Treenin perusteella oli siis odotettavissa varsin vaikea kilpailu, koska
pääasiassa kaikki muutkin tutut venekunnat valittelivat mittakalojen
vähyyttä itse mukaan lukien. Viime vuoden lohikunkussa oli aivan jäätävä
keli ja kaikki meni totaalisen munilleen muutenkin, mutta nyt keli
vaikutti huomattavasti tasaisemmalta ja vahvana tunteena oli, että
viimevuotisen yhden mittahauen sijaan tänä vuonna puntarille vietäisiin
limatuubeja useampikin:-) Aluksi harhautettiin porukoita ( en kyllä
tiedä keitä:-) ) ja mentiin "lymyilemään" kauas aloituspaikasta ja vasta
juuri ennen kisan alkua ajettiin näyttävästi paikalle vesi roiskuen.
Saatiin melko äkkiää vehkeet vetoon ja eikun torstaista täppiä kohti.
Alueella oli muutamia muitakin venekuntia, mutta ei kuitenkaan liikaa.
Itseluottamusta uhkuen lähestyimme kohdetta ja totta jum%##uta
verkonmerkkihän se siihen ilmestyi kelkan viereen, mutta missä toinen
lippu? Katseltiin ympärillemme ja noin sadan metrin päässä, aaltojen
keskellä näkyi toinen lippu. Olimme keskellä kahta lippumerkkiä joten
sehän tarkoittaa sitä, että noin 30 metrin päästä alkaisi paukkua
laukaisimet ja takilat ja kaikki vedossa olevat vehkeet tarttuvat
verkkoon. Pikkuisen muuten jännitti, mutta mitä sitten tapahtui? Ei
juurikaan mitään. Reunimmainen viritys lähti ainoastaan kun naton ohjus
liikkeelle ja se olikin aino menetys "verkkoon" ajossa. Ilmeisesti se
osui lipun köyteen. Mietittiin, että mahtaa olla hölmö verkkomies kun
pelkkiä lippuja virittelee noinkin hyville kalapaikoille:-) Pienten
tykytysten jälkeen saatiin pari mittahaukea heti kisan alkuun sekä nippa
nappa kuhan. Kolmas hauki tuli noin kahden tunnin jälkeen. Paikka
hiljeni ja päätettiin vaihtaa maisemaa kohti treenin kolmosen hauen
paikkaa mutta lähelle päästyämme huomasimme, että paikassa oli noin 20
verkonmerkkiä hujan hajan joten otimme vehkeet ylös ja ajoimme eräälle
piilopatille mistä olin aikaisemmin saanut hyviä haukia. Lyhyessä ajassa
saimme kolme nättiä haukia kyytiin. Sen jälkeen luukutimme paikkaan
mistä sain treeneissä sen komeamman kuhan. Kuinka ollakaan, verkkoja oli
siihenkin joku kylvänyt joten sinnekään ei päästy. Loppuajan
harhailimme päämäärättömästi kokka kohti auringonlaskua ja kyytiin nousi
enää tasan yksi mittahauki. Aikas nivusiin monotetuin oloin keräilimme
luumme kohti punnitusta ja kivistystä ei ainakaan helpottanut tieto
siitä, että ekalta pisteeltämme oli noussut lähes seiskan kuha ja
kilpailun voittaja oli häärännyt samalla alueella minkä hylkäsimme
verkkomerkkien paljouden takia. Nooh, sattuuhan noita. Itse saimme
pojoja 16620 ja kauden heikoimman sijoituksen, mutta taistelu jatkuu, SE
ON VARMA:-) Sitten kilpailun häröilylistaan: Viimeinen kahdeksan tuntia
kisasta:-)
-Kippari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti