Lähdimme Teron kanssa viideltä ajamaan kohti Lappajärveä. Olimme suunnitelleet, että treenaisimme kahdella veneellä siten, että Pasi olisi kokeneinpana konkarina yksin ja minä ja Tero uistelisimme Teron veneellä. Vedimme eri syvyyksiä ja alueita ja näin kartoittaisimme Lappajärveä paljon enemmän mitä yhdellä veneellä pystyy.
Kartoitimme Teron kanssa matalempaa vettä josta olimme aikaisemmin joitakin kuhia saaneet. Alueet olivat myös sellaisia mitkä edellisinä vuosina ovat olleet kiellettyjä, joten tänä vuonna ne olivat uusia kaikille eli siis hyvä käydä treenimässä. Olimme kuulleet muilta, että kalaa tulisi enemmän kuin koskaan ja ettei alle 200 000p pussin kanssa asiaa edes kympin sakkiin. Joten kalaa olisi siis löydettävä ja paljon!
Eli vedimme Teron kanssa matalempaa n. 5m vesistöä. Keskityimme Teron kanssa Itärantaan, jonne tuulikin sopi hyvin treenissä, joten odotimme, että joitakin mittakuhia nousisi. Ja heti ensimmäinen lenkki yhteen karikon laitaan ja heti kaksi n. 50cm kuhaa. Ja samaan alueen reunasta nousi myös muutama mittahauki. Jätimme alueen heti ensimmäisen lenkin jälkeen rauhaan ja lähdimme kohti etelää.
Uistelimme siis Teron kanssa kohti etelää nelisen kilometriä ja tältä alueelta saimme Lohikunkussa paljonkin 41-42cm kuhaa, mutta kuten odottaa saattoi näin syksyllä eivät nämä kalat olleetkaan tässä vaan tilalla oli enää muutama alamittainen kuha ja pari mittahaukea. Alkoi siis selvitä, että kalat eivät olleet laajoina mattoina vaan yllättävänkin pienissä poteissa. Tästä lähdimme etenemään kohti pohjoista myötäillen Kärnänreunaa ja aluetta, josta Pasi oli aikaisempina vuosina saanut joitain mittakuhia.
Uistelimme Kärnänmatalikon reunaa Kärnänsaaren pään tasolle asti saaden jälleen kerran vain muutamia mittahaukia. Eli mittakuhat olivat täysin kadoksissa lukuunottamatta alun paikkaa. Josta laskimme Teron kanssa, että 10kg mittakuhaa olisi ehdoton maksimi. Eli oli siis etsittävä lisää kalaa.
Seuraavaksi suuntasimme veneen nokan kohti Vimpelin jokisuuta josta päätimme lähteä jälleen kohti etelää. Tätä penkkaa jatkoimme aina Pokelanniemeen asti ja aivan kuten aiemminkin olivat ne mittakuhat täysin hukassa. Teron ja minun treenin perusteella oli siis selvää minne menisimme kisassa.
Kävimme vielä uistelemassa Vimpelin syvänteen länsireunaa kohti pohjoista ja tässä penkassa riitti haukea niin ,että välillä oli puolet kalustosta haukien hampaissa. Harmiksemme kuhat olivat jossain aivan muualla kuin tässä. Olimme siis tehneet Teron kanssa päätöksen mihin menisimme kilpailussa.
MUTTA! Onhan meillä tosiaankin toinenkin vene vesillä! Ja sieltä kuului treenien loppuakohti ihan iloisia uutisia mittakuhien suhteen. Ja näistä uutisista saa meidän Kipparimme kertoa itse kunhan vain palautuu tämän päiväisestä soutu-uistelukilpailun voitostaan.
- Eero
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti