Kilpailun alkuhetkiä |
Aamu starttasi seitsemän aikaan, jolloin päätimme lähteä laskemaan kohti Keuruuta, mutta asiat eivät aamusta menneet aivan kuten piti. Teron autossa oli pientä vikaa, joten päätimme lähteä matkaan Pasin autolla, jonka olin edellisenä päivänä hakenut. Muuten kaikki meni hyvin lukuunottamatta sitä, että itse heräsin vasta Teron soiteltua, että missä viivyn ja sitten, kun pääsin kohteeseen niin Pasin autosta kumahti polttoaineletku rikki. Eli pirunmoista kyytiä Teron auto alle ja koittamaan tuuria, että kestääkö auto loppuun asti. Nyt siis vastusti, vastusti todenteolla heti aamusta ja aloimme jo miettimään, että voiko tälläisen episodin jälkeen järvestä saada edes minkäänlaisia kaloja. Noh, loppujen lopuksi pääsimmekin paikanpäälle ilman mitään lisäkonfliktia ja lähtölaukauksen odotus alkoi.
Kipparikokous päättyi n. 20min ennen kello kymmentä ja lähdimme päästelemään kohti aloituspaikkaa. Tämä oli pieni selkäkari, josta saimme treeneissä pari parempaa mittaa. Ja niin kello kumahti tasan kympin ja säippäsetti leväälleen ja eikun haukea kyytiin. Ensimmäinen lenkki ja mitoille ei päästy. Pientä kyllä nousi jonkinverran kyytiin. Seuraava lenkki ja ei vieläkään mitoille. Ja tämän enempää ei hermo kestänyt tässä paikassa, joten vene liitoon ja kohti paikkaa numero kaksi. Se oli saaren reuna, jossa ruumensi jo parhaillaan yksi raippavene. Lähdimme haastamaan tätä venettä ja alkuun vaikutti, että emme pääsisi mitoille ollenkaan, mutta tämän jälkeen löysimme pienen nurkkauksen tästä saaren päästä, missä alkoi vihdoinkin kuohahdella parempia kaloja. Tästä pienestä nokasta saalistimme kolme mittahaukea, mutta paikka kuihtui nopeasti, joten oli aika tehdäs siirto kohti paikkaa numero kolme.
Kolmostäppi oli pieni niemeke ja samalla todella pieni täsmäpaikka. Myös täällä sattui olemaan vähän mittakalaa paikalla ja tästä haavimme kyytiin myös kolme mittaa, mutta koska paikka oli mitättömän pieni niin ei sekään jaksanut antaa kalaa enempää. Eli taas oli aika laittaa vene plaaniin ja kohti paikkaa numero neljä. Taas niemeke ja heti paikalle päästyämme hymy nousi korviin, sillä havaitsimme heti parempien haukien mulinaa. Eikä aikaakaan, kun taas haavia tarvittiin ja kerrankin yksi treenipaikkaa piti niinkuin pitikin. Haukea tuli senkin verran, että tipahdin laskuista tässä vaiheessa. Alueella havaitsimme myös isompaa haukea, sillä allun kanssa näimme, kun potenttiaalinen kerroinkala pyörähti ja näytti pyrstönsä. Valitettavasti emme tätä onnistuneet tartuttamaan. Mutta ei mikään paikka kestä loppuun asti, joten eikun paikkaan numero viisi.
Nyt edessä olikin hieman pidempää, kilometrin linjaa, josta tarkoitus oli mittahaukia tartuttaa. Alku vaikutti tässä paikassa tahmealta, mutta päästyämme lähemmäs hotspotteja alkoi tapahtua toden teolla. Paikka numero viisi oli todellinen hotspot meille. Kalaa taisi parhaillaan olla neljän mittakalan verran kiinni samanaikaisesti. Valitettavasti tämä varsinainen hotspotti oli myöskin pieni eikä kestänyt montaakaan vetoa ylitse. Ja jälleen oli tehtävä siirto. Vuorossa olikin pidempi siirtymä toiseen päähän kilpailualuetta ja toivoen, että samanlainen syönti jatkuisi siellä.
Tuttuun tapaan, jossain välissä tulee se hetki, kun homma alkaa vastustamaan ja meille tämä tuli puolessa välissä kilpailua ja paikassa numero kuusi. Eli paikka numero kuusi täysin tyhjä. Paikka numero seitsemän tyhjä. Samoin paikat kahdeksan, yhdeksän ja kymmenen. Kävi siis selväksi ettei sitä kalaa aivan jokapaikassa ole, joten seuraava siirto oli lähteä kiertämään paikat mistä saimme mittakaloja läpi. Menimme ensimmäisenä paikkaan numero kaksi, josta saimme siis kolme haukea aikaisemmin. Tästä onnistuimme saamaan säyneen. Muuta ei tämä paikka antanut joten siirryimme seuraavaan kohteeseen, josta mittakala pottiin. Samoin seuraavasta paikasta yksi mitta haaviin. Samoin tätä seuraava paikka antoi yhden mittahauen. Tämänlaista syöntiä ei hermomme kestäneet, joten lähdimme treeneissä löydettyihin B-luokan paikkoihin.
Nämä olivat selän saaria ja valitsimme ne vallineen tuulen mukaan. Ensimmäinen saarenreuna oli tyhjä ja tämän jälkeen alkoi aika olemaan jo lopussa. Viimeinen saarenreuna antoi kuin antoikin kaksi hyvää mittaa kyytiin. Tämän jälkeen kello oli tikittänyt sellaisiin lukemiin, että oli aika nostaa setti ylös ja lähteä päästämään kohti punnituspaikkaa. Venekin taisi kulkea kovaan vastatuuleen mahtavaa 24km/h liitoa, joka ei kauheasti hymyilyttänyt. Sillä jos matkaa olisi ollut vähänkään enemmän niin olisi ollut tiukkaa, että olisimme kerinneet puolessa tunnissa takaisin.
Punnituspaikalle saavuimme viimeisinä ja heti selvisi, että kala oli jonkinmoisella otilla ollut, sillä monella näytti hyvänoloisia kalapusseja olevan. Aivan mökkiä ei tarvinnut punnituspaikan lähettyville vuokrata, sillä jotenkin punnitus tuntui kestävän harvinaisen kauan. Mutta se oli pientä verrattuna siihen, että miten kauan tulosten julkistaminen vei aikaa. Noh parin tunnin odotuksen jälkeen nekin saatiin taululle ja sinne lävähti sijoituksemme. Vitossija ensimmäisestä Keski-Suomi Cupin osakilpailusta ei ollut huono, mutta toisaalta parempaankin sijoitukseen oli ovet täysin auki. Pisteitä meillä oli 39 500p ja voittajalla 54 000p. Eli yhden tuplahauen tai kalapaikan enemmän. Myös säynepottipaikka olisi tehnyt hyvää, sillä Nikulan Harrin venekunta onnistui saalistamaan näitä uskomattomat 11kpl. Valitettavasti meidän kannaltamme he nousivat säyneiden avustukselle ohitsemme sijaan neljä.
Kalaa nousi hyvin |
Punnituspaikka |
Seuraavaksi onkin parin päivän tauko ja sunnuntaina otamme kohteeksi Evijärven ja käymme täällä jo hieman testailemassa vehkeitä ja tällöin meistä tehdään myös juttu vetouistelulehteen. Joten edessä on mielenkiintoinen päivä mahtavalla raippajärvellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti