SM-Uistelu Puruvesi, Kerimäki Treeni

Vuoden 2014 SM­kisavesi siis sijaitsi erittäin kirkkaalla Puruvedellä ja olimme ”ansainneet” kisapaikan viimevuotisen Pohjanmaa­cupin kakkostilan avittamana. Ennakkotutkailujen perusteella vesistö vaikutti erittäin karulta ja ainoastaan muutama haukipaikan näköinen mesta kiinnitti huomion. Alunperin tarkoituksemme oli treenata kisaa varten täyden neljä päivää, mutta ihan viimetingassa suunnitelmat muuttuivat, koska Teron työterveyslääkäri oli toista mieltä treenipäivien määrästä:­) Vedimme siis luumme pelipaikoille vasta Torstai iltana ja näin ollen tämä neljä kertaa Lappajärven kokoinen kisa­alue piti ottaa haltuun noin 12­tunnin treenimäärällä, jeppis ja jepulis joo...

Jätimme suosiolla säippävehkeet kotiin vaikka kisa­alueelta kiiri ennakkotietoa, että kalaa oli puskissa yllätävänkin hyvin. Laskimme veneen noin klo 18 Kotilahden rampilta alas ja siirryimme läheiseen saaristoon testailemaan vehkeitämme ja totisesti, Pohjanmaalla noin kirkkaaseen ja poreilevaan veteen sai kosketuksen vain Vichy pullon läpi katselemalla:­) Kiersimme aluetta noin neljän tunnin ajan ja saimme kuin saimmekin pari
mittahaukea, toisen hauen ollessa noin viiden kilon luokkaa. Saimme Loikkaan Markulta vinkin, että uistimet kannattaa virittää noin viiden metrin syvyyteen oli alla vettä sen 5m tai 15m ja tämä tippi tuntui toimivalta. Siirryimme illan jo hämärtyessä Turtialan lomakylään mökille, missä meitä odottikin Mäenpään venekunta varsin ”iloisissa” olotiloissa;­) No iloittelu jäi meidän osalta varsin laimeaksi, koska Perjantaina oli pitkä päivä tiedossa...

Perjantai aamu valkeni erittäin helteisenä ja tyynenä, joten tiedossa oli hikinen urakka. Onneksi tuo nesteytyspuoli oli kuitenkin igloossa ”riittävä”, joten nestehukkaan emme tulisi päivän aikana ainakaan menehtymään:­) Laskimme veneen Mäntysalmen luiskalta ja suuntasimme Fasterin Keulan kohti Päiväkivenselkää. Olin laskeskellut, että isompien haukien oli pakko tulla tällä vedenlämpötilalla matalahkolta Enanlahdelta juurikin tälle alueelle ja ”hajuaistini” osoittautuikin oikeaksi. Saimme alueelta läpiajolla vitosen ja nelosen hauet plus tuplatärpistä kolmosen ja kakkosen kalat. Lisäksi saimme alueelta vielä takilalla reilun mittahauen.

Puruveden hauet mahtavan näköisiä!

Kävimme Loirimassa vielä  Huhtiselän sekä Hytermänselän ilman mainittavia tapahtumia, joten lauantain taktiikka kisaikkojen ja ottisyvyyksien suhteen alkoi selkiytyä. Lähettelimme Eerolle päivänmittaan kuvia
kaloistamme ja saimme näin Eeronkin pään pyörähtämään siihen malliin, että teini­Corollan nokka kulkikin Helsingin ja Ähtärin kautta kohti Puruvettä. Kisaviikonloppuun siis päästiin starttaamaan koko miehistön voimin. Järveltä kantautui huhuja, että viikon treenien perusteella hauki oli kovalla purulla ja hirmuisia lohikaloja oli noussut veneisiin useita kappaleita. Liekö tämä sitten sitä kuuluisaa psykologista sodankäyntiä, jolla pyritään jo ennakkoon musertamaan joidenki ”heikkohermoisten” kalamiesten pasmoja:­)

mötköä!

Pienen palaverin jälkeen päätimme, että lauantain kisan aloittaisimme ”luonnollisesti” Päiväkivenselältä ja jos paikka jostain kumman syystä pettäisi, tekisimme siirtymän Kotilahden saaristoon. Homma siis pihvi ja eikun pienen yömyssyn saattelemana unta palloon. Eero kyllä taisi ottaa jännitykseen vähän suuremmankin yömyssyn, koska olin kuulevinani yön tunteina epämääräistä kurkkulaulantaa a la Eero:­)

­Kippari

Häme-Cup, Kultauistelu kilpailu

Eli eilen lähdettiin ison kalan kiilto silmissä Ikaalisten Kyrösjärvelle yrittämään sitä suurta kerran se näin Keskisen-Kello uistelun perusteella on noinkin helppoa. Kyrösjärvi on entuudestaan tuttu ainoastaan vuoden 2012 SM-uistelusta, jonne minä ja Pasi treenasimme kolmisen päivää. Eli järvi tuntemus on todella vähäinen kaikilla, mutta jotain hajua onnistuimme saamaan kilpailun ja treenien aikana paikoista missä kala lymyää täällä. Joten päätimme sokeasti luottaa näihin pari vuotta vanhoihin paikkoihin, sillä muutakaan tietoa tosiaan ollut, eikä treenaamiselle ollut tällä kertaa aikaa ollenkaan. Eli siis mylly pyörimään, kelkat leväälleen ja mötköä kyytiin!

Tällä veneellä nostettu Kulta-uistelun suurin hauki, muttei meidän toimesta

Lähtöasetelmia

veneet liuruavat kohti ottipaikkoja

Aloitimme uistelun eräästä lahdesta seitsemisen kilometriä lähdöstä ja tänne kokoontuikin jonkin verran veneitä, joista puolet sattuivat olemaan jostain syystä pohjanmaalaisia. Vedimme triploilla ja kerrostimme vaappuja siten, että pystyimme haravoimaan koko vesikerrosta edes jollain vehkeelllä. Tosin, kuuden vavan rajoitus tekee tästä hieman haastavampaa, sillä nyt vehkeiden pitää todellakin olla ottavia, koska niitä ei saa kuin yhden kerrokseen. Ensimmäinen puoli tuntia oli hiljaista. Vedimme vaihtelevaa vettä niin, että uistimet välillä hakkasivat toden teolla pohjaa ja välillä alapuolella oli vettä enemmän kuin vavoissa oli yhteensä siimaa pihalla. Ensimmäinen mitta pamahti n. 45min uistelun jälkeen ja oli mukava kahden kilon hauen mötkäle. Asetimme siis tavoitteeksi hauen tunnille ja siihen olisimme ilman treeniä tyytyväisiä. Seuraava lenkki samaisessa kohdassa ja jälleen mittakala kiinni, mutta tällä kertaa se päätti päästää irti eikä ollut tällä kertaa meidän kala.

Pumppaa pumppaa!

Kolmen tunnin uistelun jälkeen päätimme tehdä paikanvaihdon, sillä ensimmäinen lahti ei antanut kuin yhden mitan lisäksi kuin alamittaisia haukia, kuhia ja ahvenia. Siirtymä ei ollut pitkä, mutta se oli tehtävä, sillä ensimmäinen lahti oli tässä vaiheessa täysin myllätty jo monen veneen osalta. Aloitimme tässä uudessa lahdessa uistelun heti vanhan ja uuden lahden yhtymäkohdasta ja Tero vielä päätti heittää pienen lenkin, sillä hän huomasi hyvän näköisen kohdan, jota emme olisi heti pystyneet vetämään täydellä kalustolla. Tämä todellakin kannatti sillä Badapim badapum hyvä hauki heti kiinni tästä reunasta. Hauki oli niin hyvänkokoinen, että päätimme tallentaa tapahtuman videolle ja onnistuimmekin saamaan tästä hyvän videon omasta mielestämme. Painoa 5kg ja tälläiset kalat tälläisessä kilpailussa todella arvokkaita. Ei muutakuin uutta lenkkiä kohdassa ja ei muuta kuin uutta kyytii! Tosin tällä kertaa ei aivan yhtä mötkäle, mutta aivan mahtava hauki silti. Painoa hieman alle neljä kiloa. Seuraavat lenkit tyhjiä ja taas seilailemaan kohti uusia paikkoja.

Nyt siis kopassa kolme haukia ja kymmenisen kiloa. Aikaa jäljellä enää kaksi tuntia eli tavoitteesta oltiin jäljessä, mutta tiesimme, että jos osuisimme haukipesään niin pystyisimme saamaan tavoitteen vielä helposti kiinni. Tuntia ennen loppua lähes tuplatärppi pamahti! 3kg ja 1,5kg hauet kyytiin. Nyt siis viisi haukea ja enää kaksi haukea tavoitteeseen! Seuraavat lenkit tässä eivät tosin antaneet enää mittoja, joten päätimme lähteä paikkailemaan aluetta josta saimme nämä isot möhkäleet kyytiin. Valitettavasti enää emme onnistuneet enää saalistamaan lisää kaloja, joten nyt oli tyytyminen viiteen mittahaukeen Kyrösjärven Kultauistelussa. Tulokseen olimme tyytyväisiä, sillä tämä oli ihan kohtuullinen tulos ilman minkäänlaista treeniä ja järvituntemuksen ollessa mitä on.

Kisa ohi ja kalat pussissa

viisi mötkälettä kontissa

Punnitus antoi viidelle hauelle yhteispainoa 14 755g. Ja pienen silmäilyn jälkeen päättelimme, että sijoituksen pitäisi olla helposti 30. sisällä. Lopulta pienen tulosten odottelun jälkeen Sijoitus 20. ja tällä irtosi ns. Lohdutuspalkinnoksi kaksi kappaletta Okuma Catalina keloja, joten reissu Ikaalisiin ei ollut millään tavalla turha! Kilpailu oli erittäin tiukka, sillä meidänkin tulokseen 3kg hauki lisää niin sijoitus olisi ollut kympin sakissa. Emme voi olla siis millään lailla pettyneitä tulokseen nähden siihen, mitä se olisi todellakin voinut olla ilman minkäänlaista treeniä. Seuraavaksi suunta onkin kohti Itää ja SM-uistelua ja täällä sitä tuuria vasta sitten todella tarvitaankin!

TULOKSET

Pohjanmaa-Cup, Keskisen-Kello uistelu Kilpailu

Kisa-­aamuna helteet senkun jatkuivat ja järven pinta oli rasvatyyni, eli keli oli pysynyt samankaltaisena kuin viikolla treeneissä. Tälläisen suhteellisen ison kisan järjestelyissä on kilpailunjohtajalla yllätävänkin paljon hommia ja olinkin ollut liikkeellä koko perjantai päivän ja muutaman tunnin yöunien jälkeen kiireet jatkuivat vielä varhain kisa­aamuna aina pitämääni kipparikokoukseen saakka. Ehdin toki käydä perjantai illalla käydä mainostamassa kisaamme suorassa radiolähetyksessä kun Pasi Viherahon Pasiradio oli jostain kumman syystä eksynyt liikkuvine asemineen naapuriin. Viherahon mukaan Pasiradion kohderyhmä kylläkin saattoi olla pikkuisen väärä uistelutouhuihin, koska hyvin todennäköisesti yksikään kuuntelija ei olisi kisa-aamuna ajokunnossa:­)

Pasiradio

Kipparikokous

Viimevuosien perusteella tiesin, että minkäänlaiseen etukäteistaktikointiin kisaan liittyen ei vain ole aikaa, joten jätin taktiikkapuolen poikien vastuulle ja sovimme että ajaisin venettä koko päivän ja en osallistuisi itse kalastukseen ollenkaan. Treenien perusteella kävi selväksi, että kun emme pienempää kalaa saaneet niin keskittyisimme vauraampaan kalaan koska uskoimme löytäneemme oikeat konstit nimenomaan isomman kalan koukuttamiseen. Alkusiirtymän jälkeen laskimme romut vetoon Tärmättäniemen maisemisssa ja aloimme valua kohti Ohtolan päätä ja päätin mielessäni ajella tänään kuin ”pulloperse­sika”, eli kun tänään ei tarvitse siimasotkuja selvitellä niin ajellaan niinkuin ”kännikala”, vailla mitään järjen hiventäkään:­) Tämä taktiikka osoittautui varsin toimivaksi, koska saimme heti kisan alkuun pari hyvää haukea, saatettiin saada kuhakin, mutta saatettiin olla saamattakin:­) Sitten kun ensimmäisen paikan kaikki häröiltä ja saavuttamattomilta näyttäneet väliköt ja reimarin vierustat oli koluttu oli aika siirtyä eteenpäin kohti viimevuoden ison hauen karkuutuspaikkoja. Tältä alueelta emme onnistuneet kepittämään mittakaloja, joten jatkoimme sitkeästi eteenpäin.

Valmistautumista

Rapeaa Haukea

 Joukkuekaveri ilmoitti saaneen hirmuisen hauen ja olin aistivinani jo tämän avaruushaukkapleksikeulan omistavan henkilön puheesta pientä ennakkohaaveilua siitä, että nyt taisi tämähtää vene Kauhavalle:­) Tällä kertaa mister FORTUNA oli päättänyt toisin kun päätin vetää hirmuriskillä erään reimarin kylkeen kelkan kiinni ja sitten napsahti. Aluksi ajattelimme että uistin on kiinni pohjassa, sitten ajattelimme että uistin on kiinni ankkurissa, sitten kauhuksemme totesimme että uistin olikin kiinni hirmuisessa hauessa. Alkoi väsytystaistelu jota pääsi myös vieressä vetänyt venekunta todistamaan. Viimevuodesta viisastuneena sain veneen vauhtia säätelemällä pidetty kalan suhteellisen rauhallisena ja vain kerran mörkö kävi metriä korkealla ilmassa ja se kita, oli se valtava!!! Pikku hiljaa kala alkoi väsyä hinauksessa ja kun triploilla vedettiin niin peräkuvassahan kala luonnollisesti oli. Saimme kuitenkin tapsit irroitettua ja viimein kala juroi haavin saavuttamattomissa pitkän aikaa. Silloin päätin tehdä seuraavan peliliikkeen, eli heti kun kala nousi pintaan, peruutin ja kala haavissa ja sitten huudettiin ja kovaa:­) Haukea emme sen kummemmin punninneet tai mitanneet vaan
painoimme sen väkisin iglooseen ja kansi kiinni ettei se pomppaisi veneestä ulos, sen verran hurjan
 kokoinen tuo otus oli. Täytyy myöntää että seuraava vartti meni romuja ja itseä keräillessä ennen kuin taas saimme pasmat kuntoon. Ja kiitoksia vielä kerran Loikkaan Markulle, eli Lohikas-vaappujen valmistajalle vinkeistä, sillä jos kerran lopputulos on tämän kokoinen kala niin emme turhaan Lohikkailla vedä!

Nippa nappa mahtuu

Jatkoimme uistelua alueella ja muistakin venekunnista kantautui tietoa, että isoja kaloja on noussut ylös. Seuraava parituntinen olikin varsin rauhallista ja päätimme vielä käydä kopaisemassa erään alueen, mistä treeneissä löytyi useampi häröpatti valkoiselta alueelta karttaa. Saimmekin alueelta lähes heti yhden mittahauen ja yksi varma mittahauki pääsi irti. Pyörimme sitkeästi alueella kilpailun loppuun saakka ja onnistuimme vielä saamaan siimanpäähän joukkuekaverimme ottihaluisiksi härnäämän hauen ( 4,8kg ) sekä kuhan ( 3.3kg ) vehkeitä ylös nostaessamme, Kuortaneen kalavelat on nyt kuittailtu:­)

Kuha 3,3kg

Lähdimme siirtymään kohti punnituspaikkaa hyvissä ajoin ja olimme lähtörannassa jo pikkuisen klo 19.00 jälkeen. Kauhavalaisten hauki ( 9.2kg ) oli siihen asti kilpailun isoin kala, mutta sitten oli meidän hauen vuoro päästä puntarille ja puntari pysähtyi lukemiin 10.356g ja tällä vene kotiin. Päivämme kruunasi vielä se, että hauen lisäksi meillä oli myös kilpailun isoin kuha. Näiden isojen kalojen sekä neljän muun mittahauen turvin voitimme IV­keskisen kello­uistelun tuloksella 48842g. Nyt onkin sitten mukava alkaa suuntaamaan ajatusta kohti SM-­kisoja, ehkä käymme vielä sitä ennen kultauistelussa kokeilemassa onneaamme isojen kalojen suhteen. Näihin kuviin ja tunnelmiin

On se järjettömän kokoinen!

Tulokset:

­Varakippari

Pohjanmaa-Cup, Keskisen-Kello Uistelu treeni II

Kävimme tänään torstaina kopaisemassa toisen Toismeren treenin ja jälleen mukana oli myös  ”eräs” tuttava joka ei halunnut nimeään eikä varsinkaan pärstänsä varsin karskeja muotoja yleiseen jakoon tänäänkään:-)  Tällä kertaa testasimme kisakeskuksen rampin ja hyvinhän tuo Fasterin lasku onnistui sieltäkin, kiitos laskupaikan korjauksen. Ennen kuin aloimme ruumentamaan järven pohjoispäätä toden teolla kävimme yrittämässä ahvenen vetoa matalasta tönkkö-vavoilla ja saaliina oli yksi 22.5cm ahvenen riekale. Kävin myös samalla tarkistamassa lauantain kisaa silmällä pitäen läheisen tulijoen sillan laskuluiskan vesitilanteen ja ainakin fasterilla pääsi luiskalta järvelle ilman ongelmia. Lämpömittarin lukema oli eilistä korkeammalla ja kun tuulikin oli lähes olematonta niin tiedossa oli taas varsin hikinen rupeama tällä hienolla järvellä.

Syvälahden kunnostettu laskuluiska

Aloitimme treenin järven pohjoispäästä ja tarkoituksenamme oli tänään loiria matalampia vesialueita Liedenpohjan päässä. Kalaa alkoikin nousta veneeseen huomattavasti rivakampaa tahtia kuin eilen, mutta valitettavasti mittakalat loistivat poissaolollaan. Vaihtelimme vaappuja tiuhaan tahtiin yrittäen löytää sitä oikeaa ottiväriä, mutta taaskaan ei löytynyt minkäänlaista luottopeliä millä mittakalaa olisi alkanut veneeseen kopista. Soitimme jossain vaiheessa päivää Loikkaan Markullekin ja kyselimme hänen kokemuksiaan Toisveden kalojen narraamiseen ja Markulta saimmekin muutaman vinkin ja eikun pakinpohjalta etsimään ”tippi”-uistinta. Pienen haeskelun jälkeen neuvotun värinen Hauki-Loikas löytyikin ja ei muutakun vaappu vetoon. Vaappu ei ehtinyt olla kuin jokusen tovin hinauksessa kun napsahti ja lujaa ja vapa luokilla. Väsyttelimme kalaa varovaisesti ja oletimme kalan olevan hauki jumputuksesta päätellen. Pikku hiljaa kala saatiin pumpattua veneen taakse ja pintaan nousi tälläinen otus...

Toinen päivä, Toinen mittakala mutta kokoa on!

Taas kerroinkala vääränä päivänä. Arvelimme silmäpuntarilla kalan painavan noin 6-7kg, saimme irroitettua kalan pihdeillä suoraan veteenpäin. Jatkoimme vielä uistelua hetken aikaaa alueella ja heti kun saimme samaisen uistimen veteen iski siihen vielä hyväntuntuinen hauki kiinni ( ei pysynyt kiinni, onneksi:-)). Päätimme rauhoittaa alueen ja lopettaa uistelun tälle päivälle. Treenien perusteella voi jo nyt sanoa, että kisasta ei tule helppo ja hyvin todennäköisesti kilpailun voitto tullaan ratkaisemaan kerroinkaloilla. Lauantaina sitten nähdään saadaanko edes yhtä mittakalaa puntarille, viimevuoden perusteella asia ei ole vielä kiveen hakattu:-)

Pohjanmaa-Cup, Keskisen Kello Uistelu treeni I

Kävimme tänään kopaisemassa tälle vuotta ensimmäistä kertaa ”erään” tuttavan kanssa Toisvedellä että löytyisikö sitä mittakalaa lauantain kisaa varten ensimmäistäkään kappaletta. Lievähkö skeptisisyys ja perus­Suomalainen negatiivinen asennnehan johtuu pitkälti siitä, että viime vuonna lähes samoissa olosuhteissa onnistuimme A) ryssimään varman TERHI 400C palkintoveneen ja B) edellämainitun tapahtuman jälkimainingeissa koko miehistön pää sekosi siihen malliin, että emme saaneet kilpailussa yhden yhtä mittakalaa.

Laskimme veneen järven eteläpäästä, niin sanotun ”kutukiemuran” veneenlaskupaikalta ja samalla tarkistin lauantain kisaa varten rampin laskuominaisuuden näillä erittäin matalilla vedenkorkeuksilla. Vesi taitaa olla taas reilun metrin, ellei puolitoista normaalia alempana. Veneen laskussa ei ollut sen kummempia ongelmia ja pienen koneen sytyttelyn jälkeen olimme tämän salaperäisen ystävän kanssa valmiita ruumennukseen. Kaiun mukaan veden lämpötilat olivat uskomattoman korkeissa lukemissa ja lämmöt taisivat vaihdella järven eri osissa 25.3 – 25.9 Celsius­asteen välissä.

Aloitimme treenin Tärmättäniemen matalikoilta ja suunnitelmissa käydä läpi Ohtolan haaran ja järven eteläpään noin 7­60 metrin vesimassasssat läpi. Toisveden kilpailu on ilman muuta ylivoimaisesti Pohjanmaa­cupin vaikein osakilpailu järven syvyydestä johtuen ja vallitseva helle ei ainakaan helpota kalan löytymistä. Huhupuheiden mukaan kuha on lymyillyt syvyyksisssä, mutta hauki on ollut yllätävänkin hyvällä purulla ja onpa kerroinkalojakin treeneissä jotkut ammattimiehet veneisiin nostaneet. Lähdimme vetämään tämän salaperäisen ystävän kanssa triplauistimilla, koska kilpailussa ei ole sen kummempia uistinrajoituksia ole ja treeniä pitää saada myös alle muunkin kuin hampaissa vedettävän käsisiiman vetämiseen:­) ( joissain cupin
osakilpailuissa on lähes näin ). Tämä triplojen vetäminen ei ollutkaan taas ihan läpihuutojuttu ja päivän aikana liian moni siima katkesi puukon viillon seurauksena kun triploista olikin tullut sekstetti:­) Emme löytäneen ensimmäisen treenipäivän aikana oikein mitään selvää säveltä lauantain kisaa ajatellen ja päivän aikana veneessä vieraili ennen vapautustaan vain ja ainoastaan yksi mittahauki ja hänelle annoimme nimeksi ”TERHI” :­) Taitaa tämä reilun metrin mittainen limatuubi olla aika väsynyt kaveri ”lievähkön” taistelun jälkeen ettei syömähaluja löydy vielä lauantainakaan? Ja seuraavaksi, voinko esitellä Terhin:­)

Terhi Pasin hellessä syleilyssä!

Tässäpä vielä Lappajärvi­uistelun treenin kerroinkala, aika pieni Terhin rinnalla.

Lappajärven vihreää kultaa!

Yöreissu Ähtärinjärvelle & Ahvenvetotreenit Tekojärvellä

Ähtärinjärvi
Viime perjantaisen soutu-uistelukilpailun (tästä Pasilta tulee toivottavasti tarina jossain vaiheessa) pettymyksen jälkeen vaihdoimme alle isomman paatin ja päätimme lähteä illaksi yrittämään kuhaa Ähtärinjärveltä. Toki käväisimme Aleksanterin kanssa koko päivän reissun jigittelyn lomassa, josta pienellä hengähdystauolla jatkoimme siis Ähtärille. Reissussa meitä oli siis Tero, Sanna, Aleksanteri ja minä ja matkalla olimme Teron Busterilla.

Uistelun aloitimme n. klo 18:00 ja vedimme kelkoissa kahdeksaa puolellaan ja kahta takilaa. Aluksi uistelimme paljon lähellä pohjaa ja ensimmäiset linjat olivatkin todella hiljaisia. Vain muutamia pieniä haukia ja kuhia kävi veneessä kääntymässä. Vehkeet oli laskettu menemään 4-5m veteen, jossa viime viikonloppuna ainakin oli kalaa kaiussa näkynyt meidän jigireissumme aikana. Nyt tosin kaiunkin osalta näytti olevan hiljaista.

Peltihauki

Kello kävi, mutta kukaan veneessä ei alkanut hermoilla erittäin huonoa kalantuloa Ähtärinjärvelle. Tämä tosin saattoi johtua, että allekirjoittaneella oli nesteytyspuoli kohdallaan. (Tätä pitää alkaa jatkossakin testailemaan kelkkahommissa, sillä se näyttää kovasti auttavan).Kuudesta yhdeksään asti kalantulo oli siis uskomattoman heikkoa. Tähän asti veneeseen oli nostettu tosiaankin vain muutama alamittainen kuha ja muutama pieni hauki. Puoli kymmenen aikaan vapa kerrankin taipui tavalla, jolla sen olisi pitänyt taipua jo useamman kerran. Komea kuha kyytiin ja tämä herättikin koko venekunnan. Tämän jälkeen onnistuimmekin saamaan muutaman hyvän kuhan tältä alueelta. Ilta myös houkutteli paikalle joukon kanssauistelijoita. Niitä taisi parhaillaan näkyä selällä lähes toistakymmentä eli kyllä monella oli tiedossa mihin aikaan kuha alkaisi täällä syömään.

Illan komein

Kyllä näissä maisemmissa kelpaa, mutta toki saisi se vapa taipua...

Peli ei jäänyt keneltäkään välistä!

Illan edetessä nostimme vehkeitä ylöspäin ja samalla kasvatimme vesimäärää veneen alla. Tämä alkoi myöskin tuottamaan tulosta ja illan pimeinä tunteina nostimme kyytiin muutamia komeita kuhia. Syöntiä jatkui kahteen asti, mutta sitten hiljeni. Joko vedimme kalojen alta tai se ei vain jostain syystä enää syönyt. Tosin haastattelimme erästä uistelijaa, niin hänen mielestään ei kuha ollut millän erikoisella otilla. Tunnin vedimme tyhjää selällä etsien vielä kuhaa, mutta tämän jälkeen päätimme nostaa vehkeet ylös ja mennä kotiin laittamaan pään tyynyyn.

Illan viimeisiä

Liikapuron Tekojärvi

Soutu-Cupin mennessä päin sitä itseään niin on aika ottaa kovat otteet käyttöön ja päätimme lähteä kohti Jalasjärveä ja siellä sijaitsevaa Liikapuron Tekojärveä, jossa pidetään seuraavana perjantaina OP-Pohjola Cupin seuraava kilpailu. Omme ole Teron kanssa ikinä kunnolla täällä pärjänneet, joten järven salat on pakko oppia, että neljäs soutu-uistelu Cupin voitto olisi mahdollinen. Tero ja Sanna tosin jäivät nukkumaan, joten Aleksanterin kanssa nostimme kytkimen kohti järveä ja vene oli pyynnissä kellon ollessa 12. 

Liikapuron ottipaikkoja

Heti jo alkumetreiltä selvisi, että kalaa on saatava hyvin. Haukea ja ahventa alkoi heti nousemaan tasaiseen tahtiin ja ensimmäiseen kahteen tuntiin oli veneessä käytetty jo yli 40 ahventa ja 20 haukea. Toki, jokainen Tekojärvi on rakenteeltaan todella helposti pyydettävä ja tähän vielä lisättynä muutaman vuoden loiriminen näissä matalissa järvissä niin minkäänlaista hapurointia ei ollut missään vaiheessa vaan treeni oli erittäin järjestelmällinen ja voisi sanoa, että jokainen kannon ja kiven kolo käytiin perusteellisesti läpi ja tähän yhdistettynä tarkka kirjanpito saaduista kaloista ja paikoista, niin odotettavissa on loistava kilpailu perjantaille.

Körmyä

Ainut harmin aihe vain on se, että muutkin osaavat nämä järvet. Ja vieläpä erittäin hyvin ja myöskin se, että emme todellakaan olleet ainoita järvellä vaan soutuveneitä näkyi lähes pilvin pimein tässä rummakossa tekee pärjäämisestä perjantaina vielä vaikeamman. Uistelimme järvellä yhteensä kuuden tunnin ajan ja tässä ajassa käytimme veneessä n. 120 ahventa ja n. 70 haukea. Ahventen keskipaino oli arviolta 110-120g ja haukien 300-400g. Eli aikamoiset onkikilpailut on tulossa, jossei syönti muutu millään tavalla.

Pohjanmaa-Cup, Lappajärvi uistelu kilpailu

Nyt siis uisteltiin Pohjanmaa-Cupin neljäs osakilpailu Lappajärvellä ja kilpailua oli uusittu viime vuosiin nähden sillä tavoin, että taimenen kerroin oli laskettu kymmeneen, ahvenen alamitta 30cm ja kerroin nostettu kolmeen ja kaikenlisäksi kilpailun nimi oli muutettu entisestä Lohikunkuudesta pelkästään Lappajärvi uisteluun. Mutta nyt asiaan eli itse kilpailuun.

Kilpailuaika oli siis 12-22:00 ja tämä on samalla Pohjanmaa-Cupin pisin kilpailu ja tämän takia myös yleensä sitkein, sillä Lappajärvi ei ole ollut meille helpoin kohde ikinä. Tero ja Pasi olivat siis edellisenä päivänä käyneet heittämässä treenin täällä ja mitä heitä haastattelin niin oma luottoni paikkoihin ei ollut aivan mahdoton, mutta tarkemman haastattelun jälkeen pieni toivon kipinä oli noussut itselleni vielä ennen kisaa. Ja hauskinta oli vielä se, että poikien edellisen päivän treeni oli Pasin mukaan ollut paras treeni hänellä tähän kilpailuun. Myös se, että vetäisimme "uusia" syvyyksiä meille, sillä olemme todella vähän uistelleet 8-10m vettä toi lisämielenkiintoa kilpailuun. Toki se, että jos tätä aluetta haravoidaan tuloksetta niin kilpailusta voi odottaa todella puuduttavaa puurtamista tyynessä ja helteisessä Lappajärvessä.

Rennolla asenteella

Laskimme veneen Karvalasta ja lähdimme vesille vasta puoli tuntia ennen kuin kilpailu alkoi, vaikka järvelle olisi saanut lähteä jo tunti ennen kilpailua. Kello löi 12:00 ja kelkat leveälle ja takilat syvyyksiin. Onnistuimme saamaan vehkeet leveälle kohtuullisen nopeasti ja nyt sitten alkoi odottelu. Päätimme tehdä myös kaikenlaisia kokeiluja, sillä itse otin keulamiehenpaikan Teron kanssa, Pasi ajoi ja Allu hoiteli toista puolta. Kilpailussa oltiin siis todella rennolla asenteella, mutta samalla silti pidettiin tilannetaju päällä. "Ikävä" asia vain oli se, että istuskelun keskeytti yht'äkkinen vavan taipuminen. Hauki kyytiin ja tili auki. Pian toinen vapa kaarelle ja mitä vielä taas kauhea hauen lötkäle veneeseen. Mitä ihmettä täällä tapahtuu!! Ja kuin kirsikaksi kakun päälle isolla karikolla 46cm kuha iglooseen! Ensimmäiseen tuntiin siis ruumensimme paikastamme n. 4 mittahaukea ja yhden kuhan. Avan mahtava aloitus kilpailulle!

Isoa kapulaa

Kolmeen tuntiin onnistuimme saamaan tästä paikasta kymmenkunta hyvää mittahaukea ja tämän yhden kuhan. Ja kaikenlisäksi, kun olin tarkistamassa erästä vapaa pohjakosketuksen jälkeen niin kelauksen aikana kiinni pamahti hyvä hauki kiinni. Hetken väsyttelyn jälkeen kala tietenkin irtosi eli kerroinkalaa ei vieläkään tässä veneessä kilpailun yhteydessä nähty. Tämän jälkeen paikka hiljeni aivan täysin. Monta lenkkiä eikä minkäänlaista vapojen taipumiskonserttia ollut havaittavissa joten oli aika tehdä peliliikkeitä. Syvemmälle meillä eli ollut vehkeitä joten siirryimme astetta matalempaan vaikka keli tyyntyi entisestään ja aurinko grillasi jokaisen nahkaa. Pieni vehkeitten kevennys auttoi ainakin vähän sillä Hauki-Lohikkaaseen tiensä lyösi 49cm messinkikylki! Harmittava asia vain oli se, että tähän tämä paikka jäikin ja tämän jälkeen ajattelimme, että vedämme vielä pari lenkkiä tässä syvemmässä vedessä. Kalat eivät nyt häirinneet meidän loirimistamme joten oli aika tehdä seuraava liike. Myös Mäenpään venekunta ilmoitteli kovasta kalapotista, jota he olivat vetämässä ja koimme olevamme paljon heistä jäljessä. Nyt siis nostimme vehkeet ylös ja vene plaaniin!

Fisua haaviin ála Pasi

Nyt vuorossa oli pitkä linja Selkäsaarilta etelään. Vehkeet siis samaan 8-10m veteen ja eikun loirimaan uutta linjaa. Ensimmäinen linja ei tuottanut tulosta laisinkaan, joten teimme pienen siirtymän kelkat vedessä uuteen linjaan, joka sijaitsi aivan tämän edellisen lähellä. Tilanne alkoi vaikuttamaan pahalta, sillä viimeiseen kolmeen tuntiin emme olleet saaneet kuin tämän yhden kuhan. Kilpailua oli jäljellä enää pari tuntia. Kerrankin löysimme vielä loppuun kalaa sillä vavat alkoivat jälleen taipua ja hymy nousta lähelle korvia, kun komeaa haukea alkoi nousta veneeseen. Puoleen tuntiin ruumensimme kyytiin hyvin mittahaukia, mutta näiden ensimmäisten hätkien kalojen jälkeen kala löi jälleen suunsa kiinni.

Khyyllähän shitä haukea tulloo...

Päätimme, että vetäisimme silti tätä samaa aluetta viimeisen tunnin ajan, sillä koimme siirtymisen olevan turhaa. Yrittää kannattaa aina viimeiseen asti, sillä Pasin puoleiseen takilaan iski vielä hetki ennen vehkeiden kelaamista kakkosen hauki! Tämän jälkeen oli nostettava vehkeet ylös ja tehtävä siirtyminen Karvalaan ja vietävä kalat autoon, jossa ne vietäisiin Kivitippuun punnituspaikalle. Täytyy myöntää, että tämä on kyllä mielenkiintoinen tapa, sillä tässä on tiettyjä riskejä esim. mitä jos virallinen kalapussi repeää kuhan terävistä piikeistä ja kaikki kalat luistavat auton pohjalle...

Kalaa oli tullut hyvin kaikille ja jälleen kerran kerroinkalamiehet olivat aivan erikseen. Lammi neljä kerroinhaukea, Noukkala kolme. Aivan käsittämätöntä on näiden herrojen taito tähän isojen haukien pyyntiin. Kilpailun vei tässä erittäin tiukassa kilpailussa Noukkalan Mika ja toisena siis Lammin Aimo ja kolmas Hernesniemi Jari. Jokaisella siis kerroinkaloja ja kaikki he mahtuivat 3000p sisälle! Meidän 19 mittahaukea painoivat 36 905g ja kaksi kuhaa 1815g ja näistä tuli pisteitä 42 350p, jotka oikeuttivat meidät kahdeksanteen sijaan. Tähän täytyy olla tyytyväinen, sillä tämä kilpailu ei ole ikinä onnistunut ja nyt kympin joukkoon sijoittuminen oli mahtava parannus edellisistä vuosista. Cupissa jatkamme edelleen sijoituksella 5.

 Seuraava kilpailu onkin meidän Pasin järjestämä ja se käydään Toisvedellä ja täällä meillä ei olekkaan kuin parannettavaa, sillä viime vuotinen pyöreät nolla mittakalaa kaivelee vielä mielessä. Ja seuraavana päivänä onkin Keski-Suomi Cupin kilpailu Keurusselällä ja siellä olisi tarkoitus parantaa myös meidän kevään kilpailun vitossijaa.

Lappajärvi-uistelun Tulokset
Keskisen Kello uistelu

Loppuun vielä lisää kuvia kilpailusta:

potti

Hauen mötkäle

Itsekin erehdyin tarttumaan vapaan