Keski-Suomi Cup, Keurusselkä treeni II ja soutu-uistelukilpailu, Iso-Räyrinki

Tänään oli siis vuorossa toinen päivä Keurusselän karuilla rannoilla ja odotettavissa ei ollut vieläkään mitään mahdotonta parannusta kalansyönnissä, sillä keli oli ennusteiden mukaan tyynempi ja pientä ukkosenkin uhkaa oli ilmassa. Lähdimme tänään samalla poppoolla kuin eilen, mutta tällä kertaa hieman aikaisemmin, sillä edessä oli paljon enemmän laitaa vedettävänä kuin eilen. Vuorossa oli siis itärannan treeni lisättynä muutamalla saarella.

Jo heti ensimmäisiltä paikoilta selvisi, että ainakin pikkukala tuntui olevan kohtuullisella syönnillä, mutta valitettavasti mitoille ei ensimmäisistä paikoista päästy. Ensimmäiset paikat olivat saaria, joita emme eilen kiertäneet. Täältä luukutimme suoraan itärannalle, joka oli tarkoitus vetää kokonaan. Myöskään täällä ei mitoille päästy, mutta tuuli tuntui yltyvän ja keli tummenevan, eli tiedossa oli, että kala alkaisi syömään yltyvän tuulen myötä ja näin myös kävi. Tosin edes yltyvä tuuli ei saanut mittakaloja heräämään, mutta pikkukalan syönti vain yltyi. Saimme samalla myös pienen sadekuuron, joka kummasta piristi meitä, sillä kesäinen vaatevarustus kovassa tuulessa ja sateessa tuntui kaikkea muuta kuin lämmittävältä.

Vaihtelua helteisiin

Pikkukalan kepitys jatkui, mutta mittakalat olivat vielä keskipäivälläkin aivan hukassa, sillä niitä nousi eilisen tapaan sieltä sun täältä. Kaikki mittakalat olivat aivan yksinäisiä susia, eivätkä olleet pienissä poteroissa kuten yleensä. Kalaa tuntui olevan kivikolla, karikoilla, heinikoilla, lumpeikossa, puskassa, selvässä aivan jokaisessa alustassa, mutta ei missään hyvin. Tämä teki paikkojen miettimisestä kilpailua varten erittäin haastavaa, sillä kisa-ajassa ei millään kerkiäisi kiertämään jokaista paikkaa, mistä kahden päivän treenin aikana onnistuimme mittakalan saamaan. Järkevintä voisi olla se, että ajaisi pitkiä linjoja, eikä aivan täsmäpaikkoja, sillä nämä satunnaiset mittakalat eivät luultavasti ole samoissa paikoissa kuin näin muutama päivä ennen kilpailua.

Päivän suurimpia

Huolestuttavaa tänään oli myös se, että mitta-ahvenia ei näkynyt lähes ollenkaan, sillä eilisen hieman alla kymmenen ahvenen päivän jälkeen, tämänpäiväinen kahden mitta-ahvenen päivä ei tuntunut hyvältä, sillä nekin nousevat arvoon arvaamattomaan kilpailussa. Syynä tosin on varmasti osaksi se, että keli oli tummempi ja ilmanpaineet olivat eilen otollisemmat ahvenelle. Mutta jos jotain lohtua halutaan tästä päivästä etsiä niin oli, että yksi bonarikala saatiin, sillä eräältä kivikon laidalta nostimme komeahkon säynävän veneeseen ja karkuutimme toisen samanlaisen.

Näilläkö voitto?

Yhdeksän tunnin raippomisen jälkeen oli aika lopettaa, sillä kaikki sovitut rannat vedettiin loppuun ja päälle alkoi vielä nousta sellaista ukkospilveä, että oli aika laittaa säipät osiksi. Yhteissaalis oli n. 20 mittahaukea ja kaksi mitta-ahventa. Silppuhaukea nousi yllättävänkin hyvin, mutta harvoinpa nämä samassa paikassa mittahaukien kanssa olelevat. Noh, tässä on muutama päivä aikaa miettiä kisastragediaa ja juonia miten ja mistä onnistumme vaadittavat kalat nostamaan torstaina.

Jossain selällä

- Eero

ALAJÄRVI, Rantakangas, Iso­Räyrinki OP ­ Pohjola Cup I heitto/soutu­uistelu

Kauden ensimmäinen kauramoottori­cupin osakilpailu uisteltiin entisen Lehtimäen kunnan Iso­
Räyrinki nimisessä lutakossa. Järven keskisyvyys on noin metri ja paikallisten mukaan haukea
pitäisi olla järvessä enemmän kuin Oulunjärvellä, tiedä sitä sitten:­) Järvellä on viimeksi uisteltu
cupin kisa vuonna 2007 ja silloin ei oikein hauki meidän tarjoamiin bombereihin purrut. Jotain
kuitenkin kisasta jäi mieleen, eli keli on samalla lailla helteinen kun nytkin, eli hauki oli
luultavammin huonolla purulla ja niin kuin viimeksikin, keskellä järveä ”syvimmässä” montussa,
eli suunnattiin sinne.

Aloitussetissä oli hornettia ja Loikkaan 55 ja pian hoksattiin, että vesi oli niin lämmintä, että tuo viisvitonenkin oli liian iso makupala kaloille. Kalaa alkoi nousta tasaiseen tahtiin veneeseen ja rannemmassa vetäneisiin verrattuna kalaa tuli keskeltä huomattavasti paremmin. Parhaimmilla poteilla oli välillä soutajia enemmän kuin Sulkavalla mutta tiesimme että vieheemme pelaa joten emme lähteneet tässä vaiheessa hakemaan kalaa rauhallisimmilta alueilta.

Tämä soutu-­uisteluhan on varsin erilainen laji verrattuna moottoriuisteluun ja tässä uistelu­ muodossa korostuu nopeus ja tarkka siimamitoitus kun alamittoja ei ole. Haavia emme nykyään juurikaan käytä kalan ylösnostossa, koska varsinkin ns. mättökisoissa pitää olla nopea että pärjää. Toki kaloja välillä putoaa tällä systeemillä paljonkin koukuista ja vuosien mittaan mykkäkouluakin on veneessä pidetty:­)

Keli oli komea

 Pyörimme noin kolme tuntia saman ”puskan” ympärillä ja kalantulo loppui täysin ja viimeiseksi tunniksi menimme kiertämään erästä kiveä, joka osoittautuikin peliliikkeeksi, koska kalaa nousi veneeseen kilpailun loppuun asti. Punnituspaikalle tultiin lähes viimeisenä ja silmäiltyämme vastustajien kala­astioita niin kävi selväksi että kolmen sakissa ollaan. Korpelanvenekunnalle ei taaskaan voitu mitään, koska ilmeisesti Jalasjärven ihmemiesten kalalaatikko on käynyt jonkun paikallisen poppamiehen käsittelyssä kun se on aina täynnä kalaa:­) Sijoituksemme siis kakkonen ja tulos 23880 pojoa. Kokonaiscuppia ajatellen hyvä aloitus. Kilpailun tarkemmat tulokset löytyy täältä: tulokset



­Varakippari