Pohjanmaa-Cup, Keskisen-Kello uistelu Kilpailu

Kisa-­aamuna helteet senkun jatkuivat ja järven pinta oli rasvatyyni, eli keli oli pysynyt samankaltaisena kuin viikolla treeneissä. Tälläisen suhteellisen ison kisan järjestelyissä on kilpailunjohtajalla yllätävänkin paljon hommia ja olinkin ollut liikkeellä koko perjantai päivän ja muutaman tunnin yöunien jälkeen kiireet jatkuivat vielä varhain kisa­aamuna aina pitämääni kipparikokoukseen saakka. Ehdin toki käydä perjantai illalla käydä mainostamassa kisaamme suorassa radiolähetyksessä kun Pasi Viherahon Pasiradio oli jostain kumman syystä eksynyt liikkuvine asemineen naapuriin. Viherahon mukaan Pasiradion kohderyhmä kylläkin saattoi olla pikkuisen väärä uistelutouhuihin, koska hyvin todennäköisesti yksikään kuuntelija ei olisi kisa-aamuna ajokunnossa:­)

Pasiradio

Kipparikokous

Viimevuosien perusteella tiesin, että minkäänlaiseen etukäteistaktikointiin kisaan liittyen ei vain ole aikaa, joten jätin taktiikkapuolen poikien vastuulle ja sovimme että ajaisin venettä koko päivän ja en osallistuisi itse kalastukseen ollenkaan. Treenien perusteella kävi selväksi, että kun emme pienempää kalaa saaneet niin keskittyisimme vauraampaan kalaan koska uskoimme löytäneemme oikeat konstit nimenomaan isomman kalan koukuttamiseen. Alkusiirtymän jälkeen laskimme romut vetoon Tärmättäniemen maisemisssa ja aloimme valua kohti Ohtolan päätä ja päätin mielessäni ajella tänään kuin ”pulloperse­sika”, eli kun tänään ei tarvitse siimasotkuja selvitellä niin ajellaan niinkuin ”kännikala”, vailla mitään järjen hiventäkään:­) Tämä taktiikka osoittautui varsin toimivaksi, koska saimme heti kisan alkuun pari hyvää haukea, saatettiin saada kuhakin, mutta saatettiin olla saamattakin:­) Sitten kun ensimmäisen paikan kaikki häröiltä ja saavuttamattomilta näyttäneet väliköt ja reimarin vierustat oli koluttu oli aika siirtyä eteenpäin kohti viimevuoden ison hauen karkuutuspaikkoja. Tältä alueelta emme onnistuneet kepittämään mittakaloja, joten jatkoimme sitkeästi eteenpäin.

Valmistautumista

Rapeaa Haukea

 Joukkuekaveri ilmoitti saaneen hirmuisen hauen ja olin aistivinani jo tämän avaruushaukkapleksikeulan omistavan henkilön puheesta pientä ennakkohaaveilua siitä, että nyt taisi tämähtää vene Kauhavalle:­) Tällä kertaa mister FORTUNA oli päättänyt toisin kun päätin vetää hirmuriskillä erään reimarin kylkeen kelkan kiinni ja sitten napsahti. Aluksi ajattelimme että uistin on kiinni pohjassa, sitten ajattelimme että uistin on kiinni ankkurissa, sitten kauhuksemme totesimme että uistin olikin kiinni hirmuisessa hauessa. Alkoi väsytystaistelu jota pääsi myös vieressä vetänyt venekunta todistamaan. Viimevuodesta viisastuneena sain veneen vauhtia säätelemällä pidetty kalan suhteellisen rauhallisena ja vain kerran mörkö kävi metriä korkealla ilmassa ja se kita, oli se valtava!!! Pikku hiljaa kala alkoi väsyä hinauksessa ja kun triploilla vedettiin niin peräkuvassahan kala luonnollisesti oli. Saimme kuitenkin tapsit irroitettua ja viimein kala juroi haavin saavuttamattomissa pitkän aikaa. Silloin päätin tehdä seuraavan peliliikkeen, eli heti kun kala nousi pintaan, peruutin ja kala haavissa ja sitten huudettiin ja kovaa:­) Haukea emme sen kummemmin punninneet tai mitanneet vaan
painoimme sen väkisin iglooseen ja kansi kiinni ettei se pomppaisi veneestä ulos, sen verran hurjan
 kokoinen tuo otus oli. Täytyy myöntää että seuraava vartti meni romuja ja itseä keräillessä ennen kuin taas saimme pasmat kuntoon. Ja kiitoksia vielä kerran Loikkaan Markulle, eli Lohikas-vaappujen valmistajalle vinkeistä, sillä jos kerran lopputulos on tämän kokoinen kala niin emme turhaan Lohikkailla vedä!

Nippa nappa mahtuu

Jatkoimme uistelua alueella ja muistakin venekunnista kantautui tietoa, että isoja kaloja on noussut ylös. Seuraava parituntinen olikin varsin rauhallista ja päätimme vielä käydä kopaisemassa erään alueen, mistä treeneissä löytyi useampi häröpatti valkoiselta alueelta karttaa. Saimmekin alueelta lähes heti yhden mittahauen ja yksi varma mittahauki pääsi irti. Pyörimme sitkeästi alueella kilpailun loppuun saakka ja onnistuimme vielä saamaan siimanpäähän joukkuekaverimme ottihaluisiksi härnäämän hauen ( 4,8kg ) sekä kuhan ( 3.3kg ) vehkeitä ylös nostaessamme, Kuortaneen kalavelat on nyt kuittailtu:­)

Kuha 3,3kg

Lähdimme siirtymään kohti punnituspaikkaa hyvissä ajoin ja olimme lähtörannassa jo pikkuisen klo 19.00 jälkeen. Kauhavalaisten hauki ( 9.2kg ) oli siihen asti kilpailun isoin kala, mutta sitten oli meidän hauen vuoro päästä puntarille ja puntari pysähtyi lukemiin 10.356g ja tällä vene kotiin. Päivämme kruunasi vielä se, että hauen lisäksi meillä oli myös kilpailun isoin kuha. Näiden isojen kalojen sekä neljän muun mittahauen turvin voitimme IV­keskisen kello­uistelun tuloksella 48842g. Nyt onkin sitten mukava alkaa suuntaamaan ajatusta kohti SM-­kisoja, ehkä käymme vielä sitä ennen kultauistelussa kokeilemassa onneaamme isojen kalojen suhteen. Näihin kuviin ja tunnelmiin

On se järjettömän kokoinen!

Tulokset:

­Varakippari