Legendaarinen Karvianjärven syysuistelu kilpailtiin tällä kertaa varsin myöhäiseen ajankohtaan ja huhujen mukaan valitettavasti ehkä viimeisen kerran ainakin tässä muodossa. Kisan piti alunperin skapata viikko sitten, mutta pohjoisten ilmavirtausten ansiosta järvi oli saanut osittaisen jääpeitteen. Toki nytkin oli aika hilkulla, että uistelukisoista olisi muodostunut pilkkikisa kun aamulla auton mittari näytti aika hyytäviä lukemia.
Pakkasta riittävästi
Pakkasen ansiosta Karvialle kiemurteleva baana oli osittain peilijäässä, joten Karilla oli täysi työ pitää yhdistelmä valkoisten viivojen välissä. Järvi oli viikossa kuitenkin sulanut ”suurinpiirtein”, lähtöpaikan vieressä oleva suojainen lahdelma oli umpijäässä, onneksi veneenlaskupaikka oli sulana.
melkein pilkkikelit
”Pilkkikeleistä” huolimatta kilpailuun osallistui reilun tusinan verran toinen toistaan kovempia kilpauistelijoita ja osasyynä tähän on varmasti se, että Karvianjärvi on seutukunnan ainoita järviä mistä on mahdollisuus saada yli satasen säkin haukea kisoissa. Olimme pitkästä aikaa samassa veneessä niin sanotulla vanhalla miehistöllä. Tällä porukalla olemme kokeneet vetouistelun saralla monenlaista, pienimuotoisesta menestyksestä – Oulunjärven kylpyihin:) Kysyinkin Terolta ennen järvelle lähtöä, että vieläkö Oulunjärven sukellus on unissa, mutta ei kuulemma enää ollut joten ei muuta kun järvelle vaan. Karvianjärvi kisajärvenä on varsinkin meikäläiselle ja Karille tuttu paikka. Moottorikisoissa olemme pöristelleen pääsääntöisesti eri veneissä, mutta yhdet soutukisat olemme Karin kanssa järvellä voittaneet yhdessä. Lähdimme liikenteeseen raippavehkeillä, mutta heti aluksi teimme huomion, että melkein kaikki ns. kovat naamat lähtivät kelkkavehkeillä matkaan, eli oliko heillä parempaa tiedustelutietoa kalan ottihalukkuudesta, se jäi nähtäväksi puntarilla.
Pihlajamäen Kari ja Kankaanpään Tero valmistautumassa
Pohjanmaa-Cup 2014 nro. 1 Harju Toni
KUTU-fishing miehet (www.kutufishing.fi)
Aloitimme kisan heti lähtörannan tuntumasta ja syykin tähän oli selvä, Karin veneenperässä oleva Honda oli tottunut vissiin vähän kesäisempiin lämpötiloihin, koska vesi ei oikein tykännyt kiertää kunnolla. Koneen lämmittyä summeri onneksi lakkasi huutamasta ja pääsimme aloittamaan kalastuksen tosissaan. Suuntasimme veneen kokan kohti aluetta, mistä aikaisempina vuosina on tullut hyvänkokoista haukea. Heti kun saavutimme kohteen niin keulakutonen taipui ja hyvä kala kiinni, mutta hetken jurottuaan kala irtosi. Ensimmäinen parituntinen oli lähinnä eväiden syömistä, mutta paikanvaihdon jälkeen tilanne parani. Aloimme pyörimään uudella alueella kelkkaveneiden lippuja kiertäen ja pienen tuulenvireen seurauksena isompi hauki alkoi aktivoitua. Joka veneessä näytti haavit heiluvan ja onneksi myös itse ymmärsimme, että kala oli noussut pintavesiin ja saimmekin parin tunnin ”rysäyksessä” iglooseen mukavasti täytettä.
Pasi ja päivän suurin
Tero ja mötkäle
Viimeinen tunti kuitenkin oli vaikea ja hukkasimme kalan totaalisesti. Kala ilmeisesti häiriintyi ”ruumennuksen” seurauksesta ja katosi pitkien vapojen tavoittamattomiin. Kelkkamiehet saivat kalaa loppuun saakka ja arvelimme, että emme podiumille asti pääsisi, vaikka hyvän säkin onnistuimmekin syväraippomaan. Puntarille päästyämme arvelumme kävi toteen ja kolme ensimmäistä sijaa valloitti kelkkamiehet, olimme paras säippävene, sijoitus neljäs noin 33kg haukisäkillä. Positiivista kisassa oli ehdottomasti kalojen koko, kisamitan täytti 9 haukea joista yksi oli ”nippa nappa” mitta. Kalojen keskipaino oli noin 4kg. Nyt taitaa olla kyllä tämä kausi pulkassa uistelukisojen suhteen ja talven aikana pitäisi sitten alkaa suunnitella vuoden 2015 kisakuvioita ja nähtäväksi jää, että millä kokoonpanilla tuleva kisakausi vedetään.
Viime sunnuntaina saimme ehdotuksen meriuistelureissuun Kutufishingin kaverilta ja tottakai tämä kiinnosti kovasti, joten otimme Aleksanterin kanssa suunnaksi Vaasan rannikon vieressä olevan Vassorin alueen. Tästä tulisi siis toinen uistelureissu merelle joten kiinnostusta oli hyvinkin paljon ja vielä, kun olen kuullut, että tällä alueella esiintyy haukea ihan kohtuullisesti niin suuri luotto oli siihen, että onnistuisimme saamaan tältä alueelta jonkinmoisen saaliin haukia.
Tapasimme Kutufishingin miehen matkan varrella, josta lähdimme peräkkäin vyörymään kohti Vassoria. Uistelun aloitimme oikeastaan heti aamun sarastuksen aikaan ja tarkoituksemme oli raippoa koko päivä pitkin poikin aluetta ja oppia mahdollisimman paljon, sillä aina toisen veneeseen pääsy aukaisee oman maailmansa. Vaikkakin tässä tapauksessa veneenä toimi Busterin ällä, joka siis toimii meillä veneenä. Aloitimme sellaisella kokoonpanolla, että Lemmetti (kutufishingmies) aloitti ratissa ja Nestori huiski vavoissa meikäläisen kanssa.
Aluksi vedimme paikkaa mistä Lemmetti oli aikaisempina kerroilla onnistunut koukuttamaan hyviä haukia, mutta tällä kertaa olivat nämä alueet aivan tyhjiä. Kävimme koukkaamassa erään keskipusikon reunan, joka antoikin heti ensimmäisen hauen. Tästä jatkoimme väliveden vetämistä, mutta kenties kolmiasteiseksi jäähtynyt vesi oli kylmentänyt hauet aivan nollasyönnille. Välivesialueiden jälkeen kävimme kiertämässä erään pusikon, joka antoi pari haukea lisää. Tämän jälkeen jatkoimme pusikoiden vetämistä, mutta ikävä kyllä kalaa ei enempää noussut, joten teimme veneessä taktisen muutoksen ja siirryin rallimiehen tilalle rattiin.
Päivän eka!
Taitavat nämä merihauet tykätä ajotyylistäni, sillä en kerinnyt ajaa kauaakaan, kun löysimme pienimuotoisen haukipesän, mistä käytimme veneessä toistakymmentä mahtavan kokoista haukea, mutta tämä pesä hiljeni muutaman lenkin jälkeen, joten ajelimme eteenpäin saaden haukia sieltä täältä. Samalla tuki myös todettua, että mikään ei meidän käsittelyssä kestä, sillä onnistuimme paukauttamaan poikien aikas järeän oloisen raippatelineen hajalle.
Lemmetti ja mötkäle
Kalat olivat matalassa tasakokoista 1-2kg mötkälettä, mutta ajattelimme, että kyllä alueella on oltava myös rapeampaa möykäriä joten etsimme syvemmän veden alueen ja tiputimme rojut sinne. Tosin koska alue on jokisuistoa niin joen kuluttama uoma ei ollut todellakaan leveä eikä erityisen syväkään, sillä ei kaiku montaakaan kertaa näyttänyt yli neljää metriä. Hetken etenemisen jälkeen ensimmäinen hauki iski hampaansa vieheeseemme ja olikin komea yksilö painaen noin kolme kiloa. Ja sanotaanko, että tämän jälkeen oli helvetti irti, sillä pienessä ajassa käytimme veneessä uskomattoman määrän 2-4kg kalaa. Ikään en ole yli kahden metrin vedestä saanut näin lyhyessä ajassa yhtä paljoa haukea kuin tänä päivänä. Syönti ei jatkunut pitkään, mutta oli kyllä kiivasta. Hetken aikaa jatkoimme montun vetoa, mutta pian päätimme, että oli aika käydä kopaisemassa vielä muutama matalan paikka. Näistä ei enää syövää kalaa löytynyt tarpeellista määrää, joten otimme suunnaksi vielä montun, mutta odotuksia ei kaloihin ollut koska olihan tämä uoma jo aikas loppuunhinkattu. Pari kalaa silti onnistuimme saamaan, mutta päätimme vielä loppuun köydä aiemmin löydetyn matalapesän, mutta hauki oli tässä vaiheessa lyönyt suunsa kiinni ja saimme vain pari linttaa. Tämän jälkeen otimme suunnaksi lähtörannan ja nostimme veneen jäätävässä sivutuulessa ja itse pääsin vielä syysuinnille kolmiasteiseen veteen, sillä vene ei tahtonut pysyä paikallaan pitelemättä.
Reissun pituus oli siis kahdeksan tuntia ja olen äärimmäisen tyytyväinen reissuun, joka oli monella taholla onnistunut ja opimme paljon Kutufishingin mieheltä ja toivon, että tunne on molemmin puoleinen!
Porin kohtuullisen hyvin onnistuneen kilpailun jäkeen oli hyvä lähteä treenaamaan hieman lisää raippahommia. Tosin tällä kertaa tarkoitus oli vetää syväraippaa ja etsiä Ähtäriltä rapeamman hauen alueita ja kenties jos kohdalle osuisi joitakin kuhanmötkäleitä sattumina. Aloitimme uistelun uistellen viiden metrin vesialuetta eräästä lahdesta, josta joskus muinoin on isompia haukia kyytiin nostettu. Tällä kertaa vaan ei tapahtumia ollut, lukuunottamatta erästä mehukattiverkkoa joka tuli aivan silmille ja saimmekin siihen kiinni puolet vavoista. Tästä irti ja hetken aikaa jatkoimme vielä lahden kiertämistä, mutta hiljaista oli, joten oli aika vaihtaa seuraavaan alueeseen.
TST-varustuksessa
Kakkospaikka oli mielestämme selvästi haukirikkaampaa aluetta ja juuri ja juuri saimme säipät upotettua veden alle niin komea hauenmötkäle kyytiin ja ei seuraavaa mötkälettäkään tarvinnut montaa minuuttia odotella. Ja taisi kaikenlisäksi veilä tapahta yksi hyvä karkuutuskin ja lisäksi pari silppua nostimme myös kyytiin. Tästä jatkoimme samaa linjaa ja tulossa oli kohta, josta Nestorin kanssa pari vuotta sitten Buster-uistelussa ruumensimme komeita kuhanmöllyköitä kyytiin soutubotskilla ja sijoituimme samalla myös viidenneksi samaisessa kilpailussa. Ainut vaan, että tämä pieni kohta on pakka ja sitä ei todellakaan ole merkitty millään lailla karttaan joten hetken tätä reunaa uisteltuamme ajattelin, että emme tällä kertaa sitä löytäneet, mutta pian sainkin kaiusta katsella huvittuneena, että olin väärässä ja Nestori ei kerinnyt mitenkään yksin nostamaan vehkeitä ylemmäs vaan osa vehkeistä jäi tähän louheikkoon kiinni. Tällä kertaa pakka oli tyhjä joten jatkoimme uistelemista eteenpäin.
Uistelimme neljän metrin vesialuetta, mutta suhteellisen hiljaista oli haukien suhteen, eikä kuhan möllyköitäkään pahemmin näkynyt. Eräästä kapeasta väliköstä saimme vielä reippaan kakkosen hauen ja karkuutimme samanlaisen mötkäleen. Tämän jälkeen otimme siirtymän takaisin päin yhteen alueeseen, joka meiltä jäi välistä. Tästä alkoi samantien paukkumaan haukia kiinni, mutta kokoluokan ollessa 400-600g ei tätä aluetta ollut järkeä hinkata, sillä nyt olimme isomman hauen perässä. Viitisen tuntia hinkkasimme 4-6m vesialueita ja tulos oli alle 10 mittahaukea (55cm). Tämän jälkeen päätimme käydä kopaisemassa vielä muutaman matalanalueen, joten puntit ja tuplat irti ja tekemään sitä, mitä parhaiten osaamme.
Aloitimme eräästä tutusta ja turvallisesta reunasta ja heti selvisi, että kyllä se hakki edes vähän purulla oli sillä n. 20min ajassa käytimme veneessä samanverran mittahaukia kuin 5h ajassa syvältä. Ja kokoluokka oli hyvää reipasta kilon puikaletta. Tämän jälkeen myllytimme etelää kohti erinäisiä paikkoja, mutta oli selvästi huomattavissa, että ei mittahaukea jokapuolella ähtäriä ole. Isommat hauet oleskelevat tälläkin järvellä aivan eri paikoissa kuin pienemmät lajitoverinsa, joten tämäkin reissu ei ollut todellakaan turha, sillä kävimme läpi paljon uusia matalanpaikkoja. Taisimme käydä heittämässä myös parin tunnin lenkin Väliveden puolella, jossa hauen koko on yllättävänkin paljon pienempää kuin Ähtärinjärvellä.
Tälläisellä syönnillä mikä tuona päivänä oli niin uskon, että matalasta on mahdollista kepittää 50kg yli 55cm haukea 6h kilpailussa. Uskon, että jos Ähtärinjärvellä järjestettäisiin syksyllä kilpailut, niin matalasta olisi täydet mahdollisuudet pärjätä kuhapusseja vastaan. Toki tällöin kaiken pitäisi osua nappiin ja paikkojen pitää.
Päätimme jo alkukaudesta, että lähdemme käymään Porissa, Pihlavanlahti-Cupin osakilpailussa ja täten kävisimme elämämme ensimmäisen kerran "merellä" uistelemassa. Tulosten perusteella täällä ovat raippamiehet edes jonkinverran niittäneet kalaa, joten oletimme, että kenties onnistuisimme saamaan edes vähän kalaa täältä ja ehkä täällä pystyisimme pyyhkimään mielestämme Muuratjärven pettymyksen.
Hokkaset ensimmäisellä reissulla
Valitettavasti Tero ei päässyt lähtemään, joten jouduimme Nestorin kanssa lähtemään kahdestaan eli tiedossa oli pojalle raskas päivä. Itsehän olen ilmeisesti siirtynyt täysin Nokelaiseksi Nokelaisen paikalle, sillä kolmas kilpailu jo putkeen missä olen ruorissa kiinni. Ja huvittavaa on vielä, että kilpailukorttiinkin tuli automaattisesti kirjoitettua Nokelaisen nimi... No tämä nyt tuskin maailmaa kaataa vaikka tälläinen töppi tulikin tehtyä. Kilpailun järjestämisestä voisin sanoa, että hyvin on Porissa ajateltu kilpailijoita, sillä paikalla oli ILMAINEN kahvi ja sämpylätarjoilu joten tästä voi hattua nostaa Poria kohti. Veneitä oli paikalle kertynyt vähän yli 20 ja jako meni aikalailla tasan lohenvetäjien ja muiden kalojen uistelijoiden välillä.
Merellä myllytkin on isompia!
Koska kilpailu oli ensimmäinen "merikilpailu" meille ja plotteristakin merikortti puuttui niin päätimme ottaa aluksi peesin kilpailua aiemmin kiertäneistä veneistä. Ja sellaista, juttua olin myös kuullut, että täällä kaikki raippaveneet pyörisivät pientä lenkkiä raippojen pyyhkiessä viereisten veneiden miehiltä hatut päästä. Tämä osoittautui aikalailla todeksi sillä pienellä potilla meitä sitten olikin kuin sillejä purkissa. Täytyy kyllä antaa suurta kunnioitusta heille, jotka kahdestaan uistelevat raipoilla ja vielä pärjäävät, sillä ainakin alustalla, josta aloitimme oli tämä kahdestaan uisteleminen lievästi sanottuna haastavaa.
Pääsimme onneksi nopeasti kärryille, minkälaisessa paikassa kalaa tällä alueella on ja kilpailu saikin aikalailla unelma-alun, sillä ensimmäiseen 10min aikana veneeseen nousi 3kpl yli 2kg haukia. Tätä aluetta pyörimmekin tunnin ajan ja muistaakseni veneessä oli neljä mitahaukea ja yksi hyvän hauen karkuutus. Alusta oli todellakin sellainen, että täydellä miehistöllä olisi tästä paikasta ollut mahdollinen pari mittakalaa kaivaa lisää.
Tämän jälkeen pieni siirtymä ja pieni hässäkkä kun meinasin viereisen veneen kelkka tulla syliin, mutta tästä selvittiin säikähdyksellä. Tämän jälkeen aukeni hyvä lahdenpoukama ja eikä aikaakaan kun täältä nostimme mittahauen kyytiin ja pari lenkkiä ja yksi karkuutus lisää. Matkalla pois poukamasta tärähti hyvä hauki kiinni ja samassa rytäkässä meinasi eräs vene tulla päälle, mutta tästäkin selvisimme ja saatiin yli nelosen gädda kyytiin. Valitettavasti tämän jälkeen keli löi itsentä tyyneksi ja taisi kaiken lisäksi alkaa aurinkokin vielä paistamaan joten taas kerran meni loppu vaikeaksi. Tosin aikaa oli jäljellä 4h ja kalaa kyydissä kohtalaisen hyvin eli kova kaivaminen alkoi loppukilpailun ajaksi.
Jatkoimme tästä poukamasta vain eteenpäin ja kartoitimme aluetta tulevia koitoksia varten, sillä ensimmäinen kerta on aina vaikein aivan uusilla vesillä. Paljon hyvännäköistä aluetta löysimmekin ja pari paikkaa, joiden uskon keväällä olevan yllättävänkin hyviä hotspotteja ja tästä ensi vuonna otammekin selvää! Ja kyllä tämä kelin tyyntyminen ja se kuuluisa möllykkä taivaalla vaan vaikuttavat uskomattoman paljon, sillä hauki löi suunsa aivan kiinni ja kalat harvenivat toden teolla. Yhdestä paikasta onnistuimme karkuuttamaan vielä hyvän 3-4kg kalan ja tämän jälkeen lähdimme paikkaamaan aamuisia paikkoja ja katsomaan löytyykö täältä mitään lisättävää pottiimme. Veneen ollessa vielä liu'ussa nostimme aloituspaikalta kyytiin aivan nippanappa mittakalan ja pari lenkkiä tässä kohtaa, mutta ilman kontakteja. Myös kakkospaikka eli tämä poukama oli tyhjää, joten päätimme tehdä siirtymisen uudelle alueelle.
Seuraava paikka oli eräs saaren reuna, jota pystyi uistelemaan puolisen kilometriä. Täältä kyytiin nippanappa mitta ja yksi 2-3kg hauen karkuutus. Tämän jälkeen alkoi aikakin tulla merkkiin ja loppuun päätimme lähteä kiertämään aluetta, mistä karkuutimme tämän 3-4kg kalan, mutta täältä ei kalaa enää näkynyt. Tai ei ainakaan haukia, mutta huomasimme pienen ahvenen ajon, jonka reunamilta nostimmekin tuplana hyvät appurat.
Puntarilla selvisikin, että kyllä se ahven oli ollut todella hyvällä purulla ja mies toisensa jälkeen toi mahdottomia ahvensäkkejä puntarille. Kuudella venekunnalla oli yli 5kg ahventa, joka on kyllä todella kova määrä. Tosin onneksemme eivät ahvenen vetäjät olleet hauenpyynnissä onnistuneet ja toiseksi parhaalla haukisäkillä oli painoa 8kg, kun taas meidän yhdeksän mittaan päässyttä haukeamme painoivat 18kg. tähän yhdistettynä 6 ahventa, 1,5kg tuli meidän tulokseksemme 21 050p. Voittajat kepittivät uskomattomat yli 10kg ahventa ja pari mittahaukea ja heidän tuloksensa 25 360p. Meidän sijoituksemme siis 2. eli kilpailu meni hyvin, mutta ainahan tämä kakkostila jättää paljon hampaankoloon. Ja helppohan se on voittajien kalaa saada kerran Paavolan Kallen veneellä olivat matkassa... Noh, vitsi vitsi, ensi kerralla tulemme laittamaan kovempaa kampoihin!
Tässä vielä video kilpailun voittajien näkökulmasta:
Eli kohteena oli Muuramessa, eli Jyväskylän kupeessa sijaitseva Muuratjärvi, joka oli entuudestaan tuttu ainoastaan netistä katseltujen tulosten perusteella. Ja ilmeisesti järvi ei ollut näitä kaikkein helpoimpia, sillä suurelle osalle ainoankin mittakalan saaminen on haastavaa. Otimme tavoitteeksi ainoastaan järveen tutustumisen raippomisen osalta.
Ajaessamme kohti ennestään kartasta katsottuja ottipaikkoja, huomasimme miten yllättävänkin hyvännäköisiä pusikon reunoja järvi piti sisällään. Ajattelimme, että eihän täältä ole homma eikä mikään saalistaa muutamaa mittahaukea. Ja alun hyvää tunnetta lisäsi vielä sellainen seikka, että eräs vene, joka sanoi lähtevänsä vetämään syvää vettä pyrähti samalle lahdelle ja jostain RS-Busterin kätköistä esiin näyttivät nousevan koko ajan pidempää vapaa ja vene lipui koko ajan kohti lahden perää ja siellä sijaitsevia heinikoita.
Kello löi 10 ja oli aika tiputella uistimet veteen. Tämä aloituslahti ei sinänsä ainakaan yllättänyt kalamäärällä, sillä täältä nostimme yhden alamittaisen hauen, eikä raipat kauheasti nykineet toisessa tätä lahtea kiertävässä veneessä. Oli aika tehdä ensimmäinen peliliike eli vavat ylös ja vene kohti paikkaa kaksi, joka oli erään niemenkärki, jota ympäröi hieman laajempi matalan alue. Tämä alue antoi myöskin ainoastaan alamittaisen hauen, joten täytyi jo tässä kohtaa myöntää, että suuri ihmetys tätä järveä kohtaan nousi, sillä en olisi iki päivänä uskonut, että näin hyvännäköisistä matalanpaikoista on näinkin vaikeaa saada edes pientä haukea, saatikaan sitten mittakalaa.
Tämän niemenkärjen jälkeen oli helppo siirtyä järven suureen saaristoon, joita päätimmekin kiertää loppukilpailun ajan ja uskoimme, että kyllä jostain näistä väliköistä löytyy se mittakala. Töitä paiskimme niin paljon kuin pystyimme ja yritimme jostain kaivaa edes yhtä mitan täyttävää. Neljän tunnin jälkeen huomasimmekin jotain mikä laittoi hymyn todella huulille, sillä eräässä kohtaa kävi sellainen haukien mulina, että tästä kohtaa oli jo pakko saada se mitta. Olen aina itsekin sanonut, että muliva kala ei ota, mutta.... Silti tälläistä aluetta pitää hinkata ja hinkata ja yli puolen tunnin jauhamisen, temppuilun, säätämisen jälkeen luovutimme, että ei.. Ei tälläkään kertaa mulinapaikasta kalaa. Tosin tässä mulinapaikassa oli aivan järjettömän iso särkikalaparvi, joten kaloilla riitti ravintoa kyllä riittämiin, eikä ilmeisesti mitkään uistimistamme olleet tarpeeksi hyvännäköisä, että nämä hauet olisivat valinneet ne tuhansien muiden ruokakalojen joukosta.
Yhteensä viisi tuntia raipoimme matalaa ja kokonaissaaliiksi 0 mittakalaa. Viimeiseksi tunniksi löimme siimoihin puntit ja tuplat ja lähdimme vetämään syvempää vesimassaa. Ja jos tälläisen liikkeen tekee tunti ennen kilpailun loppua tietää hyvin miten siinä käy. Eli vuoden ensimmäinen MP-reissu mittakalojen osalta oli tehty ja täytyy todella sanoa, että nyt on kenties järvi mikä on ainakin tälläisellä syönnillä mahdoton voittaa matalasta.
Punttia punttia..
Hauskinta tässä on, vielä on se, että kala oli tälle järvellä aivan huippusyönnillä ja voittoon tiensä raivasi Hartikaisen Marko miehistöineen uskomattomilla pisteillä, 23410p.
Visuvedellä järjestettiin perinteiset uistelukilpailut ja tänä vuonna kerkesimme osallistua ensimmäistä kertaa. Lähdimme erikoisemmalla miehistöllä kilpailuun, mukana oli Tero, Allu ja paremmin potkurinkorjaajana ja telineiden hitsaajana tunnettu Koskisen Juha.
Kilpailuaika oli kuusi tuntia, 10-16. Haukea lähdimme matalasta raippomaan, koska kaikilla kaloilla oli yhden kerroin ja hauen alamitaksi oli asetettu 53cm. Arskan uistelussa saimme kyseistä kokoluokkaa hyvän määrän ja tämä kilpailu oli kuukautta myöhemminkin, joten ajattelimme, että hauki olisi melko hyvällä purulla ja voisimme saada jonkinlaisen saaliin nuita silppuja. Päätimme lähteä Visuselän puolelle huiskimaan vavoilla. Mielestämme siellä oli paremman näköiset mestat matalahommaan.
Kilpailun alun hoopoilimme, mutta taisi yksi mittahauki tulla alkuunkin. No, sitten lähdimme hiukan järkevimmille alueille, mitkä näyttivät erittäin hyviltä ja tuulikin osui sopivasti näihin kaislikon reunoihin. Mutta oli yksi ongelma, ei haukia. Jatkoimme myötäillen kaislikoiden reunoja ja igloosen kolahti pari haukea ja mukava ahvenen porsas. Hetken päästä keulassa ja perässä taipui yhtä aikaa ja molemmissa vavoissa pärski mittasäyne. Jatkoimme raippomista eteenpäin pieniä siirtymiäkin tehden mutta haukia ei vain löytynyt paria mittaa lukuunottamatta. Sitten tuuli tyyntyi melkein olemattomaksi ja homma vaikeentui entisestään. Kilpailun loppupuolella erään luodon ympärillä kaislikonreunalla kävi kuhina ja eikun sekaan vaan. Reippaan mittahauen karkuutus, yksi kyytiin ja bonarina säyne. Tämän jälkeen ei Busteriin mittakaloja noussut.
Aivan kilpailun loppuhetkillä löytyi pari hyvää kaislikon kärkeä mutta jokainen kala oli toisesta päästä liian lyhyt. Puntariin meillä oli viemisinä kymmenen haukea, noin 8kg, kolme säynävää ja ahvenenmöllykkä. Näille yhteispainoksi tuli 10 371 grammaa. Sijoitus oli neljäs, voittajaan jäi eroa kymmenisen kiloa. Voiton vei Alavesien mies, Viitasen Keijo komeilla hauenmötkäleillä ja voittotulostaan hän kaunisteli vielä yksinuistelijoiden 1,2 kertoimella ja näin ollen se oli 25 040 pistettä. Ennen kilpailua asetimme tavoitteeksi pari kymppiä haukea ja siitähän sitten jäätiin todella reippaasti. Ei auta muuta kun opetella lisää näitä Virtain vaikeita vesiä, että voisi haastaa toden teolla Arskan uistelussakin Hämeen kovia venekuntia.
Pohjanmaa cupin viimeinen osakilpailu käytiin Patanan tekoaltaalla 14.9.2014 tyyliin tuo kolme isointa haukea puntarille. Patanan tekoallas on kuuluisa siirtyvien saarien, entiseen kuusimetsään padotun vesimassan ja pikimustassa vedessä piilevien, tekoaltaan alta purettujen rakennusten kivijalkojen lisäksi valtavista hauistaan. Jokunen vuosi sitten pikkukisassa Sillanpään venekunnalla kolme suurinta haukea painoi lähes 30kg. Tänä vuonna odotettavissa oli vaikea kilpailu, koska kesän jatkuessa vesi oli tosi lämmintä ja iso hauki ei treenarien mukaan vielä oikein purulla ollut. Itse emme kisaan treenanneet ollenkaan, koska olin havaitsevani venekunnassamme pientä turnausväsymystä pitkän kauden jälkimainingeissa ja jokaisella jampalla oli jotain muuta ohjelmaa kilpailua edeltäneinä päivinä. Patanassa ei oikein pohjakartta pidä paikkaansa ja nyt kun vesi on vielä alhaalla niin luvassa oli valtaisaa vapojen taipumista a`la maapallo:-) Totta tosiaan, kävinhän muuten treenaamassa kilpailua varten, mutta omalla kotijärvelläni. Olin joskun ostanut Keskisen alennusmyynneistä muutaman muovikassillisen syvänne Jakkeja ja ajattelin että niitähän voisi vedellä surutta pohjaan Patanassa. Kävin testaamassa pikkuisen millä syvyydellä ne tuplana menisivät, mutta viimeistään nyt ymmärsin miksi vaaput olivat niin edullisia, ne eivät nääs oikein uineet:-)
Tarkoituksenamme oli siis lähteä vetämään kisa kelkoilla, koska tiesimme että matalasta isomman kalan saaminen raippavehkeillä olisi tähän vuodenaikaan lähes mahdotonta. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin ollut syväraippominen, mutta kun sääennuste lupaili suhteellisen tyyntä ja aurinkoista keliä niin isompi hauki on todennäköisesti aralla otilla ja väistää helposti venettä. Meillä oli kisassa kovat panokset, koska SM-paikkamme ei ollut vielä kirkossa kuulutettu. Kolmen kalan kisassa tuurilla on valtavasti merkitystä ja loppukauden kisoissa on tuntunut, että meidän venekunnan tuuri käytettiin loppuun jo Toisveden kilpailussa. Kellon lyödessä kymmenen lähdimme vetämään heti lähtöpaikan tuntumasta patopenkan vierustaa kohti aluetta missä on aikaisemmin sijainnut Vetelin sorankuljetus oy:n sorakuopat ja paikallisten mukaan isot elohopeapuimurit odottavat kuoppien reunalla vanhoissa törmäpääskyn pesissä ohikiitäviä namupaloja:-) Heti kun pääsimme alueelle niin takilan kuula jäi pohjaan ja samassa lähti koko setti liikkeelle toiselta puolelta kelkkaa ja ensimmäiset 6 uistinta + takilankuula oli menetetty. Päivän aikana ainakin solmuntekotaidot karttuivat, koska vähän väliä joku vehje oli kiinni pohjassa. Muuten sitten olikin hiljaista, vaikeaa oli ja kaloja ei vaan kuulunut. Noin parin tunnin tuskan jälkeen napsahti taas, mutta nyt vapa jäi asentoon. Arvelimme ennen kisaan leikillämme että nyt kun kuha ei ole kisakala niin luultavasti sellaisen saisimme ja sellainen sieltä sitten tulikin. Haukea ei vain löytynyt ei sitten vaikka mitä teimme. Vedimme välillä kantojen ja kivienkin seassa hirmuisella riskillä, mutta ei niin ei.
Tero oli vetänyt koko päivän keularaipassa ”jokeri”-uistinta, jonka ulkoinen olemus aiheutti aikamoista hilpeyttä kanssakilpailijoiden keskuudessa lähtöpaikalla. Kyseessä oli vielä pikkuisen isompi kapula kun legendaarisella Holmesin Jussilla ja noin tunti ennen kilpailun loppua keularaippa taipui. Kala kiinni ja vieläpä hauki ja pienen säätämisen jälkeen sain haavittua reilun nelosen hauen kyytiin ja peli oli avattu ja mikä koomisinta kala iski ”Holmesiin” :-) Hetken päästä nasahti samalta alueelta kelkasta siima perävetoon ja hyvä hauki sielläkin näytti olevan. Kala irtosi ja pienen kiroilukonsertin jälkeen huomasimmekin että kisa-aika alkoi loppumaan ja harmitus oli suuri kun jouduimme lähtemään pois ”kalan päältä” kohti punnituspaikkaa. Arvelimme että yhdellä kalalla ei juurikaan hurrata ja oikeassa olimme. Saimme lisättyä yhdellä pisteellä pistepottiamme sijoituttuamme sijalle 20 ja niinhän siinä kävi että SM-kisapaikka jäi pisteen päähän. Putosimme kokonaiscupissa sijalle 10 ja täytyy myöntää että ”hiukkasen” harmittaa. Harjun Toni vei ansaitusti kokonaiscupin ja hänelle vielä kerran vilpittömät onnittelut onnistumisesta. Ei muutakun leuka rintaan ja nokka kohti uusia pettymyksiä, no ei tosiaankaan, ensi vuonna yritetään kahta kauheammin SM-paikkaa:-)
Päätimme Nestorin kanssa lähteä Tappajahauen jälkeisenä päivänä hieman harjoittelemaan, sillä eilisten näyttöjen perusteella opittavaa on aikas lailla. Tero ei valitettavasti päässyt lähtemään autohuolien vuoksi, joten jälleen oli kaivettava soutubotski esille ja eikun paino/tuplavehkeet syvälle ja harjoittelemaan tätä raippomisen muotoa.
Tyyntä ja usvaista
Kohteeksi valikoitui hetken mietinnän jälkeen Ähtärin Hankavesi. Eli järvi, jolla olen henkilökohtaisesti eniten loirinut elämäni aikana, joten uskoin, että tämän järven salat ovat jollain tavalla hanskassa ja onnistuisimme joitain hakkeja käyttämään veneessä. Tosin aloitimme uistelun matalasta, mutta kelistä johtuen vaihdoimme nopeasti syvänvehkeet peliin. Täytyy sanoa, että vaikka olen tällä järvellä pyörinyt koko pienen elämäni niin menin sumussa aivan sekaisin ja ilman navigointijärjestelmää olisimme olleet pulassa. Ensimmäinen kalatapahtuva tuli n. 3m vedestä ja lähes peräkkäin koukutimme pienen ahvenen ja parin kilon hauen rotkaleen. Tosin ei tälläkään järvellä helppoa tuntunut olevan, sillä ei kalaa noussut aivan odotettuun tahtiin. Muutamia pieniä hauenpulikoita koukutimme, mutta pääsääntöisesti seilasimme aivan tyhjää.
Hyvä hauki
Harvoin näitä raipoilla näkee..
Seuraava parempi kalatapahtuma oli kapeikossa ja tästä kohtaa nousi komea n. 3kg möllihauki. Tämän kapeikon jälkeen olikin edessä pitkä linja ja koko linjan aikana ei pahemmin "mittakaloja" näkynyt. Tämän jälkeen päätimme käydä heittämässä pienen lenkin Välivedellä. Välivesi todellakin yllätti, mutta valitettavasti ei positiivisesti vaan sen takia, ettemme saaneet yhtään kalaa koko järvestä n. 1,5h aikana. Tämän jälkeen päätimme jälleen palata Hankavedelle, josta lähes heti nostimme kyytiin hyvän hauen. Tästä jatkoimme vielä hetken aikaa, mutta valitettavasti parempia kaloja emme enää havainneet. Yhteensä kuuden tunnin aikana emme onnistuneet käyttämään montaakaan haukea kyydissä, mutta yhteensä 55cm alamitalla olisi haukea ollut yhteensä yli 10 000p. Tavoitetteena olisi päästä vielä tänä vuonna syväraippailemaan "isolla" veneellä ja täten saada jotain järkeä tähän touhuun, vaikkakin kyllä soutuveneelläkin kaloja saa, mutta homma menee lähinnä vain loirimiseksi ja toimiminen ahtaassa veneessä on erityisen hankalaa.
Alun perin tarkoituksenamme oli treenata kuhaloordiin kahdella eri veneellä niin kuin viime vuonnakin, mutta miehistömme kahdesta etelän-vetelästä ainoastaan toinen sai puhuttua itselleen lomapäivän. Keli oli treenipäivänä varsin tuulinen, joten yksin treenaamisesta ei tullut mitään eli päätimme loiria Lappajärveä kolmeen pekkaan, yhdellä veneellä niin laajasti kuin se nyt mahdollista oli. Rajuja rajauksia alueista piti tehdä heti treeniä suunnitellessa, joten keskityimme ainoastaan ns. Karvalan syvänteeseen. Laskimme romut vetoon viimevuotisilta pelipaikoilta ja pelin henki selvisi välittömästi, alamittainen kuha oli hurjalla otilla. 42cm – 44.5cm kuhaa nousi yhtenä köytenä kyytiin, mutta mittakuhia ei vain meinannut löytyä. Hetken uisteltuamme saimme nostettua veneeseen komean, noin 63cm kuhan mötkäleen mutta seuraavaan mittakuhatärppiin menikin sitten aikaa lähes kuusi tuntia.
mötkäle
Haukikin tuntui olevan täysin kateissa, koska emme onnistuneet kepittämään näiden kuuden tunnin aikana kuin kymmenkunta nippa nappa haukea kyytiin. Jossain vaiheessa päivää Tampereen pyrinnön mies, Suomen-mestaris sellainen muutaman vuoden takaa soitteli ja kyseli oliko Kuhan puru yhtään parantunut sitten eilisen, jolloin veljekset olivat käyneet toteamassa saman kuin mekin, silppua tulee ja paljon. Poijat olivat toki saaneet loirittua silpun seasta yhden nelikiloisen mötkäleen. Melkein heti kun saimme nääs, nääs lopetettua puhelun niin takilasta lähti hirmuisella singahduksella vehkeet kohti syvyyttä . Vapa jäi kaksin kerroin sojottamaan asentoon ja Tero ajatteli ottavansa homman haltuun ja kalan kyytiin, mutta kuljettajasta tulikin matkustaja kun ihan järjettömän kokoinen veturi lähti syöksyyn. Kala veti siimaa 50m ja sitten paikka, muutaman metrin pumppaus vavalla ja sitten kala veti siimaa 100m. Jarru oli koko ajan melkein kiinni ja silti kala syöksyi kuin mikäkin. Pikku hiljaa siima alakoi loppumaan kelasta ja yritimme kauhealla kiireellä saada kelkkavehkeitä ylös, että pääsisimme kalaa vastaan. Lopulta siimat sotkussa ja kelkat sinne tänne sojottaen pääsimme lähestymään pohjaan parkkeerattua kalaa. Sitten kala lähti kuin hauki tapaa rannasta lähteä kohti venettä ja Tero ei ehtinyt kelaamaan siimaa puolalle, niin lujaa tuo ryökäle tuli kohti ja sitten tapahtui se mitä pelättiin, siima löysäksi ja moro. Terokin on isoja kaloja vavan päässä käskyttänyt, mutta tämä oli kuulemma ihan jotain järkyttävää:-) No mitäpä noista, kisassa vastaavanlainen tapahtuma olisi saanut pahaa tuhoa aikaan kalustossa kun muutama vapa olisi todennäköisesti mennyt säpäleiksi veneen laitaan:-) Jatkoimme treeniä ja sitten osuttiin haukipesään. Veneessä kävi tunnin aikana noin 15 kappaletta 3kg – 5kg hakkia kyydissä, muutaman mittakuhakin tuli haavittua. Päätimme että aloittaisimme itse kilpailun alueelta, josta saimme tuon rapeamman kuhan ja jos paikka pettäisi, siirtyisimme tälle haukialueelle loppuajaksi kilpailua. Kuhan kertoimen ollessa 10, hauella ei ainakaan periaatteessa voisi olla kisassa älyttömän suurta merkitystä tai niin ainakin oletimme, mutta on sitä toki ennenkin tullut tehtyä virhearvioita puoleen ja toiseen.
Tänään siis käytiin Häme-Cupin viimeinen osakilpailu Vanajavedellä ja veneitä oli odotettavissa jälleen aivan mahtava määrä. Päätimme, että lähdemme tänne hakemaan jonkinlaista sijoitusta, joten lähdimme tänne tuntemattomaan veteen tekemään, sitä mitä me ehkä parhaiten osaamme eli matalia alueita raippomaan. Olimme valinneet kartasta ennalta muutaman paikan, missä oletimme haukien lymyilevän, mutta vaikeaa tämä paikkojen valinta on, sillä emme ole käyneet Vanajavedellä ollenkaan uistelemassa, joten on vaikeaa ennalta sanoa minkälaisissa alustoissa hauki viihtyy täällä.
Veneitä oli ilmoittautunut ennen kipparikokousta 270, eli määrä oli aivan mahtava. Kelikin vaikutti aamusta hyvältä vaikkakin tuulta olisi saanut olla rutkasti enemmän, mutta aurinko oli pilvessä, joten se auttoi raippahommia. Siirtyminen alkoi ja lähdimme busterilla pomppimaan ristiaallokkoon ja pienen siirtymän jälkeen olimme jo pelipaikoilla. Ensimmäinen alue oli pitkä linja matalassa. Aloituspaikka oli todella kivikkoinen, joten päätimme aloittaa hieman syvemmästä sen reunalta heittäen pienen lenkin, jonka jälkeen suuntasimme nokan kohti matalaa.
lähtölaukauksen odottelua
Lähes heti matalasta hauki kiinni, mutta valitettavasti emme mitoille päässeet. Tätä syöntiä jatkui vartin verran ja alueelta onnistuimme saamaan 4kpl yli 55cm haukia, mutta täytyy sanoa, että vaikea mitta matalasta tämä 60cm. Samassa kivikossa pätkähti kutosen JiiCee päreiksi, joten alku tuntui kivistävän. Kivilläkin killuimme reippaat 10 kertaa. Tästä jatkoimme reunaa eteenpäin ja sitten tapahtui se mitä pelkäsimmekin. Perhanan keltainen möllykkä alkoi näyttäytyä toden teolla ja kelikin löi itsensä aivan pläkäksi. Voisin sanoa, että tämän jälkeen hieman hiljeni. Ensimmäinen lahti antoi kymmenkunta alamittaista haukea ja nämä tulivat heti kilpailun alkuun. Kahden tunnin ajan kiersimme aloituslahtea, jonka jälkeen vehkeet ylös ja siirtyminen seuraavaan laitaan.
vesi oli suhkot sameaa
Seuraava laita oli paljon pienempi ja lyhyempi, joten oli nopeasti tarkistettavissa. Tästä emme onnistuneet saamaan laisinkaan kalatapahtumia, joten seuraava siirtymä ja jälleen hieman pidempään laitaan kiinni. Hyvä lumpeikon reuna, mutta kalatapahtumat olivat harvassa. Mutta sitten keulafemmassa rätkähti. Ihmettelin, että mikä ihme siellä on kiinni, joten kala haaviin ja pienen naurunkohtauksen jälkeen totesimme kalan olevan kirjolohi. Emme siis onnistuneet ensimmäiseen neljään tuntiin ainuttakaan mittahaukea, mutta tälläisen jokibroilerin jollain ihmeen konstilla koukutimme veneeseen. Tämä sai koko veneen sekaisin, joten pian löysimme itsemme vetämässä syväraippaa kierrellen tasaisella pöydällä olevia pieniä pakkoja. Hetken päästä onneksi heräsimme tästä ja menimme jälleen kiertämään loppuja matalan paikkoja. Aivan loppuun päätimme siirtyä aloituspaikallemme ja huomasimme, että kyllä tällä alueella oli vieläkin haukea, vaikka keli oli mitä oli.
ei heleve...
Sanotaankoon siis, että nyt on ainakin pieni osa oppirahoista tähän kilpailuun maksettu. Kaksi JiiCee:tä poikki, vaappuja, bensaa, dieseliä... Mutta jossain vaiheessa tulemme ottamaan nämä moninkertaisina takaisin! Mutta onnittelut voittajille ja Häme-Cupissa pärjänneille.
Kuha-Lordin jälkeen on hyvä lyödä hetkeksi aikaa kelkat sivuun ja terästellä raippakuntoa syksyn koitoksia varten. Tosin jouduimme jälleen lähtemään soutuveneellä Nestorin kanssa Eli tätä mitä harva varmastikkaan tekee, eli kuudella vavalla soutupaatilla tuplien ja painojen kanssa etsimään rapeampaa haukea ja kuhaa Niemiesvedeltä.
Aloitimme vedon 3m vedestä ja pikkuhaukia tuntui iskevän tasaiseen tahtiin vaappuihimme. Etenimme eteenpäin kierrellen ja kaarrellen, mutta kalan koko ei tuntuvat kasvaan missään kohtaa järveä. Ensimmäisen matalikon reunamilta koukutimme pari kuhaa, mutta niidenkään koko ei päätä huimannut. Tämän jälkeen päätimme laskea vehkeet astetta syvempään eteen ja siirryimme vetämään n. 6m vesialuetta. Hetken aikaa jaksoimme täällä vetää, mutta kaikki tärpit harvenivat sen verran, että nostimme vehkeet tällä kertaa 4-5m veteen. Tällä vesialueella hauki oli samanlaista tökkiä kuin matalemmasta. Kolmeen tuntiin saimme 2-6m vesialueelta 17 haukea 2 kuhaa ja 2 ahventa. Nyt oli siis tehtävä seuraava ratkaiseva liike, eli tekemään sitä hommaa minkä osaamme parhaiten eli nokka kohti viidakkoa!
kivillä että romisi
Jotain meidän pitää keksiä tuohon syväraippomiseen, sillä matalasta onnistuimme saamaan paljon enemmän ja isompaa haukea kuin syvemmistä vesistä. Suurin hauki matalasta n. 3kg ja taas syvästä 1,5kg. Jallitimme myös pitkän aikaa erästä parempaa haukea matalasta sen käydessä vain haistelemassa meidän uistimiamme useaan otteeseen, mutta lopulta kalamiehiltä loppui hermo ja päätimme jättää sen rauhaan. Tosin tämä ei jää tähän koska tulen hakemaan tämän hauen jossain välissä sen ollessa entistä suurempi!
Loppuun loirimme vielä 4m aluetta laskupaikallemme asti ja syönti ei syvällä ollut muuttunut miksikään matalanvisiittimme aikana. Yhteensä koko päivän aikana saimme n. 40 haukea 6 ahventa ja 2 kuhaa, mutta "kisamittoja" ei meillä montaakaan ollut. Opettelemista on siis aivan käsittämätön määrä vielä..
Ps. Kannattaa käydä katsomassa http://www.kutufishing.fi/
On muutens pikkasen komeaa venettä ja vehjettä pojilla! Ja ovat taitaneet jotain kalojakin saada!
Pojat olivat siis eilen käyneet treenimässä ja hieman kalaa löytäneetkin, joten tähän pääpäivään lähdettiin ihan hyvin mielin ja odotukset olivat, että pystyisimme parantamaan tällä hetkellä cupissa olevaa huonointa sijaa, joka on voimassa (21.) kunnolla, että pysyisimme kärkikahinoissa ja samalla pääsisimme Pohjanmaa-Cupin kautta SM-kilpailuihin ensi vuonna. Valitettavasti vain tämän kilpailun venemäärä jäi todella vähään vaikka keli oli kohtuullinen, mutta kenties alkanut metsästyskausi verotti venemäärää.
Lähdimme vetämään kahdeksan vettä ja aloituspaikkamme oli poikien eilen löytämä kuhapaikka, mistä kalaa oli tullut selvästi eniten nähden muuhun järveen. Emme kerinneet saamaan lähellekkään kaikkia vapoja vetoon, kun ensimmäinen lähti jo laukaisijasta, mutta valitettavasti reippaasti alamittainen kuha tuli veneeseen. Uistelimme tätä pitkää linjaa, mutta nyt olivat vain kalat jostain syystä hävinneet alueelta, joten kilpailun alku tuntui todella nihkeältä. Uistelimme kohtaan mistä oli eilen loppunut kalan tuleminen ja tämän jälkeen lähdimme vielä palaamaan samaa linjaa toivoen, että jospa vielä tästä löytyisi mittakalaa. Uistelimme aloituskohtaan asti ja tämä jälkeen päätimme lähteä ylittämään selkää, mutta tämän keskeytti ensimmäinen mittakuha! Peli oli siis auki kahden tunnin kohdalla. Tästä kohtaa uusi lenkki, mutta tyhjää. Jatkoimme lipumista kohti seuraavaa paikkaa.
Nestori kampeaa
Seuraava paikka oli selvästi enemmän haukipainotteinen, sillä eilen pojat koukuttivat jos jonkinmoisia mörköjä kyytiin. Tämäkin linja tosin vaikutti paljon hiljaisemmalta kuin eilen. Tältä pitkältä linjalta onnistuimme tosin saamaan ensimmäiset mittahaukemme. Tätä aluetta hieroimme kunnes se oli täysin kierretty ja tämän jälkeen oli aika tehdä peliliikkeitä, joten vehkeet ylös ja takaisin aloituspaikkaan hieromaan ja toivomaan, että saisimme tältä alueelta kaivettua vielä pari mittakuhaa. Eli vene kovaa kyytiä liitoon ja kelluttelemaan aloituspaikkaan.
Nyt päätimme, että vetäisimme aivan riskillä ja vetäisimme päin pakkoja ja tekisimme viimeisen kaksi tuntia aivan kaikkemme, että onnsituisimme edes jollain keinolla saamaan muutaman mittakalan lisää. Jo ensimmäinen veto täysin päin pakkaa tuotti tulosta yllättävänkin hyvin, sillä kyytiin haavittiin mittakuha ja kerroinhauki! Pisteitä siis ropisi reippaasti, joten eikun mylläämään tätä pakkaa. Muutama lenkki tässä, mutta tuloksetta. Laajensimme aluetta ja saimme vielä pari mittahaukea kyytiin ennen loppua. Punnitukseen viemisiksi meillä oli siis 6 haukea ja 3 kuhaa, joten tiesimme olleemme aivan hakoteillä koko kilpailun ajan.
femman gädda
Ja puntarilla todellakin selvisi, että kujalla oltiin. Hauenmötkäleet olivat Pohjoistuulella ruokailutuulella ja parilla venekunnalla haukea olikin hirveät säkit ja tähän lisättynä muutama mittakuha niin kärkisijat alkoivat selvitä. Kaikkien "yllätykseksi" Lehtimäen nouseva voima Rajalan Jukka miehistöineen löi puntarille 8kg kuhaa yhdistettynä jonkinmoiseen haukisäkkiin nosti heidät voittoon, vaikka pisteytykselliseti eniten kalaa saalistikin Mäenpään venekunta. Oma sijoituksemme oli 15. Sijoituksemme Pohjanmaa-Cupissa on tämän kilpailun jälkeen 6. Nyt alkaa siis samalla myös OPM-pisteiden metsästys, sillä emme voi laskea minkäänlaista painoarvoa Pohjanmaa-Cupin viimeiselle osakilpailulle, joka käydään Patanan Tekojärvellä ja on samalla kolmen suurimman hauen kilpailu. Jännäksi jää pääsymme ensi vuoden SM-karkeloihin!
Kerran matalassa raippailu alkaa edes jollain lailla sujumaan, niin on aika ottaa seuraavaksi harjoittelun kohteeksi sama touhu, mutta astetta syvemmällä. Tosin Tero joutui illasta jigittelemään, joten lähdimme harjoittelemaan tätä soutuveneellä Nestorin kanssa. Toteutimme pyynnin kuudella vavalla ja aloitimme uistelemalla 2-3m vesialuetta. Pitkiin 5m vapoihin laitoimme ainoastaan sinkut, mutta kolmosiin ja kakkosiin asensimme tuplat.
Täsmäpyyntiä soutupaatilla
Emme kerinneet edes saamaan, joka vapaa veteen asti, kun ensimmäinen kala taivutti jo vapaa. Kuha n. 37cm käytettiin veneessä. Harmiksi vain tämän jälkeen hiljeni toden teolla. Selällä olleet neljä matalikkoa eivät antaneet yhtään enempää kaloja, joten siirryimme seuraavaksi rannan penkkaan, jossa syvyyskäyrät tekivät rajuja mutkia. Täältäkään ei kaloja enempää noussut, joten seuraavaksi tiputimme uistimet pari metriä syvemmäs. Ensimmäinen penkanreuna ja heti vavat taipuivat. Hauki löytyikin tästä syvyysvyöhykkeestä ja onnistuimme myös saamaan yhden komean 47cm kuhankin, joka päätyi fileeksi. Huomasimme myös, että ei kalaa, joka alueella ollut tässä vesimassassa vaan hauetkin olivat tarkkoja minkälaisessa penkassa oleskelivat.
avauskala
Kuha 47cm
Neljän tunnin aikana käytimme veneessä siis kaksi kuhaa kaksi ahventa ja hieman yli 10 haukea ja tämän jälkeen päätimme, että käymme kopaisemassa pienen matalan reunan. Tämä reuna antoikin tunnissa 15 haukea, joten paljon on vielä opittavaa syväraippimisessa. Tosin kalojen koko ei päätä huimannut missään syvyysvyöhykkeessä ja monesti vauraampi kala asustaakin syvemmissä vesissä, joten tätä touhua tullaan tarvitsemaan ja harjoittelemaan vielä rutkasti tulevaisuudessa.
Nyt kun soutu-cupit on soudeltu niin Eerolta liikeni ylimääräinen traileri Terhin hakureissua varten joten kävimme Teron kanssa hakemassa "typykän" pois Karilaiselta mätänemästä. Paikalle oli tilattu oikein lehdistökin, joten ennen veneen luovutusta ohjelmassa oli haastattelua ja pönötystä veneen vieressä, salamavalojen loisteessa:-) Olo oli kuin Cannesin filmifestivaaleilla, vain punainen matto ja juhlapuku puuttui. Laitettiin muuten heti vene myyntiin, että Eero pystyy maksamaan osan peliveloistaan pois ( vitsi ). Jos jotakuta kiinnostaa nuorekas, sulavalinjainen ja pieniperäinen Terhi niin Torista ja Nettiveneestä löytyy... -Kippari
Karilainen OY:n Miikka Karilainen luovuttaa IV Keskisen Kello-uistelun pääpalkinnon viralliseen valtiomiesmäiseen kättelytyyliin:-)
Tänään kisattiin Virroilla Häme-Cupin toisista viimeinen osakilpailu ja tähän osakilpailuun olimme treenanneet siis kaksi päivää. Osasyy panostukseen oli viime vuotinen ketutus, sillä onnistuimme ryssimään erittäin hyvin alkaneen kilpailun aivan täysin, sillä järvituntemus petti ja koko kilpailun loppupuolisko meni täysin ajelemiseksi. Tällä kertaa päätimme, ettei näin tapahdu. Kelikin oli näin kilpailupäivänä selvästi parempi kuin viime vuonna ja kuin kummassakaan treenissä, sillä pieni tuuolenvire rikkoi pinnan ja sadetta oli ilmassa. Kilpailu käytiin 11-17 välisenä aikana ja näin lyhyen kilpailun takia kalan päällä piti pysyä pärjätäkseen koko ajan.
Kipparikokous
Aloituspaikaksi oli valikoitunut treeneissä eniten kalaa antanut alue ja tällä alueella oli selvästi laajimmalla alueella kalaa eikä vain yksittäisessä pusikon reunassa saalistavia haukia. Treenien perusteella tulimme myös siihen tulokseen, että pysymme koko päivän matalassa, sillä emme onnistuneet perjantain treenissä nostamaan ainuttakaan mittakalaa syvemmästä vedestä. Toki tiedossa oli, että syvemmässä vedessä hauki on selvästi paljon vauraampaa, mutta emme antaneet sen häiritä vaan päätimme, että nostamme matalasta tarpeeksi silppua. Matalassa ei myöskään ruuhkaa liiemmin ollut, sillä ilmeisesti ei Hämeen kilpailuissa monikaan vene vedä aivan matalia ja myöskin avauspaikan alue oli muista veneistä tyhjä, lukuunottamatta paria venettä, jotka seilailivat selemmällä.
Kello löi 11 ja kalusto oli lyönnissä nopeasti, eikä aikaa kerinnyt kulua montaakaan minuuttia, kun ensimmäinen mittahauki löysi tiensä iglooseen. Kilpailu sai siis unelma-alun. Tästä hetki niin onnistuimme kartuttamaan kalasaalistamme mitta-ahvenella. Etenimme tätä laajaa aluetta ja huomasimme kohdan mihin tuuli osui harvinaisen hyvin ja koukkasimme tästä, joka osoittautui kannattavaksi liikkeeksi, sillä osuimme pienimuotoiseen haukipesään ja igloossa majailevat kalat saivat lisää kavereita kyytiin. Matka jatkui eilistä hotspottia kohti ja täytyy sanoa, että kerrankin paikat edes vähän pitivät, sillä täältä nostimme jälleen pari mittahaukea veneeseen. Kilpailua oli kulunut pari tuntia ja igloossa oli 7 tai 8 mittahaukea ja yksi ahven. Olimme siis omasta mielestämme hyvässä vauhdissa.
Eilisen Hotspot paikan jälkeen kävimme kiertämässä hieman ulompana olleet pikkusaaret joihin tuuli osui myös hyvin. Täältä nostimme pari reipasta mitta-ahventa kyytiin, mutta koska kalan tulo alkoi tältä ykköspaikalta hiipuvan oli aika tehdä peliliikkeitä eli vene plaaniin ja paikkaan numero kaksi, joka oli myös eilisen paikkoja. Tämä oli selvästi pienempi paikka, mutta vakuutti eilen parilla mittahauella. Valitettavasti tällä kertaa alue oli hiljaisempi, emmekä onnistuneet nostamaan tästä kuin yhden mittahauen, joten oli aika jälleen lähteä uudelle alueelle. Tämä kolmas paikka oli sunnuntain paikkoja, eikä myöskään kooltaan ollut iso, eli näki nopeasti onko kala halukas ottamaan. Tältä alueelta kyytiin yksi hauki ja yksi ahven. Nyt siis matkan oli jatkuttava, sillä jauhamaan ei näin alkuun ollut aikaa jäädä. Eikä tämä seuraavakaan paikka kooltaan päätä huimannut, eikä myöskään kalantulolla, sillä jouduimme lähtemään tästä saamatta ainuttakaan mittakalaa. Nyt päätimme ottaa suunnaksi aloituspaikan, jossa ajattelimme viipyä viimeiset 1,5h.
Tilanteesta teki erityisen haasteellisen se, että kaikki paikat oli vedetty jo ja vielä kun keltainen möllykkä taivaalla alkoi porottamaan ja tuulikin lähti kauas pois sateiden mukana niin ei tämä ainakaan parantanut kalan ottia matalassa. Eli viimeiset 1,5h pyörimme ristiin rastiin tätä aloitusaluetta saadeen yhden mittahauen ja yhden mitta-ahvenen. Puntarille viemisiksi meillä oli yhteensä 14 haukea ja 6 ahventa. Tämä oli ennalta suunniteltua, jopa hieman paremmin, mutta valitettavaa vain oli haukien koko.
Punnitusjono
Hämmästyttävän isoja appuroita
Lopulliseksi tulokseksi jäi 13 haukea ja 6 ahventa, sillä yksi haukemme oli millin liian lyhyt. Hauet painoivat rapeat 12kg ja ahvenet 3kg. Pisteitä näillä irtosi 21 740 ja sijoitus 5. eli saimme olla hyvinkin tyytyväisiä tulokseen. Veneitä oli tosin harmillisesti ainoastaan 87.
Vuorossa oli Arska-Uistelun toinen treeni, jossa oli tarkoituksena loiria syvempiä vesiä kuin edellisessä treenissä. Mutta tottakai käydä myös katsastamassa sunnuntain treenistä jääneet potentiaaliset matalan paikat. Viikolla olleet sateet olivat nostaneet vedenpintaa hieman ja kylmennyt sää oli myös laskenut veden lämpötilaa kolmisen astetta. Toivoimme siis tämän parantaneet hauen ottihalukkuutta tai ainakin vauraamman hauen, sillä silppu tuntui syövän, jonkin verran viime viikonlopunkin aikana.
Aloitimme uistellen 2,5-4m vettä ja rojut olimme pudottaneet n. kolmeen metriin. Ensimmäinen linja ja samanlaista silppuhaukea kyytiin kuin viime vkl aikana. Seuraava paikka eikä vieläkään muutosta kalankokoon. Kolmas paikka ja vieläkin samanlaista silliä kuin aikaisemmistakin paikoista. Tämän jälkeen tuplat irti ja siirtyminen sinkuilla vetoon ja matalempaan veteen. Ja sattui vielä sellainen vahinko, että tämä ensimmäinen matalapaikka antoi heti mittahauen! Tämä tuntui heti helpolta, mutta tästä eteenpäin tilanne hankaloitui huomattavasti, sillä ei näitä mittahaukia matalastakaan nostettu kuin suokuokalla.
Muitakin oli treenimässä
Kalat ja varsinkin ne mittakalat olivat edelleen tiukassa, mutta jollain tavalla silti tuntui, että hauki söi lujempaa kuin viime viikonloppuna eli luultavasti silppua tuli kappalemääräisesti enemmän. Emme myöskään vetäneet viime sunnuntain paikkoja, sillä huomisessa kilpailussa jokainen mittakalat on kultaakin kalliimpi, eikä yhtäkään ole varaa ronkkia näin edellisenä päivänä pois. Treenata täytyi siis erittäin varovaisesti, emmekä uskaltaneet mittahauen tullessa uistella aluetta yhtään tarkemmin vaan luotimme, että alueelta löytyisi muitakin kaloja huomisen kisan aikana.
Päiväksi luvattu sade ei myöskään saapunut paikalle vaikka odotin sen saapuvan tuulen kanssa ja saavan hauen edes pienimuotoiseen syöntirysäykseen. Tämä on toisaalta ehkä hyvä, ettei se saapunut näin treenin aikana vaan toivon mukaan huomenna kilpailussa on mahdollisimman "hyvä" eli siis normaalille ihmiselle huono keli ja täten haukia saisi nostettua poteista kyytiin edes hieman tätä päivää paremmin, sillä tänään hauet tulivat niin eripuolilta järveä kuin vain olla. Päivän ainoan syöntirysäyksen aiheuttivat ahvenet, iskien kahteen vapaan yhtä aikaa. Paikkakin on vielä sellainen mistä en usko ahventen katoavan mihinkään, sillä ne eivät pääse helposti paikasta pois. Tosin luultavasti häiriintyvät kilpailun aikana todella nopeasti, mutta toivon mukaan tästä paikasta onnistumme nostamaan edes pari mitta-ahventa.
Körmyä!
Koko päivän tulos järvellä oli yhteensä 8-10 mittahaukea ja 3 ahventa. Ja hankalaksi asian tekee vielä se, että hauet olivat juuri ja juuri mittoja, joten niistäkään ei painoa mitenkään mahdottomasti kerry. Noh, huomenna yritämme laittaa kaikkemme kovia Hämeenmiehiä vastaan ja taistelemme viimeiseen minuuttiin asti!
Päivän päätteeksi kävimme vielä Korjaushitsaus Koskisella hitsauttamassa Kuortane-uistelussa paukahtaneen telineen kuntoon, sillä täällä takuu pelaa! Samalla lisähitsautimme muutkin telineet varmuuden vuoksi.
