Pohjanmaa-Cup Alajärvi treeni II

Tänään käytiin siis vetämässä kauden Pohjanmaa-Cupin avauskilpailuun toinen ja tärkein treeni. Kilpailu käydään siis Alajärvellä huomenna ja olimme kaikki saaneet tämän perjantai päivän vapaaksi töistä. Pystyimme siis treenaamaan koko miehistöllä eli Tero, Pasi, Aleksanteri ja minä itse. Laskimme veneen n. klo 9:30 ja lähdimme samantien uistelemaan ja kiertämään järveä.

Keulamiehille nyt asennettu kaiku!

Koska viime kerran treenistä oli aikaa jo pari viikkoa, niin päätimme käydä myös edelliskerran ottipaikat läpi, sillä niihin ei enää tällä aikavälillä ollut luottoa ja olihan mahdollista, että joku on ne voinut käydä jo omissa treeneissään tyhjentämässä. Keli oli tuulinen ja pilvinen ja ilmassa oli pientä sateenuhkaa. Vieläkään ei siis lämpötila ollut sellainen, että shortseja tarvitsisi kaivella kaapinpohjalta. Tarkoitus oli siis kartoitella järven vanhoja ottipaikkoja ja koittaa tietenkin myös etsiä uusia mahdollisimman paljon. Tietenkin samalla uistinten mallit ja värit käytiin vielä lävitse ja yritettiin virittää ne viimeiseen iskuun huomista taistelua varten. Tiedossa oli siis toiminnantäyteinen päivä järvellä ja paljon vielä tekemistä ennenkuin pystyisimme levollisin mielin lähtemään kilpailuun.

Eli aloitimme uistelun heti laskupaikan tuntumasta. ( Kyseessä ei ole sama laskupaikka kuin kilpailun lähtöpaikka). Ennakkokäynnin mukaan ensimmäinen alue tulisi olemaan lähes kalaton, eivätkä nämä viime kerran luotailut olleet väärässä, sillä alkuun tuntui taas mittakalojen saaminen olevan vaikeaa, mutta koko ajan piti toistella itselleen, että ei meidän vehkeissä ollut vikaa, sillä emme edelliselläkään kerralla saaneet kaloja näiltä alueilta. Ja kun plotterissa näkyi täpliä mittahauista niin kyllä silloin onnistuimme näistä paikoista tänäänkin mittakaloja käyttämään veneessä. Syönnistä sanottakoon sen verran, että ei kala ollut lähellekkään niin hyvällä purulla kuin pari viikkoa sitten, sillä paljon kaloja irtoili ja muutenkin mittakaloja ei tuntunut nousevan yhtä hyvää tahtia kuin silloin aikoinaan.

Pasi the pyttipannu ja uusi lusikka

Koska tänään aikaa oli varattuna treeniin kaikilta todella paljon niin tarkoitus oli vetää järveä tarkasti lävitse ja etsiä paikat mistä meidän vehkeillämme kalaa nousisi. Myös pari viime vuoden treenipaikkaa antoivat jonkin verran kalaa, joten alkoi todellakin tuntua siltä, että kala oli pitkälti samoilla paikoilla kuin viime vuonnakin. Värimaailma ei myöskään paljoa vaihtunut ja myös uistinmallit pysyivät aikalailla samassa. Tosin eipä näissä runkkutouhuissa meillä viehevalikoima ole kauhean laaja, joten harvoin nämä "ottipelit" vaihtuvatkaan täysin.

Yhteensä treeniveneitä oli järvellä arviolta 7-10, joista kelkkaveneitä hieman alle puolet. Suuri osa siis veti raipoilla ja oli selvää, että kaikkien ottipaikat tultaisiin koluamaan moneen kertaan. Hetken killuttelun jälkeen löysimme itsemme lahdesta, joka on haukipaikkana kaikkien tuntema ja täältä löysimme myös kolme muuta venekuntaa treenaamassa. Näimme myös erään venekunnan onnistuvan kerroinhauen haavitsemisesta meidän kannalta oikeana päivänä. Myös täältä kaikkien tuntemasta tietopaikasta muutama mittakala nousi ja myös muut venekunnat näyttivät joitain mittakaloja nostelevan. Valitettavaa tosiaan on, että tämä paikka on monien tiedossa ja tulee olemaan ruuhkainen. Tosin jos kalaa riittää niin mikä jottei Busterin keula täälläkin niitä mättäitä...

hauki 4,8kg

Täältä jatkoimme rantoja pitkin kohti meidän "omaa" veneenlaskupaikkaamme ja tänne matkalla oli jäljellä vielä pari mahdollista ottipaikkaa. Valitettavasti kova tuuli teki tarkasta kalastamisesta näillä alueilla hankalaa, joten emme pystyneet aivan täysin näitä paikkoja vetämään. Minkäänlaista kunnollista paikkaa, emme näiltä alueilta löytäneet, mutta pari reipasta parin kilon haukea onnistuimme saamaan. Ikävä kyllä oli eroa näillä hauilla monta sataa metriä, joten vaikea on sanoa kannattaako tänne huomenna suunnistaa. Nostimme veneen n. klo 18:00 ja kerkisimme tässä ajassa kiertämään lähes koko Alajärven.

Kyllä kala tuntui olevan aivan kohtuullisella syönnillä, mutta saa nähdä mitä huomisen pilvettömältä taivaalta paistava aurinko tekee syönnille. Uskoisin, silti voittopisteiden nousevan 30-40 000p, sillä aina joku tätä isompaa haukea täältä löytää. Tulossa on siis todella mielenkiintoinen päivä ja on todella mielenkiintoista nähdä, kuka pystyy Alajärvellä eniten kalaa ruumentamaan. Onnistuvatko viime vuoden tapaan kelkkamiehet nostamaan kerroinkaloja laatikkokaupalla vai meneekö voitto puskarunkkareille nippanappa mittakaloilla. Joka tapauksessa me ainakin yritämme kaikkemme, että Rajalan venekunnan uskomaton lento viime kaudelta loppuisi, mutta lieneekö tämä mahdotonta, sen näyttää huominen!

Säippätreenit jatkuvat

Eli Eilen käytiin vähän hiomassa raippavehkeitä kuntoon, ennen Pohjanmaa-Cupin avausta Alajärvellä. Koska emme kyseisellä järvellä olleet niin emme tietenkään päässeet treenaamaan kalapaikkoja tai uistinvalikoimaa, mutta tarkoitus oli vielä parantaa muuta touhuamista veneessä kuten haavitsemista, väsytystä pitkillä vavoilla ja muutenkin yleistä toimintaa veneessä. Kohteeksi oli valittu eräs pohjanmaalainen matalahko järvi ja kun tämä järvi olisi kierretty oli tarkoitus jatkaa lähellä olevaan seuraavaan järveen.

Aloitimme uistelun aika tarkkaan klo 10:00 ja vedimme kahdeksalla vavalla ja miehistöön kuului tänään Tero, Aleksanteri, Sanna ja minä itse. Ennenkuin koko setti oli edes vedossa niin alkoi haukea jo nousta kyytiin. Kelinkin puolesta oli hauki hyvällä syönnillä, mutta emme uskoneet tälläiseen syöntiin ollenkaan. Koko järven itärannalla ei tainnut olla minuuttia etteikö jossain vavassa hauki olisi repinyt itseään irti koukuista. Kalan koko oli vain harmittavan pientä noin puolen kilon silppua, mutta aina silloin tällöin saimme koukutettua kahden kolmen ja lähes neljänkin kilon haukiloisia, jotka tuntuivat oleskelleen aivan omissa pesissään.

Kyseisen järven mötkäle.

Vaikka kuinka yritin vaihtaa väriä tai uistimet kokoa ei tuntunut silppu vaihtuvan suurempaan kalaan, joten päätin sitten vaihtaa settiin mikä vain yksinkertaisesti toimi täällä. Järven suurimman saaren reunassa sitten kuohahtikin kunnolla. Nelosen vapa taipui kunnolla ja hyvä hauki kiinni. Hetken uittelun jälkeen veneen vierelle saatiinkin 6-7kg hauki, joka onnekseen pääsi jatkamaan sukuaan ja irtosi ennenkuin sain nostettua sen kyytiin ilman haavia. Kilpailussa tämä olisi ollut meidän kala, sillä tällä kertaa koitin nostaa kalaa ilman haavia, mutta se säikähti kurkoitteluani ja alkoi pärskimään vedessä ja samantien irtosi koukuista. Muutama lisärinki laidassa ei antanut muita isompia tärppejä joten jatkoimme matkaa eteenpäin.

Kun olimme uistelleet kaikki järven rannat läpi päätimme vielä lähteä pikakierrokselle monttuihin, josta yritimme saada isompaa haukea kyytiin. Tässä tosin onnistumatta jatkoimme vielä pikaiseti raippatouhua ja vierailu tänne järvelle tuotti hyvin silppuhaukea, mutta suurimman jäädessä n. 4kg painoiseksi ja yhteensä kalaa nousi n. 80kg. Oli siis aika nostaa vene ja jatkaa seuraavaan kohteeseen, joka sijaitsi aivan lähellä.

Eli vene alas trailerilta ja uusi järvi koetukseen. Molemmet järvet ovat samantyylisiä, kortteikkoisia järviä, joissa on pieniä monttuja. Aloitimme ruumennuksen täällä klo 16 ja jatkoimme samaa touhua, eli tarkoituksena oli kiertää järven rannat ja etsiä parhaat ottipaikat matalassa. Joko kalan syönti oli hiipunut täysin tai järvessä oli puolet vähemmän kalaa kuin edellisessä, sillä alkuun tuntui erittäin vaikealta löytää syövää kalaa mistään täältä. Kalan koko ei myöskään parantunut laisinkaan, sillä keskikoko oli samanlaista n. 500g kalaa.

Eräässä lahdenpohjassa, mistä lähti jonkinmoinen puro mulaji kunnolla ja pari lenkkiä tässä kohtaa ja onnistuimme tartuttamaan tämän kalan. Komea 4,5kg hauki ja pari muuta vähän parempaa haukea tästä kohtaa. Jatkoimme uistelua eteenpäin, mutta edessä olevat paikat olivat täysin kesä/syksymestoja, joten ei niistä tällä kertaa noussut haukea mitenkään ihmeellisesti.

Keli alkoi jo tyyntymään pikkuhiljaa, mutta päätimme vielä uistella viimeiseen asti ja edessä häämötti hyvännäköinen saarirypäs, jossa oli kaikenlaisia matalikkoja ja karikoita. Eikä aikaakaan kun kunnon mouhahdus ja kutosen keppi taipui. Päätin, että tämä on pakko saada jotenkin videolle, joten annoin puhelimeni Allulle ja päätimme kuvata väsytystaistelun. Tämä väsytystaistelu tulee youtubeen jossain vaiheessa, mutta sanottakkoon, että homma meni pieneksi sähläykseksi. Kuitenkin kuin kuitenkin kala saatiin haavittua ja painoksi todettiin vaa'alla 7,4kg. Muutekin paikasta nousi hieman parempaa haukea jonkin verran kyytiin ja tämän jälkeen kävimme vielä tarkistamassa pari paikkaa mistä saimme iltapäivän aikana kaloja, mutta näistä ei ihmeempiä noussut, joten päätimme lähteä kohti kotia. Yhteensä päivän aikana arviolta 150kg haukea käytettiin veneessä, joista "mittahaukea" ehkä 40kg. Eli pientä pulikkaa oli tällä kertaa meidän haukemme.

Hauki 7,4kg ja huomatkaa keulassa sijaiseva uusi haavin sijainti.

Saimme eilen siis hyvää treeniä ja pääsimme vielä vahvempaan käsitykseen muutamasta asiasta, jotka koskevat kalan sijaintia matalassa. Myös uistinten valinnat ja vaihtelut alkavat olla hallussa. Tästä alkaa olla hyvä suunnata kohti uistelukilpailuja ja nähdä onnistuvatko täällä kaikki kevään aikana opitut pikkuseikat vai menevätkö kisat aivan poskilleen. Tämä päivä menee levätessä ja juhliessa äitienpäivää, tosin illalla veilä parantelemme veneen telineitä ja niiden sijaintia veneessä. Noh, ensiviikolla se alkaa suuri taistelu Pohjanmaa-Cupin voitosta. Perjantai tulee olemaan meillä treenipäivä ja silloin hiotaan vielä viimeiset asiat kuntoon.

Tässä hyvä teksti myös kaikille luettavaksi, joka koskee myös meidän blogiimme kohdistuvia kirjoituksia:
http://pilkkikilpailut.blogspot.fi/2014/05/suomalainen-kalastuskulttuuri.html

Tässä vielä video väsytyksestä:

Pohjanmaa-Cup Alajärvi treeni I

Eli tänään oli alustava tarkoitus mennä Lappajärvelle treenaamaan tämän järven matalapaikkoja, mutta tällä kertaa emme löytäneet maasturiin sopivaa auraa keulaan, että olisimme tänne asti päässeet, joten päätimme suunnata Alajärvelle, jossa pidetään Pohjanmaa-Cupin avauskilpailu tänä vuonna. Tämä ei siis ollut varsinainen treeni järvelle vaan lähinnä suurten linjojen löytämistä ja hieman uuden ja vanhan kokeilua tällä järvellä. Tarkempi treeni tulee tapahtumaan lähempänä tätä kilpailua.

Jäiset olosuhteet

Tällä kertaa meitä lähti neljän poppoo, johon kuului tämän kauden koko miehistö, jolla tulemme vetämään eli Tero, Pasi, Aleksanteri ja minä ja lähdimme tänne vetämään kahdeksan setillä matalaa vettä ja tarkoitus oli kiertää koko järvi. Kelistä voin näin heti lähtöön sanoa, että vaatetta sai olla päällä enemmän kuin keskitalven pahimmassa könnööpilkkikilpailussa ikinä, sillä kohtalainen pohjoistuuli yhdistettynä nolla-asteiseen ilmaan ja taivaalta tulevaan räntä/lumisateeseen, ei tehnyt olotilasta järvellä ainakaan tuskallisen kuumaa, vaikka kuinka yritti säipillä heilua ja niittää heinää. Jo heti alusta selvisi, että hauki oli jonkinmoisella otilla, sillä 50cm vihertiikereitä alkoi nousta lähestulkoon heti, kun setti oli vedossa.

Haavitsemisharjoitus

Hyvä puoli oli, että paikoitellen, jopa joitain mittahaukia onnistuimme tartuttamaan ja aloimme löytämään hieman ideaa, missä nämä mittahauet sijaitsisivat. Hyvä asia oli myös se, että ainakaan tällä kelillä eivät viime vuoden ottipelit olleet kauheasti vaihtuneet ja värimaailmakin pysyi suurin piirtein samana. Ja, jopa muutama paikka antoi kaloja, mitkä antoivat viime vuonnakin, joten ihan hyvä mieli oli pitkin päivää, vaikkakin ollaan näin kaukana kisapäivästä, ja nämä paikat ja ottipelit tulevat vaihtumaan aika varmasti tässä ajassa. Negatiivisin asia oli, että JiiCeen femma pätkähti poikki eräässä kortteikossa ja trailerista pätkähti lokasuoja irti.

JiiCee:n 4,8m kärkiosa kahdessa osassa

On myös vaikeaa ennustaa mitä tulee tapahtumaan syönnille, kun vedet alkavat jossain vaiheessa lämmetä, sillä nyt vedet ovat todella viileitä, sillä lämpötilat vaihtelivat kuuden ja kahdeksan asteen välissä. En tosin usko, että syönti huononee vaikka vesi lämpenisi muutaman asteen vaan se ehkä parhaimmassa tapauksessa, jopa aktivoisi kalaa kovempaan liikkeeseen. Ainakin näin saattaa tapahtua isomman hauen osalta, sillä tämän päivän suurin hauki oli kaukana kerroinkalasta ollen arviolta 3kg. Ja jos mietitään viime vuoden kilpailua, jossa kelkkamiehet nostivat veneeseen uskomattomia määriä kerroinkaloja, niin on säippämiesten oltava luultavasti todella asialla tämänkin vuoden kilpailussa.

Pasi ja hauki

Ja onhan järveltä kantautunut huhuja, että kelkkamiehet ovat myös jonkinverran saaneet haukea jo selältä ja uskon, että tulossa tulee olemaan kovatasoinen ja yllättävänkin kalainen kilpailu, ellei mitään erikosita tapahdu tässä kahden viikon aikana. Kerroinkalojen merkitys tulee nousemaan arvoon arvaamattomaan, sillä viime vuoden kilpailun ja siellä vallinneen kerroinhaukisäännön takia, kolmen kärjessä oli kaksi kelkkamiestä, mutta ilman tätä sääntöä olisi kolmen kärjestä jokainen ollut raippavene. Noh, nyt on aika taas jatkaa viikko arjen askareissa ja odotella ensi viikon uisteluja.

Vappu-uistelua II & III

Tässä siis raportit eilisen ja tämän päivän tapahtumista kerralla, sillä en jaksanut eilen olleen kauden ensimmäisen soutu-uistelukilpailun jälkeen enää tänne mitään kirjailla. Eli ei muuta kuin asiaan.

2.5.2014
Ähtärinjärvi
Tällä päivällä olimme päättäneet mennä aamusta treenaamaan raippomista Ähtärinjärvelle, joka tarjoaa paljon haastetta raippamiehille, sillä onhan se selvästi tutumpi kovista kuhapoteistaan. Aloitimme kalastuksen paikoista joita emme olleet ennen käyneet luotailemassa, mutta valitettavasti kaikki paikat kusivat täysin, sillä veden ollessa alhaalla olivat rannat joka mahdottomia vetää tai sitten aivan liian karuja kevätpaikoiksi. Ensimmiäset pari tuntia menivät siis aivan nollatuloksella ja tuntui, että kala oli aivan hukassa.

Päätimme hetken miettimisen jälkeen suunnata keulan kohti vanhoja tuttuja paikkoja, missä oli varmasti haukea matalassa ja reunat olisivat heinikkoisia ja oivallisia raippatouhuihin. Eivätkä nämä paikat pettäneet vaan nämä tietopaikat antoivat ihan hyvin kalaa. Nostimme täältä tietopaikoista parikymppiä kisamitallista haukea pariin tuntiin, suurimman olessa 3kg kala. Emme jatkaneet enää eteenpäin näitä paikkoja vaan koska meidän oli valmistauduttava illalla pidettäviin soutu-uistelukilpailuihin kävimme enää kopaisemmassa erään uuden paikan.

Tämä paikka oli vaihteeksi täysi nolla, vaikka täältä olen itsekkin aikaisempina vuosina kepittänyt jokusia haukea. Olimme siis n. 4h ajassa kepittäneet Ähtärinjärveltä n. 20kg yli 55cm haukia vetämättä edes kunnolla järven parhaita haukiapajia. Totesimme siis, että jos täällä järjestettäisiin uistelukilpailut jälleen kerran, olisi tämä täysin voitettavissa matalasta hauilla.

Pieni räntäkuuro yllätti

Soutu-uistelukilpailu, Kuivasjärvi, Alavus
Nyt oli siis vuorossa kisakauden avaus soutu-uistelun muodossa Alavuden Kuivasjärvellä, joka on tosin ollut minulle ja Terolle aina haastava järvi jostain syystä, mutta Pasi ja Kari ovat kyllä tällä järvellä näyttäneet miten kalaa todella kepitetään. Kisa pidettiin 18:00-22:00 vartin loppusiirtymällä.

Teron ja minun taktiikka oli kiertää meidän vanhat kalapaikat, mutta ei tästä tuntunut tulevan mitään, sillä emme millään pysyneet muiden vauhdissa haukien kepittämisessä, eivätkä ahvenetkaan tulleet tutuksi neljässä tunnissa. Ja eipä tästä kilpailusta jäänyt mitään käteen omalta osalta, mutta Pasi ja Kari onneksi pärjäsivät edes jotenkin ollen kolmansia. Kankaanpään Tero ja Pihlajamäen Juha-Matti veivät voiton ja saivat samalla hämmästyttävän kokoisen appuran, joka rikkoi maagisen kilon rajan heittämällä painaen uskomattomat 1251grammaa! Lopputulokset luettavissa: Tulokset

3.5.2014
Tänään oli vuorossa soutuvenepäivä, sillä Tero vielä lepäsi eilisestä luolakokeesta, joka järjestettiin yöllä ja hän pääsi kotiin sieltä vasta hieman ennen kuutta aamulla. Lähdimme siten Aleksanterin kanssa uistelemaan haukea pienelle Ähtäriläiselle järvelle, joka oli jo entuudestaan meille molemmille tuttu, joten järven kalapaikat olivat hyvin tiedossa eivätkä ne pettäneet tälläkään kertaa.

Hauki on tällä järvellä kohtuu hyvänkokoista, reipasta kilon puikkaria, mutta ensimmäinen paikka antoi ymmärtää jotain aivan muuta, sillä se ei antanut kuin muutaman hassun alle puolen kilon tökin. Tästä eteenpäin olikin tiedossa selvästi huonompaa rantaa, mutta heti kun pääsimme jälleen vähäkään pelipaikoille taipui vapa ja komea parin kilon hauki taisteli hetken vastaan kunnes pääsi jatkamaan elämäänsä veneen kautta. Tästä muutama sata metriä eteenpäin oli mielestäni järven paras keväthaukipaikka ja ei aikaakaan, kun taas vedessä pärski haukia tasaiseen tahtiin ja suurin oli vielä kohtuu kookas n. 4kg kala.

Vedimme järven kokonaan ympäri rantoja pitkin ja lopputulokseksi tuli arviolta 40kg haukea, mutta koska kyseessä oli vain pieni järvi päätimme mennä vielä illaksi yrittämään kuhaa, joten nostimme veneen kyytiin ja kävimme hieman päivittämässä viehevalikoimaa kuhavehkeillä ja suuntasimme seuraavalle järvelle.

Tällä kertaa oli vuorossa myöskin pieni järvi, sillä olimme soutuveneellä liikenteessä eikä yltynyt tuuli tehnyt suuria järven selkiä houkuttelevaksi. Väänsin jammun kaasukahvan täysille ja vene lähti täyteen liukuun kohti kuha-apajia. Neljän vavan setti vetoon, eikä aikaa mennyt kuin viitisen minuuttia kun kahta vapaa jo vietiin. Komeat Vappukuhat kyytiin ja jatkoimme uistelemista. Seuraava lenkki paikassa ei antanut tärppiäkään, joten jatkoimme eteenpäin. Kesti hetken hahmottaa penkat ja syvyydet ilman kaikuluotainta tai syvyyskarttaa, mutta siinä me jotenkin onnistuimme, sillä pian nousi seuraava kuha kyytiin samasta paikasta kuin tämä tuplatärppi oli tullut. Jauhoimme tässä vielä pari lenkkiä, mutta ilman tulosta.

komeaa kuhaa

Kiersimme järvellä pari muutakin vanhaa paikkaa, mutta nämä tuntuivat olevan todella hiljaisia, joten lopulta päätimme jälleen suunnata kohti paikkaa, mistä nämä ensimmäiset kuhat olivat nousseet. Ja taas kuha kiinni. Nyt oli siis aivan selvää, että kuha oli aivan käsittämättömän pienessä potissa tässä lahdekkeessa mitä kiersimme. Yhteensä nostimme tästä järkyttävän pienestä potista 11 kuhaa ruokakaloiksi ja tämän jälkeen suuntasimme kohti rantaa tyytyväisinä päivän pottiin.

Kolme suurinta

Huomenna olisi tarkoitus suunnata jälleen Lappajärvelle matalavetotreeneihin isolla veneellä, mutta tällä kertaa eri alueelle kuin viimeksi.

Vappu-Uistelua osa I

Tänään päätimme asettaa auton nokan kohti pohjoista ja suunnata tällä kertaa Lappajärvelle etsimään tulevia Pohjanmaa-Cupin koitoksia varten matalavetopaikkoja ja hieman muutenkin harjoittelemaan tämän järven saloja. Pasi oli eilen hieman hörppinyt simaa, joten hän ei tänään lähtenyt mukaan, joten tällä kertaa lähdimme miehistöllä, johon kuuluivat Tero, Sanna, Aleksanteri ja minä ja lähdimme uistelemaan kahdeksan setillä.

Teron hiihtourasta jotain hyötyä..

Keli oli suhteellisen kolea, sillä se oli vain hivenen plussan puolella, eikä pohjoisesta puhaltanut tuulikaan juuri tehnyt oloa lämpimämmäksi. Vesi oli aloituspaikassa 7-8 astetta. Aloitimme uistelun klo 10 heti veneenlaskupaikan vierestä ja päätimme suunnata kohti paikkoja, missä oletimme, kutevan hauen olleen ja missä se nyt olisi kudun jälkeen tankkaamassa matalassa. Ensimmäiset kalat nousivatkin jo heti ennen kuin kaikkia vapoja oli saatu laskettua edes vetoon, mutta kokoluokka ei tässä aloituspaikassa vastannut sitä, mitä me tulimme Lappajärvelle hakemaan. Jatkoimme eteenpäin raippoen ja mitä lähemmäs tulimme oletettuja kalapaikkoja niin samalla kalan kokokin kasvoi.

Ennen oletettua kutulahtea sijaitsi pienempi lahti, joka näyttikin todelliselta ottipaikalta, kun pääsimme sinne. Eikä aikaakaan, kun alkoi vavoissa tapahtua liikkeitä, jotka eivät johtuneet tällä kertaa heinistä vaan nämä vedessä samanaikaisesti pärskivät vihreänsuojavärin omaavat kalat olivat tähän syy! Ja kalat olivat tällä kertaa kooltaan myös sellaisia joita niiden pitikin eli reippaita kilon kaloja suurimman ollessa lähes neljän kilon hauki. Ruumensimme tästä lahdesta parikymmentä kiloa haukea ja päätimme jatkaa eteenpäin kohti paikkaa, jossa oletimme hauen kutevan. Matkalla tänne osuimme myös satunaisiin pieniin pesiin ja igloo alkoi täyttyä hauista ja mitä parasta, niiden koko oli todella rapeaa mittaa. Emme jääneet pyörimään mihinkään näistä pesistä vaan päätimme määrätietoisesti jatkaa eteenpäin ja kartoittaa mahdollisimman paljon matalapaikkoja.

Kun pääsimme tänne "kutulahteen" niin se ei aivan vastannut odotuksiani, sillä suuri osa sen rannoista oli rakennettu mökkejä täyteen ja samalla myös ne heinikot joita odotin siellä olevan olivat poissa. Ja yksi täysin merkitsemätön verkko sattui linjaamme ja myöskään loppunut kalantulo alkoi kuumentaa tunteita veneessä, mutta samassa paikalle tullut lumisade viilensi nämä samantien ja jatkoimme vetämistä. Ja kun olimme päässeet tämän lahden päätökseen ilman oikeastaan minkäänlaista tulosta, teimme siirtymän seuraavalle paikalle.

1,9kg bonarikala

Nämä seuraavat paikat olivat ehkä hieman enemmän kesän paikkoja ja odotuksemme eivät olleet oikeastaan minkäänlaisia näitä paikkoja kohtaan. Ja veden lämpötilan muutos kaksi astetta kylmemmäksi ei tuonut lisävarmuutta alueen haukimäärästä tähän aikaan vuodesta. Ja meidän ennustuksemme osuivat oikeaan, sillä nämä selemmällä sijainneet paikat, joissa veden lämpötila oli kylmempää, eivät antaneet kuin pari pientä haukea kahden tunnin aikana. Päätimme, että kävisimme vielä vetämässä pari tuntia täällä pienessä lahdessa ennen oletettua kutulahtea ja kenties saisimme sieltä vielä muutaman komean parin kilon hauen.

Aluksi tuntui, että olimme tyhjänneet lahden tai kala oli lyönyt aivan suunsa kiinni. Mutta, kun pääsimme uuteen puskanreunaan kiinni alkoikin tapahtua toden teolla. Heti lähes tuplatärppi 4-5kg hauista! Hauet veneeseen ja samanlainen pauke jatkui puskan samassa kohdassa ja kalan koko oli aivan mahdottoman kokoista miehille, jotka ovat tottuneet raippomaan hieman yli kudun kokoisia haukia. Yksi tärppi oli ylitse muiden, sillä JiiCee:n kutonen taipui ja vedessä pärskähti. Arvioin kalan olevan n. 5kg, mutta Tero arvioi hauen painoksi 8kg, koska oli nähnyt sen selän vedessä. Vedin kalaa kohti venettä ja samalla Tero tottuneesti käänsi oikean kyljen siten, että Aleksanteri kykeni haavitsemaan kalan. Kala veneeseen ja tällä kertaa täytyyt myöntää, etten ole varmaan eläessäni arvioinut yhtä paljoa väärin kalan painoa, sillä oli nähtävissä, että kala painoi selvästi yli 7kg. Samassa rytäkässä veneeseen nousi vielä hauki, jonka arvioimme kuuden kilon painoiseksi.

Ähtäriläinen krusifiksi

Tämän jälkeen oli yksi tyhjempi reuna ja arvuuttelimme tämän suuremman hauen painoa ja lopulta päätimme ottaa puntarin esille. 7.. 8.. 9..! 10!!!!! Ja lopullinen punnitus antoi tuloksen 10,05 ja tämä paino toistui vielä kolmen punnituskerran jälkeen! Nyt olimme siis lopulta päässeet haukien kymppikerhoon! Aivan järjetön mölli! 115cm ja 10,05kg ja vieläpä kutenut kala. Jatkoimme ruumentamista tällä lahdikolla nyt entistä tarkemmin ja onnistuimme silloin tällöin tartuttamaan kaloja ja niiden koko pysyi vieläkin mahdottomana. Tästä lahdesta nostettiin siis parin tunnin aikana toistakymmentä yli 3kg haukea joista neljä oli Pohjanmaa-Cupin kerroinkaloja. Alue hiljeni lopuolta ja kello tuli 18 ja päätimme tämän jälkeen päättää Lappajärven raippapäivän.

Tero ja REIPAS kymppi

Allu ja 10+++

Hauki ja Eero

Tämä oli kalojen suuruusluokassa elämäni selkeästi paras, sillä en ole ikinä saanut näin montaa "kerroinkalaa" päivän aikana ja muutenkin kalojen koko oli aivan uskomattoman rapeaa! Tulee siis olemaan aivan selvä asia, että treenaamme Lappajärven kisoihin myös matalapaikkoja, vaikka tiedossa on se, että ei hauki tule olemaan lähestulkoon tälläisellä otilla, kun nämä Vimpelin ja Lappajärvi-Uistelu:n kisat ovat.

Positiivisia asioita oli tänään paljon ja haavitsemisien laadukkuus oli yksi, sillä niissä on parina muuna kertana ollut parannettavaa rutkasti. Välineiden toimivuus joka saralla, telineet eivät antaneet periksi, uistimet löytyivät todella nopeasti eikä varsinaista tappiotakaan tullut, jossei lasketa pihtejä jotka tiputin järveen. Huomenna aamusta taas raippomaan, jonka jälkeen suuntaammekin illaksi Alavuden Urheilukalastajien järjestämiin soutu-uistelukilpailuihin Alavuden Kuivasjärvellä. Täällä onkin mahdollisuus testata kisakunto pian starttaavaan Pohjola-Cuppiin!

Hauenuistelureissu 27.4

Eli tiedossa oli jälleen puskapäivä, vaikkakin keli oli tähän hommaan huono, sillä vain pieni tuulenvire rikkoi järven pinnan, eikä polttava aurinko pilvettömältä taivaalta todellakaan helpottanut säippämiesten olloa, mutta tälläiset ovat hyviä treenikelejä, sillä harvoin kilpailuissakaan se kala aivan optimaallisella otilla on.

Eli suuntasimme tällä kertaa eräälle järvelle Etelä-Pohjanmaalla, joka oli entuudestaan jo tuttu, sillä olimme Teron kanssa joskus mossipoikina täällä käyneet kilpailuissa. Järvi on matala ja rehevä, mutta nyt ongelmaksi tuli se, että tänne oli muutaman vuoden aikana rakennettu niin paljon mökkejä, että vain osa rannoista oli vedettävissä. Ajattelimme, että kierrämme nopeasti nämä heinikot ja tämän jälkeen vaihdamme viereiselle isommalle järvelle, jossei kalaa nouse tarpeeksi. Jälleen meitä oli mukana neljän poppoo minä, Tero, Aleksanteri ja Sanna ja vedimme kahdeksan setillä.

Liiankin hieno keli

Aloitimme kalastuksen heti, mutta laskupaikan heinikko ei antanut yhtään tärppiä vaikkain näytti hyvältä haukipesältä kaiun ja silmän perusteella. Siirryimme tämän jälkeen järven selän yli, sillä lähelle ei ollut yhtään ottipaikan näköistä aluetta, vaan kaikki nämä lähirannat oli pommitettu täyteen mökkejä. Täällä alkoikin heti mouhina! Tosin ei vavoissa vaan pusikossa, jossa hauet jahtasivat kutemaan tulleita särkikaloja. Aluksi kiersimme heinikon ulkoa, mutta saaden vain kaksi haukea. Tämän jälkeen, kohti haukipesää eli keskelle heinikkoa, mutta vaikka kuinka hauet täällä mulivat ja jahtasivat pikkukalaa, ei niitä todellakaan kiinnostanut meidän puiset tai muoviset härpäkkeet. Vaihdoimme väriä, kokoa, malllia, siis aivan kaikkea, mutta kun ei osaa niin ei vain osaa. Päätimme siis kylmän viileästi jättää hauet mulimaan heinikkoon ja jatkaa matkaa. Ja ei aikkaakaan, kun paikassa, missä ei mulinaa ollut niin alkoivat meidänkin vapamme taipua! Kala oli hyvänkokoista, keskipainoltaan yli kilon kalaa. Tosin karkuutuksia tuli paljon, eivätkä veneeseenkään nousseet hauet olleet todellakaan hyvin kiinni. Eli ei kala tuntuvat mukamas syövän, vaikkakin jahtasi kalaa heinikossa.

Mulinapaikka

Aikamme heinikoita ajettuamme ja haukia samalla veneeseen nostaen tapahtui kauden ensimmäinen välinerikko, sillä meidän kuuluisa keulatelineemme paukahti säpäleiksi pohjatärpin seurauksena. Mutta onneksi tähän oli Teron varautunut ja käden käänteessä oli uusi keulateline iskussa ja pystyimme jatkamaan haukien ruumentamista täysin ottein. Ja tämän jälkeen olikin järvi jo aikalailla kierretty ja päätimme tehdä siirtymän seuraavalle järvelle. Onnistuimme tosin tältä järveltä poimimaan ihan kohtuullisen potin haukia, vaikkakin se ei todellakaan ollut syöntipäällä. Aloitimme uistelun klo 10 ja lopetimme n. klo 16. Tässä ajassa haukia oli veneessä arviolta n. 70kg suurimman painaessa n. 2,5kg. Keskikoko oli harvinaisen kova tällä järvellä.

Kun ei kestä, niin ei kestä

Myöskin tämä seuraava järvi, jonne Busteri sujahti trailerilta oli meille jo entuudestaan tuttu. Aloitimme täällä kalastuksen n. klo 16:30 ja paikasta, josta minä ja Aleksanteri, joskus olimme saaneet muutaman sintin takavuosina. Heti, kun setti oli vedossa niin Sannan hoitama takavapa taipui ja päivän pienin hauki nousi veneeseen. Samalla minuutilla myös keulafemma tärisi ja pikkuhauki pätkähti lootaan. Tästä paikasta muutama pienempi hauki ja päätimme jatkaa syvemmälle lahtea. Täältä löysimme pienen kanaalimaisen käytävnä, joka oli ympäröivää, vettä selvästi syvempi ja jyrkkälaitaisempi. Arvasimme heti, että tässä piileskelee isompaa haukea, eikä meidän tarvinnut uistella tätä käytävää kuin hetki, kun kutosessa pärski 3-4kg hauki. Harmiksemme se irtosi parin potkun jälkeen, mutta ei muuta kuin uutta lenkkiä tässä ja tällä kertaa Aleksanterin puolen vapa taipui ja tällä kertaa kyytiin nousi kuin nousikin reipas 2kg hauki. Enempää tämä kanaali ei antanut joten suuntasimme eteenpäin. Täällä meidän epäonnen päivämme sai jatkoa sillä taas pohjatärpin seurauksena tapahtui hirveitä. Tällä kertaa nelonen pätkähti poikki jatkoksesta pohjatärpistä. Onneksemme vapa oli korjattavissa, tosin se ei tulisi kestämään seuraavia rajuja pohjakosketuksia.

Allu ja hauki

Jatkoimme järven matalien koluamista, mutta tuntui, että tällä järvellä kala oli reippaasti pienempää, vaikka edellisniä kerroilla, kun olen täällä käynyt niin tämän järven hauet ovat olleet myöskin keskipainoltaan kookkaita. Kun olimme kolunneet järven pohjoispään, teimme pienen siirymän kohti etelää ja siellä sijaitsevia saaria, jotka olivat myöskin syvälaiteisempia kuin rantamatalat joita olimme kolunneet. Erään saaren paikkeilta löytyikin pikkupesä, josta kyytiin nousi muutama hyvä yli kilon kala. Kun olimme kiertäneet nämä saaret, oli seuraava mesta tiedossa. Eli vene plaaniin ja kohti seuraavaa rantaa.

Tämä laita oli hieman tuntemattomampi, sillä olin vain pari kertaa aikaisemmin tätä kyseistä rantaa uistellut. Heti havaitsimme, että myöskin täällä mulina kävi, sillä hauet imuroivat pikkukalaa puskissa. Ajatukset olivat tietysti viime järvellä, missä ei näistä kohdista tullut edes varovaisia tärppejä. Veneen keula oli kohti paikkaa, jossa kovin pärske kävi. Tosin emme huomanneet keulan edessä ollutta kiveä ja jäimme tähän kiinni. Ajattelin että työnnämme veneen haavin varrella pois kiveltä, mutta jostain käsittämättömästä syystä Alekstanteri hyppäsi kiven päälle ja alkoi työntämään venettä kiveltä. Heti, kun tämän havaitsin, niin näin jo silmissäni miten tässä käy. Vene todellakin lähti kiveltä, mutta kuten arvaa, se lähti hyvinkin reippaasti ja Aleksanteri huomasi, ettei veneeseen ollutkaan yhtä helppo päästä tuplakaitetten ja telineiden ylitse vaan hän tipahti järveen. Tästä alkoikin sellainen räkätys ja v*ttuilu, että kalatkin kaikkosivat hetkeksi.

Ei muuta kuin saappaat tyhjiksi ja keräsimme itsemme kasaan. Nyt uusi yritys kohti tätä mulinaa ja tällä kertaa nämä mulinahauet päättivätkin ottaa kiinni vaappuihimme ja päätimme tässä kohtaa tehdä pieniä haavitsemisharjoituksia, koska viime videon haavitseminen on aiheuttanut meillä kauhua, että mitä jos kala ei tulekaan tuurilla haaviin. Ensimmäisenä oli vuorossa Aleksanteri ja jälleen päätin ottaa tästä suorituksesta videon, mutta on parasta koko venekunnan maineelle, etten julkaise tätä missään, sillä ei suoritus vieläkään ollut täysi napakymppi. Seuraavan vuorossa Tero, jonka ärhäkkä työntö oli muuten hyvä, mutta se meinasi vain mennä ohitse ja kala rinkulan kautta haaviin. Tämän jälkeen olin itse vuorossa ja jossain syvimmissä tunteissani tiesin, että tämä ei voi mennä hyvin, sillä minulta tuleva jatkuva kettuilu muille tulee näkymään tässä suorituksessa. Yritys ottaa kala takaa haaviin meni muuten hyvä, mutta kala sukelsi haavin havaksen ali ja sain sen koukattua vasta seuraavalla kerralla haaviin. Nyt oli ehkä paras, että pysyn hiljaa muoden haavitsemissuorituksista. Viimeisenä vuorossa oli Sanna, jonka yläkautta koukkaus aiheutti kaikissa hilpeyttä, mutta tämäkin hauki nousi veneeseen. Kaikki kalat nousivat siis haavilla, mutta tiedän tasan tarkkaan, miten kisatilanteessa olisi käynyt...

Päätimme, että tältä päivältä olivat haavitsemiset ohitse ja vuorossa oli viimeinen heinikon edusta. Ja jottei meidän särkymislistamme olisi liian lyhyt, rikkoutui myös viime järvellä asentamamme keulateline taas. Nyt otimme koko keulafemman pois vedota ja olimme siitä tyytyväisiä, ettei tätä häröilyä tapahtunut kisassa vaan tilanteessa, jossa sen pitääkin tapahtua, että tiedämme miten varautua kisakauteen. Uistelut jatkuivat ja kiersimme vielä viimeisen keskiheinikon, josta silppua nousi hyvään tahtiin kymmenisen kappaletta ja tähän olikin hyvä päättää uistelut tältä erää kellon ollessa hieman yli 21. Yhteissaalis oli hyvä ja tehtävämme onnistui, sillä taas oli tarkoitus pyytää haukea hyötykäyttöön. Ja painotan vielä loppuun, että jokainen kala, joka veneeseen otettiin menee todellakin ravinnnoksi eläimille ja ihmisille, joten kenekään on turha tästä meille millään lailla kettuilla.

Tänään suuntaamme jigittelmään Ähtärinjärvelle, joten tästä ei tänne uistelublogiin ole tulossa minkäänlaista päivitystä, sillä se ei todellakaan vastaa blogin aihealuetta!

Pääsiäisuistelua osa III

Tänään kohteenamme oli suurista kaloistaan tunnettu Seinäjärvi, jossa olen jo muutamana vuotena käynyt uistelemassa ja harjoittelemassa raippomistaitojani. Järvi on keskisuuri matala ja erittäin tummavetinen lätäkkö ja kaikenlisäksi myös todella kalaisa. Aloitimme kalastuksen klo 09:30 ja olimme tänäänkin nelistään veneessä sillä erotuksella, että Pasi oli vaihtunut Teron kumppani Sannaan. (vaikka sanonta kuuluukin, että nainen veneessä tuottaa epäonnea niin otimme tämän tietoisen riskin)
Kuvissa aikaisempien vuosien saalista:

Ahven 1020g 

Hauki 9200g

Odotukset olivat veneessä korkealla, sillä itse henkilökohtaisesti pidän Seinäjärveä, kenties kovempana haukijärvenä kuin Karviajärveä, josta kävimme eilen ruumentamassa haukea. Päätimme jatkaa matalassavetoa ja tämä järvi on tähän tarkoitukseen erittäin optimaalinen, mutta silti todella haastava, sillä järvi on kaikista kivikkoisin, mitä tiedän ja kalat ovat ainakin muina vuosina oleskelleet pienissä taskuissa joihin on haastava ajaa. Mutta itse asiaan. Tänään vedimme kahdeksalla vavalla siten, että takana oli Sannalla hoidettavissa kaksi vapaa, kun taaas minulla ja Aleksanterilla oli kuusi vapaa keulassa. Olimme henkisesti siis varustautuneet siihen, että saisimme kunnolla ruumentaa hauenmötkälettä kyytiin, mutta itselläni alkoi tuskan hiki valua jo ensimmäisen pusikkoreunan jälkeen, sillä tästä ei merkkiäkään haukea. Eikä muuten tullut seuraavastakaan. Ensimmäiset 1,5h oli aivan järkyttävää tuskailua ja hapuilua, että missä hauki olisi. Tämän jälkeen ulommainen JiiCeen kutonen taipui ja kyytiin nostettiin valtaisa 200g hauki. Tili oli siis auki, mutta täytyy sanoa, että ei tämä yksi hauki kauheasti lohduttanut. Kala oli siis täysin hukassa, mutta päätimme, että kyllä se jostain löytyy ja edessä oli vielä viime vuoden parhaat paikat.

Seinäjärven ottisyvyys

Jatkoimme rantojen kiertämistä ja saavuimme nyt lahdikkoon, minne en uskoisi monenkaan mielellään lähteävän varsinkaan, kun kyse ei ole kilpailutilanteesta tai treenistä. Paikka oli täyttä louheikkoa ja joka puolella oli auton kokoisia kiviä muutama sentti vedenpinnan alapuolella. Täältä näimmekin ensimmäisen hauen tekevän pärskähdyksen pikkukalan perässä ja ei muuta kuin koukkaus tästä ja lähes samantien keulafemmalla "kisamitta" kyytiin. Uudet lenkit eivät tuottaneet tulosta. Jatkoimme ruumentamista ja onnistuimme saamaan täältä muutaman kalan kyytiin asti. Veden lämpötila alkoi myös nousta, mitä pidemmälle lahdikkoa etenimme ja ajattelimme, että lahden perältä löytyisi haukipesä, mutta eipä taaskaan näin käynyt vaan aivan yksittäisiä kaloja sieltä täältä. Kiersimme louheikon ja jatkoimme edelleen rantarunkkausta eteenpäin.

Ottipaikan näköistä

Seuraavat reunat olivat paikkoja, josta viime alkusyksystä ruumensimme Aleksanterin kanssa soutuveneellä kuuden tunnin aikana 143 haukea, joista 20-25kpl oli yli 2,5kg kaloja, joten uskoin, että jostain lähettyviltä löytyisi nytkin kalaa hyvin. Ja taas saimme pettyä, sillä kala ei ollut minkäänlaisella syönnillä, sillä ei vieläkään mitään keskittymiä hauista löytynyt ja nekin yksittäiset hauet, mitä nostimme veneeseen olivat todella huonosti kiinni ja paljon tapahtui myös irtoamisia. Yhteensä uistelimme 0,2 - 1,3m vesialuetta 5h ja täältä emme onnistuneet saamaan edes kopallista haukea, joten päätimme siirtyä vetämään järven kolme monttua lävitse.

Eli nyt siirryimme uistelemaan monttujen keskustoja ja penkkoja 2,5-4m vesialuetta pitkillä vavoilla. Lähellä oli saaren penkka, josta olin aikaisempina vuosina saanut jonkin verran haukia ja kopaisimmekin tämän reunan heti ensimmäiseksi ja heti kaksi haukea kyytiin! Ajattelimme, että kala oli valunut jo syvälle jostain syystä. Noh, seuraavat kaksi tuntia eikä yhtäkään kalaa palautti meidän jälleen uskoon, että ei se kala syö edes syvällä, sillä nämä ensimmäiset kaksi haukea jäivätkin ainoaksi syvältä. olimme siis uistelleet seitsemän tuntia saamatta minkäänlaista käsitystä missä hauki olisi. jossei hauki oli 0,2-1,3 eikä 2,5-4m vedessä niin, miten olisi tähän väliin jäävä vesialue, eli 1,3-2,5m. Eli setti jälleen vaihtoon ja tätä aluetta vetelemään.

Veneessä vallitsi jo vahva alakuloinen tunnelma, emmekä jaksaneet tätä vesialuetta vetää kuin tunnin ajan saaden yhden hauen. Yhteissaalis jäi siis todella heikoksi ja en tiedä varmaa syytä tähän heikkoon syöntiin, mutta osasyy saattaa olla, jokin kutuun liittyvä tekijä. En nimittäin olisi koskaan uskonut, että tästä järvestä voi saada näin huonosti haukea. Huomenna vaihdammekin raippavehkeet jigivehkeisiin ja lähdemme tavoittelemaan kuhaa eräälle pikkujärvelle.

Loppuun vielä video eiliseltä: