Hauenuistelureissu 27.4

Eli tiedossa oli jälleen puskapäivä, vaikkakin keli oli tähän hommaan huono, sillä vain pieni tuulenvire rikkoi järven pinnan, eikä polttava aurinko pilvettömältä taivaalta todellakaan helpottanut säippämiesten olloa, mutta tälläiset ovat hyviä treenikelejä, sillä harvoin kilpailuissakaan se kala aivan optimaallisella otilla on.

Eli suuntasimme tällä kertaa eräälle järvelle Etelä-Pohjanmaalla, joka oli entuudestaan jo tuttu, sillä olimme Teron kanssa joskus mossipoikina täällä käyneet kilpailuissa. Järvi on matala ja rehevä, mutta nyt ongelmaksi tuli se, että tänne oli muutaman vuoden aikana rakennettu niin paljon mökkejä, että vain osa rannoista oli vedettävissä. Ajattelimme, että kierrämme nopeasti nämä heinikot ja tämän jälkeen vaihdamme viereiselle isommalle järvelle, jossei kalaa nouse tarpeeksi. Jälleen meitä oli mukana neljän poppoo minä, Tero, Aleksanteri ja Sanna ja vedimme kahdeksan setillä.

Liiankin hieno keli

Aloitimme kalastuksen heti, mutta laskupaikan heinikko ei antanut yhtään tärppiä vaikkain näytti hyvältä haukipesältä kaiun ja silmän perusteella. Siirryimme tämän jälkeen järven selän yli, sillä lähelle ei ollut yhtään ottipaikan näköistä aluetta, vaan kaikki nämä lähirannat oli pommitettu täyteen mökkejä. Täällä alkoikin heti mouhina! Tosin ei vavoissa vaan pusikossa, jossa hauet jahtasivat kutemaan tulleita särkikaloja. Aluksi kiersimme heinikon ulkoa, mutta saaden vain kaksi haukea. Tämän jälkeen, kohti haukipesää eli keskelle heinikkoa, mutta vaikka kuinka hauet täällä mulivat ja jahtasivat pikkukalaa, ei niitä todellakaan kiinnostanut meidän puiset tai muoviset härpäkkeet. Vaihdoimme väriä, kokoa, malllia, siis aivan kaikkea, mutta kun ei osaa niin ei vain osaa. Päätimme siis kylmän viileästi jättää hauet mulimaan heinikkoon ja jatkaa matkaa. Ja ei aikkaakaan, kun paikassa, missä ei mulinaa ollut niin alkoivat meidänkin vapamme taipua! Kala oli hyvänkokoista, keskipainoltaan yli kilon kalaa. Tosin karkuutuksia tuli paljon, eivätkä veneeseenkään nousseet hauet olleet todellakaan hyvin kiinni. Eli ei kala tuntuvat mukamas syövän, vaikkakin jahtasi kalaa heinikossa.

Mulinapaikka

Aikamme heinikoita ajettuamme ja haukia samalla veneeseen nostaen tapahtui kauden ensimmäinen välinerikko, sillä meidän kuuluisa keulatelineemme paukahti säpäleiksi pohjatärpin seurauksena. Mutta onneksi tähän oli Teron varautunut ja käden käänteessä oli uusi keulateline iskussa ja pystyimme jatkamaan haukien ruumentamista täysin ottein. Ja tämän jälkeen olikin järvi jo aikalailla kierretty ja päätimme tehdä siirtymän seuraavalle järvelle. Onnistuimme tosin tältä järveltä poimimaan ihan kohtuullisen potin haukia, vaikkakin se ei todellakaan ollut syöntipäällä. Aloitimme uistelun klo 10 ja lopetimme n. klo 16. Tässä ajassa haukia oli veneessä arviolta n. 70kg suurimman painaessa n. 2,5kg. Keskikoko oli harvinaisen kova tällä järvellä.

Kun ei kestä, niin ei kestä

Myöskin tämä seuraava järvi, jonne Busteri sujahti trailerilta oli meille jo entuudestaan tuttu. Aloitimme täällä kalastuksen n. klo 16:30 ja paikasta, josta minä ja Aleksanteri, joskus olimme saaneet muutaman sintin takavuosina. Heti, kun setti oli vedossa niin Sannan hoitama takavapa taipui ja päivän pienin hauki nousi veneeseen. Samalla minuutilla myös keulafemma tärisi ja pikkuhauki pätkähti lootaan. Tästä paikasta muutama pienempi hauki ja päätimme jatkaa syvemmälle lahtea. Täältä löysimme pienen kanaalimaisen käytävnä, joka oli ympäröivää, vettä selvästi syvempi ja jyrkkälaitaisempi. Arvasimme heti, että tässä piileskelee isompaa haukea, eikä meidän tarvinnut uistella tätä käytävää kuin hetki, kun kutosessa pärski 3-4kg hauki. Harmiksemme se irtosi parin potkun jälkeen, mutta ei muuta kuin uutta lenkkiä tässä ja tällä kertaa Aleksanterin puolen vapa taipui ja tällä kertaa kyytiin nousi kuin nousikin reipas 2kg hauki. Enempää tämä kanaali ei antanut joten suuntasimme eteenpäin. Täällä meidän epäonnen päivämme sai jatkoa sillä taas pohjatärpin seurauksena tapahtui hirveitä. Tällä kertaa nelonen pätkähti poikki jatkoksesta pohjatärpistä. Onneksemme vapa oli korjattavissa, tosin se ei tulisi kestämään seuraavia rajuja pohjakosketuksia.

Allu ja hauki

Jatkoimme järven matalien koluamista, mutta tuntui, että tällä järvellä kala oli reippaasti pienempää, vaikka edellisniä kerroilla, kun olen täällä käynyt niin tämän järven hauet ovat olleet myöskin keskipainoltaan kookkaita. Kun olimme kolunneet järven pohjoispään, teimme pienen siirymän kohti etelää ja siellä sijaitsevia saaria, jotka olivat myöskin syvälaiteisempia kuin rantamatalat joita olimme kolunneet. Erään saaren paikkeilta löytyikin pikkupesä, josta kyytiin nousi muutama hyvä yli kilon kala. Kun olimme kiertäneet nämä saaret, oli seuraava mesta tiedossa. Eli vene plaaniin ja kohti seuraavaa rantaa.

Tämä laita oli hieman tuntemattomampi, sillä olin vain pari kertaa aikaisemmin tätä kyseistä rantaa uistellut. Heti havaitsimme, että myöskin täällä mulina kävi, sillä hauet imuroivat pikkukalaa puskissa. Ajatukset olivat tietysti viime järvellä, missä ei näistä kohdista tullut edes varovaisia tärppejä. Veneen keula oli kohti paikkaa, jossa kovin pärske kävi. Tosin emme huomanneet keulan edessä ollutta kiveä ja jäimme tähän kiinni. Ajattelin että työnnämme veneen haavin varrella pois kiveltä, mutta jostain käsittämättömästä syystä Alekstanteri hyppäsi kiven päälle ja alkoi työntämään venettä kiveltä. Heti, kun tämän havaitsin, niin näin jo silmissäni miten tässä käy. Vene todellakin lähti kiveltä, mutta kuten arvaa, se lähti hyvinkin reippaasti ja Aleksanteri huomasi, ettei veneeseen ollutkaan yhtä helppo päästä tuplakaitetten ja telineiden ylitse vaan hän tipahti järveen. Tästä alkoikin sellainen räkätys ja v*ttuilu, että kalatkin kaikkosivat hetkeksi.

Ei muuta kuin saappaat tyhjiksi ja keräsimme itsemme kasaan. Nyt uusi yritys kohti tätä mulinaa ja tällä kertaa nämä mulinahauet päättivätkin ottaa kiinni vaappuihimme ja päätimme tässä kohtaa tehdä pieniä haavitsemisharjoituksia, koska viime videon haavitseminen on aiheuttanut meillä kauhua, että mitä jos kala ei tulekaan tuurilla haaviin. Ensimmäisenä oli vuorossa Aleksanteri ja jälleen päätin ottaa tästä suorituksesta videon, mutta on parasta koko venekunnan maineelle, etten julkaise tätä missään, sillä ei suoritus vieläkään ollut täysi napakymppi. Seuraavan vuorossa Tero, jonka ärhäkkä työntö oli muuten hyvä, mutta se meinasi vain mennä ohitse ja kala rinkulan kautta haaviin. Tämän jälkeen olin itse vuorossa ja jossain syvimmissä tunteissani tiesin, että tämä ei voi mennä hyvin, sillä minulta tuleva jatkuva kettuilu muille tulee näkymään tässä suorituksessa. Yritys ottaa kala takaa haaviin meni muuten hyvä, mutta kala sukelsi haavin havaksen ali ja sain sen koukattua vasta seuraavalla kerralla haaviin. Nyt oli ehkä paras, että pysyn hiljaa muoden haavitsemissuorituksista. Viimeisenä vuorossa oli Sanna, jonka yläkautta koukkaus aiheutti kaikissa hilpeyttä, mutta tämäkin hauki nousi veneeseen. Kaikki kalat nousivat siis haavilla, mutta tiedän tasan tarkkaan, miten kisatilanteessa olisi käynyt...

Päätimme, että tältä päivältä olivat haavitsemiset ohitse ja vuorossa oli viimeinen heinikon edusta. Ja jottei meidän särkymislistamme olisi liian lyhyt, rikkoutui myös viime järvellä asentamamme keulateline taas. Nyt otimme koko keulafemman pois vedota ja olimme siitä tyytyväisiä, ettei tätä häröilyä tapahtunut kisassa vaan tilanteessa, jossa sen pitääkin tapahtua, että tiedämme miten varautua kisakauteen. Uistelut jatkuivat ja kiersimme vielä viimeisen keskiheinikon, josta silppua nousi hyvään tahtiin kymmenisen kappaletta ja tähän olikin hyvä päättää uistelut tältä erää kellon ollessa hieman yli 21. Yhteissaalis oli hyvä ja tehtävämme onnistui, sillä taas oli tarkoitus pyytää haukea hyötykäyttöön. Ja painotan vielä loppuun, että jokainen kala, joka veneeseen otettiin menee todellakin ravinnnoksi eläimille ja ihmisille, joten kenekään on turha tästä meille millään lailla kettuilla.

Tänään suuntaamme jigittelmään Ähtärinjärvelle, joten tästä ei tänne uistelublogiin ole tulossa minkäänlaista päivitystä, sillä se ei todellakaan vastaa blogin aihealuetta!