Lappajärvi on sen verran iso meteoriitti kraateri, että kahdella veneellä saatiin pikkuisen enemmän näkemystä missä se kuha luuraa. Kauhavan poijaat ( samaiset Kuortaneen kisan hekottelijat :-)) lisäsivät vielä pikkuisen vettä myllyyn ja kierroksia koneeseen kun kaverit olivat kolmen venekunnan voimin treenanneet lähes koko viikon kilpailua varten ja kuhaa oli kuulemma tullut rumasti. Lohikunkussa kuhan kerroin on kymmenen, joten hauet ovat kisassa pelkästään sivutuotteita.
Yleensä Lappajärvellä hauki on hullulla purulla tähän aikaan ja niinhän se oli nytkin. Lähdin vetelemään syvempiä vesiä, eli 7m-10m vettä ja heti kun sain kelkat levälleen alkoi hillitön laukausijoiden napsukonsertti. Haukea tuli ihan hemmetisti ja yksin oli hauska niitä kelailla ja samalla yrittää pysyä edes jonkinlaisella ajolinjalla. Ainoa pieni mutta oli se, että kuhia ei näkynyt. Kiertelin vanhoja tiedossa olevia kuhapaikkoja läpi ja ainoastaan hauki oli purupäällä.
Sitten läheltä Kurejokisuuta pamahti pari mittaa samalta pisteeltä, joten alkoihan niitä kuhiakin löytymään. Sitten taas olikin hyvin hiljaista kuhien suhteen pitkän aikaa. Sitten mieleeni tuli erään vanhan pohjanmaa cupin kiertäjän vinkki eräästä ison kuhan alueesta ja ajattelin treenin lopussa käydä pyörähtämässä tällä itselle täysin vieraalla alueella.
Lähestyessäni aluetta alkoi tapahtua. Sain lyhyessä ajassa pari mittakuhaa kyytiin ja sitten kaiussa alkoi tapahtua kummia. Pohja alkoi yhtä äkkiää nousta ja keskellä valkoista aluetta olikin oikein vanhan kunnon häröpatti. Välittömästi kelkasta lähti kaksi siimaa liikkeelle ja samassa takilakin alkoi heilumaan, triplatärppi. Kelailin kalat kyytiin ja kaksi kaloista oli kuhia ja toinen kuha oli lähemmäs 60cm ja toinen reilu mitta. Jatkoin matkaa ja sain vielä paikan läheisyydestä pari mittaa, joten nyt alkoi hampaita hymyilyttää ja samoilla virnistyksillä soitinkin poijille toiseen veneeseen ja kerroin aloituspaikan selvinneen. Samoihin aikoihin Kauhavan kaveri soitteli ja kertoi ennustavansa kisan voittotulokseksi lähemmäs 200000 pistettä ja äsköisen rytinän jälkeen tulos saattoi aika lähellä tuota ollakin, vaikka se kyllä kuulosti aika hurjalta lukemalta.
Kauhavan kaveri kertoi yksityiskohtaisesti missä mikäkin venekunta oli samaisena päivänä vetänyt vaikka kaveri ei itse ollut lähelläkään kohdetta. Oli kuulemma agentit järvellä tutkailemassa tilannetta:-) Panokset kovenee ja kisassa nähdään pitääkö treenissä löytämäni täpit kutinsa.
- Kippari
maanantai 2. syyskuuta 2013
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
Treeni: Lappajärvi Kuha-Lordi (Eero ja Tero)
Lähdimme Teron kanssa viideltä ajamaan kohti Lappajärveä. Olimme suunnitelleet, että treenaisimme kahdella veneellä siten, että Pasi olisi kokeneinpana konkarina yksin ja minä ja Tero uistelisimme Teron veneellä. Vedimme eri syvyyksiä ja alueita ja näin kartoittaisimme Lappajärveä paljon enemmän mitä yhdellä veneellä pystyy.
Kartoitimme Teron kanssa matalempaa vettä josta olimme aikaisemmin joitakin kuhia saaneet. Alueet olivat myös sellaisia mitkä edellisinä vuosina ovat olleet kiellettyjä, joten tänä vuonna ne olivat uusia kaikille eli siis hyvä käydä treenimässä. Olimme kuulleet muilta, että kalaa tulisi enemmän kuin koskaan ja ettei alle 200 000p pussin kanssa asiaa edes kympin sakkiin. Joten kalaa olisi siis löydettävä ja paljon!
Eli vedimme Teron kanssa matalempaa n. 5m vesistöä. Keskityimme Teron kanssa Itärantaan, jonne tuulikin sopi hyvin treenissä, joten odotimme, että joitakin mittakuhia nousisi. Ja heti ensimmäinen lenkki yhteen karikon laitaan ja heti kaksi n. 50cm kuhaa. Ja samaan alueen reunasta nousi myös muutama mittahauki. Jätimme alueen heti ensimmäisen lenkin jälkeen rauhaan ja lähdimme kohti etelää.
Uistelimme siis Teron kanssa kohti etelää nelisen kilometriä ja tältä alueelta saimme Lohikunkussa paljonkin 41-42cm kuhaa, mutta kuten odottaa saattoi näin syksyllä eivät nämä kalat olleetkaan tässä vaan tilalla oli enää muutama alamittainen kuha ja pari mittahaukea. Alkoi siis selvitä, että kalat eivät olleet laajoina mattoina vaan yllättävänkin pienissä poteissa. Tästä lähdimme etenemään kohti pohjoista myötäillen Kärnänreunaa ja aluetta, josta Pasi oli aikaisempina vuosina saanut joitain mittakuhia.
Uistelimme Kärnänmatalikon reunaa Kärnänsaaren pään tasolle asti saaden jälleen kerran vain muutamia mittahaukia. Eli mittakuhat olivat täysin kadoksissa lukuunottamatta alun paikkaa. Josta laskimme Teron kanssa, että 10kg mittakuhaa olisi ehdoton maksimi. Eli oli siis etsittävä lisää kalaa.
Seuraavaksi suuntasimme veneen nokan kohti Vimpelin jokisuuta josta päätimme lähteä jälleen kohti etelää. Tätä penkkaa jatkoimme aina Pokelanniemeen asti ja aivan kuten aiemminkin olivat ne mittakuhat täysin hukassa. Teron ja minun treenin perusteella oli siis selvää minne menisimme kisassa.
Kävimme vielä uistelemassa Vimpelin syvänteen länsireunaa kohti pohjoista ja tässä penkassa riitti haukea niin ,että välillä oli puolet kalustosta haukien hampaissa. Harmiksemme kuhat olivat jossain aivan muualla kuin tässä. Olimme siis tehneet Teron kanssa päätöksen mihin menisimme kilpailussa.
MUTTA! Onhan meillä tosiaankin toinenkin vene vesillä! Ja sieltä kuului treenien loppuakohti ihan iloisia uutisia mittakuhien suhteen. Ja näistä uutisista saa meidän Kipparimme kertoa itse kunhan vain palautuu tämän päiväisestä soutu-uistelukilpailun voitostaan.
- Eero
Kartoitimme Teron kanssa matalempaa vettä josta olimme aikaisemmin joitakin kuhia saaneet. Alueet olivat myös sellaisia mitkä edellisinä vuosina ovat olleet kiellettyjä, joten tänä vuonna ne olivat uusia kaikille eli siis hyvä käydä treenimässä. Olimme kuulleet muilta, että kalaa tulisi enemmän kuin koskaan ja ettei alle 200 000p pussin kanssa asiaa edes kympin sakkiin. Joten kalaa olisi siis löydettävä ja paljon!
Eli vedimme Teron kanssa matalempaa n. 5m vesistöä. Keskityimme Teron kanssa Itärantaan, jonne tuulikin sopi hyvin treenissä, joten odotimme, että joitakin mittakuhia nousisi. Ja heti ensimmäinen lenkki yhteen karikon laitaan ja heti kaksi n. 50cm kuhaa. Ja samaan alueen reunasta nousi myös muutama mittahauki. Jätimme alueen heti ensimmäisen lenkin jälkeen rauhaan ja lähdimme kohti etelää.
Uistelimme siis Teron kanssa kohti etelää nelisen kilometriä ja tältä alueelta saimme Lohikunkussa paljonkin 41-42cm kuhaa, mutta kuten odottaa saattoi näin syksyllä eivät nämä kalat olleetkaan tässä vaan tilalla oli enää muutama alamittainen kuha ja pari mittahaukea. Alkoi siis selvitä, että kalat eivät olleet laajoina mattoina vaan yllättävänkin pienissä poteissa. Tästä lähdimme etenemään kohti pohjoista myötäillen Kärnänreunaa ja aluetta, josta Pasi oli aikaisempina vuosina saanut joitain mittakuhia.
Uistelimme Kärnänmatalikon reunaa Kärnänsaaren pään tasolle asti saaden jälleen kerran vain muutamia mittahaukia. Eli mittakuhat olivat täysin kadoksissa lukuunottamatta alun paikkaa. Josta laskimme Teron kanssa, että 10kg mittakuhaa olisi ehdoton maksimi. Eli oli siis etsittävä lisää kalaa.
Seuraavaksi suuntasimme veneen nokan kohti Vimpelin jokisuuta josta päätimme lähteä jälleen kohti etelää. Tätä penkkaa jatkoimme aina Pokelanniemeen asti ja aivan kuten aiemminkin olivat ne mittakuhat täysin hukassa. Teron ja minun treenin perusteella oli siis selvää minne menisimme kisassa.
Kävimme vielä uistelemassa Vimpelin syvänteen länsireunaa kohti pohjoista ja tässä penkassa riitti haukea niin ,että välillä oli puolet kalustosta haukien hampaissa. Harmiksemme kuhat olivat jossain aivan muualla kuin tässä. Olimme siis tehneet Teron kanssa päätöksen mihin menisimme kilpailussa.
MUTTA! Onhan meillä tosiaankin toinenkin vene vesillä! Ja sieltä kuului treenien loppuakohti ihan iloisia uutisia mittakuhien suhteen. Ja näistä uutisista saa meidän Kipparimme kertoa itse kunhan vain palautuu tämän päiväisestä soutu-uistelukilpailun voitostaan.
- Eero
sunnuntai 25. elokuuta 2013
VI Peränne-uistelu
Tänään siis kisattiin kuudes Peränne-uistelu Ähtärissä ja kipparimme edelleen tyhjentäessä päätään jossain päin Suomea, otimme mukaan eilisen tapaan Hietakankaan Aleksanterin. Olemme kohtuullisesti pärjänneet tällä "kotijärvellä" joten tavoitteenamme ei ollut voitto vaan murskavoitto!
Lähdimme kilpailuun pyytämään haukea, jolla olemme edellisinä vuosinakin pärjänneet. Tarkoituksemme oli ajaa vanhat paikat mistä edellisinä vuosina olimme haukia saaneet läpi ja lisäksi myös muutama ekstrapaikka. Ikävä kyllä nämä ekstrapaikat pettivät jokainen. Taisimme yhteensä neljästä ekstrapaikasta saada neljä haukea. Aikaakin kulutimme näihin yhteensä lähemmäs 1,5h. Mutta onneksemme vanhat paikat eivät pettäneet vaan antoivat osakseen yllättävänkin hyvin kalaa. Yhteensä saimme 6h kilpailussa n. 38kg haukea ja 500g ahventa, jotka antoivat loppupisteiksi n. 40 000p joilla irtosi Peränne-uistelun voitto toisen kerran peräkkäin. Ainut mikä jäi harmittamaan oli, että emme saaneet eroa kakkosiin kuin n. 10 000p. Tästä on onneksi hyvä laittaa ensi vuonna paremmaksi.
Nyt katseet kääntyvät kohti Lappajärveä ja Kuha-lordia. Tänne treenaamme perjantain ja nyt pitäisi päivässä oppia uistelemaan kuhaa. Täällä ratkaistaan Pohjanmaa-cupin sijoitukset 2-4.
-Eero
Lähdimme kilpailuun pyytämään haukea, jolla olemme edellisinä vuosinakin pärjänneet. Tarkoituksemme oli ajaa vanhat paikat mistä edellisinä vuosina olimme haukia saaneet läpi ja lisäksi myös muutama ekstrapaikka. Ikävä kyllä nämä ekstrapaikat pettivät jokainen. Taisimme yhteensä neljästä ekstrapaikasta saada neljä haukea. Aikaakin kulutimme näihin yhteensä lähemmäs 1,5h. Mutta onneksemme vanhat paikat eivät pettäneet vaan antoivat osakseen yllättävänkin hyvin kalaa. Yhteensä saimme 6h kilpailussa n. 38kg haukea ja 500g ahventa, jotka antoivat loppupisteiksi n. 40 000p joilla irtosi Peränne-uistelun voitto toisen kerran peräkkäin. Ainut mikä jäi harmittamaan oli, että emme saaneet eroa kakkosiin kuin n. 10 000p. Tästä on onneksi hyvä laittaa ensi vuonna paremmaksi.
Nyt katseet kääntyvät kohti Lappajärveä ja Kuha-lordia. Tänne treenaamme perjantain ja nyt pitäisi päivässä oppia uistelemaan kuhaa. Täällä ratkaistaan Pohjanmaa-cupin sijoitukset 2-4.
-Eero
lauantai 24. elokuuta 2013
Ensimmäinen Häme-Cupin osakilpailu: Arskan Uistelu, Vaskivesi
Lähdettiin Teron ja vierailevan tähden, Hietakankaan Aleksanterin kanssa Virroille, ensimmäiseen Häme-cupin kilpailuumme. Meistä ei kukaan ollut aikaisemmin käynyt Vaskivedellä eikä muillakaan järvillä missä Häme-cupin kisoja järjestetään. Odotuksemme eivät olleet korkeat, sillä vesistöt ovat aivan toisenlaisia verrattuna Pohjanmaan mataliin rummakkoihin. Ja kenties tämä tottumus Pohjanmaan vesiin ohjasi meidät Ristinvedelle, alueen ainoon rehevään ja matalaan lahteen.
Olimme siis aikaisempina päivinä tutkineet karttaa ja tulleet siihen lopputulokseen, että edellä mainittu Ristinvesi olisi paikka mistä aloittaisimme. Lähdimme kisaan raipoilla ja tarkoituksemme oli kalastaa vain ja ainoastaan haukea ja ahventa. Paikkavalintamme tuntui ainakin heti aluksi hyvältä, sillä Oksasen Reiman venekunta oli lähistöllä. Emme siis voineet olla aivan täysin tyhjällä alueella!
Ensimmäiseen tuntiin emme saaneet kuin alamittaisia haukia, joista ikävä kyllä muutama kappale oli vain puoli senttiä alle 55cm. Vaikutti, että olimme aivan pihalla, mutta pian aloimme ymmärtää minkälaisista paikoista haukia tuli niin pieni toivon kipinä palasi veneeseen. Seuraavan kahden tunnin aikana saimme yhteensä 5 mittahaukea ja kaksi mitta-ahventa. Olimme siis kohtuullisessa kymmenen hauen ja neljän ahvenen vauhdissa. Olimme myös karkuuttaneet yhden arviolta kolmen kilon hauen.
Mutta sitten aloimme metsästää sellaisia alueita joista olimme mittahaukia saaneet. Tässä kohtaa ongelmaksi nousi järven tuntemus. Alueet mitkä edes vähän näyttivät meidän mielestämme kalapaikoilta eivät joko kuuluneet kilpailualueeseen tai sitten olivat mökkien reunustamia. Loppuaika meni siis aivan ajeluksi ja tiesimme, että nyt tuli tehtyä emämunaus. Viimeiset kolme tuntia siis vailla mittakaloja.
Lopputulos siis 6800g haukia ja 450g ahventa. Yhteensä siis hieman yli 8000p. Tällä olisi ollut viime vuonna 30. sakissa. Ajattelimme ennen kilpailua, että sijoitus 20. joukkoon olisi siedettävä. Joten opetustarkoitukseen ei päästy, joten Oikein tai uudestaan. Lupaamme, että ensi vuonna tulemme yrittämään uudestaan! Kenties pienen edeltävinä päivinä tehdyn treenin jälkeen.
Huomenna on edessä VI Peränne-uistelu, johon lähdemme edellisen vuoden voittajina. Tämä kilpailu sopii meidän kalastustyyliimme paremmin alamittojen ollessa kohdillaan.
-Eero
Olimme siis aikaisempina päivinä tutkineet karttaa ja tulleet siihen lopputulokseen, että edellä mainittu Ristinvesi olisi paikka mistä aloittaisimme. Lähdimme kisaan raipoilla ja tarkoituksemme oli kalastaa vain ja ainoastaan haukea ja ahventa. Paikkavalintamme tuntui ainakin heti aluksi hyvältä, sillä Oksasen Reiman venekunta oli lähistöllä. Emme siis voineet olla aivan täysin tyhjällä alueella!
Ensimmäiseen tuntiin emme saaneet kuin alamittaisia haukia, joista ikävä kyllä muutama kappale oli vain puoli senttiä alle 55cm. Vaikutti, että olimme aivan pihalla, mutta pian aloimme ymmärtää minkälaisista paikoista haukia tuli niin pieni toivon kipinä palasi veneeseen. Seuraavan kahden tunnin aikana saimme yhteensä 5 mittahaukea ja kaksi mitta-ahventa. Olimme siis kohtuullisessa kymmenen hauen ja neljän ahvenen vauhdissa. Olimme myös karkuuttaneet yhden arviolta kolmen kilon hauen.
Mutta sitten aloimme metsästää sellaisia alueita joista olimme mittahaukia saaneet. Tässä kohtaa ongelmaksi nousi järven tuntemus. Alueet mitkä edes vähän näyttivät meidän mielestämme kalapaikoilta eivät joko kuuluneet kilpailualueeseen tai sitten olivat mökkien reunustamia. Loppuaika meni siis aivan ajeluksi ja tiesimme, että nyt tuli tehtyä emämunaus. Viimeiset kolme tuntia siis vailla mittakaloja.
Lopputulos siis 6800g haukia ja 450g ahventa. Yhteensä siis hieman yli 8000p. Tällä olisi ollut viime vuonna 30. sakissa. Ajattelimme ennen kilpailua, että sijoitus 20. joukkoon olisi siedettävä. Joten opetustarkoitukseen ei päästy, joten Oikein tai uudestaan. Lupaamme, että ensi vuonna tulemme yrittämään uudestaan! Kenties pienen edeltävinä päivinä tehdyn treenin jälkeen.
Huomenna on edessä VI Peränne-uistelu, johon lähdemme edellisen vuoden voittajina. Tämä kilpailu sopii meidän kalastustyyliimme paremmin alamittojen ollessa kohdillaan.
-Eero
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Kilpailu: Kuortane
Perjantaisen treenin perusteella selvisi, että matalaan mennään ja pyritään pysymään siellä koko päivä. Laskeskelimme, että syvältä meidän kuhanveto taidoilla voitaisiin pari mittaa saada, mutta siihen tarvittaisiin lehmän hermoja mitä meidän venekunnalla ei ole kuin Terolla. Kuortaneenjärven mittakuha on kaiken lisäksi nippa nappaa joten kahdella kuhalla ei tarvitsemiamme lisäpisteitä kyllä tulisi. Kaiken lisäksi, ehkäpä runsaan sinilevän vuoksi kala oli selvästi huonoimmalla syönnillä koskaan mitä minä olen kyseisellä järvellä kalastellut. Matalasta sentään saatiin jokusia mittoja ja parissa paikassa oli selvästi kookkaampaa haukea pyörähdysten perusteella. Kisapäivästä oli tulossa sateinen ja myrskyinen joten arvelimme sen jonkin verran parantavan hauen purentaa.
Lähtölaukauksen jälkeen ( onneksi emme olleet saaristossa, joten laukaus suunnattiin taivaalle:-)) suuntasimme "pienelle" puolelle erääseen pisteeseen jossa oli ollut treeneissä tapahtumaa. Paikalle päästyämme huomasimme olevamme yksin paikassa, mutta voimistuva tuuli puhalsi suoraan paikkaan ja vesi oli todella sameaa. Kiersimme oletettuja ottipaikkoja, mutta vailla tapahtumia. Ainoa tapahtuma kisan alkuun oli keulavitosen vapatelineen räjähdys, joka otti ja hajosi jälleen kerran. Ymmärsimme pikku hiljaa valua kohti suojaisempia alueita ja alueen pohjoisosassa keli olikin suorastaan nautinnollinen ja vesi oli huomattavasti kirkkaampaa. Alueella pyöri ainoastaan yksi tuttu venekunta, joten tilaa oli.
Ensimmäinen mittakala ( hauki ) saatiin kyytiin lähes kahden tunnin uistelun jälkeen ja jäimme pyörimään pienelle pisteelle lisämittojen toivossa. Sitten notkahti keulafemma ja lähes heti perään pätkävapa, tuplatärppi ja vauraita kumpikin. Eero otti vitosen vavan käteensä ja minä ryntäsin haaville. En ihan ehtinyt haaville saakka kun näimme kalan pinnassa ja samalla se irtosi, samalla irtosi myös toinen kala, joten hellurei ja hellät tunteet. Toisen kalan selkä oli sen verran iso, että arvioimme sen olleen kerroinkala, toinen oli puolet pienempi. Jo kolmannen kerran tuli monoa intiimeille alueille ( Alajärvi, Toisvesi ja nyt Kuortane ) ja sitten taas päässä pimeni ja mentiin keskelle vetämään punttivehkeillä isoa kalaa. Onneksi heräsimme pahasta unesta noin kaksi tuntia ennen kisan loppua ja päätimme vielä taistella.
Keräsimme romppeet kasaan ja suunnattiin matalaan, pisteeseen kaksi jossa oli treeneissä nähty hyviä pyörähdyksiä. Alueella pyöri muutama venekunta, joista toinen ( edellä mainittu tuttu venekunta ) häipyi heti paikalta. Pienen ajelun jälkeen kutosen raippaan pamautti hyvä kala. Kala veti itsensä sellaiseen heinäpuskaan, että meidän oli pakko peruuttamalla hakea kala sietä pois. Lähes nelosen kala kyytiin ja hymy palasi kasvoillemme. Saimme viimeiseen kahteen tuntiin pieneltä läntiltä viisi mittahaukea, kolme mitta-ahventa ja yhden mitta virvelin. Aika loppui, kuten aina joten suuntasimme puntarille.
Haukipussimme painoi reilu 12kg ja sijoitus 12. Saimme tärkeitä lisäpisteitä ja cupissa nousimme sijalle 2. Rajala sai taas kisan isoimman hauen ja voitti kaikkien "yllätykseksi" koko kisan:-), on se ihme mies!!! Sitten häröilylistaan: Ajettiin sellaiseen kivilouhikkoon jumiin, että Eeron piti mennä uimasille, suoritin loppusiirtymällä niin sanotut Paavolan Kallet, eli puoliplaanissa kiveen ja potkurikaupoille, tuplahauen ryssiminen ja kaiken kukkuraksi tämän moneen kertaan mainitsemani tutun venekunnan kaveri otti kaiken ilon irti Pohjalaiseen tyyliin, eli v-attuili suut ja silmät täyteen, koska pojat olivat hakeneet kummatkin ryssimämme kalat kisan lopuksi kyytiin:-) Toinen painoi 5.2kg ja toinen 2.5kg. Kovasti kiittelivät kun olimme härnänneet ne ottaviksi. No, ehkäpä joskus toisinkinpäin:-) Nyt aletaan valmistautumaan kahden viikon päästä käytävään cupin päätöskisaan Kuhalordiin. Saumoja olisi vaikka mitaleille, mutta parissa viikossa pitäisi opetella kalastamaan kelkoilla kuhaa. Katsotaan kuinka poijille käy:-)
-Kippari
Lähtölaukauksen jälkeen ( onneksi emme olleet saaristossa, joten laukaus suunnattiin taivaalle:-)) suuntasimme "pienelle" puolelle erääseen pisteeseen jossa oli ollut treeneissä tapahtumaa. Paikalle päästyämme huomasimme olevamme yksin paikassa, mutta voimistuva tuuli puhalsi suoraan paikkaan ja vesi oli todella sameaa. Kiersimme oletettuja ottipaikkoja, mutta vailla tapahtumia. Ainoa tapahtuma kisan alkuun oli keulavitosen vapatelineen räjähdys, joka otti ja hajosi jälleen kerran. Ymmärsimme pikku hiljaa valua kohti suojaisempia alueita ja alueen pohjoisosassa keli olikin suorastaan nautinnollinen ja vesi oli huomattavasti kirkkaampaa. Alueella pyöri ainoastaan yksi tuttu venekunta, joten tilaa oli.
Ensimmäinen mittakala ( hauki ) saatiin kyytiin lähes kahden tunnin uistelun jälkeen ja jäimme pyörimään pienelle pisteelle lisämittojen toivossa. Sitten notkahti keulafemma ja lähes heti perään pätkävapa, tuplatärppi ja vauraita kumpikin. Eero otti vitosen vavan käteensä ja minä ryntäsin haaville. En ihan ehtinyt haaville saakka kun näimme kalan pinnassa ja samalla se irtosi, samalla irtosi myös toinen kala, joten hellurei ja hellät tunteet. Toisen kalan selkä oli sen verran iso, että arvioimme sen olleen kerroinkala, toinen oli puolet pienempi. Jo kolmannen kerran tuli monoa intiimeille alueille ( Alajärvi, Toisvesi ja nyt Kuortane ) ja sitten taas päässä pimeni ja mentiin keskelle vetämään punttivehkeillä isoa kalaa. Onneksi heräsimme pahasta unesta noin kaksi tuntia ennen kisan loppua ja päätimme vielä taistella.
Keräsimme romppeet kasaan ja suunnattiin matalaan, pisteeseen kaksi jossa oli treeneissä nähty hyviä pyörähdyksiä. Alueella pyöri muutama venekunta, joista toinen ( edellä mainittu tuttu venekunta ) häipyi heti paikalta. Pienen ajelun jälkeen kutosen raippaan pamautti hyvä kala. Kala veti itsensä sellaiseen heinäpuskaan, että meidän oli pakko peruuttamalla hakea kala sietä pois. Lähes nelosen kala kyytiin ja hymy palasi kasvoillemme. Saimme viimeiseen kahteen tuntiin pieneltä läntiltä viisi mittahaukea, kolme mitta-ahventa ja yhden mitta virvelin. Aika loppui, kuten aina joten suuntasimme puntarille.
Haukipussimme painoi reilu 12kg ja sijoitus 12. Saimme tärkeitä lisäpisteitä ja cupissa nousimme sijalle 2. Rajala sai taas kisan isoimman hauen ja voitti kaikkien "yllätykseksi" koko kisan:-), on se ihme mies!!! Sitten häröilylistaan: Ajettiin sellaiseen kivilouhikkoon jumiin, että Eeron piti mennä uimasille, suoritin loppusiirtymällä niin sanotut Paavolan Kallet, eli puoliplaanissa kiveen ja potkurikaupoille, tuplahauen ryssiminen ja kaiken kukkuraksi tämän moneen kertaan mainitsemani tutun venekunnan kaveri otti kaiken ilon irti Pohjalaiseen tyyliin, eli v-attuili suut ja silmät täyteen, koska pojat olivat hakeneet kummatkin ryssimämme kalat kisan lopuksi kyytiin:-) Toinen painoi 5.2kg ja toinen 2.5kg. Kovasti kiittelivät kun olimme härnänneet ne ottaviksi. No, ehkäpä joskus toisinkinpäin:-) Nyt aletaan valmistautumaan kahden viikon päästä käytävään cupin päätöskisaan Kuhalordiin. Saumoja olisi vaikka mitaleille, mutta parissa viikossa pitäisi opetella kalastamaan kelkoilla kuhaa. Katsotaan kuinka poijille käy:-)
-Kippari
perjantai 16. elokuuta 2013
Treeni II: Kuortane
Tänään oli siis aika toisen treenipäivän Kuortane-järvellä ja odotukset eivät todellakaan olleet viimekertaisen jälkeen korkealla. Ja tällä kertaa Terokin oli työkiireiden takia poissa, joten minä ja Pasi jouduimme hoitamaan treenaamisen kaksistaan. Edessä oli siis erittäin työntäyteinen päivä.
Tero oli tuonut veneensä Pasille jo aiemmin ja eilen Pasi soitti minulle, että tulisinko laittamaan uisteluvehkeitä hänen luokseen ja samalla tarkoitus oli hieman saunoa ja laatia tämän päiväiselle treenille taktiikka. Ajoinkin lähes suoraan Lahdesta, jossa olen töissä Pasille ja asensimme Teron veneeseen sähkötakilan ja pari lisävapatelinettä. Tämän jälkeen sauna tulille ja miettimään millä keinolla tuosta tyhjältä tuntuvasta järvestä saisi nostettua mittakaloja. Päätimme, että treenaisimme kolmea eri syvyysaluetta, 7m, 4-5m ja 1-0m alueita ja vetäisimme näitä alueita pitkillä vavoilla. Ja kun taktiikka oli valmis ja yksi huurteinen Heineken nautittu niin unta palloon ja aamulla kohti kuortanetta.
Saavuimme järvelle ennen yhdeksää ja edessä odotti lievästi sanottuna usvainen Kuortanejärvi. Itse asiassa näköetäisyys ei tainnut olla kuin muutaman metrin, joten etenimme aivan sokkona kohti järven toista päätä, josta meidän oli tarkoitus aloittaa kalastus matalasta. Ja aivan heti teimme saman havainnon kuin viikko sitten, järvi oli vieläkin sinilevän peittämä ja tiedossa oli siis jälleen vaikea päivä.
Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin vetänyt Kuortaneella kunnolla matalassa, joten emme tienneet mitä odottaa. Ensimmäisiä tärppejä ei tarvinnut kauaa odottaa vaan kalaa paukkui heti kiinni. Ainut ongelma oli, että olimme todella kaukana mittahauista, mutta muutama komea ahvenen körmy nousi veneeseen, joten tili oli mittakalojen suhteen auki heti kättelyssä. Jatkoimme matalavetoa noin neljän tunnin ajan ja mittakalat olivat todellakin tiukassa. yhteistulos matalasta oli pari mittahaukea ja neljä mitta-ahventa. Tämän jälkeen vavat ylös ja syvään.
Aloitimme syvällä vedon 4-5m alueilta ja vedimme keulassa painoraippoja ja pitkänokkia, takana takiloita ja tuplauistimia. Ensimmäistä tärppiä ei tässäkään syvyydessä odoteltu kuin muutama minuutti. Ja sama meno kuin matalassa. Alamitta. Laji vain vaihtui kuhaksi. Vedimme tätä 4-5m vettä yhteensä noin kolme tuntia, jonka aikana saimme yhteensä 5 alamittaista kuhaa. Suurin kuhista ei tainnut ylittää edes 40cm rajaa, joten jäljellä oli enää viimeinen oljenkorsi eli 7m vesialue.
Eli tavarat porrasta alemmas ja ei muuta kuin kuhan köriläitä kyytiin. Tai tätä me ainakin lähdimme yrittämään. Tätä vesialuetta jaksoimme vetää yhteensä noin 1-2h ilman minkäänlaista tapahtumaa. Tänä aikana järveä manattiin kenties enemmän kuin koskaan ikinä. Mielessämme kävi myös, että olisiko parempi idea jäädä Kuortaneen yöelämään ja olla tulematta koko kilpailuun. Toki kaikki tämä vain huumorimielessä, sillä emmehän me saattaisi luovuttaa. Kamat jälleen ylös ja takaisin matalaan, mutta tällä kertaa aivan eri alueelle kuin missä olimme aamusta.
Illan viimeiset hetken vietimme siis matalassa toivoen, että jostain löytäisimme haukipesän mistä voisimme ruumentaa huomisessa kilpailussa kunnon haukipotin. Ja taas märkä rätti iskeytyi päin naamaa, sillä emme viimeiseen pariin tuntiin saaneet yhtäkään mittahaukea. Ainoastaan kaksi tai kolme mitta-ahventa käytimme veneessä ja ilman kertoimia ei ahvenilla ole minkäänlaista mahdollisuutta pärjätä.
Nousi molempien huulille nyt kysymys, Mitä huomenna tehdään?! Itse olen onneksi vapaa vastuusta, sillä olen vain vapamies, eikä tehtäväni ole ajatella, joten päätös jää Pasin harteille. Faktaa on se, että huomisesta tulee todella vaikea päivä, eikä ainoastaan meille, sillä emme kuulleet muidenkaan saaneen mitään erikoisia saaliita. Mutta aina, joku tuosta venemäärästä kaivaa vaa'alle jonkinmoisen potin kalaa. Mutta tämänpäiväisen perusteella tuon potin ei tarvitse olla todellakaan iso.
-Eero
 |
| valmistautumista viime vkl treeneihin. |
 |
| Kohti tuntematonta ja sen yli! |
 |
| Ahvenen jölli |
Aloitimme syvällä vedon 4-5m alueilta ja vedimme keulassa painoraippoja ja pitkänokkia, takana takiloita ja tuplauistimia. Ensimmäistä tärppiä ei tässäkään syvyydessä odoteltu kuin muutama minuutti. Ja sama meno kuin matalassa. Alamitta. Laji vain vaihtui kuhaksi. Vedimme tätä 4-5m vettä yhteensä noin kolme tuntia, jonka aikana saimme yhteensä 5 alamittaista kuhaa. Suurin kuhista ei tainnut ylittää edes 40cm rajaa, joten jäljellä oli enää viimeinen oljenkorsi eli 7m vesialue.
Eli tavarat porrasta alemmas ja ei muuta kuin kuhan köriläitä kyytiin. Tai tätä me ainakin lähdimme yrittämään. Tätä vesialuetta jaksoimme vetää yhteensä noin 1-2h ilman minkäänlaista tapahtumaa. Tänä aikana järveä manattiin kenties enemmän kuin koskaan ikinä. Mielessämme kävi myös, että olisiko parempi idea jäädä Kuortaneen yöelämään ja olla tulematta koko kilpailuun. Toki kaikki tämä vain huumorimielessä, sillä emmehän me saattaisi luovuttaa. Kamat jälleen ylös ja takaisin matalaan, mutta tällä kertaa aivan eri alueelle kuin missä olimme aamusta.
 |
| Pasi ja pyttipannu. Lusikan tarjosi Rapala Risto Rap. |
Nousi molempien huulille nyt kysymys, Mitä huomenna tehdään?! Itse olen onneksi vapaa vastuusta, sillä olen vain vapamies, eikä tehtäväni ole ajatella, joten päätös jää Pasin harteille. Faktaa on se, että huomisesta tulee todella vaikea päivä, eikä ainoastaan meille, sillä emme kuulleet muidenkaan saaneen mitään erikoisia saaliita. Mutta aina, joku tuosta venemäärästä kaivaa vaa'alle jonkinmoisen potin kalaa. Mutta tämänpäiväisen perusteella tuon potin ei tarvitse olla todellakaan iso.
-Eero
tiistai 13. elokuuta 2013
Treeni I: Kuortane
Viime viikonlopun lauantaina kävimme tekemässä pienen lenkin Kuortanejärvellä ja tarkoituksemme oli testata miten saisimme kelkat pelaamaan. Keskityimme vetämään 6-8 vesialueita siten, että keulassa meillä oli painoraipat joita minä hoidin, takilat ja molemmilla puolilla kaksi vapaa kelkoissa.
Lähestulkoot heti huomasimme pienen seikan järvessä. Se oli aivan täynnä sinilevää ja kokemusten perusteella olisi tiedossa erittäin vaikea päivä. Ja osuimme aivan oikeaan, sillä kuuden tunnin vedon aikana taisi veneessä käydä yhteensä vain kuusi kalaa joista jokainen oli kuha. Mittoja oli tasan yksi ja sekin oli niin tarkka mitta, että se olisi luultavasti kutistunut ennen kilpailun punnitusta. Pienintäkään havaintoa hauesta emme saaneet.
Yksi huomio oli myös se, että emme saaneet yhtään kalaa kelkoilla vaan neljä kuhista nousi takiloilla ja kaksi painoraipoilla keulasta. Nyt seuraavana perjantaina on vuorossa Kuortaneen päätreenipäivä ja tällöin meidän olisi löydettävä kalaa, jos haluamme vielä olla kiinni Pohjanmaa-cupin kolmen parhaan venekunnan joukossa.
ps. Onnittelut SM-uistelussa pärjänneille!
Tietenkin suurimmat onnittelut Pohjanmaalaisille, Rajalalle kolmannesta sijasta Virolaisen 7. Noukkalan 21. Lehdon 22. sijoitukset olivat loistavia, unohtamatta tietenkään Joukkuekilpailun pronssisijoitusta!
Ja vielä pienenä lisämainintana viime viikonloppuna kisattiin myös soutu-uistelucupin viimeinen osakilpailu.
Minä ja Tero voitimme, Pasin ja Karin ollessa kolmansia Jalasjärven ihmemiesten Korpelan ja Kosken jälkeen.
- Eero
Lähestulkoot heti huomasimme pienen seikan järvessä. Se oli aivan täynnä sinilevää ja kokemusten perusteella olisi tiedossa erittäin vaikea päivä. Ja osuimme aivan oikeaan, sillä kuuden tunnin vedon aikana taisi veneessä käydä yhteensä vain kuusi kalaa joista jokainen oli kuha. Mittoja oli tasan yksi ja sekin oli niin tarkka mitta, että se olisi luultavasti kutistunut ennen kilpailun punnitusta. Pienintäkään havaintoa hauesta emme saaneet.
Yksi huomio oli myös se, että emme saaneet yhtään kalaa kelkoilla vaan neljä kuhista nousi takiloilla ja kaksi painoraipoilla keulasta. Nyt seuraavana perjantaina on vuorossa Kuortaneen päätreenipäivä ja tällöin meidän olisi löydettävä kalaa, jos haluamme vielä olla kiinni Pohjanmaa-cupin kolmen parhaan venekunnan joukossa.
ps. Onnittelut SM-uistelussa pärjänneille!
Tietenkin suurimmat onnittelut Pohjanmaalaisille, Rajalalle kolmannesta sijasta Virolaisen 7. Noukkalan 21. Lehdon 22. sijoitukset olivat loistavia, unohtamatta tietenkään Joukkuekilpailun pronssisijoitusta!
Ja vielä pienenä lisämainintana viime viikonloppuna kisattiin myös soutu-uistelucupin viimeinen osakilpailu.
Minä ja Tero voitimme, Pasin ja Karin ollessa kolmansia Jalasjärven ihmemiesten Korpelan ja Kosken jälkeen.
- Eero
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)