Eero tossa jo kertoi noi sää höpinät, eli pääsen itse asiaan. No pitää
säästä sen verran kertoa, että vieläkin tinnittää korvissa kun se
ukkonen räjäytti suoraan meidän veneen yläpuolella ja sen jälkeen muuten
mentiin rantaan samalla vauhdilla kuin aikoinaan Keskisen kalastuspuolen
alennusmyynnin aloituksessa Karikko hyllylle:-) No sitten siihen kisaan.
Ollaan siis Pihjalamäen Karin kanssa kilpailtu tällä
soutu-uistelupuolella useammaan vuoden ja Sm-kisajärvi on tullut
erilaisista skapoista tutuksi moneen otteeseen. Ollaan pari kertaa
voitettukin järvellä joten jotain hajua meillä oli mitä pitää siiman
päähän laittaa ja missä kuhat ovat aikaisempina vuosina
lymyilleet. Treenattiin kisaan viikolla muutamaan otteeseen ja käytiin
katsastamassa joitain uusiakin alueita. Eräältä uudelta alueelta löytyi
ensimmäisessä treenissä muutama mittakala, mutta seuraavat treenit eivät
paljon uusia ajatuksia päähän tuoneet joten taktiikka laadittiin
pitkälti sen ensimmäisen treenin perusteella. Löydettiin myös
treeneissä muutama piilopatti jotka saatiin merkattua gepsiin ja
tarkoitus oli myös kisassa käydä paikat vetämässä. Kisa oli siis
kymmenen tuntinen eli hikinen soutu-urakka oli allekirjoittaneella
edessä. Meidän soutuveneessä on muotoutunut kirjoittamaton sääntö,
minä soudan, Kari vapailee. Osasyynä tähän työjärjestykseen on
allekirjoittaneen välillä lähes 100-asteessa poreileva höyrykattila ,
soutaessa pää pysyy kylmempänä ja ajatus pelaa paremmin:-) Kilpailuun
oli ilmoittautunut 45 venekuntaa joten hyvät kisat oli tiedossa. Eerolle
ja Terolle kerroin suurin piirtein omat havaintoni käytettävistä
uistimista ja mahdollisista värityksistä sekä jotain havaintoja kuhan
mahdollisista ottisyvyyksistä. Peräkanaa lähdettiin poikien kanssa
soutelemaan ja aluksi mentiin erään kivikon kärkeen mistä joku vuosi
sitten saatiin hyvin kuhaa. Hiljaista oli ja pikkuhiljaa tavoitteemme 3
kalaa per/tunti muuttui yhdeksi kalaksi per/tunti, syönti oli sen verran
nihkeää. Samaa nihkeyttä oli muillakin ja sitkeästi soudettiin vaan
eteenpäin penkan reunoja mukaillen kohti viikon takaista treenipaikkaa.
Eipäs sielläkään kala ollut aktiivista, mutta pari mittaa sentään
saatiin alueelta. Lähdettiin taas kiertää järveä ja ajateltiin mennä
takaisin aloituspaikkaan ja pikku hiljaa se päivä siinä kuluikin yhtä
nihkeissä merkeissä. Neljä tuntia ennen kisan loppua alkoi kertomani
ukkosmyräkkä. Tässä vaiheessa meillä oli 4 mittaa kyytissä ja alettiin
tahkota aloituspaikkaa missä eräs yksin vetävä kilpailija veti kuhaa
kyytiin kuin suo kuokalla ja me tietenkin halusimme tarjota yksinäiselle
sudelle juttuseuraa:-) Ilmeisesti meitä ei kaivattu kalojenkaan toimesta
kyseisellä paikalla, koska lyhyessä ajassa karkuuteltiin peräkkäin kolme
raskasta matkalaista. Ukkosmyräkän jälkeen kala aktivoitui ja saatiin
parissa tunnissa 5 hyvää kuhaa kyytiin. Tunti ennen loppua saatiin
samalta alueelta vielä noin kakkosen kuha haavittua mutta viimeinen
tunti meni täysin reisille. Kaveri ilmoitteli meille samoihin aikoihin (
tiesi ettei enää lähdettäisi järven toiseen päähän:-)), että eiliseltä
treenipaikaltamme mistä saimme peräti yhden 37 senttisen kuhan oli
tullut kalaa lopuksi erittäin hyvin. Samaiselta alueelta oli kisan
aluksi saatu myös kolmosen ja nelosen kuhat, loistavaa!!!Tältä alueelta
siis SM 1 ja SM 2. No, oltiin kuitenkin tyytyväisiä että saatiin
puristettua sen kymmenen kuhaa ja oltiin myös tyytyväisiä kuhien kokoon.
Puntarilla saatiin jännittää loppuun asti mitalien kohtaloa, mutta pitipä
sattua, seurakaverit Julku ja Pieniluoma kirivät lopussa yhden
mittakuhan verran meidän edelle. Hävittiin pronssi noin 1200 pojolla.
Meidän kuhat painoivat yhteensä 10.189kg ja tällä nelostila. Eero ja
Tero sentään piestiin 100-0 :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti