Treeni II: Kuortane

Tänään oli siis aika toisen treenipäivän Kuortane-järvellä ja odotukset eivät todellakaan olleet viimekertaisen jälkeen korkealla. Ja tällä kertaa Terokin oli työkiireiden takia poissa, joten minä ja Pasi jouduimme hoitamaan treenaamisen kaksistaan. Edessä oli siis erittäin työntäyteinen päivä.

valmistautumista viime vkl treeneihin.

Tero oli tuonut veneensä Pasille jo aiemmin ja eilen Pasi soitti minulle, että tulisinko laittamaan uisteluvehkeitä hänen luokseen ja samalla tarkoitus oli hieman saunoa ja laatia tämän päiväiselle treenille taktiikka. Ajoinkin lähes suoraan Lahdesta, jossa olen töissä Pasille ja asensimme Teron veneeseen sähkötakilan ja pari lisävapatelinettä. Tämän jälkeen sauna tulille ja miettimään millä keinolla tuosta tyhjältä tuntuvasta järvestä saisi nostettua mittakaloja. Päätimme, että treenaisimme kolmea eri syvyysaluetta, 7m, 4-5m ja 1-0m alueita ja vetäisimme näitä alueita pitkillä vavoilla. Ja kun taktiikka oli valmis ja yksi huurteinen Heineken nautittu niin unta palloon ja aamulla kohti kuortanetta.

Kohti tuntematonta ja sen yli!

Saavuimme järvelle ennen yhdeksää ja edessä odotti lievästi sanottuna usvainen Kuortanejärvi. Itse asiassa näköetäisyys ei tainnut olla kuin muutaman metrin, joten etenimme aivan sokkona kohti järven toista päätä, josta meidän oli tarkoitus aloittaa kalastus matalasta. Ja aivan heti teimme saman havainnon kuin viikko sitten, järvi oli vieläkin sinilevän peittämä ja tiedossa oli siis jälleen vaikea päivä.

Ahvenen jölli

Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin vetänyt Kuortaneella kunnolla matalassa, joten emme tienneet mitä odottaa. Ensimmäisiä tärppejä ei tarvinnut kauaa odottaa vaan kalaa paukkui heti kiinni. Ainut ongelma oli, että olimme todella kaukana mittahauista, mutta muutama komea ahvenen körmy nousi veneeseen, joten tili oli mittakalojen suhteen auki heti kättelyssä. Jatkoimme matalavetoa noin neljän tunnin ajan ja mittakalat olivat todellakin tiukassa. yhteistulos matalasta oli pari mittahaukea ja neljä mitta-ahventa. Tämän jälkeen vavat ylös ja syvään.

Aloitimme syvällä vedon 4-5m alueilta ja vedimme keulassa painoraippoja ja pitkänokkia, takana takiloita ja tuplauistimia. Ensimmäistä tärppiä ei tässäkään syvyydessä odoteltu kuin muutama minuutti. Ja sama meno kuin matalassa. Alamitta. Laji vain vaihtui kuhaksi. Vedimme tätä 4-5m vettä yhteensä noin kolme tuntia, jonka aikana saimme yhteensä 5 alamittaista kuhaa. Suurin kuhista ei tainnut ylittää edes 40cm rajaa, joten jäljellä oli enää viimeinen oljenkorsi eli 7m vesialue.

Eli tavarat porrasta alemmas ja ei muuta kuin kuhan köriläitä kyytiin. Tai tätä me ainakin lähdimme yrittämään. Tätä vesialuetta jaksoimme vetää yhteensä noin 1-2h ilman minkäänlaista tapahtumaa. Tänä aikana järveä manattiin kenties enemmän kuin koskaan ikinä. Mielessämme kävi myös, että olisiko parempi idea jäädä Kuortaneen yöelämään ja olla tulematta koko kilpailuun. Toki kaikki tämä vain huumorimielessä, sillä emmehän me saattaisi luovuttaa. Kamat jälleen ylös ja takaisin matalaan, mutta tällä kertaa aivan eri alueelle kuin missä olimme aamusta.

Pasi ja pyttipannu. Lusikan tarjosi Rapala Risto Rap.

Illan viimeiset hetken vietimme siis matalassa toivoen, että jostain löytäisimme haukipesän mistä voisimme ruumentaa huomisessa kilpailussa kunnon haukipotin. Ja taas märkä rätti iskeytyi päin naamaa, sillä emme viimeiseen pariin tuntiin saaneet yhtäkään mittahaukea. Ainoastaan kaksi tai kolme mitta-ahventa käytimme veneessä ja ilman kertoimia ei ahvenilla ole minkäänlaista mahdollisuutta pärjätä.

Nousi molempien huulille nyt kysymys, Mitä huomenna tehdään?! Itse olen onneksi vapaa vastuusta, sillä olen vain vapamies, eikä tehtäväni ole ajatella, joten päätös jää Pasin harteille. Faktaa on se, että huomisesta tulee todella vaikea päivä, eikä ainoastaan meille, sillä emme kuulleet muidenkaan saaneen mitään erikoisia saaliita. Mutta aina, joku tuosta venemäärästä kaivaa vaa'alle jonkinmoisen potin kalaa. Mutta tämänpäiväisen perusteella tuon potin ei tarvitse olla todellakaan iso.

-Eero