Perjantaisen treenin perusteella selvisi, että matalaan mennään ja pyritään pysymään siellä koko päivä. Laskeskelimme, että syvältä meidän kuhanveto taidoilla voitaisiin pari mittaa saada, mutta siihen tarvittaisiin lehmän hermoja mitä meidän venekunnalla ei ole kuin Terolla. Kuortaneenjärven mittakuha on kaiken lisäksi nippa nappaa joten kahdella kuhalla ei tarvitsemiamme lisäpisteitä kyllä tulisi. Kaiken lisäksi, ehkäpä runsaan sinilevän vuoksi kala oli selvästi huonoimmalla syönnillä koskaan mitä minä olen kyseisellä järvellä kalastellut. Matalasta sentään saatiin jokusia mittoja ja parissa paikassa oli selvästi kookkaampaa haukea pyörähdysten perusteella. Kisapäivästä oli tulossa sateinen ja myrskyinen joten arvelimme sen jonkin verran parantavan hauen purentaa.
Lähtölaukauksen jälkeen ( onneksi emme olleet saaristossa, joten laukaus suunnattiin taivaalle:-)) suuntasimme "pienelle" puolelle erääseen pisteeseen jossa oli ollut treeneissä tapahtumaa. Paikalle päästyämme huomasimme olevamme yksin paikassa, mutta voimistuva tuuli puhalsi suoraan paikkaan ja vesi oli todella sameaa. Kiersimme oletettuja ottipaikkoja, mutta vailla tapahtumia. Ainoa tapahtuma kisan alkuun oli keulavitosen vapatelineen räjähdys, joka otti ja hajosi jälleen kerran. Ymmärsimme pikku hiljaa valua kohti suojaisempia alueita ja alueen pohjoisosassa keli olikin suorastaan nautinnollinen ja vesi oli huomattavasti kirkkaampaa. Alueella pyöri ainoastaan yksi tuttu venekunta, joten tilaa oli.
Ensimmäinen mittakala ( hauki ) saatiin kyytiin lähes kahden tunnin uistelun jälkeen ja jäimme pyörimään pienelle pisteelle lisämittojen toivossa. Sitten notkahti keulafemma ja lähes heti perään pätkävapa, tuplatärppi ja vauraita kumpikin. Eero otti vitosen vavan käteensä ja minä ryntäsin haaville. En ihan ehtinyt haaville saakka kun näimme kalan pinnassa ja samalla se irtosi, samalla irtosi myös toinen kala, joten hellurei ja hellät tunteet. Toisen kalan selkä oli sen verran iso, että arvioimme sen olleen kerroinkala, toinen oli puolet pienempi. Jo kolmannen kerran tuli monoa intiimeille alueille ( Alajärvi, Toisvesi ja nyt Kuortane ) ja sitten taas päässä pimeni ja mentiin keskelle vetämään punttivehkeillä isoa kalaa. Onneksi heräsimme pahasta unesta noin kaksi tuntia ennen kisan loppua ja päätimme vielä taistella.
Keräsimme romppeet kasaan ja suunnattiin matalaan, pisteeseen kaksi jossa oli treeneissä nähty hyviä pyörähdyksiä. Alueella pyöri muutama venekunta, joista toinen ( edellä mainittu tuttu venekunta ) häipyi heti paikalta. Pienen ajelun jälkeen kutosen raippaan pamautti hyvä kala. Kala veti itsensä sellaiseen heinäpuskaan, että meidän oli pakko peruuttamalla hakea kala sietä pois. Lähes nelosen kala kyytiin ja hymy palasi kasvoillemme. Saimme viimeiseen kahteen tuntiin pieneltä läntiltä viisi mittahaukea, kolme mitta-ahventa ja yhden mitta virvelin. Aika loppui, kuten aina joten suuntasimme puntarille.
Haukipussimme painoi reilu 12kg ja sijoitus 12. Saimme tärkeitä lisäpisteitä ja cupissa nousimme sijalle 2. Rajala sai taas kisan isoimman hauen ja voitti kaikkien "yllätykseksi" koko kisan:-), on se ihme mies!!! Sitten häröilylistaan: Ajettiin sellaiseen kivilouhikkoon jumiin, että Eeron piti mennä uimasille, suoritin loppusiirtymällä niin sanotut Paavolan Kallet, eli puoliplaanissa kiveen ja potkurikaupoille, tuplahauen ryssiminen ja kaiken kukkuraksi tämän moneen kertaan mainitsemani tutun venekunnan kaveri otti kaiken ilon irti Pohjalaiseen tyyliin, eli v-attuili suut ja silmät täyteen, koska pojat olivat hakeneet kummatkin ryssimämme kalat kisan lopuksi kyytiin:-) Toinen painoi 5.2kg ja toinen 2.5kg. Kovasti kiittelivät kun olimme härnänneet ne ottaviksi. No, ehkäpä joskus toisinkinpäin:-) Nyt aletaan valmistautumaan kahden viikon päästä käytävään cupin päätöskisaan Kuhalordiin. Saumoja olisi vaikka mitaleille, mutta parissa viikossa pitäisi opetella kalastamaan kelkoilla kuhaa. Katsotaan kuinka poijille käy:-)
-Kippari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti