä itselle täysin vieraalla alueella.

Lähestyessäni aluetta alkoi tapahtua. Sain lyhyessä ajassa pari mittakuhaa kyytiin ja sitten kaiussa alkoi tapahtua kummia. Pohja alkoi yhtä äkkiää nousta ja keskellä valkoista aluetta olikin oikein vanhan kunnon häröpatti. Välittömästi kelkasta lähti kaksi siimaa liikkeelle ja samassa takilakin alkoi heilumaan, triplatärppi. Kelailin kalat kyytiin  ja kaksi kaloista oli kuhia ja toinen kuha oli lähemmäs 60cm ja toinen reilu mitta. Jatkoin matkaa ja sain vielä paikan läheisyydestä pari mittaa, joten nyt alkoi hampaita hymyilyttää ja samoilla virnistyksillä soitinkin poijille toiseen veneeseen ja kerroin aloituspaikan selvinneen. Samoihin aikoihin Kauhavan kaveri soitteli ja kertoi ennustavansa kisan voittotulokseksi lähemmäs 200000 pistettä ja äsköisen  rytinän jälkeen tulos saattoi aika lähellä tuota ollakin, vaikka se kyllä kuulosti aika hurjalta lukemalta.

Kauhavan kaveri kertoi yksityiskohtaisesti missä mikäkin venekunta oli samaisena päivänä vetänyt vaikka kaveri ei itse ollut lähelläkään kohdetta. Oli kuulemma agentit järvellä tutkailemassa tilannetta:-) Panokset kovenee ja kisassa nähdään pitääkö treenissä löytämäni täpit kutinsa.

- Kippari

Treeni: Lappajärvi Kuha-Lordi (Eero ja Tero)

Lähdimme Teron kanssa viideltä ajamaan kohti Lappajärveä. Olimme suunnitelleet, että treenaisimme kahdella veneellä siten, että Pasi olisi kokeneinpana konkarina yksin ja minä ja Tero uistelisimme Teron veneellä. Vedimme eri syvyyksiä ja alueita ja näin kartoittaisimme Lappajärveä paljon enemmän mitä yhdellä veneellä pystyy.


Kartoitimme Teron kanssa matalempaa vettä josta olimme aikaisemmin joitakin kuhia saaneet. Alueet olivat myös sellaisia mitkä edellisinä vuosina ovat olleet kiellettyjä, joten tänä vuonna ne olivat uusia kaikille eli siis hyvä käydä treenimässä. Olimme kuulleet muilta, että kalaa tulisi enemmän kuin koskaan ja ettei alle 200 000p pussin kanssa asiaa edes kympin sakkiin. Joten kalaa olisi siis löydettävä ja paljon!

Eli vedimme Teron kanssa matalempaa n. 5m vesistöä. Keskityimme Teron kanssa Itärantaan, jonne tuulikin sopi hyvin treenissä, joten odotimme, että joitakin mittakuhia nousisi. Ja heti ensimmäinen lenkki yhteen karikon laitaan ja heti kaksi n. 50cm kuhaa. Ja samaan alueen reunasta nousi myös muutama mittahauki. Jätimme alueen heti ensimmäisen lenkin jälkeen rauhaan ja lähdimme kohti etelää.

Uistelimme siis Teron kanssa kohti etelää nelisen kilometriä ja tältä alueelta saimme Lohikunkussa paljonkin 41-42cm kuhaa, mutta kuten odottaa saattoi näin syksyllä eivät nämä kalat olleetkaan tässä vaan tilalla oli enää muutama alamittainen kuha ja pari mittahaukea. Alkoi siis selvitä, että kalat eivät olleet laajoina mattoina vaan yllättävänkin pienissä poteissa. Tästä lähdimme etenemään kohti pohjoista myötäillen Kärnänreunaa ja aluetta, josta Pasi oli aikaisempina vuosina saanut joitain mittakuhia.

Uistelimme Kärnänmatalikon reunaa Kärnänsaaren pään tasolle asti saaden jälleen kerran vain muutamia mittahaukia. Eli mittakuhat olivat täysin kadoksissa lukuunottamatta alun paikkaa. Josta laskimme Teron kanssa, että 10kg mittakuhaa olisi ehdoton maksimi. Eli oli siis etsittävä lisää kalaa.

Seuraavaksi suuntasimme veneen nokan kohti Vimpelin jokisuuta josta päätimme lähteä jälleen kohti etelää. Tätä penkkaa jatkoimme aina Pokelanniemeen asti ja aivan kuten aiemminkin olivat ne mittakuhat täysin hukassa. Teron ja minun treenin perusteella oli siis selvää minne menisimme kisassa.

Kävimme vielä uistelemassa Vimpelin syvänteen länsireunaa kohti pohjoista ja tässä penkassa riitti haukea niin ,että välillä oli puolet kalustosta haukien hampaissa. Harmiksemme kuhat olivat jossain aivan muualla kuin tässä. Olimme siis tehneet Teron kanssa päätöksen mihin menisimme kilpailussa.

MUTTA! Onhan meillä tosiaankin toinenkin vene vesillä! Ja sieltä kuului treenien loppuakohti ihan iloisia uutisia mittakuhien suhteen. Ja näistä uutisista saa meidän Kipparimme kertoa itse kunhan vain palautuu tämän päiväisestä soutu-uistelukilpailun voitostaan.

- Eero

VI Peränne-uistelu

Tänään siis kisattiin kuudes Peränne-uistelu Ähtärissä ja kipparimme edelleen tyhjentäessä päätään jossain päin Suomea, otimme mukaan eilisen tapaan Hietakankaan Aleksanterin. Olemme kohtuullisesti pärjänneet tällä "kotijärvellä" joten tavoitteenamme ei ollut voitto vaan murskavoitto!

Lähdimme kilpailuun pyytämään haukea, jolla olemme edellisinä vuosinakin pärjänneet. Tarkoituksemme oli ajaa vanhat paikat mistä edellisinä vuosina olimme haukia saaneet läpi ja lisäksi myös muutama ekstrapaikka. Ikävä kyllä nämä ekstrapaikat pettivät jokainen. Taisimme yhteensä neljästä ekstrapaikasta saada neljä haukea. Aikaakin kulutimme näihin yhteensä lähemmäs 1,5h. Mutta onneksemme vanhat paikat eivät pettäneet vaan antoivat osakseen yllättävänkin hyvin kalaa. Yhteensä saimme 6h kilpailussa n. 38kg haukea ja 500g ahventa, jotka antoivat loppupisteiksi n. 40 000p joilla irtosi Peränne-uistelun voitto toisen kerran peräkkäin. Ainut mikä jäi harmittamaan oli, että emme saaneet eroa kakkosiin kuin n. 10 000p. Tästä on onneksi hyvä laittaa ensi vuonna paremmaksi.

Nyt katseet kääntyvät kohti Lappajärveä ja Kuha-lordia. Tänne treenaamme perjantain ja nyt pitäisi päivässä oppia uistelemaan kuhaa. Täällä ratkaistaan Pohjanmaa-cupin sijoitukset 2-4.

-Eero

Ensimmäinen Häme-Cupin osakilpailu: Arskan Uistelu, Vaskivesi

Lähdettiin Teron ja vierailevan tähden, Hietakankaan Aleksanterin kanssa Virroille, ensimmäiseen Häme-cupin kilpailuumme. Meistä ei kukaan ollut aikaisemmin käynyt Vaskivedellä eikä muillakaan järvillä missä Häme-cupin kisoja järjestetään. Odotuksemme eivät olleet korkeat, sillä vesistöt ovat aivan toisenlaisia verrattuna Pohjanmaan mataliin rummakkoihin. Ja kenties tämä tottumus Pohjanmaan vesiin ohjasi meidät Ristinvedelle, alueen ainoon rehevään ja matalaan lahteen.

Olimme siis aikaisempina päivinä tutkineet karttaa ja tulleet siihen lopputulokseen, että edellä mainittu Ristinvesi olisi paikka mistä aloittaisimme. Lähdimme kisaan raipoilla ja tarkoituksemme oli kalastaa vain ja ainoastaan haukea ja ahventa. Paikkavalintamme tuntui ainakin heti aluksi hyvältä, sillä Oksasen Reiman venekunta oli lähistöllä. Emme siis voineet olla aivan täysin tyhjällä alueella!

Ensimmäiseen tuntiin emme saaneet kuin alamittaisia haukia, joista ikävä kyllä muutama kappale oli vain puoli senttiä alle 55cm. Vaikutti, että olimme aivan pihalla, mutta pian aloimme ymmärtää minkälaisista paikoista haukia tuli niin pieni toivon kipinä palasi veneeseen. Seuraavan kahden tunnin aikana saimme yhteensä 5 mittahaukea ja kaksi mitta-ahventa. Olimme siis kohtuullisessa kymmenen hauen ja neljän ahvenen vauhdissa. Olimme myös karkuuttaneet yhden arviolta kolmen kilon hauen.

Mutta sitten aloimme metsästää sellaisia alueita joista olimme mittahaukia saaneet. Tässä kohtaa ongelmaksi nousi järven tuntemus. Alueet mitkä edes vähän näyttivät meidän mielestämme kalapaikoilta eivät joko kuuluneet kilpailualueeseen tai sitten olivat mökkien reunustamia. Loppuaika meni siis aivan ajeluksi ja tiesimme, että nyt tuli tehtyä emämunaus. Viimeiset kolme tuntia siis vailla mittakaloja.

Lopputulos siis 6800g haukia ja 450g ahventa. Yhteensä siis hieman yli 8000p. Tällä olisi ollut viime vuonna 30. sakissa. Ajattelimme ennen kilpailua, että sijoitus 20. joukkoon olisi siedettävä. Joten opetustarkoitukseen ei päästy, joten Oikein tai uudestaan. Lupaamme, että ensi vuonna tulemme yrittämään uudestaan! Kenties pienen edeltävinä päivinä tehdyn treenin jälkeen.

Huomenna on edessä VI Peränne-uistelu, johon lähdemme edellisen vuoden voittajina. Tämä kilpailu sopii meidän kalastustyyliimme paremmin alamittojen ollessa kohdillaan.

-Eero

Kilpailu: Kuortane

Perjantaisen treenin perusteella selvisi, että matalaan mennään ja pyritään pysymään siellä koko päivä. Laskeskelimme, että syvältä meidän kuhanveto taidoilla voitaisiin pari mittaa saada, mutta siihen tarvittaisiin lehmän hermoja mitä meidän venekunnalla ei ole kuin Terolla. Kuortaneenjärven mittakuha on kaiken lisäksi nippa nappaa joten kahdella kuhalla ei tarvitsemiamme lisäpisteitä kyllä tulisi. Kaiken lisäksi, ehkäpä runsaan sinilevän vuoksi kala oli selvästi huonoimmalla syönnillä koskaan mitä minä olen kyseisellä järvellä kalastellut. Matalasta sentään saatiin jokusia mittoja ja parissa paikassa oli selvästi kookkaampaa haukea pyörähdysten perusteella. Kisapäivästä oli tulossa sateinen ja myrskyinen joten arvelimme sen jonkin verran parantavan hauen purentaa.

 Lähtölaukauksen jälkeen ( onneksi emme olleet saaristossa, joten laukaus suunnattiin taivaalle:-)) suuntasimme "pienelle" puolelle erääseen pisteeseen jossa oli ollut treeneissä tapahtumaa. Paikalle päästyämme huomasimme olevamme yksin paikassa, mutta voimistuva tuuli puhalsi suoraan paikkaan ja vesi oli todella sameaa. Kiersimme oletettuja ottipaikkoja, mutta vailla tapahtumia. Ainoa tapahtuma kisan alkuun oli keulavitosen vapatelineen räjähdys, joka otti ja hajosi jälleen kerran. Ymmärsimme pikku hiljaa valua kohti suojaisempia alueita ja alueen pohjoisosassa keli olikin suorastaan nautinnollinen ja vesi oli huomattavasti kirkkaampaa. Alueella pyöri ainoastaan yksi tuttu venekunta, joten tilaa oli. 

Ensimmäinen mittakala ( hauki ) saatiin kyytiin lähes kahden tunnin uistelun jälkeen ja jäimme pyörimään pienelle pisteelle lisämittojen toivossa. Sitten notkahti keulafemma ja lähes heti perään pätkävapa, tuplatärppi ja vauraita kumpikin. Eero otti vitosen vavan käteensä ja minä ryntäsin haaville. En  ihan ehtinyt haaville saakka kun näimme kalan pinnassa ja samalla se irtosi, samalla irtosi myös toinen kala, joten hellurei ja hellät tunteet. Toisen kalan selkä oli sen verran iso, että arvioimme sen olleen kerroinkala, toinen oli puolet pienempi. Jo kolmannen kerran tuli monoa intiimeille alueille ( Alajärvi, Toisvesi ja nyt Kuortane ) ja sitten taas päässä pimeni ja mentiin keskelle vetämään punttivehkeillä isoa kalaa. Onneksi heräsimme pahasta unesta noin kaksi tuntia ennen kisan loppua ja päätimme vielä taistella. 

Keräsimme romppeet kasaan ja suunnattiin matalaan, pisteeseen kaksi jossa oli treeneissä nähty hyviä pyörähdyksiä. Alueella pyöri muutama venekunta, joista toinen ( edellä mainittu tuttu venekunta ) häipyi heti paikalta. Pienen ajelun jälkeen kutosen raippaan pamautti hyvä kala. Kala veti itsensä sellaiseen heinäpuskaan, että meidän oli pakko peruuttamalla hakea kala sietä pois. Lähes nelosen kala kyytiin ja hymy palasi kasvoillemme. Saimme viimeiseen kahteen tuntiin pieneltä läntiltä viisi mittahaukea, kolme mitta-ahventa ja yhden mitta virvelin. Aika loppui, kuten aina joten suuntasimme puntarille. 

Haukipussimme painoi reilu 12kg ja sijoitus 12. Saimme tärkeitä lisäpisteitä ja cupissa nousimme sijalle 2. Rajala sai taas kisan isoimman hauen ja voitti kaikkien "yllätykseksi" koko kisan:-), on se ihme mies!!! Sitten häröilylistaan: Ajettiin sellaiseen kivilouhikkoon jumiin, että Eeron piti mennä uimasille, suoritin loppusiirtymällä niin sanotut Paavolan Kallet, eli puoliplaanissa kiveen  ja potkurikaupoille, tuplahauen ryssiminen ja kaiken kukkuraksi tämän moneen kertaan mainitsemani tutun venekunnan kaveri otti kaiken ilon irti Pohjalaiseen tyyliin, eli v-attuili suut ja silmät täyteen, koska pojat olivat hakeneet kummatkin ryssimämme kalat kisan lopuksi kyytiin:-) Toinen painoi 5.2kg ja toinen 2.5kg. Kovasti kiittelivät kun olimme härnänneet ne ottaviksi. No, ehkäpä joskus toisinkinpäin:-) Nyt aletaan valmistautumaan kahden viikon päästä käytävään cupin päätöskisaan Kuhalordiin. Saumoja olisi vaikka mitaleille, mutta parissa viikossa pitäisi opetella kalastamaan kelkoilla kuhaa. Katsotaan kuinka  poijille käy:-)

-Kippari

Treeni II: Kuortane

Tänään oli siis aika toisen treenipäivän Kuortane-järvellä ja odotukset eivät todellakaan olleet viimekertaisen jälkeen korkealla. Ja tällä kertaa Terokin oli työkiireiden takia poissa, joten minä ja Pasi jouduimme hoitamaan treenaamisen kaksistaan. Edessä oli siis erittäin työntäyteinen päivä.

valmistautumista viime vkl treeneihin.

Tero oli tuonut veneensä Pasille jo aiemmin ja eilen Pasi soitti minulle, että tulisinko laittamaan uisteluvehkeitä hänen luokseen ja samalla tarkoitus oli hieman saunoa ja laatia tämän päiväiselle treenille taktiikka. Ajoinkin lähes suoraan Lahdesta, jossa olen töissä Pasille ja asensimme Teron veneeseen sähkötakilan ja pari lisävapatelinettä. Tämän jälkeen sauna tulille ja miettimään millä keinolla tuosta tyhjältä tuntuvasta järvestä saisi nostettua mittakaloja. Päätimme, että treenaisimme kolmea eri syvyysaluetta, 7m, 4-5m ja 1-0m alueita ja vetäisimme näitä alueita pitkillä vavoilla. Ja kun taktiikka oli valmis ja yksi huurteinen Heineken nautittu niin unta palloon ja aamulla kohti kuortanetta.

Kohti tuntematonta ja sen yli!

Saavuimme järvelle ennen yhdeksää ja edessä odotti lievästi sanottuna usvainen Kuortanejärvi. Itse asiassa näköetäisyys ei tainnut olla kuin muutaman metrin, joten etenimme aivan sokkona kohti järven toista päätä, josta meidän oli tarkoitus aloittaa kalastus matalasta. Ja aivan heti teimme saman havainnon kuin viikko sitten, järvi oli vieläkin sinilevän peittämä ja tiedossa oli siis jälleen vaikea päivä.

Ahvenen jölli

Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin vetänyt Kuortaneella kunnolla matalassa, joten emme tienneet mitä odottaa. Ensimmäisiä tärppejä ei tarvinnut kauaa odottaa vaan kalaa paukkui heti kiinni. Ainut ongelma oli, että olimme todella kaukana mittahauista, mutta muutama komea ahvenen körmy nousi veneeseen, joten tili oli mittakalojen suhteen auki heti kättelyssä. Jatkoimme matalavetoa noin neljän tunnin ajan ja mittakalat olivat todellakin tiukassa. yhteistulos matalasta oli pari mittahaukea ja neljä mitta-ahventa. Tämän jälkeen vavat ylös ja syvään.

Aloitimme syvällä vedon 4-5m alueilta ja vedimme keulassa painoraippoja ja pitkänokkia, takana takiloita ja tuplauistimia. Ensimmäistä tärppiä ei tässäkään syvyydessä odoteltu kuin muutama minuutti. Ja sama meno kuin matalassa. Alamitta. Laji vain vaihtui kuhaksi. Vedimme tätä 4-5m vettä yhteensä noin kolme tuntia, jonka aikana saimme yhteensä 5 alamittaista kuhaa. Suurin kuhista ei tainnut ylittää edes 40cm rajaa, joten jäljellä oli enää viimeinen oljenkorsi eli 7m vesialue.

Eli tavarat porrasta alemmas ja ei muuta kuin kuhan köriläitä kyytiin. Tai tätä me ainakin lähdimme yrittämään. Tätä vesialuetta jaksoimme vetää yhteensä noin 1-2h ilman minkäänlaista tapahtumaa. Tänä aikana järveä manattiin kenties enemmän kuin koskaan ikinä. Mielessämme kävi myös, että olisiko parempi idea jäädä Kuortaneen yöelämään ja olla tulematta koko kilpailuun. Toki kaikki tämä vain huumorimielessä, sillä emmehän me saattaisi luovuttaa. Kamat jälleen ylös ja takaisin matalaan, mutta tällä kertaa aivan eri alueelle kuin missä olimme aamusta.

Pasi ja pyttipannu. Lusikan tarjosi Rapala Risto Rap.

Illan viimeiset hetken vietimme siis matalassa toivoen, että jostain löytäisimme haukipesän mistä voisimme ruumentaa huomisessa kilpailussa kunnon haukipotin. Ja taas märkä rätti iskeytyi päin naamaa, sillä emme viimeiseen pariin tuntiin saaneet yhtäkään mittahaukea. Ainoastaan kaksi tai kolme mitta-ahventa käytimme veneessä ja ilman kertoimia ei ahvenilla ole minkäänlaista mahdollisuutta pärjätä.

Nousi molempien huulille nyt kysymys, Mitä huomenna tehdään?! Itse olen onneksi vapaa vastuusta, sillä olen vain vapamies, eikä tehtäväni ole ajatella, joten päätös jää Pasin harteille. Faktaa on se, että huomisesta tulee todella vaikea päivä, eikä ainoastaan meille, sillä emme kuulleet muidenkaan saaneen mitään erikoisia saaliita. Mutta aina, joku tuosta venemäärästä kaivaa vaa'alle jonkinmoisen potin kalaa. Mutta tämänpäiväisen perusteella tuon potin ei tarvitse olla todellakaan iso.

-Eero

Treeni I: Kuortane

Viime viikonlopun lauantaina kävimme tekemässä pienen lenkin Kuortanejärvellä ja tarkoituksemme oli testata miten saisimme kelkat pelaamaan. Keskityimme vetämään 6-8 vesialueita siten, että keulassa meillä oli painoraipat joita minä hoidin, takilat ja molemmilla puolilla kaksi vapaa kelkoissa.

Lähestulkoot heti huomasimme pienen seikan järvessä. Se oli aivan täynnä sinilevää ja kokemusten perusteella olisi tiedossa erittäin vaikea päivä. Ja osuimme aivan oikeaan, sillä kuuden tunnin vedon aikana taisi veneessä käydä yhteensä vain kuusi kalaa joista jokainen oli kuha. Mittoja oli tasan yksi ja sekin oli niin tarkka mitta, että se olisi luultavasti kutistunut ennen kilpailun punnitusta. Pienintäkään havaintoa hauesta emme saaneet.

Yksi huomio oli myös se, että emme saaneet yhtään kalaa kelkoilla vaan neljä kuhista nousi takiloilla ja kaksi painoraipoilla keulasta. Nyt seuraavana perjantaina on vuorossa Kuortaneen päätreenipäivä ja tällöin meidän olisi löydettävä kalaa, jos haluamme vielä olla kiinni Pohjanmaa-cupin kolmen parhaan venekunnan joukossa.

ps. Onnittelut SM-uistelussa pärjänneille!
Tietenkin suurimmat onnittelut Pohjanmaalaisille, Rajalalle kolmannesta sijasta Virolaisen 7. Noukkalan 21. Lehdon 22. sijoitukset olivat loistavia, unohtamatta tietenkään Joukkuekilpailun pronssisijoitusta!

Ja vielä pienenä lisämainintana viime viikonloppuna kisattiin myös soutu-uistelucupin viimeinen osakilpailu.
Minä ja Tero voitimme, Pasin ja Karin ollessa kolmansia Jalasjärven ihmemiesten Korpelan ja Kosken jälkeen.

- Eero

Kilpailu: Toisvesi

Kun pää ei kestä, niin se ei kestä oli kilpailupäivän teema. Olimme tehneet ennen kilpailua suunnitelman, että emme lähtisi mihinkään, mistä emme olleet mittakaloja saaneet haapoilemaan, vaan keskittyisimme vain näihin pariin paikkaan mistä me mittakalamme saimme treenissä. Mutta toisin kävi ja lopulta koko homma meni aivan naurettavaksi touhuksi ja purjehtimiseksi keskellä järveä.

Aloitimme kilpailun matalikkojen reunasta läheltä Tärmätänniemeä. Vedimme 6-10m vettä ja tältä alueelta olivat Tero ja Pasi saaneet mittakuhia ja pari mittahaukeakin. Tällä kertaa ei paikka antanut yhtäkään kalaa, ei edes alamitallista, joten suuntasimme paikkaa numero kaksi. Tästä paikasta olisi siis odotettavissa korvia tällejä ja kenties jopa pari kerroinkalaakin.

 Ensimmäinen lenkki paikassa ei antanut kuin kaksi alamittaista kuhaa, kaksi painouistinta ja vaapun. Toinen lenkki ja hieman eri ura. Siten pamahti pohja. Mutta pian tämä pohja lähtikin mukaan ja Pasi sanoi, että nyt on kala kiinni. Vauhti äkkiä pois, vapa meikäläiselle ja pian huomasinkin, että vavan päässä oli tosiaankin se ISO. En ole koko pienen kalastushistorian aikanani pidellyt vavan päässä tämän kokoista haukea. Kun taistelua kalan hengestä oli käyty arviolta 4-5 minuuttia se tapahtui. Parin syöksyn jälkeen rauhallisempi vaihe ja sitten tunsin koko kropassani, miten koukku irtosi hauen leukaperistä.

Syvä hiljainen hetki veneessä. Kaikki Alajärven tapahtuvat rullaantuivat mielessäni kuin vanha filminauha. TAAS. Kerroinkala irti tärkeässä paikassa. Pystyimme tästä jotenkin itsemme kokoamaan ja uistelimme vielä pari lenkkiä samaisesta urasta toivoen, että jos vaikka saisimme samanlaisen tällin, mutta turhaan. Tästä, sitten alkoivatkin venekuntamme vaikeudet kilpailussa. Lähdimme haahuilemaan kohti paikkoja josta, joku oli joskus saanut jotain kaloja ja pian huomasimme jo siirtyvämme kohti paikkaa, missä minä ja Tero vedimme tyhjää koko perjantain.

Loppuajan uistelimme siellä täällä. Millään ei ollut enää mitään väliä, peli oli jo pelattu meidän kannalta. Kun homma lähtee menemään päin V#%%A se todellakin menee päin sitä. Koko kahdeksantuntisen fiaskon aikana saimme yhteensä 4 alamittaista kuhaa ja 2 alamittaista haukea.

Puntarilla huomasimme, että puntarille ei todellakaan tuotu säkeittäin kalaa vaan aivan yksittäisiä kuhia ja haukia. Oloamme ei myöskään lohduttanut se, että kilpailun kolme parasta vetivät lähestulkoot samalla alueella, missä meidän oli tarkoitus pysyä koko päivä. Tätä voimme tietysti ajatella myös positiiviselta kantilta, että olimme kalapaikoilla kilpailun ensimmäiset kaksi tuntia.

Kolmen joukkoon olisi helposti päässyt kahdella kerroinhauella tai muutamalla kuhalla, joten kuka vain oli mahdollinen voittaja ja kenties pieni yllätys se voittaja olikin. Voittaja veti Virto-Vieheen pitäjän, Reino Lahtisen, suosittelemat suuret vaaput. Näitä pojat vetivät ja puntarilla surkuttelivat, kun vaappu meni rikki 8kg hauen purukalustossa. Ja sattuipa, että tällä hauella vietiin kilpailun suurimmat hauen palkinto. Eikä siinä vielä kaikki vaan pojat saalistivat myös lähes 5kg kuhaa ja täten voittivat koko kilpailun. Eivätkä hävinneet suurimman kuhan palkinnostakaan kuin vaivaiset 100g!

Eli kilpailu oli kuin isku märällä rätinreuhkalla päin naamaa. Podiumilta alimpaan helvettiin. Tästä ei auta ottaa kuin opiksi ja olemmekin ottaneet jo Kuortanejärven tarkkaan seurantaan. Teimme myös päätökseen, että tälläiseen Toisveden kaltaiseen katastrofiin ei meidän venekunnassamme ole varaa. Kuortaneella olisi todellakin iskun paikka, sillä muutkaan Pohjanmaa-Cupin kärkivenekunnat eivät pärjänneet. On enää vain meistä kiinni käytämmekö tämän suodun tilaisuuden hyväksemme vai annammeko sen valua käsistämme.

-Eero

Treeni: Toisvesi

Toisvesi on mukana Pohjanmaa-cupin kisajärvenä nyt kolmatta kertaa ja vesistö on äärettömän vaikea, johtuen siitä että, järvi on keskisyvyydeltään Suomen kolmanneksi syvin ja syvin kohta on

vaatimattomasti 100 metriä, sehän on lähes 95 metriä enemmän kuin Alajärvellä:-) 

Aikoinaan Toisvesi oli yksi Häme-cupin osakilpailuista ja kisa oli erittäin suosittu ja kolme vuotta sitten sain ajatuksen että voisiko vesistöä saada uudelleen kisajärveksi ja kovan työn ja

"lobbauksen" jälkeen kisasta tuli yksi Pohjanmaa-cupin osakilpailu vaikka lätäkkö ei Pohjanmaalla sijaitsekaan:-) 

Järvelle on kotoani vain 11 km, mutta Pohjanmaan ja Hämeen raja on jostain syystä ollut niin

vaikea ylittää, ettei järvellä ole tullut paljon kelluteltua. Sitten treeniin. Kävimme Teron kanssa "lomailemassa" järvellä Tiistaina ja Keskiviikkona. Lisäksi Tero ja Eero kävivät järvellä vielä Perjantaina

kopasemassa viimevuosien voittopaikan. Tiistaina järven pohjoispäässä oli tunnelma ja lämpötila kuin pohjoisnavalla, koska veden lämpötila oli hädin tuskin 12-astetta. Eteläpäässä lämmöt olivat reilu 16-astetta

joten lähdimme vetämään sieltä, keskittyen aikaisempien vuosien tietopaikkoihin vetäen noin 6m-10m vettä. 

Treenipäivä oli vaikea niinkuin odottaa saattoi, mutta saimme kaivettua pohjattomasta kaivosta

kuitenkin pari mitta haukea ja pari mitta kuhaa. Seuraavana päivänä keskityimme matalavetoon kelkoilla ja sitten noin neljän tunnin tyhjän pyytämisen jälkeen alkoi SHOW. Pari haukea kyytiin viiden minuutin

välein ja hauet keskipainoltaan 6kg. Loppupäivä taas vedettiin tyhjää ja näiden haukilurjusten ansiosta alkoi kilpailun aloituspaikkka selkiintyä, ellei nyt jotain ihan järisyttävää tapahtuisi perjantaisissa

 treeneissä. Treenin ja muiden kertomusten perusteella oli selvää, että kala on erittäin huonolla otilla ja alueen löytäminen, josta paukkui tuohon tahtiin oli luultavasti kultaakin arvokkaampi itse kilpailussa?

Perjantain treeneihin en itse ehtinyt, koska piti touhuta kilpailun järjestelyiden kanssa mutta pojat kävivät vielä koittamassa ja huonolla menestyksellä. Ei mittoja kyytiin ja viimeistään nyt tiesimme mihin veneeni kokka kääntyy III Keskisen kello-uistelussa.

