Sanotaan että huono kenraali tietää hyvää ensi-iltaa joten tällä
mentaliteetilla kilpailuun lähdettiin. Vimpelin kisa on ollut aina
käsittämättömän vaikea meikäläiselle ja montaakaan kalaa ei olla
vuosien saatossa puntarille tuotu. Viime vuonna kylläkin Eeron kanssa
löydettiin ihan hyvä ison hauen paikka ja saatiin puristettua veneen
moottoriongelmista huolimatta jonkinlainen sijoitus. Tämän vuoden kisaan
lähdettiin siis täysin nollat taulussa liikenteeseen tai ei ihan nollat,
tiedettiin treenin perusteella missäpäin järveä on lämmintä vettä ja
Tero sai venekaupan yhteydessä erittäin tärkeän kapistuksen
kaupanpäälle, plotterin missä oli viime vuoden Vimpelin kisan
kakkoseksi tulleen täpit ja kuinka ollakaan, täpit olivat juuri lämpimän
veden alueella, JES! Lähdettiin kiertämään näitä täppejä ja ei kauaa
mennytkään kun ensimmäinen reilu 50cm kuha tärähti pääkallolla merkityn
merkin kohdalta. Seuraavaa kuhaa saatiinkin odottaa reilu tunti
edellisestä mutta sitä kuhaa kannatti odottaa, oli se sen verran
erikoinen tapaus. Eero sai kelattua kalan veneen taakse ja kala oli
arviolta reilu kakkonen ja huonosti kiinni. Otin haavin ja suoritin
Eerot, eli täydellisen epäonnistuneen haavitsemisen:-) Uistin jäi
koukuista kiinni havaksen ulkopuolelle ja kala kanssa. Tässä vaiheessa
vaistomaisesti pyöräytin haavin ympäri ja näin kun kala pääsi koukuista
irti, voi saat#%#. Sitten tapahtui jotain ihan käsittämätöntä. Kala
olikin kiinni uistimessa mutta kyljestä, eli kala syöksyessään kohti
syvyyksiä törmäsi haavissa olevaan uistimeen ja tarttui kylkikalaksi,
IIIHANAA!!! Ja eikun kala veneeseen ja eteenpäin. Sitten olikin pari
tuntia hiljaista ja vaihdettiin paikkaa viimevuotiseen isonkalan
paikkaan. Saimme alueelta pari mittahaukea ja yhden hyvän mittakuhan.
Kilpailun loppu oli taas vaikea ja saimme vain yhden mittahauen.
Melkoisen huonoin fiiliksin lähdimme kohti puntaria, koska emme uskoneet
kalojemme riittävän mihinkään. Puntarilla kuitenkin alkoi virne palata
kasvoille kun isoja pusseja ei näkynyt juuri kellään. Oma saaliimme oli
4.722kg kuhaa ja 6.709kg haukea ja ahventa. Kertoimineen tulos 30319
pistettä ja tällä Vimpelin vetouistelun yhdeksäs sija. Kokonais cupissa
nousimme toiseksi. Rajalan Jukka piti meitä muita pilkkanaan ja RUUMENSI
kalaa puolet enemmän kuin muut. Nyt huilataan pariviikkoa ja nollataan
kovalevy Jussina että seuraavassa kisassa, eli Lappajärven lohikunkussa
pää pelaisi sillä taajuudella että keksittäisiin, millä juuri sieltä
meteoriitti kraaterista saatais jallitettua hopeakylkinen jalokala:-)
Sitten kilpailun häröilylistaan: Unohdettiin tankata vene ja Eero joutui
metsästämään bensaa, action kameran karttakortti jäi kotiin, siimojen
tarkistus jäi ihan viimetinkaan samaten plaanerikelojen uudelleen
nauhoitus treenin potkuri episodin jälkeen, karttaplotteri syttyi vasta
puolentunnin sateliittihaun jälkeen, takilan sähköliittimessä oli litra
vettä ja se takkusi koko kisan, mutta mitäs noista:-)
keskiviikko 19. kesäkuuta 2013
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Treeni: Vimpeli
Voihan Vimpeli. Eli seuraavaksi oli vuorossa ensimmäinen kelkkakisa meidän venekunnallemme tänä vuonna ja kelkoilla lähdimmekin Lappajärvelle treenaamaan. Pasi ei tietyistä syistä päässyt ollenkaan mukaamme, mutta hän antoi tukevamman veneensä minulle ja Terolle käyttöön.
Tälle päivälle oli luvattu aivan hirveää keliä ja ennustukset pitivätkin tällä kertaa paikkaansa. Olimme Pasin kanssa käyneet kartalta läpi alueita mitä meidän piti treenissä vetää. Tämä osoittautui jo pian veneenlaskun jälkeen mahdottomaksi, sillä keli yltyi aivan hirveäksi eikä paljoa muitakaan järvellä näkynyt. Puhelimemme alkoivat pian soida ja meidän pinnallaolosta ei ollut varmuutta kelin vuoksi. Suurin osa paikoista oli mahdottomia vetää, sillä kelkat eivät pysyneet tuossa aallokossa vedossa kunnolla. Tämän takia jäikin treeni erittäin lyhyeksi, emmekä pystyneet vetämään lähellekkään puoliakaan paikoista mitä piti. Ainut lohtu, että löysimme vedenlämmöist paljon eroja ja näin kenties pystyimme luomaan joitain kuvitelmia, missä kala mahtaisi olla. Tämä olikin treenin ainut positiivinen osa, sillä negatiivistä osuutta tuli liiaksikin. Katkenneita nokkaläppyjä, takiloiden toimimattomuus, kelkkanarun päätyminen potkuriin jne jne... Terosta ja minusta tuntui kuin emme olisi olleet ikinä järvellä. Kaikkien takaiskujen ja hirvittävän kelin summa oli, että viiden-kuuden tunnin kelluttelun jälkeen olimme valmiit lähtemään kohti rantaa, jossa saimme vielä viimeisen kerran välineemme sekaisin nostaessamme kelkkoja. Tämä oli kuin piste i:n päälle. Turha treeni ja paljon tappiota. Kisasta näyttäisi tulevan todella tuskainen ja vaikea.
Tälle päivälle oli luvattu aivan hirveää keliä ja ennustukset pitivätkin tällä kertaa paikkaansa. Olimme Pasin kanssa käyneet kartalta läpi alueita mitä meidän piti treenissä vetää. Tämä osoittautui jo pian veneenlaskun jälkeen mahdottomaksi, sillä keli yltyi aivan hirveäksi eikä paljoa muitakaan järvellä näkynyt. Puhelimemme alkoivat pian soida ja meidän pinnallaolosta ei ollut varmuutta kelin vuoksi. Suurin osa paikoista oli mahdottomia vetää, sillä kelkat eivät pysyneet tuossa aallokossa vedossa kunnolla. Tämän takia jäikin treeni erittäin lyhyeksi, emmekä pystyneet vetämään lähellekkään puoliakaan paikoista mitä piti. Ainut lohtu, että löysimme vedenlämmöist paljon eroja ja näin kenties pystyimme luomaan joitain kuvitelmia, missä kala mahtaisi olla. Tämä olikin treenin ainut positiivinen osa, sillä negatiivistä osuutta tuli liiaksikin. Katkenneita nokkaläppyjä, takiloiden toimimattomuus, kelkkanarun päätyminen potkuriin jne jne... Terosta ja minusta tuntui kuin emme olisi olleet ikinä järvellä. Kaikkien takaiskujen ja hirvittävän kelin summa oli, että viiden-kuuden tunnin kelluttelun jälkeen olimme valmiit lähtemään kohti rantaa, jossa saimme vielä viimeisen kerran välineemme sekaisin nostaessamme kelkkoja. Tämä oli kuin piste i:n päälle. Turha treeni ja paljon tappiota. Kisasta näyttäisi tulevan todella tuskainen ja vaikea.
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Kipparin SM-soutu-uistelu
Eero tossa jo kertoi noi sää höpinät, eli pääsen itse asiaan. No pitää
säästä sen verran kertoa, että vieläkin tinnittää korvissa kun se
ukkonen räjäytti suoraan meidän veneen yläpuolella ja sen jälkeen muuten
mentiin rantaan samalla vauhdilla kuin aikoinaan Keskisen kalastuspuolen
alennusmyynnin aloituksessa Karikko hyllylle:-) No sitten siihen kisaan.
Ollaan siis Pihjalamäen Karin kanssa kilpailtu tällä
soutu-uistelupuolella useammaan vuoden ja Sm-kisajärvi on tullut
erilaisista skapoista tutuksi moneen otteeseen. Ollaan pari kertaa
voitettukin järvellä joten jotain hajua meillä oli mitä pitää siiman
päähän laittaa ja missä kuhat ovat aikaisempina vuosina
lymyilleet. Treenattiin kisaan viikolla muutamaan otteeseen ja käytiin
katsastamassa joitain uusiakin alueita. Eräältä uudelta alueelta löytyi
ensimmäisessä treenissä muutama mittakala, mutta seuraavat treenit eivät
paljon uusia ajatuksia päähän tuoneet joten taktiikka laadittiin
pitkälti sen ensimmäisen treenin perusteella. Löydettiin myös
treeneissä muutama piilopatti jotka saatiin merkattua gepsiin ja
tarkoitus oli myös kisassa käydä paikat vetämässä. Kisa oli siis
kymmenen tuntinen eli hikinen soutu-urakka oli allekirjoittaneella
edessä. Meidän soutuveneessä on muotoutunut kirjoittamaton sääntö,
minä soudan, Kari vapailee. Osasyynä tähän työjärjestykseen on
allekirjoittaneen välillä lähes 100-asteessa poreileva höyrykattila ,
soutaessa pää pysyy kylmempänä ja ajatus pelaa paremmin:-) Kilpailuun
oli ilmoittautunut 45 venekuntaa joten hyvät kisat oli tiedossa. Eerolle
ja Terolle kerroin suurin piirtein omat havaintoni käytettävistä
uistimista ja mahdollisista värityksistä sekä jotain havaintoja kuhan
mahdollisista ottisyvyyksistä. Peräkanaa lähdettiin poikien kanssa
soutelemaan ja aluksi mentiin erään kivikon kärkeen mistä joku vuosi
sitten saatiin hyvin kuhaa. Hiljaista oli ja pikkuhiljaa tavoitteemme 3
kalaa per/tunti muuttui yhdeksi kalaksi per/tunti, syönti oli sen verran
nihkeää. Samaa nihkeyttä oli muillakin ja sitkeästi soudettiin vaan
eteenpäin penkan reunoja mukaillen kohti viikon takaista treenipaikkaa.
Eipäs sielläkään kala ollut aktiivista, mutta pari mittaa sentään
saatiin alueelta. Lähdettiin taas kiertää järveä ja ajateltiin mennä
takaisin aloituspaikkaan ja pikku hiljaa se päivä siinä kuluikin yhtä
nihkeissä merkeissä. Neljä tuntia ennen kisan loppua alkoi kertomani
ukkosmyräkkä. Tässä vaiheessa meillä oli 4 mittaa kyytissä ja alettiin
tahkota aloituspaikkaa missä eräs yksin vetävä kilpailija veti kuhaa
kyytiin kuin suo kuokalla ja me tietenkin halusimme tarjota yksinäiselle
sudelle juttuseuraa:-) Ilmeisesti meitä ei kaivattu kalojenkaan toimesta
kyseisellä paikalla, koska lyhyessä ajassa karkuuteltiin peräkkäin kolme
raskasta matkalaista. Ukkosmyräkän jälkeen kala aktivoitui ja saatiin
parissa tunnissa 5 hyvää kuhaa kyytiin. Tunti ennen loppua saatiin
samalta alueelta vielä noin kakkosen kuha haavittua mutta viimeinen
tunti meni täysin reisille. Kaveri ilmoitteli meille samoihin aikoihin (
tiesi ettei enää lähdettäisi järven toiseen päähän:-)), että eiliseltä
treenipaikaltamme mistä saimme peräti yhden 37 senttisen kuhan oli
tullut kalaa lopuksi erittäin hyvin. Samaiselta alueelta oli kisan
aluksi saatu myös kolmosen ja nelosen kuhat, loistavaa!!!Tältä alueelta
siis SM 1 ja SM 2. No, oltiin kuitenkin tyytyväisiä että saatiin
puristettua sen kymmenen kuhaa ja oltiin myös tyytyväisiä kuhien kokoon.
Puntarilla saatiin jännittää loppuun asti mitalien kohtaloa, mutta pitipä
sattua, seurakaverit Julku ja Pieniluoma kirivät lopussa yhden
mittakuhan verran meidän edelle. Hävittiin pronssi noin 1200 pojolla.
Meidän kuhat painoivat yhteensä 10.189kg ja tällä nelostila. Eero ja
Tero sentään piestiin 100-0 :-)
säästä sen verran kertoa, että vieläkin tinnittää korvissa kun se
ukkonen räjäytti suoraan meidän veneen yläpuolella ja sen jälkeen muuten
mentiin rantaan samalla vauhdilla kuin aikoinaan Keskisen kalastuspuolen
alennusmyynnin aloituksessa Karikko hyllylle:-) No sitten siihen kisaan.
Ollaan siis Pihjalamäen Karin kanssa kilpailtu tällä
soutu-uistelupuolella useammaan vuoden ja Sm-kisajärvi on tullut
erilaisista skapoista tutuksi moneen otteeseen. Ollaan pari kertaa
voitettukin järvellä joten jotain hajua meillä oli mitä pitää siiman
päähän laittaa ja missä kuhat ovat aikaisempina vuosina
lymyilleet. Treenattiin kisaan viikolla muutamaan otteeseen ja käytiin
katsastamassa joitain uusiakin alueita. Eräältä uudelta alueelta löytyi
ensimmäisessä treenissä muutama mittakala, mutta seuraavat treenit eivät
paljon uusia ajatuksia päähän tuoneet joten taktiikka laadittiin
pitkälti sen ensimmäisen treenin perusteella. Löydettiin myös
treeneissä muutama piilopatti jotka saatiin merkattua gepsiin ja
tarkoitus oli myös kisassa käydä paikat vetämässä. Kisa oli siis
kymmenen tuntinen eli hikinen soutu-urakka oli allekirjoittaneella
edessä. Meidän soutuveneessä on muotoutunut kirjoittamaton sääntö,
minä soudan, Kari vapailee. Osasyynä tähän työjärjestykseen on
allekirjoittaneen välillä lähes 100-asteessa poreileva höyrykattila ,
soutaessa pää pysyy kylmempänä ja ajatus pelaa paremmin:-) Kilpailuun
oli ilmoittautunut 45 venekuntaa joten hyvät kisat oli tiedossa. Eerolle
ja Terolle kerroin suurin piirtein omat havaintoni käytettävistä
uistimista ja mahdollisista värityksistä sekä jotain havaintoja kuhan
mahdollisista ottisyvyyksistä. Peräkanaa lähdettiin poikien kanssa
soutelemaan ja aluksi mentiin erään kivikon kärkeen mistä joku vuosi
sitten saatiin hyvin kuhaa. Hiljaista oli ja pikkuhiljaa tavoitteemme 3
kalaa per/tunti muuttui yhdeksi kalaksi per/tunti, syönti oli sen verran
nihkeää. Samaa nihkeyttä oli muillakin ja sitkeästi soudettiin vaan
eteenpäin penkan reunoja mukaillen kohti viikon takaista treenipaikkaa.
Eipäs sielläkään kala ollut aktiivista, mutta pari mittaa sentään
saatiin alueelta. Lähdettiin taas kiertää järveä ja ajateltiin mennä
takaisin aloituspaikkaan ja pikku hiljaa se päivä siinä kuluikin yhtä
nihkeissä merkeissä. Neljä tuntia ennen kisan loppua alkoi kertomani
ukkosmyräkkä. Tässä vaiheessa meillä oli 4 mittaa kyytissä ja alettiin
tahkota aloituspaikkaa missä eräs yksin vetävä kilpailija veti kuhaa
kyytiin kuin suo kuokalla ja me tietenkin halusimme tarjota yksinäiselle
sudelle juttuseuraa:-) Ilmeisesti meitä ei kaivattu kalojenkaan toimesta
kyseisellä paikalla, koska lyhyessä ajassa karkuuteltiin peräkkäin kolme
raskasta matkalaista. Ukkosmyräkän jälkeen kala aktivoitui ja saatiin
parissa tunnissa 5 hyvää kuhaa kyytiin. Tunti ennen loppua saatiin
samalta alueelta vielä noin kakkosen kuha haavittua mutta viimeinen
tunti meni täysin reisille. Kaveri ilmoitteli meille samoihin aikoihin (
tiesi ettei enää lähdettäisi järven toiseen päähän:-)), että eiliseltä
treenipaikaltamme mistä saimme peräti yhden 37 senttisen kuhan oli
tullut kalaa lopuksi erittäin hyvin. Samaiselta alueelta oli kisan
aluksi saatu myös kolmosen ja nelosen kuhat, loistavaa!!!Tältä alueelta
siis SM 1 ja SM 2. No, oltiin kuitenkin tyytyväisiä että saatiin
puristettua sen kymmenen kuhaa ja oltiin myös tyytyväisiä kuhien kokoon.
Puntarilla saatiin jännittää loppuun asti mitalien kohtaloa, mutta pitipä
sattua, seurakaverit Julku ja Pieniluoma kirivät lopussa yhden
mittakuhan verran meidän edelle. Hävittiin pronssi noin 1200 pojolla.
Meidän kuhat painoivat yhteensä 10.189kg ja tällä nelostila. Eero ja
Tero sentään piestiin 100-0 :-)
lauantai 8. kesäkuuta 2013
Soutu-uistelun SM: Kyrkösjärvi, Seinäjoki
Eli tänään käytiin Seinäjoen Kyrkösjärvellä soutu-uistelun Suomenmestaruuskilpailut joihin koko venekuntamme osallistuis ja tässä ensimmäisenä Teron ja minun (Eero) tarina:
Lähdimme kilpailuun aikalailla takki auki, sillä aiempien Kyrkösjärven kilpailujen perusteella kisa ei tulisi menemään ollenkaan hyvin. Emme olleet käyneet treenaamassa kiireiden ja kiinnostuksen puutteen vuoksi, joten päätimme lähteä vetelemään vanhoja paikkoja, joista olimme joskus joitain mittakuhia saaneet. Keli oli aamulla kaunis ja järvi lähes tyyni, joten ilma oli aivan sopiva kymmenen tunnin soutu-uistelukilpailuun. Ensimmäiset puolitoista, kaksi tuntia menivät täysin harhaillessa järvellä saamatta laisinkaan mittakaloja kyytiin. Koska peli oli pääkopan sisällä menetetty jo ennen kilpailun alkua, ei meillä ollut minkäänlaisia paineita ja olimmet valmiit vetämään tyhjää vaikka koko kymmentuntisen ajan. Sitten yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta kala kiinni! Ja mikä parhainta mittakuha. Tästä saimme lisää virtaa ja ei aikaakaan kun toinenkin kuha oli jo veneenpohjalla ja ei kahta ilman kolmatta niin kolmaskin kuha löysi itsensä meidän Iglooseemme.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kalojen saamisen jälkeen seurasi yli kahden tunnin mittainen synkkä hetki veneessämme, sillä emme saaneet sen aikana yhtään mitallista kalaa. Ja kuin loppuhuipennukseksi taivas tummui ja taivaalla jyrisi ja salamoi. Eikä vedestäkään ollut pulaa, sillä koko järven pinta kiehui. Eikä tämä taivaalta tullut märkä aines ollut pelkästään vettä vaan myöskin erittäin kova raekuuro piiskasi Kyrkösjärven pintaa ja siellä seilaavia veneitä. Tai ainakin niitä muutamaa pöhlöä, jotka ilman mitään itsesuojeluvaistoa olivat jättäneet rantautumatta hyvän sään aikana. Mutta kuin ihmeen kaupalla saimme tämän myrskyn aikana kaksi mitallista kuhaa jotka ehkä toivat lisää yrittämistä venekuntaamme.
Loppunjen lopuksi sade lakkasi ja muutkin veneet kömpivät esiin suojistaan. Myös kuha alkoi selvästi syömään viimeisen kaksi tuntisen ajaksi ja loppujen lopuksi saimme vielä neljä mittakuhaa lisää. Arvelimme saaliimme riittävän sijoituksille 7-9. ja olimme ihan tyytyväisiä kalasaaliiseemme, sillä emme olleet aiemminkaan tältä kyseiseltä järveltä kaloja saaneet. Loppusaaliimme oli yhdeksän mittakuhaa ja yksi mittahaukia ja lopputulos oli n. 28 800p. Tämä riitti viidenteen sijaan soutu-uistelun SM-kilpailuissa. Ajatuksenamme olisi ensi vuonnakin lähteä näihin karkeloihin mukaan, ellei samana päivämääränä olisi muita huippukisoja. Tänäkin vuonna samana päivänä on järjestetty Hauki-EM kilpailu, joka minua henkilökohtaisesti kiinnostaa erittäin paljon.
- Eero
ps. Pasin kertomus hänen soutu-uistelukilpailustaan tulee myöhemmin blogiin!
Lähdimme kilpailuun aikalailla takki auki, sillä aiempien Kyrkösjärven kilpailujen perusteella kisa ei tulisi menemään ollenkaan hyvin. Emme olleet käyneet treenaamassa kiireiden ja kiinnostuksen puutteen vuoksi, joten päätimme lähteä vetelemään vanhoja paikkoja, joista olimme joskus joitain mittakuhia saaneet. Keli oli aamulla kaunis ja järvi lähes tyyni, joten ilma oli aivan sopiva kymmenen tunnin soutu-uistelukilpailuun. Ensimmäiset puolitoista, kaksi tuntia menivät täysin harhaillessa järvellä saamatta laisinkaan mittakaloja kyytiin. Koska peli oli pääkopan sisällä menetetty jo ennen kilpailun alkua, ei meillä ollut minkäänlaisia paineita ja olimmet valmiit vetämään tyhjää vaikka koko kymmentuntisen ajan. Sitten yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta kala kiinni! Ja mikä parhainta mittakuha. Tästä saimme lisää virtaa ja ei aikaakaan kun toinenkin kuha oli jo veneenpohjalla ja ei kahta ilman kolmatta niin kolmaskin kuha löysi itsensä meidän Iglooseemme.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kalojen saamisen jälkeen seurasi yli kahden tunnin mittainen synkkä hetki veneessämme, sillä emme saaneet sen aikana yhtään mitallista kalaa. Ja kuin loppuhuipennukseksi taivas tummui ja taivaalla jyrisi ja salamoi. Eikä vedestäkään ollut pulaa, sillä koko järven pinta kiehui. Eikä tämä taivaalta tullut märkä aines ollut pelkästään vettä vaan myöskin erittäin kova raekuuro piiskasi Kyrkösjärven pintaa ja siellä seilaavia veneitä. Tai ainakin niitä muutamaa pöhlöä, jotka ilman mitään itsesuojeluvaistoa olivat jättäneet rantautumatta hyvän sään aikana. Mutta kuin ihmeen kaupalla saimme tämän myrskyn aikana kaksi mitallista kuhaa jotka ehkä toivat lisää yrittämistä venekuntaamme.
Loppunjen lopuksi sade lakkasi ja muutkin veneet kömpivät esiin suojistaan. Myös kuha alkoi selvästi syömään viimeisen kaksi tuntisen ajaksi ja loppujen lopuksi saimme vielä neljä mittakuhaa lisää. Arvelimme saaliimme riittävän sijoituksille 7-9. ja olimme ihan tyytyväisiä kalasaaliiseemme, sillä emme olleet aiemminkaan tältä kyseiseltä järveltä kaloja saaneet. Loppusaaliimme oli yhdeksän mittakuhaa ja yksi mittahaukia ja lopputulos oli n. 28 800p. Tämä riitti viidenteen sijaan soutu-uistelun SM-kilpailuissa. Ajatuksenamme olisi ensi vuonnakin lähteä näihin karkeloihin mukaan, ellei samana päivämääränä olisi muita huippukisoja. Tänäkin vuonna samana päivänä on järjestetty Hauki-EM kilpailu, joka minua henkilökohtaisesti kiinnostaa erittäin paljon.
- Eero
ps. Pasin kertomus hänen soutu-uistelukilpailustaan tulee myöhemmin blogiin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)