Eli ensimmäisen Pohjanmaa-cupin osakilpailun treenipäivä. Suunnitelmamme oli vetää aluksi matalaa raipoilla ja tämän jälkeen kelkkoilla loppuaika ja tässä suunnitelmassa myöskin pysyimme. Kelistä voisin sanoa, että se ei ollut pitkävapakalastuksen optimi, sillä aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja aamun ollessa lähes tyyni sai se, joka pojan punastumaan mikä ei johtunut veneenlaskupaikalla olleista auringonpalvojanaisista vaan tuosta isosta keltaisesta möllykästä taivaalla.
Aloitimme uistelun noin klo. 08.00 kiertelemällä erästä lahtea, josta tämä kisa on useita kertoja voitettu saaden jostain jopa mittojakin. Tämän jälkeen jatkoimme järven kiertämistä rantoja myötäillen ja puskia harventaen ja jo alussa huomasimme, että ei se kala ollutkaan niin huonolla syönnillä, mitä kelistä olisi osannut odottaa. Mittahaukia paukkui siellä täällä ja osa oli rapeitakin 2-3kg kaloja joiden huipennuksena ikävä takaisku treenissä, kun "keulavitosen" räikkä alkoi huutaa ja vapa taipui tappiin asti. Hetken väsytys ja hauki veneeseen. Hetken manauksen ja monien "pitikä tämän nyt treenissä tulla" tapaisten lauseiden jälkeen pikaiset kuvat ja mittaus, jonka jälkeen hauki sai vapautensa venyttäen mitan 103cm pituuteen.
 |
| Pasi ja 103cm reenikala |
Kun tästä takaiskusta oli henkisesti päästy yli, jatkoimme samaa rataa heinätöitä tehden ja välillä, jopa osuen pieniin haukiparviin joista jokusia mittoja myös nousi. Olimme myös päässeet selvyyteen kalan olevan erittäin tarkka väristä, jota vahvisti kokemus yhdessä lahdessa, josta saimme kalaa vain yhdellä värillä, mutta tämän värin joutui laittamaan pois näkyvistä todella nopeasti antaessa sen kolme reipasta mittahaukea n. 5min sisään. Tätä säippäilyä jatkui, kunnes kello 14:00 oli aika laskea kelkat veteen. Pasilla oli tietoa järven kelkkapaikoista, sillä hän oli tällä järvellä lähes tulkoot aina vetänyt selkäkaloja, mutta tosin ilman minkäänlaisia loistosijoja. Kelkottelimme n. 1,5h, jona aikana nousi veneeseen ainoastaan yksi mittahauki. Joten taktiikkamme alkoi pikkuhiljaa muotoutua. Varsinkin, kun kilpailupäivän sääksi oli luvattu pilvistä ja pientä sadetta, jonka uskomme lisäävän vain syöntiä tässä erittäin matalassa järvessä. Ainut huolenaihe on vain se, että toimivatko treenissä löytämämme "supervärit" enää kisapäivänä sään ollessa lähes päinvastainen treenipäivään. Pystymmekö löytämään uudet värit, jos nämä vanhat eivät toimi. Ja viimeiseksi, minä ja Tero teimme erittäin radikaalin muutoksen veneeseen treenipäivän jälkeen, irroittamalla veneen keulassa pikakiinnityksellä olleet kelkkakelat ja laittamalla niiden tilalle tönkkövapatelineet ja näin pystyisimme paremmin vetämään kisassa sallitulla kahdeksalla vavalla, mutta kostautuuko tämä muutos siten, että jos jostain syystä joutuisimme kelkkomaan niin kelojen kiinnitys kestäisi liian kauan. Mutta tulimme Teron kanssa siihen lopputulokseen, että jos kelkkomaan jossain vaiheessa jostain eriskummallisesta syystä joutuisimme, niin olisi kilpailu jo muutenkin pilalla. Pään on pysyttävä kylmänä ja vapamiesten kuumana.
ps. Syy miksi treeniaikamme oli näin lyhyt oli samana päivänä käytävä soutu-uistelucupin osakilpailu, joka alkoi klo 18:00, jonne koko miehistö osallistui, mutta tällä kertaa vastakkain.
- Eero
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti