Keski-Suomi Cup, Keurusselkä kilpailu

Tänään siis lähdettiin mukaan meidän ensimmäiseen Keski-Suomi Cupin kilpailuun Keuruun Keurusselällä, jonne olimmekin Teron ja Allun kanssa treenanneet edellisen viikonlopun. Nyt kilpailuun lähti myös Pasi mukaan. Treenien sää oli tosin aivan vastakohta kilpailusäälle, sillä treenissä paahtava helle etelätuulineen vaihtui kilpailussa pauhaavaan koillistuuleen ja saderintamaan. Odotettavissa oli siis pientä parannusta tuloksiin ja nyt täytyi ottaa tietysti huomioon myös kalan liikehdintä tuulessa.

Kilpailun alkuhetkiä

Aamu starttasi seitsemän aikaan, jolloin päätimme lähteä laskemaan kohti Keuruuta, mutta asiat eivät aamusta menneet aivan kuten piti. Teron autossa oli pientä vikaa, joten päätimme lähteä matkaan Pasin autolla, jonka olin edellisenä päivänä hakenut. Muuten kaikki meni hyvin lukuunottamatta sitä, että itse heräsin vasta Teron soiteltua, että missä viivyn ja sitten, kun pääsin kohteeseen niin Pasin autosta kumahti polttoaineletku rikki. Eli pirunmoista kyytiä Teron auto alle ja koittamaan tuuria, että kestääkö auto loppuun asti. Nyt siis vastusti, vastusti todenteolla heti aamusta ja aloimme jo miettimään, että voiko tälläisen episodin jälkeen järvestä saada edes minkäänlaisia kaloja. Noh, loppujen lopuksi pääsimmekin paikanpäälle ilman mitään lisäkonfliktia ja lähtölaukauksen odotus alkoi.

Kipparikokous päättyi n. 20min ennen kello kymmentä ja lähdimme päästelemään kohti aloituspaikkaa. Tämä oli pieni selkäkari, josta saimme treeneissä pari parempaa mittaa. Ja niin kello kumahti tasan kympin ja säippäsetti leväälleen ja eikun haukea kyytiin. Ensimmäinen lenkki ja mitoille ei päästy. Pientä kyllä nousi jonkinverran kyytiin. Seuraava lenkki ja ei vieläkään mitoille. Ja tämän enempää ei hermo kestänyt tässä paikassa, joten vene liitoon ja kohti paikkaa numero kaksi. Se oli saaren reuna, jossa ruumensi jo parhaillaan yksi raippavene. Lähdimme haastamaan tätä venettä ja alkuun vaikutti, että emme pääsisi mitoille ollenkaan, mutta tämän jälkeen löysimme pienen nurkkauksen tästä saaren päästä, missä alkoi vihdoinkin kuohahdella parempia kaloja. Tästä pienestä nokasta saalistimme kolme mittahaukea, mutta paikka kuihtui nopeasti, joten oli aika tehdäs siirto kohti paikkaa numero kolme.

Kolmostäppi oli pieni niemeke ja samalla todella pieni täsmäpaikka. Myös täällä sattui olemaan vähän mittakalaa paikalla ja tästä haavimme kyytiin myös kolme mittaa, mutta koska paikka oli mitättömän pieni niin ei sekään jaksanut antaa kalaa enempää. Eli taas oli aika laittaa vene plaaniin ja kohti paikkaa numero neljä. Taas niemeke ja heti paikalle päästyämme hymy nousi korviin, sillä havaitsimme heti parempien haukien mulinaa. Eikä aikaakaan, kun taas haavia tarvittiin ja kerrankin yksi treenipaikkaa piti niinkuin pitikin. Haukea tuli senkin verran, että tipahdin laskuista tässä vaiheessa. Alueella havaitsimme myös isompaa haukea, sillä allun kanssa näimme, kun potenttiaalinen kerroinkala pyörähti ja näytti pyrstönsä. Valitettavasti emme tätä onnistuneet tartuttamaan. Mutta ei mikään paikka kestä loppuun asti, joten eikun paikkaan numero viisi.

Nyt edessä olikin hieman pidempää, kilometrin linjaa, josta tarkoitus oli mittahaukia tartuttaa. Alku vaikutti tässä paikassa tahmealta, mutta päästyämme lähemmäs hotspotteja alkoi tapahtua toden teolla. Paikka numero viisi oli todellinen hotspot meille. Kalaa taisi parhaillaan olla neljän mittakalan verran kiinni samanaikaisesti. Valitettavasti tämä varsinainen hotspotti oli myöskin pieni eikä kestänyt montaakaan vetoa ylitse. Ja jälleen oli tehtävä siirto. Vuorossa olikin pidempi siirtymä toiseen päähän kilpailualuetta ja toivoen, että samanlainen syönti jatkuisi siellä.

Tuttuun tapaan, jossain välissä tulee se hetki, kun homma alkaa vastustamaan ja meille tämä tuli puolessa välissä kilpailua ja paikassa numero kuusi. Eli paikka numero kuusi täysin tyhjä. Paikka numero seitsemän tyhjä. Samoin paikat kahdeksan, yhdeksän ja kymmenen. Kävi siis selväksi ettei sitä kalaa aivan jokapaikassa ole, joten seuraava siirto oli lähteä kiertämään paikat mistä saimme mittakaloja läpi. Menimme ensimmäisenä paikkaan numero kaksi, josta saimme siis kolme haukea aikaisemmin. Tästä onnistuimme saamaan säyneen. Muuta ei tämä paikka antanut joten siirryimme seuraavaan kohteeseen, josta mittakala pottiin. Samoin seuraavasta paikasta yksi mitta haaviin. Samoin tätä seuraava paikka antoi yhden mittahauen. Tämänlaista syöntiä ei hermomme kestäneet, joten lähdimme treeneissä löydettyihin B-luokan paikkoihin.

Nämä olivat selän saaria ja valitsimme ne vallineen tuulen mukaan. Ensimmäinen saarenreuna oli tyhjä ja tämän jälkeen alkoi aika olemaan jo lopussa. Viimeinen saarenreuna antoi kuin antoikin kaksi hyvää mittaa kyytiin. Tämän jälkeen kello oli tikittänyt sellaisiin lukemiin, että oli aika nostaa setti ylös ja lähteä päästämään kohti punnituspaikkaa. Venekin taisi kulkea kovaan vastatuuleen mahtavaa 24km/h liitoa, joka ei kauheasti hymyilyttänyt. Sillä jos matkaa olisi ollut vähänkään enemmän niin olisi ollut tiukkaa, että olisimme kerinneet puolessa tunnissa takaisin.

Punnituspaikalle saavuimme viimeisinä ja heti selvisi, että kala oli jonkinmoisella otilla ollut, sillä monella näytti hyvänoloisia kalapusseja olevan. Aivan mökkiä ei tarvinnut punnituspaikan lähettyville vuokrata, sillä jotenkin punnitus tuntui kestävän harvinaisen kauan. Mutta se oli pientä verrattuna siihen, että miten kauan tulosten julkistaminen vei aikaa. Noh parin tunnin odotuksen jälkeen nekin saatiin taululle ja sinne lävähti sijoituksemme. Vitossija ensimmäisestä Keski-Suomi Cupin osakilpailusta ei ollut huono, mutta toisaalta parempaankin sijoitukseen oli ovet täysin auki. Pisteitä meillä oli 39 500p ja voittajalla 54 000p. Eli yhden tuplahauen tai kalapaikan enemmän. Myös säynepottipaikka olisi tehnyt hyvää, sillä Nikulan Harrin venekunta onnistui saalistamaan näitä uskomattomat 11kpl. Valitettavasti meidän kannaltamme he nousivat säyneiden avustukselle ohitsemme sijaan neljä.

Kalaa nousi hyvin

Punnituspaikka

Seuraavaksi onkin parin päivän tauko ja sunnuntaina otamme kohteeksi Evijärven ja käymme täällä jo hieman testailemassa vehkeitä ja tällöin meistä tehdään myös juttu vetouistelulehteen. Joten edessä on mielenkiintoinen päivä mahtavalla raippajärvellä.

Keski-Suomi Cup, Keurusselkä treeni II ja soutu-uistelukilpailu, Iso-Räyrinki

Tänään oli siis vuorossa toinen päivä Keurusselän karuilla rannoilla ja odotettavissa ei ollut vieläkään mitään mahdotonta parannusta kalansyönnissä, sillä keli oli ennusteiden mukaan tyynempi ja pientä ukkosenkin uhkaa oli ilmassa. Lähdimme tänään samalla poppoolla kuin eilen, mutta tällä kertaa hieman aikaisemmin, sillä edessä oli paljon enemmän laitaa vedettävänä kuin eilen. Vuorossa oli siis itärannan treeni lisättynä muutamalla saarella.

Jo heti ensimmäisiltä paikoilta selvisi, että ainakin pikkukala tuntui olevan kohtuullisella syönnillä, mutta valitettavasti mitoille ei ensimmäisistä paikoista päästy. Ensimmäiset paikat olivat saaria, joita emme eilen kiertäneet. Täältä luukutimme suoraan itärannalle, joka oli tarkoitus vetää kokonaan. Myöskään täällä ei mitoille päästy, mutta tuuli tuntui yltyvän ja keli tummenevan, eli tiedossa oli, että kala alkaisi syömään yltyvän tuulen myötä ja näin myös kävi. Tosin edes yltyvä tuuli ei saanut mittakaloja heräämään, mutta pikkukalan syönti vain yltyi. Saimme samalla myös pienen sadekuuron, joka kummasta piristi meitä, sillä kesäinen vaatevarustus kovassa tuulessa ja sateessa tuntui kaikkea muuta kuin lämmittävältä.

Vaihtelua helteisiin

Pikkukalan kepitys jatkui, mutta mittakalat olivat vielä keskipäivälläkin aivan hukassa, sillä niitä nousi eilisen tapaan sieltä sun täältä. Kaikki mittakalat olivat aivan yksinäisiä susia, eivätkä olleet pienissä poteroissa kuten yleensä. Kalaa tuntui olevan kivikolla, karikoilla, heinikoilla, lumpeikossa, puskassa, selvässä aivan jokaisessa alustassa, mutta ei missään hyvin. Tämä teki paikkojen miettimisestä kilpailua varten erittäin haastavaa, sillä kisa-ajassa ei millään kerkiäisi kiertämään jokaista paikkaa, mistä kahden päivän treenin aikana onnistuimme mittakalan saamaan. Järkevintä voisi olla se, että ajaisi pitkiä linjoja, eikä aivan täsmäpaikkoja, sillä nämä satunnaiset mittakalat eivät luultavasti ole samoissa paikoissa kuin näin muutama päivä ennen kilpailua.

Päivän suurimpia

Huolestuttavaa tänään oli myös se, että mitta-ahvenia ei näkynyt lähes ollenkaan, sillä eilisen hieman alla kymmenen ahvenen päivän jälkeen, tämänpäiväinen kahden mitta-ahvenen päivä ei tuntunut hyvältä, sillä nekin nousevat arvoon arvaamattomaan kilpailussa. Syynä tosin on varmasti osaksi se, että keli oli tummempi ja ilmanpaineet olivat eilen otollisemmat ahvenelle. Mutta jos jotain lohtua halutaan tästä päivästä etsiä niin oli, että yksi bonarikala saatiin, sillä eräältä kivikon laidalta nostimme komeahkon säynävän veneeseen ja karkuutimme toisen samanlaisen.

Näilläkö voitto?

Yhdeksän tunnin raippomisen jälkeen oli aika lopettaa, sillä kaikki sovitut rannat vedettiin loppuun ja päälle alkoi vielä nousta sellaista ukkospilveä, että oli aika laittaa säipät osiksi. Yhteissaalis oli n. 20 mittahaukea ja kaksi mitta-ahventa. Silppuhaukea nousi yllättävänkin hyvin, mutta harvoinpa nämä samassa paikassa mittahaukien kanssa olelevat. Noh, tässä on muutama päivä aikaa miettiä kisastragediaa ja juonia miten ja mistä onnistumme vaadittavat kalat nostamaan torstaina.

Jossain selällä

- Eero

ALAJÄRVI, Rantakangas, Iso­Räyrinki OP ­ Pohjola Cup I heitto/soutu­uistelu

Kauden ensimmäinen kauramoottori­cupin osakilpailu uisteltiin entisen Lehtimäen kunnan Iso­
Räyrinki nimisessä lutakossa. Järven keskisyvyys on noin metri ja paikallisten mukaan haukea
pitäisi olla järvessä enemmän kuin Oulunjärvellä, tiedä sitä sitten:­) Järvellä on viimeksi uisteltu
cupin kisa vuonna 2007 ja silloin ei oikein hauki meidän tarjoamiin bombereihin purrut. Jotain
kuitenkin kisasta jäi mieleen, eli keli on samalla lailla helteinen kun nytkin, eli hauki oli
luultavammin huonolla purulla ja niin kuin viimeksikin, keskellä järveä ”syvimmässä” montussa,
eli suunnattiin sinne.

Aloitussetissä oli hornettia ja Loikkaan 55 ja pian hoksattiin, että vesi oli niin lämmintä, että tuo viisvitonenkin oli liian iso makupala kaloille. Kalaa alkoi nousta tasaiseen tahtiin veneeseen ja rannemmassa vetäneisiin verrattuna kalaa tuli keskeltä huomattavasti paremmin. Parhaimmilla poteilla oli välillä soutajia enemmän kuin Sulkavalla mutta tiesimme että vieheemme pelaa joten emme lähteneet tässä vaiheessa hakemaan kalaa rauhallisimmilta alueilta.

Tämä soutu-­uisteluhan on varsin erilainen laji verrattuna moottoriuisteluun ja tässä uistelu­ muodossa korostuu nopeus ja tarkka siimamitoitus kun alamittoja ei ole. Haavia emme nykyään juurikaan käytä kalan ylösnostossa, koska varsinkin ns. mättökisoissa pitää olla nopea että pärjää. Toki kaloja välillä putoaa tällä systeemillä paljonkin koukuista ja vuosien mittaan mykkäkouluakin on veneessä pidetty:­)

Keli oli komea

 Pyörimme noin kolme tuntia saman ”puskan” ympärillä ja kalantulo loppui täysin ja viimeiseksi tunniksi menimme kiertämään erästä kiveä, joka osoittautuikin peliliikkeeksi, koska kalaa nousi veneeseen kilpailun loppuun asti. Punnituspaikalle tultiin lähes viimeisenä ja silmäiltyämme vastustajien kala­astioita niin kävi selväksi että kolmen sakissa ollaan. Korpelanvenekunnalle ei taaskaan voitu mitään, koska ilmeisesti Jalasjärven ihmemiesten kalalaatikko on käynyt jonkun paikallisen poppamiehen käsittelyssä kun se on aina täynnä kalaa:­) Sijoituksemme siis kakkonen ja tulos 23880 pojoa. Kokonaiscuppia ajatellen hyvä aloitus. Kilpailun tarkemmat tulokset löytyy täältä: tulokset



­Varakippari

Keski-Suomi Cup, Keurusselkä Treeni I

Tänään siis oltiin testaamassa paikkoja Keski-Suomi Cupin ensimmäiseen kilpailuun Keurusselällä ja tällä kertaa olimme vajaalla miehistöllä liikenteessä, sillä Pasi ei tällä kertaa kerinnyt lähtemään mukaan. Tälle viikonlopulle ei ollut siis mitään kisoja luvassa, joten päätimme, että nyt olisi hyvä hetki käydä ruumentamassa pari päivää lähes oudoilla vesillä ja testailemassa kelpaavatko Pohjanmaalaiset kapulat Keski-Suomalaisille hauille ja ahvenille. Siksi lähes tuntematon, koska viime syksystä kävimme vetämässä pienen lenkin täällä ja onnistuimmekin saalistamaan hieman haukea.

Viime vuoden tuloksien perusteella oli selvää, että kilpailu on täysin voitettavissa matalasta, joten päätimme käyttää nämä kaksi päivää pelkästään raippojen kanssa heilumiseen. Tosin vaikeaksi tämän asian tekee se, että aikoinaan raippamiehet pärjäsivät hieman liiankin hyvin ja tästä eivät kelkkamiehet ilmeisesti pitäneet, sillä nykyään kaikki lahdet on rajattu pois. Tai oikeastaan kaikki missä edes hieman jonkinlaista vesikasvillisuutta esintyy enemmän niin oli oli rajattu pois. Tästä emme siltikään lannistuneet vaan päätimme sitkeästi etsiä kalan vaikka väkisin.

komea mittakala

Aloitimme uistelun n. klo 09:30 heti veneenlaskupaikan tuntumasta ja päätimme, että tänään ensimmäisenä päivänä treenaisimme järven länsireunan ja suuren osan selällä sijaitsevista saarista. Vedimme kahdeksan setillä ja kelin ollessa paahtavan auringon johdosta vaikea ainakin matalassa, emme odottaneetkaan kauheaa pauketta vavoissa. Ja koska nämä matalapaikat ovat rajattu pois niin päätimme treenata niin tarkasti kuin mahdollista, sillä kisassa tulisi jokainen mittakala olemaan kullan arvoinen.

Ensimmäinen reuna jota vedimme antoi kuitenkin heti kuvan, ettei kala aivan millään kaikkein huonoimmalla syönnillä ole vaan heti muutama komea mittakala koukutettiin tästä. Tähän ei todellakaan jääty millään lailla pyörimään vaan jatkemaan junan lailla eteenpäin ja etsittiin reunasta lisää kalaa. Jonkin verran sitä löytyikin, kun ronkimme selkämatalia ja saarien laitoja ja mantereen laitoja, mutta hieman vaikeaksi asian teki se, ettei mitään aivan selvää paikkaa osunut heti vaan kalat tulivat sieltä sun täältä. Onneksi yltyvä tuuli vaikutti, sillä kala ei ollut aivan mahdottoman arkaa ja pelännyt venettä.

Komeaa ahvenenkörmyä

Seuraava reuna ei antanutkaan niin hyvin sillä kaksi tuntia pyristelimme tätä erästä laitaa menemään ja onnistuimme tarttumaan tällä aikaa säälittävät kolme mittakalaa. Tosin kokonsa puolesta nämä kolme olivat hyvänkokoista, suurimman jäädessä tuplahauesta vain 50g. Ja kaksi muutakin olivat parin kilon kaloja. Harmittavan harvaan vain näitä kaloja oli taivuttamassa vapoja. Ja kun tämä reuna vedettiin loppuun lähdimme selällä oleville saarille.

4950g 

Valitettavasti näistä "selkäsaaristakin" osa oli rajattu siten, ettei niitä voinut täysin vetää. Kala oli selvästi tehnyt myös pientä liikettä ulos rannoista, sillä täällä kalantulo jatkui samanlaisena kuin "ykkösreunassa" eli kaloja nousi tasaiseen tahtiin, muttei kuitenkaan mitään pottipaikkaa löytynyt. Lopetimme uistelun seitsemän tunnin jälkeen ja yhteistulos oli parikymmentä mittahaukea ja hieman alle kymmenen mitta-ahventa. Odotettavissa on siis ihan kohtuullisen kalainen kilpailu ja uskon näin ensimmäisen treenipäivän perusteella, että voittotulos tulee olemaan n. 30-40 000p.

Kiville mentiin että kolisi ja taas joutui uimareissulle

Huomenna on aika lähteä siis ruumentamaan jäljellä jääneet paikat eli itäranta ja muutama paikka etelässä. Tulossa on siis pitkä päivä matalassa ja nyt olisi aika jo löytää edes hieman kalaa, joka olisi parveutunut, eikä vain sieltä täältä iskeviä satunnaisia sokeita haukia.

Pohjanmaa-Cup Alajärvi: kilpailu

Eilen siis treenattiin tämänpäiväiseen kilpailuun pitkä päivä ja omasta mielestämme löydettiin muutama hyvä piste mistä kalaa olisi mahdollisuus loiria kisassa. Treenin lopussa löysimme erään alueen mistä pamahteli muutama tosi hyvä kala ja silmäpuntarin mukaan eräs pyörähdys saattoi olla kerroinkalan aiheuttama. 

lähtötunnelmia

Itse kisa-aamu valkeni lähes rasva-tyynissä kelissä ja aurinkokin mollotti pilvettömästä taivaalta, joten pienenä pelkona oli että kala saattaa väistää venettä eilistä kauemmas, säippävehkeiden saavuttamattomiin. Onneksi tuuli kuitenkin voimistui ennen kisan alkua, joten mahdollisuudet kelkkamiehiä vastaan taas oleellisesti paranivat. Kisataktiikaksi muodostui treenin perusteella neljän pisteen läpikäyminen ja ensimmäinen piste sijaitsi erään saaren lappiossa, josta treenien perusteella oli odotettavissa valtaisaa vapojen taipumiskonserttia. Kohteeseen päästyämme huomasimme olevamme yksin ja tulkitsin poikien ilmeistä että heidän mielessä pyöri vain ja ainostaan sanat, nyt otetaan POTTI pois kuleksimasta. Arvaattekos tuliko sitä pottia, no ei. Paikka kusi täysin ja igloossa kopisi reilun tunnin tuskan jälkeen kaksi mittahaukea ja vapojen taipumisskonsertin C-duurissa aiheutti lähinnä ilmojen lämpenemisen takia, yhdessä yössä pisteeseen kasvanut uunituore helevatun sitkeä järvikorte:-) 

Odotellaan lähtölaukausta

No ymmärrettiin siirtyä pisteeseen kaksi, josta eilen pamahti muunmuassa tuo kuvassa näkyvä 4.8kg tuubi. No paikka numero kaksikin petti täysin, ei edes alamittoja tärähdellyt kyytiin ja nyt alkoi jo allekirjoittaneellakin mennä epätoivon puolelle kun kaivoin käteeni hornettien alle piilottamani Rapalan minnow spoonin ja olin aikeissa laittaa vekottimen pyyntiin mittojen toivossa. Onneksi Eeron uhkaus väkivaltaisesta veneestäpoiistumisestani kuitenkin selvensi järkeni ja ymmärsimme siirtyä paikkaan kolme mikä oli tuo silmäpuntari-kerroinkala-pyörähdyspaikka. Ja nyt alkoi Lyyti kirjoittaa, heti mitta kyytiin ja meno jatkui. Saimme hirveässä ristiaallokossa saalistettua kyytiin lähes 15 mittahaukea seuraavan parin tunnin aikana ja tämähän oli täysin penkin alle menneen alun jälkeen HUNAJATA, HUNAJATA:-) Paikan hiljennyttyä kävimme katsastamassa pisteen neljä joka oli eräs lahti josta eilen paukkui alamittojen seasta yllätävänkin hyvin mittakalaa.

 No lahdelle päästyämme huomasimme, että paikassa oli kaksi muutakin venekuntaa ja toinen venekunta oli eräs nimeltä mainitsematon Hauki EM voittajavenekunta ja toinen venekunta oli eräs nimeltä mainitsematon moninkertainen Hauki EM mitalisti venekunta joten peli oli selvä tämän paikan osalta, yksi mitta kyytiin ja takaisin aloituspaikaan josta saimme yhden mittakalan ja lopuksi kävimme vielä tuossa 15 mitan paikassa josta saimme "kaivettua" vielä 4 mittaa. 


Kisa alkoi olla pulkassa ja siirryimme rantaan ja kuten arvata saattoi kerroinkaloja oli siunaantunut lähes jokaiselle selkävetäjälle ikään ja sukupuoleen katsomatta ja tiesimme että ilman bonuskalaa ei bodiumille asiaa ole. Kisan voitto meni parin kerroinkalan saattelemana  seuratoverilleni Harjun Tonille noin 46000 pisteellä, hatunnosto kaverille hienosta suorituksesta! Oma pistemäärämme oli noin 30000 ja sijoitus 9, lievä pettymys tuo kieltämättä oli, mutta toisaaalta kokonaiscuppia ajatellen pisteitä kuitenkin ropisi tilille kohtuu määrä. Kisan tiimellyksesssä huomasimme, että Teron veneen moottorin tehot alkavat loppua vääjäämättä nykyisen kokoonpanomme painosta joten viimeistään ensi kaudelle moottori on päivitettävä isoimmaksi. Viikon päästä suuntaamme helatorstaina olevan Keski-Suomi cupin osakilpailun treeneihin Keurusselälle. Näihin kuviin ja tunnelmiin...
-Varakippari

Pohjanmaa-Cup Alajärvi treeni II

Tänään käytiin siis vetämässä kauden Pohjanmaa-Cupin avauskilpailuun toinen ja tärkein treeni. Kilpailu käydään siis Alajärvellä huomenna ja olimme kaikki saaneet tämän perjantai päivän vapaaksi töistä. Pystyimme siis treenaamaan koko miehistöllä eli Tero, Pasi, Aleksanteri ja minä itse. Laskimme veneen n. klo 9:30 ja lähdimme samantien uistelemaan ja kiertämään järveä.

Keulamiehille nyt asennettu kaiku!

Koska viime kerran treenistä oli aikaa jo pari viikkoa, niin päätimme käydä myös edelliskerran ottipaikat läpi, sillä niihin ei enää tällä aikavälillä ollut luottoa ja olihan mahdollista, että joku on ne voinut käydä jo omissa treeneissään tyhjentämässä. Keli oli tuulinen ja pilvinen ja ilmassa oli pientä sateenuhkaa. Vieläkään ei siis lämpötila ollut sellainen, että shortseja tarvitsisi kaivella kaapinpohjalta. Tarkoitus oli siis kartoitella järven vanhoja ottipaikkoja ja koittaa tietenkin myös etsiä uusia mahdollisimman paljon. Tietenkin samalla uistinten mallit ja värit käytiin vielä lävitse ja yritettiin virittää ne viimeiseen iskuun huomista taistelua varten. Tiedossa oli siis toiminnantäyteinen päivä järvellä ja paljon vielä tekemistä ennenkuin pystyisimme levollisin mielin lähtemään kilpailuun.

Eli aloitimme uistelun heti laskupaikan tuntumasta. ( Kyseessä ei ole sama laskupaikka kuin kilpailun lähtöpaikka). Ennakkokäynnin mukaan ensimmäinen alue tulisi olemaan lähes kalaton, eivätkä nämä viime kerran luotailut olleet väärässä, sillä alkuun tuntui taas mittakalojen saaminen olevan vaikeaa, mutta koko ajan piti toistella itselleen, että ei meidän vehkeissä ollut vikaa, sillä emme edelliselläkään kerralla saaneet kaloja näiltä alueilta. Ja kun plotterissa näkyi täpliä mittahauista niin kyllä silloin onnistuimme näistä paikoista tänäänkin mittakaloja käyttämään veneessä. Syönnistä sanottakoon sen verran, että ei kala ollut lähellekkään niin hyvällä purulla kuin pari viikkoa sitten, sillä paljon kaloja irtoili ja muutenkin mittakaloja ei tuntunut nousevan yhtä hyvää tahtia kuin silloin aikoinaan.

Pasi the pyttipannu ja uusi lusikka

Koska tänään aikaa oli varattuna treeniin kaikilta todella paljon niin tarkoitus oli vetää järveä tarkasti lävitse ja etsiä paikat mistä meidän vehkeillämme kalaa nousisi. Myös pari viime vuoden treenipaikkaa antoivat jonkin verran kalaa, joten alkoi todellakin tuntua siltä, että kala oli pitkälti samoilla paikoilla kuin viime vuonnakin. Värimaailma ei myöskään paljoa vaihtunut ja myös uistinmallit pysyivät aikalailla samassa. Tosin eipä näissä runkkutouhuissa meillä viehevalikoima ole kauhean laaja, joten harvoin nämä "ottipelit" vaihtuvatkaan täysin.

Yhteensä treeniveneitä oli järvellä arviolta 7-10, joista kelkkaveneitä hieman alle puolet. Suuri osa siis veti raipoilla ja oli selvää, että kaikkien ottipaikat tultaisiin koluamaan moneen kertaan. Hetken killuttelun jälkeen löysimme itsemme lahdesta, joka on haukipaikkana kaikkien tuntema ja täältä löysimme myös kolme muuta venekuntaa treenaamassa. Näimme myös erään venekunnan onnistuvan kerroinhauen haavitsemisesta meidän kannalta oikeana päivänä. Myös täältä kaikkien tuntemasta tietopaikasta muutama mittakala nousi ja myös muut venekunnat näyttivät joitain mittakaloja nostelevan. Valitettavaa tosiaan on, että tämä paikka on monien tiedossa ja tulee olemaan ruuhkainen. Tosin jos kalaa riittää niin mikä jottei Busterin keula täälläkin niitä mättäitä...

hauki 4,8kg

Täältä jatkoimme rantoja pitkin kohti meidän "omaa" veneenlaskupaikkaamme ja tänne matkalla oli jäljellä vielä pari mahdollista ottipaikkaa. Valitettavasti kova tuuli teki tarkasta kalastamisesta näillä alueilla hankalaa, joten emme pystyneet aivan täysin näitä paikkoja vetämään. Minkäänlaista kunnollista paikkaa, emme näiltä alueilta löytäneet, mutta pari reipasta parin kilon haukea onnistuimme saamaan. Ikävä kyllä oli eroa näillä hauilla monta sataa metriä, joten vaikea on sanoa kannattaako tänne huomenna suunnistaa. Nostimme veneen n. klo 18:00 ja kerkisimme tässä ajassa kiertämään lähes koko Alajärven.

Kyllä kala tuntui olevan aivan kohtuullisella syönnillä, mutta saa nähdä mitä huomisen pilvettömältä taivaalta paistava aurinko tekee syönnille. Uskoisin, silti voittopisteiden nousevan 30-40 000p, sillä aina joku tätä isompaa haukea täältä löytää. Tulossa on siis todella mielenkiintoinen päivä ja on todella mielenkiintoista nähdä, kuka pystyy Alajärvellä eniten kalaa ruumentamaan. Onnistuvatko viime vuoden tapaan kelkkamiehet nostamaan kerroinkaloja laatikkokaupalla vai meneekö voitto puskarunkkareille nippanappa mittakaloilla. Joka tapauksessa me ainakin yritämme kaikkemme, että Rajalan venekunnan uskomaton lento viime kaudelta loppuisi, mutta lieneekö tämä mahdotonta, sen näyttää huominen!

Säippätreenit jatkuvat

Eli Eilen käytiin vähän hiomassa raippavehkeitä kuntoon, ennen Pohjanmaa-Cupin avausta Alajärvellä. Koska emme kyseisellä järvellä olleet niin emme tietenkään päässeet treenaamaan kalapaikkoja tai uistinvalikoimaa, mutta tarkoitus oli vielä parantaa muuta touhuamista veneessä kuten haavitsemista, väsytystä pitkillä vavoilla ja muutenkin yleistä toimintaa veneessä. Kohteeksi oli valittu eräs pohjanmaalainen matalahko järvi ja kun tämä järvi olisi kierretty oli tarkoitus jatkaa lähellä olevaan seuraavaan järveen.

Aloitimme uistelun aika tarkkaan klo 10:00 ja vedimme kahdeksalla vavalla ja miehistöön kuului tänään Tero, Aleksanteri, Sanna ja minä itse. Ennenkuin koko setti oli edes vedossa niin alkoi haukea jo nousta kyytiin. Kelinkin puolesta oli hauki hyvällä syönnillä, mutta emme uskoneet tälläiseen syöntiin ollenkaan. Koko järven itärannalla ei tainnut olla minuuttia etteikö jossain vavassa hauki olisi repinyt itseään irti koukuista. Kalan koko oli vain harmittavan pientä noin puolen kilon silppua, mutta aina silloin tällöin saimme koukutettua kahden kolmen ja lähes neljänkin kilon haukiloisia, jotka tuntuivat oleskelleen aivan omissa pesissään.

Kyseisen järven mötkäle.

Vaikka kuinka yritin vaihtaa väriä tai uistimet kokoa ei tuntunut silppu vaihtuvan suurempaan kalaan, joten päätin sitten vaihtaa settiin mikä vain yksinkertaisesti toimi täällä. Järven suurimman saaren reunassa sitten kuohahtikin kunnolla. Nelosen vapa taipui kunnolla ja hyvä hauki kiinni. Hetken uittelun jälkeen veneen vierelle saatiinkin 6-7kg hauki, joka onnekseen pääsi jatkamaan sukuaan ja irtosi ennenkuin sain nostettua sen kyytiin ilman haavia. Kilpailussa tämä olisi ollut meidän kala, sillä tällä kertaa koitin nostaa kalaa ilman haavia, mutta se säikähti kurkoitteluani ja alkoi pärskimään vedessä ja samantien irtosi koukuista. Muutama lisärinki laidassa ei antanut muita isompia tärppejä joten jatkoimme matkaa eteenpäin.

Kun olimme uistelleet kaikki järven rannat läpi päätimme vielä lähteä pikakierrokselle monttuihin, josta yritimme saada isompaa haukea kyytiin. Tässä tosin onnistumatta jatkoimme vielä pikaiseti raippatouhua ja vierailu tänne järvelle tuotti hyvin silppuhaukea, mutta suurimman jäädessä n. 4kg painoiseksi ja yhteensä kalaa nousi n. 80kg. Oli siis aika nostaa vene ja jatkaa seuraavaan kohteeseen, joka sijaitsi aivan lähellä.

Eli vene alas trailerilta ja uusi järvi koetukseen. Molemmet järvet ovat samantyylisiä, kortteikkoisia järviä, joissa on pieniä monttuja. Aloitimme ruumennuksen täällä klo 16 ja jatkoimme samaa touhua, eli tarkoituksena oli kiertää järven rannat ja etsiä parhaat ottipaikat matalassa. Joko kalan syönti oli hiipunut täysin tai järvessä oli puolet vähemmän kalaa kuin edellisessä, sillä alkuun tuntui erittäin vaikealta löytää syövää kalaa mistään täältä. Kalan koko ei myöskään parantunut laisinkaan, sillä keskikoko oli samanlaista n. 500g kalaa.

Eräässä lahdenpohjassa, mistä lähti jonkinmoinen puro mulaji kunnolla ja pari lenkkiä tässä kohtaa ja onnistuimme tartuttamaan tämän kalan. Komea 4,5kg hauki ja pari muuta vähän parempaa haukea tästä kohtaa. Jatkoimme uistelua eteenpäin, mutta edessä olevat paikat olivat täysin kesä/syksymestoja, joten ei niistä tällä kertaa noussut haukea mitenkään ihmeellisesti.

Keli alkoi jo tyyntymään pikkuhiljaa, mutta päätimme vielä uistella viimeiseen asti ja edessä häämötti hyvännäköinen saarirypäs, jossa oli kaikenlaisia matalikkoja ja karikoita. Eikä aikaakaan kun kunnon mouhahdus ja kutosen keppi taipui. Päätin, että tämä on pakko saada jotenkin videolle, joten annoin puhelimeni Allulle ja päätimme kuvata väsytystaistelun. Tämä väsytystaistelu tulee youtubeen jossain vaiheessa, mutta sanottakkoon, että homma meni pieneksi sähläykseksi. Kuitenkin kuin kuitenkin kala saatiin haavittua ja painoksi todettiin vaa'alla 7,4kg. Muutekin paikasta nousi hieman parempaa haukea jonkin verran kyytiin ja tämän jälkeen kävimme vielä tarkistamassa pari paikkaa mistä saimme iltapäivän aikana kaloja, mutta näistä ei ihmeempiä noussut, joten päätimme lähteä kohti kotia. Yhteensä päivän aikana arviolta 150kg haukea käytettiin veneessä, joista "mittahaukea" ehkä 40kg. Eli pientä pulikkaa oli tällä kertaa meidän haukemme.

Hauki 7,4kg ja huomatkaa keulassa sijaiseva uusi haavin sijainti.

Saimme eilen siis hyvää treeniä ja pääsimme vielä vahvempaan käsitykseen muutamasta asiasta, jotka koskevat kalan sijaintia matalassa. Myös uistinten valinnat ja vaihtelut alkavat olla hallussa. Tästä alkaa olla hyvä suunnata kohti uistelukilpailuja ja nähdä onnistuvatko täällä kaikki kevään aikana opitut pikkuseikat vai menevätkö kisat aivan poskilleen. Tämä päivä menee levätessä ja juhliessa äitienpäivää, tosin illalla veilä parantelemme veneen telineitä ja niiden sijaintia veneessä. Noh, ensiviikolla se alkaa suuri taistelu Pohjanmaa-Cupin voitosta. Perjantai tulee olemaan meillä treenipäivä ja silloin hiotaan vielä viimeiset asiat kuntoon.

Tässä hyvä teksti myös kaikille luettavaksi, joka koskee myös meidän blogiimme kohdistuvia kirjoituksia:
http://pilkkikilpailut.blogspot.fi/2014/05/suomalainen-kalastuskulttuuri.html

Tässä vielä video väsytyksestä:

Pohjanmaa-Cup Alajärvi treeni I

Eli tänään oli alustava tarkoitus mennä Lappajärvelle treenaamaan tämän järven matalapaikkoja, mutta tällä kertaa emme löytäneet maasturiin sopivaa auraa keulaan, että olisimme tänne asti päässeet, joten päätimme suunnata Alajärvelle, jossa pidetään Pohjanmaa-Cupin avauskilpailu tänä vuonna. Tämä ei siis ollut varsinainen treeni järvelle vaan lähinnä suurten linjojen löytämistä ja hieman uuden ja vanhan kokeilua tällä järvellä. Tarkempi treeni tulee tapahtumaan lähempänä tätä kilpailua.

Jäiset olosuhteet

Tällä kertaa meitä lähti neljän poppoo, johon kuului tämän kauden koko miehistö, jolla tulemme vetämään eli Tero, Pasi, Aleksanteri ja minä ja lähdimme tänne vetämään kahdeksan setillä matalaa vettä ja tarkoitus oli kiertää koko järvi. Kelistä voin näin heti lähtöön sanoa, että vaatetta sai olla päällä enemmän kuin keskitalven pahimmassa könnööpilkkikilpailussa ikinä, sillä kohtalainen pohjoistuuli yhdistettynä nolla-asteiseen ilmaan ja taivaalta tulevaan räntä/lumisateeseen, ei tehnyt olotilasta järvellä ainakaan tuskallisen kuumaa, vaikka kuinka yritti säipillä heilua ja niittää heinää. Jo heti alusta selvisi, että hauki oli jonkinmoisella otilla, sillä 50cm vihertiikereitä alkoi nousta lähestulkoon heti, kun setti oli vedossa.

Haavitsemisharjoitus

Hyvä puoli oli, että paikoitellen, jopa joitain mittahaukia onnistuimme tartuttamaan ja aloimme löytämään hieman ideaa, missä nämä mittahauet sijaitsisivat. Hyvä asia oli myös se, että ainakaan tällä kelillä eivät viime vuoden ottipelit olleet kauheasti vaihtuneet ja värimaailmakin pysyi suurin piirtein samana. Ja, jopa muutama paikka antoi kaloja, mitkä antoivat viime vuonnakin, joten ihan hyvä mieli oli pitkin päivää, vaikkakin ollaan näin kaukana kisapäivästä, ja nämä paikat ja ottipelit tulevat vaihtumaan aika varmasti tässä ajassa. Negatiivisin asia oli, että JiiCeen femma pätkähti poikki eräässä kortteikossa ja trailerista pätkähti lokasuoja irti.

JiiCee:n 4,8m kärkiosa kahdessa osassa

On myös vaikeaa ennustaa mitä tulee tapahtumaan syönnille, kun vedet alkavat jossain vaiheessa lämmetä, sillä nyt vedet ovat todella viileitä, sillä lämpötilat vaihtelivat kuuden ja kahdeksan asteen välissä. En tosin usko, että syönti huononee vaikka vesi lämpenisi muutaman asteen vaan se ehkä parhaimmassa tapauksessa, jopa aktivoisi kalaa kovempaan liikkeeseen. Ainakin näin saattaa tapahtua isomman hauen osalta, sillä tämän päivän suurin hauki oli kaukana kerroinkalasta ollen arviolta 3kg. Ja jos mietitään viime vuoden kilpailua, jossa kelkkamiehet nostivat veneeseen uskomattomia määriä kerroinkaloja, niin on säippämiesten oltava luultavasti todella asialla tämänkin vuoden kilpailussa.

Pasi ja hauki

Ja onhan järveltä kantautunut huhuja, että kelkkamiehet ovat myös jonkinverran saaneet haukea jo selältä ja uskon, että tulossa tulee olemaan kovatasoinen ja yllättävänkin kalainen kilpailu, ellei mitään erikosita tapahdu tässä kahden viikon aikana. Kerroinkalojen merkitys tulee nousemaan arvoon arvaamattomaan, sillä viime vuoden kilpailun ja siellä vallinneen kerroinhaukisäännön takia, kolmen kärjessä oli kaksi kelkkamiestä, mutta ilman tätä sääntöä olisi kolmen kärjestä jokainen ollut raippavene. Noh, nyt on aika taas jatkaa viikko arjen askareissa ja odotella ensi viikon uisteluja.