SM-Uistelu Puruvesi, Kerimäki Treeni

Vuoden 2014 SM­kisavesi siis sijaitsi erittäin kirkkaalla Puruvedellä ja olimme ”ansainneet” kisapaikan viimevuotisen Pohjanmaa­cupin kakkostilan avittamana. Ennakkotutkailujen perusteella vesistö vaikutti erittäin karulta ja ainoastaan muutama haukipaikan näköinen mesta kiinnitti huomion. Alunperin tarkoituksemme oli treenata kisaa varten täyden neljä päivää, mutta ihan viimetingassa suunnitelmat muuttuivat, koska Teron työterveyslääkäri oli toista mieltä treenipäivien määrästä:­) Vedimme siis luumme pelipaikoille vasta Torstai iltana ja näin ollen tämä neljä kertaa Lappajärven kokoinen kisa­alue piti ottaa haltuun noin 12­tunnin treenimäärällä, jeppis ja jepulis joo...

Jätimme suosiolla säippävehkeet kotiin vaikka kisa­alueelta kiiri ennakkotietoa, että kalaa oli puskissa yllätävänkin hyvin. Laskimme veneen noin klo 18 Kotilahden rampilta alas ja siirryimme läheiseen saaristoon testailemaan vehkeitämme ja totisesti, Pohjanmaalla noin kirkkaaseen ja poreilevaan veteen sai kosketuksen vain Vichy pullon läpi katselemalla:­) Kiersimme aluetta noin neljän tunnin ajan ja saimme kuin saimmekin pari
mittahaukea, toisen hauen ollessa noin viiden kilon luokkaa. Saimme Loikkaan Markulta vinkin, että uistimet kannattaa virittää noin viiden metrin syvyyteen oli alla vettä sen 5m tai 15m ja tämä tippi tuntui toimivalta. Siirryimme illan jo hämärtyessä Turtialan lomakylään mökille, missä meitä odottikin Mäenpään venekunta varsin ”iloisissa” olotiloissa;­) No iloittelu jäi meidän osalta varsin laimeaksi, koska Perjantaina oli pitkä päivä tiedossa...

Perjantai aamu valkeni erittäin helteisenä ja tyynenä, joten tiedossa oli hikinen urakka. Onneksi tuo nesteytyspuoli oli kuitenkin igloossa ”riittävä”, joten nestehukkaan emme tulisi päivän aikana ainakaan menehtymään:­) Laskimme veneen Mäntysalmen luiskalta ja suuntasimme Fasterin Keulan kohti Päiväkivenselkää. Olin laskeskellut, että isompien haukien oli pakko tulla tällä vedenlämpötilalla matalahkolta Enanlahdelta juurikin tälle alueelle ja ”hajuaistini” osoittautuikin oikeaksi. Saimme alueelta läpiajolla vitosen ja nelosen hauet plus tuplatärpistä kolmosen ja kakkosen kalat. Lisäksi saimme alueelta vielä takilalla reilun mittahauen.

Puruveden hauet mahtavan näköisiä!

Kävimme Loirimassa vielä  Huhtiselän sekä Hytermänselän ilman mainittavia tapahtumia, joten lauantain taktiikka kisaikkojen ja ottisyvyyksien suhteen alkoi selkiytyä. Lähettelimme Eerolle päivänmittaan kuvia
kaloistamme ja saimme näin Eeronkin pään pyörähtämään siihen malliin, että teini­Corollan nokka kulkikin Helsingin ja Ähtärin kautta kohti Puruvettä. Kisaviikonloppuun siis päästiin starttaamaan koko miehistön voimin. Järveltä kantautui huhuja, että viikon treenien perusteella hauki oli kovalla purulla ja hirmuisia lohikaloja oli noussut veneisiin useita kappaleita. Liekö tämä sitten sitä kuuluisaa psykologista sodankäyntiä, jolla pyritään jo ennakkoon musertamaan joidenki ”heikkohermoisten” kalamiesten pasmoja:­)

mötköä!

Pienen palaverin jälkeen päätimme, että lauantain kisan aloittaisimme ”luonnollisesti” Päiväkivenselältä ja jos paikka jostain kumman syystä pettäisi, tekisimme siirtymän Kotilahden saaristoon. Homma siis pihvi ja eikun pienen yömyssyn saattelemana unta palloon. Eero kyllä taisi ottaa jännitykseen vähän suuremmankin yömyssyn, koska olin kuulevinani yön tunteina epämääräistä kurkkulaulantaa a la Eero:­)

­Kippari