-Kippari

Kilpailu: Patanan Tekojärvi

Pohjanmaa- cupin  5/8 osakilpailu uisteltiin Vetelissä, Patanan tekoaltaalta mitä loistavimmissa olosuhteissa. Mitäs hemmettiä, kipparilla alkaa vissiin päässä viiraamaan kun noin kauniisti ja virallisesti asian ilmaisin. Patanan tekojärvi on hieno paikka jos tykkää uistella entisellä, erittäin moreenipohjaisella kivikkoisella
mäntykankaalla mihin on aikoinaan nostettu vesi ilman että on edes viitsitty kaataaa kankaalla olevat puut:-)

Tutustuin ensimmäisen kerran "järveen" vuonna 2008 ja ajatukseni silloisesta kilpailusta voi käydä
lukemassa täältä ( www.asuk.fi/forum/viewtopic.php?t=20 ). Eilisen treenireissun perusteella luvassa oli siis lukuisia pohjakontakteja kiviin, kantoihin ja veden alle jääneiden talojen kivijalkoihin. Patanassa allekirjoittaneen venekunta on viimevuosina pärjännyt kohtuullisesti ja suuret kiitokset siitä kuuluu Pohjon Markulle, joka onopastanut ja näyttänyt millä tyylillä Patanassa kalaa jallitetaan. Viime vuonna kepitimme yhdestä Markun neuvomasta kivenkolosta melkein kympin hauen. Edellisvuoden kisassa samaisesta paikasta nousi treeneissä noin seiskan hauki mutta kisassa paikkaan oli ajelehtinut yksi Patanan tekoaltaan erikoisuuksista, liikkuva saari:-) Tänä vuonna emme legendaarista kivenkoloa ehtineet edes käydä katsomassa kun harjoituksissa löytämämme uistinten väritykset alkoivat tuottaa tulosta.

Kilpailun alku meni kylläkin aika lailla hapuillessa kun emme meinanneet millään löytää oikeaa siimamittaa 30 - 60 sentin veteen. Pikku hiljaa, noin kymmenen uistimen menetyksen jälkeen alkoi oikea mitta löytyä ja
ensimmäinen mittahauki tuli veneeseen noin tunnin uistelun jälkeen. Siitä lähtien kalaa nousi tasaisesti kyytiin ja iloksemme huomasimme, että olimme valinneet oikean taktiikan paikkojen ajojärjestyksen suhteen
ja saimme ruumentaa paikkoja etunenässä.

 Kolmen tunnin jälkeen meillä oli mittoja kyytissä noin 8 ja kalan tulo loppui, oli aika siirtyä
paikkaan numero 2. Paikka kakkonen oli eräänlainen tietopaikka, treeneissä saimme alueelta pari komeampaa mittaa ja edellisvuoden treeneissä uistinta puraisi kyseisessä paikassa hauki joka oli ISO,
mutta se jatkaa toivottavasti edelleenkin lisääntymistä. Samaisesta paikassa eräs vanha Pohjanmaa cupin kiertäjä oli aikoinaan saanut lähes kympin hauen ja pojat olivat henkseleitä paukuttaen lähteneet puntarille
varmoina voitostaan, no poikien perässä oli ollut kympin hauki ja jonon perässä 13kg hauki joten pojat olivat vähin äänin poistuneen takavasemmalle.

 Paikka numero kaksi petti totaalisesti, ei nyppyäkään, eli päätimme siirtyä taas ykköselueelle jonka toivoimme rauhoittuneen ja totta tosiaan, paikalla liikuskeli ainostaan cupin kärkivene ja päätimme
haastaa veneen pikkuiseen kaksintaisteluun, koska uskomme vehkeittemme toimivuuteen jo aika lailla.

Seurasimme samoja linjoja kuin Rajala ja aivan kuin tilauksesta saimme haavittua kolme mittahaukea poikien nenän edestä ihan pienessä ajassa kyytiin. Saimme tämän jälkeen temmeltää paikassa koko loppuajan yksin ja saimme viimeiseen tuntiin vielä 7 mittahaukea kyytiin. Puntarille lähdimme hyvissä ajoin ja pienen odottelun jälkeen, saimme todeta että ENSIMMÄINEN ISOJEN POIKIEN UISTELUKILPAILUN VOITTO OLI HANSKASSA!!!  Nousimme cupissa kolmanneksi.

Seuraava kisa onkin allekirjoittaneen käsialaa, eli kilpailunjohtajan ominaisuudessa toivotan jokaisen tämän blogin seuraajan tervetulleeksi III Keskisen kello- uisteluun Virtain Toisvedelle 27.7.2013.
-Kippari

Haluisin myös kiittää Ville Kuoppalaa muutaman vaapun maalauksesta, sillä niillä saatettiin tämän uistelukilpailun voitto ratkaista. Kiitokset myös lohikas-vaappujen Markulle, jonka soutu-uistelukilpailuissa toimimaan saatu malli, 55mm, antoi myös hyviä mittakaloja kilpailussa!
- Eero

Treeni: Patanan Tekojärvi

Tänään tarkoituksemme oli käydä testaamassa kuinka matalaan Teron veneellä todella pääsee Patanan Tekojärvellä ja kuinka paljon uudet "keulafemmoja" varten kovitetut telineet todella kestävät. Ja näin lähtöön voin jo todeta, että opetustarkoitukseen päästiin sillä uistelupäivä sisälsi yhteensä toistakymmentä kiville ajoa, uuden JiiCee:n vavan katkeamisen ja yhden miehen uintireissun!

Eli tarkoituksemme oli etsiä kalaa matalasta ja käydä myös etsimässä uusia paikkoja, joita emme minä, Tero tai Pasi käyneet tutkimassa. Aloitimme uistelun heti veneenlaskupaikan tuntumasta ja päätimme vain kiertää järveä, emmekä keskittyä jo aikaisemmin tiedettyihin kalapaikkoihin.

Alku oli vaikeaa emmekä saaneet ollenkaan mittakalaa mistään ja mentyämme n. 45. kerran kiville ja katkaistuamme nelosen JiiCee:n sen tarttuessa pohjaan ja taipuessa veneen alle, näytti touhumme todella amatöörimäiseltä ja koko pakka oli sekaisin. Aika oli ryhdistäytyä. Kuulimme myös huhuja toisilta venekunnilta, että kala olisi todella kovalla otilla ja monia kerroinkaloja oli noussut veneisiin. Meistä tuntui, että olimme aivan hukassa järvellä, sillä emme olleet saaneet kahteen tuntiin ollenkaan mittakaloja veneeseen, mutta edellisistä kisoista viisaampina tiesimme, etteivät kaikki treenipuheet pidä paikkaansa ja jatkoimme omaa tekemistämme. Ajattelimme, että kyllä kalan olisi jostain päin löydyttävä.

Ja pian kuin salama kantoikkoisesta kivikosta se iski! Ensimmäinen mittakala! Epävirallinen mittaus kertoi hauen kasvaneen mittoihin 52cm ja n. 600g. Tästä innostuneina alkoi homma pikkuhiljaa onnistua ja pariin tuntiin muutama mittakala kyytiin. Totesimme, että ei kalaa vain joka puolella järveä ole. Meitä ei myöskään lannistanut erään venekunnan veikkaus huomisesta voittotuloksesta, vaikkakin he arvioivat sen tupalasti kovemmaksi mitä me tai muut venekunnat. Heihin ei aina ole ollut luottaminen ainakaan treeneissä.
Jatkoimme omaa treenaamistamme loppuun asti ja sen huomasimme, että kala oli todellakin tiukassa ainakin meidän mielestämme. Saatoimme vetää lähes kilometrikaupalla rantoja saamatta laisinkaan minkäänlaista tärppiä kaloista, edes alamittaisista.

Kävimme lopuksi vielä erään Pasin tietopaikan josta koukutimme pari parempaa, yli kilon haukea. Päätimme, että tähän oli hyvä päättää tämän päivän harjoitukset ja lähteä valmistautumaan huomisen kovaan iskuun.
Positiivistä päivässä oli, että pysyimme omassa tekemisessämme, emmekä lähteneet poukkoilemaan huhupuheiden perässä. Myös se, että löysimme omasta mielestämme toimivia vehkeitä ja pystyimme vetämään suuria linjoja uistinvalinnoissa.

Negatiivisen luettelon kärkeen menee varmaankin JiiCee:n katkeaminen ja huono valmistautuminen kiville jääntiin. Tähän tosin valmistauduimme huomiseksi sillä, että otamme mukaan toisen airon.
Loppuun haluan kiittää yhteistyöstä vielä Daltonin veljeksiä, sillä ne toivat meille muutaman hyvän mittaklan puskista!

Tässä vielä muutama kuva päivän komeimmista:

Päivän komein!

Keskikoko oli hyvä

Hieman muodokkaampi yksilö

-Eero

Kilpailu: Lappajärven Lohikuningas

Treenin perusteella oli siis odotettavissa varsin vaikea kilpailu, koska
 pääasiassa kaikki muutkin tutut venekunnat valittelivat mittakalojen
vähyyttä itse mukaan lukien. Viime vuoden lohikunkussa oli aivan jäätävä
 keli ja kaikki meni totaalisen munilleen muutenkin, mutta nyt keli
vaikutti huomattavasti tasaisemmalta ja vahvana tunteena oli, että
viimevuotisen yhden mittahauen sijaan tänä vuonna puntarille vietäisiin
limatuubeja useampikin:-) Aluksi harhautettiin porukoita ( en kyllä
tiedä keitä:-) ) ja mentiin "lymyilemään" kauas aloituspaikasta ja vasta
 juuri ennen kisan alkua ajettiin näyttävästi paikalle vesi roiskuen.
Saatiin melko äkkiää vehkeet vetoon ja eikun torstaista täppiä kohti.
Alueella oli muutamia muitakin venekuntia, mutta ei kuitenkaan liikaa.
Itseluottamusta uhkuen lähestyimme kohdetta ja totta jum%##uta
verkonmerkkihän se siihen ilmestyi kelkan viereen, mutta missä toinen
lippu? Katseltiin ympärillemme ja noin sadan metrin päässä, aaltojen
keskellä näkyi toinen lippu. Olimme keskellä kahta lippumerkkiä joten
sehän tarkoittaa sitä, että noin 30 metrin päästä alkaisi paukkua
laukaisimet ja takilat ja kaikki vedossa olevat vehkeet tarttuvat
verkkoon. Pikkuisen muuten jännitti, mutta mitä sitten tapahtui? Ei
juurikaan mitään. Reunimmainen viritys lähti ainoastaan kun naton ohjus
liikkeelle ja se olikin aino menetys "verkkoon" ajossa. Ilmeisesti se
osui lipun köyteen. Mietittiin, että mahtaa olla hölmö verkkomies kun
pelkkiä lippuja virittelee noinkin hyville kalapaikoille:-) Pienten
tykytysten jälkeen saatiin pari mittahaukea heti kisan alkuun sekä nippa
 nappa kuhan. Kolmas hauki tuli noin kahden tunnin jälkeen. Paikka
hiljeni ja päätettiin vaihtaa maisemaa kohti treenin kolmosen hauen
paikkaa mutta lähelle päästyämme huomasimme, että paikassa oli noin 20
verkonmerkkiä hujan hajan joten otimme vehkeet ylös ja ajoimme eräälle
piilopatille mistä olin aikaisemmin saanut hyviä haukia. Lyhyessä ajassa
 saimme kolme nättiä haukia kyytiin. Sen jälkeen luukutimme paikkaan
mistä sain treeneissä sen komeamman kuhan. Kuinka ollakaan, verkkoja oli
 siihenkin joku kylvänyt joten sinnekään ei päästy. Loppuajan
harhailimme päämäärättömästi kokka kohti auringonlaskua ja kyytiin nousi
 enää tasan yksi mittahauki. Aikas nivusiin monotetuin oloin keräilimme
luumme kohti punnitusta ja kivistystä ei ainakaan helpottanut tieto
siitä, että ekalta pisteeltämme oli noussut lähes seiskan kuha ja
kilpailun voittaja oli häärännyt samalla alueella minkä hylkäsimme
verkkomerkkien paljouden takia. Nooh, sattuuhan noita. Itse saimme
pojoja 16620 ja kauden heikoimman sijoituksen, mutta taistelu jatkuu, SE
 ON VARMA:-) Sitten kilpailun häröilylistaan: Viimeinen kahdeksan tuntia
kisasta:-)

-Kippari

Treeni: Lappajärven Lohikuningas

Pitkän tauon jälkeen oli taas moottori- kisatouhuja luvassa juhannuksen
"nollaus" vaiheen jälkeen. Oli sen verran kovaa nollausta tuo
juhannuksen jälkeinenkin aika, että otin mukaan treeneihin paikallisen
A-klinikan päihdeterapeutin:-) No sen verran selittelen niin kuin kunnon
 alkkiksen kuuluukin eli kyseinen heppu on vanha inttikaverini ja
jokusia vuosia sitten ilokseni huomasin että kaveri oli muuttanut
samalle seutukunnalle. Alunperin treenireissu oli tarkoitus tehdä ihan
oman venekunnan voimin mutta Eerolle iski työkiireet päälle ja samoin
kävi Terolle joten suunnitelmat muuttuivat. Inttikaverini oli sen verran
 kalastanut, että tiesi mikä on virveli, mikä on viehe ja mikä on vene
joten tältä pohjalta lähdettiin Lappajärvelle kelluttelemaan.
Suunnittelin etukäteen tietyn reitin jonka yrittäisimme mahdollisimman
tarkkaan ajaa läpi ja reitille mahdutin mukaan useammankin "tieto"
paikan josta oli hyviä sijoituksia edellisvuosina tullut. Heti alkuun
huomasi, että nyt on kala huonolla purulla kun kyytiin ei tipahdellut
kuin muutamia alamittoja. Ensimmäisestä tietopaikasta tuli kuitenkin
läpiajolla kyytiin pari mittakuhaa ja mittahauki, joten yleiseen
syöntiin suhteutettuna alue vaikutti suhteellisen hyvältä. Sitten taas
sai ajaa pitkän tovin ilman tapahtumia ennenkuin eräältä alueelta
tärähti noin kolmosen hauki kyytiin. Hauen jälkeen oli noin neljä tuntia
 hiljaista mittojen osalta ja aivan treenien lopuksi saatiin vielä reilu
 puolentoistakilon kuha haaviin eräältä hyväksihavaitulta kuhapatilta.
Treenien perusteella oli ilmeistä, että kisassa on turha odottaa mitään
hirmusyöntiä ja reilulla 25000 pisteellä olisi varmasti hyvillä
sijoituksilla. Pienen puhelinpalaverin jälkeen päätimme että aloitamme
kisan tuosta kolmen mitan paikasta ja tarvittaessa luukutetaan muutkin
mitan antaneet paikat läpi kisan aikana.

-Kippari

Kilpailu: Vimpeli

Sanotaan että huono kenraali tietää hyvää ensi-iltaa joten tällä
mentaliteetilla kilpailuun lähdettiin. Vimpelin kisa on ollut aina
käsittämättömän vaikea meikäläiselle ja montaakaan kalaa ei olla
vuosien saatossa puntarille tuotu. Viime vuonna kylläkin Eeron kanssa
löydettiin ihan hyvä ison hauen paikka ja saatiin puristettua veneen
moottoriongelmista huolimatta jonkinlainen sijoitus. Tämän vuoden kisaan
lähdettiin siis täysin nollat taulussa liikenteeseen tai ei ihan nollat,
tiedettiin treenin perusteella missäpäin järveä on lämmintä vettä ja
Tero sai venekaupan yhteydessä erittäin tärkeän kapistuksen
kaupanpäälle, plotterin missä oli viime vuoden Vimpelin kisan
kakkoseksi tulleen täpit ja kuinka ollakaan, täpit olivat juuri lämpimän
veden alueella, JES! Lähdettiin kiertämään näitä täppejä ja ei kauaa
mennytkään kun ensimmäinen reilu 50cm kuha tärähti pääkallolla merkityn
merkin kohdalta. Seuraavaa kuhaa saatiinkin odottaa reilu tunti
edellisestä mutta sitä kuhaa kannatti odottaa, oli se sen verran
erikoinen tapaus. Eero sai kelattua kalan veneen taakse ja kala oli
arviolta reilu kakkonen ja huonosti kiinni. Otin haavin ja suoritin
Eerot, eli täydellisen epäonnistuneen haavitsemisen:-) Uistin jäi
koukuista kiinni havaksen ulkopuolelle ja kala kanssa. Tässä vaiheessa
vaistomaisesti pyöräytin haavin ympäri ja näin kun kala pääsi koukuista
irti, voi saat#%#. Sitten tapahtui jotain ihan käsittämätöntä. Kala
olikin kiinni uistimessa mutta kyljestä, eli kala syöksyessään kohti
syvyyksiä törmäsi haavissa olevaan uistimeen ja tarttui kylkikalaksi,
IIIHANAA!!! Ja eikun kala veneeseen ja eteenpäin. Sitten olikin pari
tuntia hiljaista ja vaihdettiin paikkaa viimevuotiseen isonkalan
paikkaan. Saimme alueelta pari mittahaukea ja yhden hyvän mittakuhan.
Kilpailun loppu oli taas vaikea ja saimme vain yhden mittahauen.
Melkoisen huonoin fiiliksin lähdimme kohti puntaria, koska emme uskoneet
kalojemme riittävän mihinkään. Puntarilla kuitenkin alkoi virne palata
kasvoille kun isoja pusseja ei näkynyt juuri kellään. Oma saaliimme oli
4.722kg kuhaa ja 6.709kg haukea ja ahventa. Kertoimineen tulos 30319
pistettä ja tällä Vimpelin vetouistelun yhdeksäs sija. Kokonais cupissa
nousimme toiseksi. Rajalan Jukka piti meitä muita pilkkanaan ja RUUMENSI
kalaa puolet enemmän kuin muut. Nyt huilataan pariviikkoa ja nollataan
kovalevy Jussina että seuraavassa kisassa, eli Lappajärven lohikunkussa
pää pelaisi sillä taajuudella että keksittäisiin, millä juuri sieltä
meteoriitti kraaterista saatais jallitettua hopeakylkinen jalokala:-)
Sitten kilpailun häröilylistaan: Unohdettiin tankata vene ja Eero joutui
metsästämään bensaa, action kameran karttakortti jäi kotiin, siimojen
tarkistus jäi ihan viimetinkaan samaten plaanerikelojen uudelleen
nauhoitus treenin potkuri episodin jälkeen, karttaplotteri syttyi vasta
puolentunnin sateliittihaun jälkeen, takilan sähköliittimessä oli litra
vettä ja se takkusi koko kisan, mutta mitäs noista:-)

Treeni: Vimpeli

Voihan Vimpeli. Eli seuraavaksi oli vuorossa ensimmäinen kelkkakisa meidän venekunnallemme tänä vuonna ja kelkoilla lähdimmekin Lappajärvelle treenaamaan. Pasi ei tietyistä syistä päässyt ollenkaan mukaamme, mutta hän antoi tukevamman veneensä minulle ja Terolle käyttöön.
Tälle päivälle oli luvattu aivan hirveää keliä ja ennustukset pitivätkin tällä kertaa paikkaansa. Olimme Pasin kanssa käyneet kartalta läpi alueita mitä meidän piti treenissä vetää. Tämä osoittautui jo pian veneenlaskun jälkeen mahdottomaksi, sillä keli yltyi aivan hirveäksi eikä paljoa muitakaan järvellä näkynyt. Puhelimemme alkoivat pian soida ja meidän pinnallaolosta ei ollut varmuutta kelin vuoksi. Suurin osa paikoista oli mahdottomia vetää, sillä kelkat eivät pysyneet tuossa aallokossa vedossa kunnolla. Tämän takia jäikin treeni erittäin lyhyeksi, emmekä pystyneet vetämään lähellekkään puoliakaan paikoista mitä piti. Ainut lohtu, että löysimme vedenlämmöist paljon eroja ja näin kenties pystyimme luomaan joitain kuvitelmia, missä kala mahtaisi olla. Tämä olikin treenin ainut positiivinen osa, sillä negatiivistä osuutta tuli liiaksikin. Katkenneita nokkaläppyjä, takiloiden toimimattomuus, kelkkanarun päätyminen potkuriin jne jne... Terosta ja minusta tuntui kuin emme olisi olleet ikinä järvellä. Kaikkien takaiskujen ja hirvittävän kelin summa oli, että viiden-kuuden tunnin kelluttelun jälkeen olimme valmiit lähtemään kohti rantaa, jossa saimme vielä viimeisen kerran välineemme sekaisin nostaessamme kelkkoja. Tämä oli kuin piste i:n päälle. Turha treeni ja paljon tappiota. Kisasta näyttäisi tulevan todella tuskainen ja vaikea.

Kipparin SM-soutu-uistelu

Eero tossa jo kertoi noi sää höpinät, eli pääsen itse asiaan. No pitää
säästä sen verran kertoa, että vieläkin tinnittää korvissa kun se
ukkonen räjäytti suoraan meidän veneen yläpuolella ja sen jälkeen muuten
mentiin rantaan samalla vauhdilla kuin aikoinaan Keskisen kalastuspuolen
alennusmyynnin aloituksessa Karikko hyllylle:-) No sitten siihen kisaan.
Ollaan siis Pihjalamäen Karin kanssa kilpailtu tällä
soutu-uistelupuolella useammaan vuoden ja Sm-kisajärvi on tullut
erilaisista skapoista tutuksi moneen otteeseen. Ollaan pari kertaa
voitettukin järvellä joten jotain hajua meillä oli mitä pitää siiman
päähän laittaa ja missä kuhat ovat aikaisempina vuosina
lymyilleet. Treenattiin kisaan viikolla muutamaan otteeseen ja käytiin
katsastamassa joitain uusiakin alueita. Eräältä uudelta alueelta löytyi
ensimmäisessä treenissä muutama mittakala, mutta seuraavat treenit eivät
paljon uusia ajatuksia päähän tuoneet joten taktiikka laadittiin
pitkälti sen ensimmäisen treenin perusteella. Löydettiin myös
treeneissä muutama piilopatti jotka saatiin merkattua gepsiin ja
tarkoitus oli myös kisassa käydä paikat vetämässä. Kisa oli siis
kymmenen tuntinen eli hikinen soutu-urakka oli allekirjoittaneella
edessä. Meidän soutuveneessä on muotoutunut kirjoittamaton sääntö,
minä soudan, Kari vapailee. Osasyynä tähän työjärjestykseen on
allekirjoittaneen välillä lähes 100-asteessa poreileva höyrykattila ,
soutaessa pää pysyy kylmempänä ja ajatus pelaa paremmin:-) Kilpailuun
oli ilmoittautunut 45 venekuntaa joten hyvät kisat oli tiedossa. Eerolle
ja Terolle kerroin suurin piirtein omat havaintoni käytettävistä
uistimista ja mahdollisista värityksistä sekä jotain havaintoja kuhan
mahdollisista ottisyvyyksistä. Peräkanaa lähdettiin poikien kanssa
soutelemaan ja aluksi mentiin erään kivikon kärkeen mistä joku vuosi
sitten saatiin hyvin kuhaa. Hiljaista oli ja pikkuhiljaa tavoitteemme 3
kalaa per/tunti muuttui yhdeksi kalaksi per/tunti, syönti oli sen verran
nihkeää. Samaa nihkeyttä oli muillakin ja sitkeästi soudettiin vaan
eteenpäin penkan reunoja mukaillen kohti viikon takaista treenipaikkaa.
Eipäs sielläkään kala ollut aktiivista, mutta pari mittaa sentään
saatiin alueelta. Lähdettiin taas kiertää järveä ja ajateltiin mennä
takaisin aloituspaikkaan ja pikku hiljaa se päivä siinä kuluikin yhtä
nihkeissä merkeissä. Neljä tuntia ennen kisan loppua alkoi kertomani
ukkosmyräkkä. Tässä vaiheessa meillä oli 4 mittaa kyytissä ja alettiin
tahkota aloituspaikkaa missä eräs yksin vetävä kilpailija veti kuhaa
kyytiin kuin suo kuokalla ja me tietenkin halusimme tarjota yksinäiselle
sudelle juttuseuraa:-) Ilmeisesti meitä ei kaivattu kalojenkaan toimesta
kyseisellä paikalla, koska lyhyessä ajassa karkuuteltiin peräkkäin kolme
raskasta matkalaista. Ukkosmyräkän jälkeen kala aktivoitui ja saatiin
parissa tunnissa 5 hyvää kuhaa kyytiin. Tunti ennen loppua saatiin
samalta alueelta vielä noin kakkosen kuha haavittua mutta viimeinen
tunti meni täysin reisille. Kaveri ilmoitteli meille samoihin aikoihin (
tiesi ettei enää lähdettäisi järven toiseen päähän:-)), että eiliseltä
treenipaikaltamme mistä saimme peräti yhden 37 senttisen kuhan oli
tullut kalaa lopuksi erittäin hyvin. Samaiselta alueelta oli kisan
aluksi saatu myös kolmosen ja nelosen kuhat, loistavaa!!!Tältä alueelta
siis SM 1 ja SM 2. No, oltiin kuitenkin tyytyväisiä että saatiin
puristettua sen kymmenen kuhaa ja oltiin myös tyytyväisiä kuhien kokoon.
Puntarilla saatiin jännittää loppuun asti mitalien kohtaloa, mutta pitipä
sattua, seurakaverit Julku ja Pieniluoma kirivät lopussa yhden
mittakuhan verran meidän edelle. Hävittiin pronssi noin 1200 pojolla.
Meidän kuhat painoivat yhteensä 10.189kg ja tällä nelostila. Eero ja
Tero sentään piestiin 100-0 :-)

Soutu-uistelun SM: Kyrkösjärvi, Seinäjoki

Eli tänään käytiin Seinäjoen Kyrkösjärvellä soutu-uistelun Suomenmestaruuskilpailut joihin koko venekuntamme osallistuis ja tässä ensimmäisenä Teron ja minun (Eero) tarina:

Lähdimme kilpailuun aikalailla takki auki, sillä aiempien Kyrkösjärven kilpailujen perusteella kisa ei tulisi menemään ollenkaan hyvin. Emme olleet käyneet treenaamassa kiireiden ja kiinnostuksen puutteen vuoksi, joten päätimme lähteä vetelemään vanhoja paikkoja, joista olimme joskus joitain mittakuhia saaneet. Keli oli aamulla kaunis ja järvi lähes tyyni, joten ilma oli aivan sopiva kymmenen tunnin soutu-uistelukilpailuun. Ensimmäiset puolitoista, kaksi tuntia menivät täysin harhaillessa järvellä saamatta laisinkaan mittakaloja kyytiin. Koska peli oli pääkopan sisällä menetetty jo ennen kilpailun alkua, ei meillä ollut minkäänlaisia paineita ja olimmet valmiit vetämään tyhjää vaikka koko kymmentuntisen ajan. Sitten yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta kala kiinni! Ja mikä parhainta mittakuha. Tästä saimme lisää virtaa ja ei aikaakaan kun toinenkin kuha oli jo veneenpohjalla ja ei kahta ilman kolmatta niin kolmaskin kuha löysi itsensä meidän Iglooseemme.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kalojen saamisen jälkeen seurasi yli kahden tunnin mittainen synkkä hetki veneessämme, sillä emme saaneet sen aikana yhtään mitallista kalaa. Ja kuin loppuhuipennukseksi taivas tummui ja taivaalla jyrisi ja salamoi. Eikä vedestäkään ollut pulaa, sillä koko järven pinta kiehui. Eikä tämä taivaalta tullut märkä aines ollut pelkästään vettä vaan myöskin erittäin kova raekuuro piiskasi Kyrkösjärven pintaa ja siellä seilaavia veneitä. Tai ainakin niitä muutamaa pöhlöä, jotka ilman mitään itsesuojeluvaistoa olivat jättäneet rantautumatta hyvän sään aikana. Mutta kuin ihmeen kaupalla saimme tämän myrskyn aikana kaksi mitallista kuhaa jotka ehkä toivat lisää yrittämistä venekuntaamme.
Loppunjen lopuksi sade lakkasi ja muutkin veneet kömpivät esiin suojistaan. Myös kuha alkoi selvästi syömään viimeisen kaksi tuntisen ajaksi ja loppujen lopuksi saimme vielä neljä mittakuhaa lisää. Arvelimme saaliimme riittävän sijoituksille 7-9. ja olimme ihan tyytyväisiä kalasaaliiseemme, sillä emme olleet aiemminkaan tältä kyseiseltä järveltä kaloja saaneet. Loppusaaliimme oli yhdeksän mittakuhaa ja yksi mittahaukia ja lopputulos oli n. 28 800p. Tämä riitti viidenteen sijaan soutu-uistelun SM-kilpailuissa. Ajatuksenamme olisi ensi vuonnakin lähteä näihin karkeloihin mukaan, ellei samana päivämääränä olisi muita huippukisoja. Tänäkin vuonna samana päivänä on järjestetty Hauki-EM kilpailu, joka minua henkilökohtaisesti kiinnostaa erittäin paljon.

- Eero

ps. Pasin kertomus hänen soutu-uistelukilpailustaan tulee myöhemmin blogiin!

Poijjaat soutu-uistelukilpailussa

Eilen järjestettiin Alavuden Kuorasjärvellä soutu-uistelukilpailut ja koko meidän venekuntamme oli paikan päällä ottamassa mittaa tällä kertaa toisistaan, sillä Pihlajamäen Kari ja meidän kipparimme Pasi soutu-uistelevat yhdessä, kun taas minä (Eero) ja Tero uistelemme yhdessä. Minun ja Teron kannalta kilpailu sai huonoimman mahdollisimman alun sillä noin vartin uistelun jälkeen samana päivänä postista tullut JiiCeen vapa paukahti pohjatärpistä säpäleiksi. Tästä seurasikin melkein puolentunnin kalaton jakso. Tällä aikaa Pasi ja Kari kepittivät kalaa minkä vain kerkiävät. Tilanne alkoi näyttää jo todella pahalta.
Uistelimme Teron kanssa yhteen lahteen ja sitten aloimma taas pääsemään kalan makuun. Haukia nousi tasaiseen tahtiin veneeseen. Puntarilla huomasimme, että muutkin olivat kalaa saaneet. Ajattelimme silti, että eiköhän meidän saaliimme palkinnoille yllä.
Kun kalat oli punnittu oli aika jakaa palkinnot. Kilpailun voitti Pasin ja Karin venekunta ja minä ja Tero toisiksi. Eli Pohjanmaa-Cupin venekunnastamme oli kirkkaimmassa kärjessä jokainen ja tämä oli syy miksi tein tälläisen päivityksen soutu-uistelucupista. Ainahan se on mukavaa kirjoitella, kun sattuu joskus kalaakin saamaan...

Kilpailu: Evijärvi

Kilpailun treeni siis osoitti sen, että kalaa on saatava paljon että
kympin sakkiin olisi ylipäätänsä mitään asiaa. Lisäksi takaraivossa
jyskytti edellisillan nesteytyksen seuraamusten lisäksi ajatus siitä,
että yli vitosen kala oli kaivettava puntarille vaikka väkisin. Meillä
oli muutama isompi tietokala edellispäivän kosahdusten perusteella
selvillä, mutta se että oliko muutamalla alueella nähdyt pyörteet yli
vitosen kaloja, sitähän ei tiennyt elävä Erkkikään. Evijärvi on
kisajärvenä erittäin sokkeloinen ja rantaviivaa on enemmän kuin
Lappajärvessä. Lisäksi Evijärvi on täynnä isoja kiviä ja osa kivistä on
petollisissa paikoissa ja karttaan ei kaikkia kiviä ole merkitty. On
siis täysin hasardia päästellä urku auki järvellä ja aina saat varautua
siihen, että koneesta lähtee kivilleajon seurauksena perä irti.
Saattaisi joku romunkerääjä tehdä hyvän tilin jos lähtisi sukeltelemaan
tietyille alueille, on siellä järven pohjassa sen verran paljon
erilaisia perämoottorin osia uponneena:-) Kisassa meillä oli kahdeksan
paikkaa jossa piti pyörähtää ja ensimmäiseen paikkaan piti luukuttaa
noin 8km. Eka paikka petti täysin, ei yhtään mittaa kyytiin ja reilun
puolen tunnin päästä ajettiin paikkaan numero kaksi joka kanssa petti,
yksi tasan 60cm kala sieltä tuli, mutta tuo kala meni hylkyyn kun se
luonnollisesti kutistui. Luukutettiin paikkaan numero kolme ja sieltä
sentään saatiin      3 reilua mittaa. Paikka numero neljä petti, ei
mittakaloja, samaten vitonen, yksi mittakala ja Kutosesta saatiin yksi
reilumpi mitta eli sekin petti ja piemmän linjan paikka numero 7 petti
totaalisesti, ei mittoja. Tässä vaiheessa oli kisa-aikaa jäljellä kaksi
tuntia ja viisi varmaa kisamittaa repussa. Kaveri soitteli vartin välein
 ja matalasta oli tullut kasin hauki, pari nelosta ja muut mitat päälle.
 Joku oli kuuleman mukaan saanut pari kerroinkalaa ja Rongolla oli
"kuulemma" kalaa ruuhi täynnä ja Juhalan puheista ei saanut taaskaan
mitään tolkkua, liekö sillä ollut paha nestehukka, arveltiin kyllä
että sillä on kalaa kanssa Busteri täynnä kun niin ympäripyöreitä
jutteli:-) Alkoi muuten viimeistään tässä vaiheessa
tuntua pientä paineen tuntua kropassa mutta pidetiin päät kylmänä ja
ajeltiin viimeiseen oljenkorteen, paikkaan missä oli treeneissä oli
pyörteitä enemmänkin. Paikkaan saavuttuamme huomasimme, että alue oli
koskematon ja sitten alkoi paukkua. Heti alkuun kolmonen kyytiin ja pari
 muuta pienempää mittaa. Sitten nitron paikan järjesti meille krokotiili
 joka tuli kurjenmiekkapuskasta puhaltamaan uistinta, toisella kerralla
sama homma ja sitten se kala hävisi. Laajennettiin rinkiä ja taas pari
vauraampaa mittaa kyytiin ja sitten muistin vuosien takaiselta
treenikerralta erään puskan ( kiitokset Lassilan Anterolle ja Pohjon
Markulle ) minkä liepeillä herrojen kokemuksen mukaan usein majailee
vouti, eli sinne siis ja samassa Eeron puolen keulavitonen taipui
tärpistä ja pohjaan, eiku kauhea kala kiinni. Hauki ampaisi heti
syöksyyn ja Eero sai sen pois puskasta. Alajärven karmaisevien
kokemusten jälkeen päätettiin toimia rauhallisemmin, meillä oli tällä
kertaa iso haavikin mukana. Saatiin aika äkkiää kala rauhoittumaan ja
pienen hinauksen jälkeen sain haavittua kalan puhtaasti veneeseen. Voi
sitä riemua, kasin kerroin kala veneessä ja back in busines:-) Kaksi
minuuttia ennen loppua saatiin vielä reilu kakkosen kala samalta
alueelta ja eikun puntarille. Jälleen kerran puntarilla nähtiin aivan
järkyttäviä haukia, isoimman ollessa reilun kympin. Kerroinkalat
jakautuivat tasaisemmin kuin Alajärvellä ja veikkauksemme kisan
voittopussista menivät aika hyvin yksiin. Oma tuloksemme oli reilu 36000
 pistettä ja sillä irtosi Pohjanmaa cupin Evijärvi-uistelun seitsemäs
sija ja yhteistuloksessa noustiin kolmanneksi. Näin jälkipyykkinä
todettak
oon, että koskaan ei kannata luovuttaa, koska vielä viimeinenkin
paikka voi pelastaa koko kisan. Nyt
pikkuisen harrastellaan soutu-uistelua ja käydään kopasemassa edellä
mainitun lajin SM-kisat Seinäjoen Kyrkösjärvellä. Pohjanmaa cup
jatkuu reilun kahden viikon päästä Lappajärvellä...

Treeni: Evijärvi

Ja näin taas säntäsimme kohti uusia seikkailuja ja tällä kertaa oli kohteena Evijärvi. Olimme kaikki saaneet vapaata töistä ja näin pääsimme kaikki yhdessä treenaamaan tänä kauniina perjantaipäivänä. Keli oli tosiaankin kaunis, liiankin kaunis, sillä tuulta ei ollut koko päivänä lähes ollenkaan ja möllykkäkin hymyili pilvettömältä taivaalta. Ei muuta kuin vene vesille ja kaloja etsimään. Olimme jo aiemmin katsoneet ja sopineet paikat mitkä kiertäisimme treenissä. Yritimme myös olla käymättä paikkoja jossa tiesimme kalaa olevan edellisvuosien ja viikkoja vallinneen sään takia.
Aloitimme uistelemaan eräästä lahdesta, josta tämä kyseinen kisa on aiemmin voitettu. Lahti on kauttaaltaan matala ja aivan selvä hauen kutupaikka, joten tästä selviäisi todella nopeasti onko hauki vielä kutualueilla vai onko se siirtynyt jo selvemmille vesille saalistamaan pikkukalaa. Noin tunnin vedon jälkeen ja yhden ainoan mittahauen perusteella lähdimme pois lahdesta kenties hieman jo nyt viisastuneina. Tämän jälkeen aloimme yksinkertaisesti kiertää järveä vältellen omia paikkoja ja etsien uusia paikkoja mistä emme olleet aiemmin kalastaneet. Hyvinkin pian selvisi, että ei kala ollutkaan niin huonolla syönnillä kuin alusta saatoimme odottaa ja mittakaloja alkoi paukkui tasaiseen tahtiin. Mutta kala oli todella tarkka uinnista ja värityksestä. Vaappu mikä antoi edellisviikonloppuna huimasti kalaa pyysikin nyt tyhjää, mutta vastaava hieman toisella tavalla uiva vaappu taas löysi itsensä krokotiilien suusta. Muutamia suurempiakin kaloja näimme molskivan rannoissa ja näitä kohtia emme edes vetäneet vaan koitimme viimeiseen asti vältellä saamasta treenissä näitä tuplapistehaukia. Mutta kuten tapoihimme kuuluu keulavitonen luokilleen ja hellurei. Sattuipa vielä vieressä olevan Juhalan Timon venekunta, joka näki tapahtuman ja lähti seuraamaan meitä katsellen mitä veneessä tapahtuu. Vapaa edes telineestä irroittamatta hauki haaviin ja nopeasti puntarille. Ja jälleen kerran oli tämä venekunta kepittänyt kerroin hauen aivan vääränä päivänä ja ikävä kyllä hauki on venekunnan toisista suurin ikinä saama kala painaen 9,6kg ja ollen 110cm pitkä. Edellisvuonna Patanan Tekojärvestä saamamme kala painoi 9,7kg ja oli 121cm pitkä. 11cm ja 100g eroa ennätykseen. Noh, hauki takaisin järveen kasvamaan ja ei muuta kuin eteenpäin. Ja jatkoimme samaa rataaa koko päivän, mutta emme löytäneet koko päivänä minkäänlaista "pottipaikkaa" vaan kalaa tuli sieltä täältä yhtä hyvin. Joten tulimme siihen lopputulokseen, että seuraavan päivän kisassa tulisi ajamista todella paljon. Lopetimme uistelun ilta seitsemän jälkeen ja siirryimme kaupan kautta majoitukseemme lähtöpaikan viereiselle Sillankorvan leirintäalueelle, josta olimme vuokranneet mökin. Illalla loimme stragedian ja kävimme läpi uistimet ja paikat mistä tuli ja missä järjestyksessä kävisimme järveä lävitse. Muistimme myös nestetankkauksen ja saapui illalla vielä venekunta K. Paavola ja Kangasniemi Tero nesteyttämään meidän luoksemme. Tulimme yhteistuumin siihen tulokseen, että längit korviin, kiviä täyteen ja paskaa päälle koko Evijärvi! Kilpailusta näyttäisi tulevan erittäin vaikea ja jokainen kala olisi ansaittava, mutta pärjäämiseen vaadittaisiin vähintäänkin yksi kerroinkala. Sen verran näytti iso hauki olevan aktiivinen. Veikkauksemme seuraavan päivän voittotuloksesta vaihteli 40-60 000 välillä. Kalaa kuitenkin olisi pakko saada ja paljon.
Treenistä tulee lisämateriaalia, kunhan kipparimme saa laitettua ne tietokoneelle ja lähetettyä minulle. Luvassa saattaa olla tragikoominen sillan alitus ja pieni pönövideo tuosta treenimöröstä.

Treenimörkö 9,6kg 110cm

- Eero

Kilpailu: Alajärvi

Treenipäivän perusteella siis oli odotettavasti huomattavsti isompia
pusseja kalaa kuin edellisvuosina oltiin totuttu näkemään ja sen
perusteella luotiin kisataktiikka. Eräältä alueelta löytyi treeneissä
varsinainen hauen pesä ja sitä pikku pottia nyt lähdettiin ruumentamaan.
Kauheasti paineita emme aamulla tunteneet, koska allekirjoittaneen paras
sijoitus aikaisemmilta vuosilta oli vaihdellut 20-40 välillä.
Edellispäivänä oli muuten ensimmäinen kerta kun kalastettiin tällä
kokoonpanolla samassa veneessä joten mielenkiinnolla odottelin kuinka
homma pelaa. Kisa lähti käyntiin suhteellisen kivasti kun mittoja alkoi
tasaisesti tipahdella kyytiin ja hetken päästä erään kortepuskan kärjestä
tärähti vitosen keulavapaan JUNA, varsinainen kortepuskan vouti joka
lähti syöksyilemään kuin se kuuluisa Atte potalta. Yritettiin lähteä
hinailemaan sitä kohti väljempiä vesiä mutta tuo kaveri päätti toisin.
Hauki otti hirveän spurtin kohti kotikortepuskaansa ja meidän oli pakko
lähteä hauen perään koska vettä tapahtumapaikalla oli vaivaiset 60
senttiä ja jos kala pääsisi vähänkin puskiin niin se olisi sen kalan
menoa. Eero otti haavin käteen ja sain kalan pintaan. Sitten vasta
huomasin, että poijaat perhana oli ottanut aamuhämärissä jomman kumman
pikkusiskon perhoshaavin mukaan kilpailuun. Hauki oli ainakin puolet
haavia isompi mutta olin jo ehtinyt saada kalan vedolla kohti haavia
joten Eeron oli pakko yrittää. Arvatkaapas miten kävi... JIICEEN vapa on
muuten yllättävän kestävä kun sen lyö täysiä pintakalvoon. Täytyy myöntää
että sen jälkeen kun se mörrimöykky pomppasi haavinraamista vapauteen pää
ei pysynyt kylmänä mutta vapamies oli kyllä erittäin kuumana. No,
onneksi kuitenkin fyysiseltä väkivallalta säästyttiin mutta venekuntamme
ensimmäinen kriisi oli tosiasia:-) Siinä sitten puolen tunnin
kiukuttelun jälkeen alettiin taas kalastaa kilpaa. Meillä ilmeisesti
uistimet pelasi suhteellisen hyvin, koska muut "paikassa" pyörähtäneet
venekunnat eivät saaneet kuin alamittaisia. Me pyörittiin koko kisa-aika
suhteellisen pienellä alueella ja pysyttiin myös uistimen väreissä
suhteellisen hyvin kiinni koska loppuun asti kalaa tuli, toki
harvakseltaan. Teron vene toimi matalassa erittäin hyvin, kummatkin
keulavapatelineet toki räjähtivät kisan lopussa mutta onneksi ne eivät
enää menoa haitanneet. Rantaan päästyämme huomasimme että oli muutkin
saaneet kalaa ja kerroin kalojakin ( yli 5kg hauella tuplapisteet ) oli
yllävän monella. Meillä oli puntariin vietävänä 32 haukea joista
kylläkin 2 meni hylkyyn. Hauet painoivat yllättävänkin paljon, eli
yhteensä 49.545kg ja viimeistään nyt oli selvää että kohtuu sijoitus oli
tuloillaan. Noilla luupäillä irtosi Pohjanmaa cupin Alajärvi-uistelun 6
sija. Neljällä ensimmäisellä venekunnalla oli tuplapistehaukia, ykkösellä
peräti neljä kappaletta, kakkosella yksi, kolmosella kolme ja nelosella
yksi. Me Rongon Arton kanssa ei moisia rumiluksia viitsitty puntarille
tuoda ja lohdutuksen sanana omille töppäilyille todettakoon, että
Artolla karkasi hänen kertoman mukaan kaksi isoa mörökölliä veneen
vierestä. No Aromipesän mainosta lainaten, eikä siinä vielä kaikki.
Kaikessa hässäkässä jäi OPM-cupin leimakin hakematta, mutta se olikin
pienin piste iin päällä tämän päivän sekoiluissa:-) Näillä mennään ja
itseasiassa huomenna ollaan jo Evijärvellä Traanaamassa seuraavaa
Pohjanmaa cupin kisaa varten.

-Kippari

Treeni: Alajärvi

Eli ensimmäisen Pohjanmaa-cupin osakilpailun treenipäivä. Suunnitelmamme oli vetää aluksi matalaa raipoilla ja tämän jälkeen kelkkoilla loppuaika ja tässä suunnitelmassa myöskin pysyimme. Kelistä voisin sanoa, että se ei ollut pitkävapakalastuksen optimi, sillä aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja aamun ollessa lähes tyyni sai se, joka pojan punastumaan mikä ei johtunut veneenlaskupaikalla olleista auringonpalvojanaisista vaan tuosta isosta keltaisesta möllykästä taivaalla.
 Aloitimme uistelun noin klo. 08.00 kiertelemällä erästä lahtea, josta tämä kisa on useita kertoja voitettu saaden jostain jopa mittojakin. Tämän jälkeen jatkoimme järven kiertämistä rantoja myötäillen ja puskia harventaen ja jo alussa huomasimme, että ei se kala ollutkaan niin huonolla syönnillä, mitä kelistä olisi osannut odottaa. Mittahaukia paukkui siellä täällä ja osa oli rapeitakin 2-3kg kaloja joiden huipennuksena ikävä takaisku treenissä, kun "keulavitosen" räikkä alkoi huutaa ja vapa taipui tappiin asti. Hetken väsytys ja hauki veneeseen. Hetken manauksen ja monien "pitikä tämän nyt treenissä tulla" tapaisten lauseiden jälkeen pikaiset kuvat ja mittaus, jonka jälkeen hauki sai vapautensa venyttäen mitan 103cm pituuteen.

Pasi ja 103cm reenikala

Kun tästä takaiskusta oli henkisesti päästy yli, jatkoimme samaa rataa heinätöitä tehden ja välillä, jopa osuen pieniin haukiparviin joista jokusia mittoja myös nousi. Olimme myös päässeet selvyyteen kalan olevan erittäin tarkka väristä, jota vahvisti kokemus yhdessä lahdessa, josta saimme kalaa vain yhdellä värillä, mutta tämän värin joutui laittamaan pois näkyvistä todella nopeasti antaessa sen kolme reipasta mittahaukea n. 5min sisään. Tätä säippäilyä jatkui, kunnes kello 14:00 oli aika laskea kelkat veteen. Pasilla oli tietoa järven kelkkapaikoista, sillä hän oli tällä järvellä lähes tulkoot aina vetänyt selkäkaloja, mutta tosin ilman minkäänlaisia loistosijoja. Kelkottelimme n. 1,5h, jona aikana nousi veneeseen ainoastaan yksi mittahauki. Joten taktiikkamme alkoi pikkuhiljaa muotoutua. Varsinkin, kun kilpailupäivän sääksi oli luvattu pilvistä ja pientä sadetta, jonka uskomme lisäävän vain syöntiä tässä erittäin matalassa järvessä. Ainut huolenaihe on vain se, että toimivatko treenissä löytämämme "supervärit" enää kisapäivänä sään ollessa lähes päinvastainen treenipäivään. Pystymmekö löytämään uudet värit, jos nämä vanhat eivät toimi. Ja viimeiseksi, minä ja Tero teimme erittäin radikaalin muutoksen veneeseen treenipäivän jälkeen, irroittamalla veneen keulassa pikakiinnityksellä olleet kelkkakelat ja laittamalla niiden tilalle tönkkövapatelineet ja näin pystyisimme paremmin vetämään kisassa sallitulla kahdeksalla vavalla, mutta kostautuuko tämä muutos siten, että jos jostain syystä joutuisimme kelkkomaan niin kelojen kiinnitys kestäisi liian kauan. Mutta tulimme Teron kanssa siihen lopputulokseen, että jos kelkkomaan jossain vaiheessa jostain eriskummallisesta syystä joutuisimme, niin olisi kilpailu jo muutenkin pilalla. Pään on pysyttävä kylmänä ja vapamiesten kuumana.

ps. Syy miksi treeniaikamme oli näin lyhyt oli samana päivänä käytävä soutu-uistelucupin osakilpailu, joka alkoi klo 18:00, jonne koko miehistö osallistui, mutta tällä kertaa vastakkain.

- Eero

Uusi vahvasti kalastusaiheinen blogi avattu!

Kuten otsikkokin vahvasti osoittaa, on uusi kilpauistelublogi tänään to 16.5.2013 tehty, eikä yhtään liian aikaisin, sillä uistelucupin alkuun on enää kaksi päivää.
Tähän ensimmäiseen julkaisuun voisin hieman kertoa kalustosta ja miehistöstä, joihin tulemme kyllä kiinnittämään enemmän huomiota, kunhan ensin saamme hieman materiaalia tätä blogia varten.
Eli tämän hetkinen miehistömme on kolmehenkinen Pohjanmaalaista hulluutta sisältävä sählääjäporukka, joiden intohimo vetouisteluun on valtaisa. Kipparinamme toimii meistä vanhin ja kokenein konkari Pasi, kuka on jo ehtinyt vetouistelukisoja kiertämään monia vuosia. Enkä yhtään vähättäle jos sanon, että hän on myös meidän "tiimimme" aivot. Toinen jäsenemme on Tero, jonka kanssa minä henkilökohtaisesti olen uistellut vuosia yhdessä. Hänestä voisin käyttää moottoriurheilusta tutun kuskin nimitystä "Jäämies" sillä Tero osaa todellakin rauhoittua, vaikka veneen kaksi muuta jäsentä kenties joskus innostuvatkin liikaa. Ja viimein tulee hännän huippu, Pikku-Eero, liukas luikku, eli minä Eero. Olen se jolta puuttuu äly ja rauhallisuus, joten koitan turvata paikkani veneessä huitomalla vapoja sinne tänne ja kepittäen kaikkea mitä järvestä löytyy.
Ja nyt kun on miehistö esitelty siirryn seuraavaksi kalustoon. Venekuntamme omistaa kaksi venettä:
Faster 515 + 50hp moottori (merkkiä en muisto moottorin vaihdon vuoksi)
- Pasin vene
- Erittäin tukeva ja korkealaitainen
- menee hyvin aallokossa
- plotterit kaiut sun muut joista minun ei tarvitse välittää
- toimii tämän kauden venekuntamme pääasiallisena kelkkaveneenä

Buster L + 40hp Yamaha
- Teron vene
- Tuplakaiteet
- Täysin riisuttu jokaista penkkiä ja tasoa myöten
- huterampi kuin Faster
- sisältää myös elektroniikkapuolen
- venekuntamme pääasiallinen raippavene

Eli tässä oli lyhyesti kerrottuna kalustoa, joista on tulossa rutkasti lisämateriaalia aivan lähiaikoina. Blogiin on myös tarkoitus lisätä HD-laatuisia videoita toiminnastamme veneessä ja kenties joistain kalanväsytyksistä jos tälläisiin ihmeisiin tulemme törmäämään kauden aikana. Ja kuten jo edellä mainitsin kauden alkuun enää kaksi päivää, joten lisää julkaisuja on odotettavissa jo hyvinkin pian! Hyvää yötä!

- Eero