Keski-Suomi Cup, 28.09. MUURAME, MUURATJÄRVI

Eli kohteena oli Muuramessa, eli Jyväskylän kupeessa sijaitseva Muuratjärvi, joka oli entuudestaan tuttu ainoastaan netistä katseltujen tulosten perusteella. Ja ilmeisesti järvi ei ollut näitä kaikkein helpoimpia, sillä suurelle osalle ainoankin mittakalan saaminen on haastavaa. Otimme tavoitteeksi ainoastaan järveen tutustumisen raippomisen osalta.

Ajaessamme kohti ennestään kartasta katsottuja ottipaikkoja, huomasimme miten yllättävänkin hyvännäköisiä pusikon reunoja järvi piti sisällään. Ajattelimme, että eihän täältä ole homma eikä mikään saalistaa muutamaa mittahaukea. Ja alun hyvää tunnetta lisäsi vielä sellainen seikka, että eräs vene, joka sanoi lähtevänsä vetämään syvää vettä pyrähti samalle lahdelle ja jostain RS-Busterin kätköistä esiin näyttivät nousevan koko ajan pidempää vapaa ja vene lipui koko ajan kohti lahden perää ja siellä sijaitsevia heinikoita.

Kello löi 10 ja oli aika tiputella uistimet veteen. Tämä aloituslahti ei sinänsä ainakaan yllättänyt kalamäärällä, sillä täältä nostimme yhden alamittaisen hauen, eikä raipat kauheasti nykineet toisessa tätä lahtea kiertävässä veneessä. Oli aika tehdä ensimmäinen peliliike eli vavat ylös ja vene kohti paikkaa kaksi, joka oli erään niemenkärki, jota ympäröi hieman laajempi matalan alue. Tämä alue antoi myöskin ainoastaan alamittaisen hauen, joten täytyi jo tässä kohtaa myöntää, että suuri ihmetys tätä järveä kohtaan nousi, sillä en olisi iki päivänä uskonut, että näin hyvännäköisistä matalanpaikoista on näinkin vaikeaa saada edes pientä haukea, saatikaan sitten mittakalaa.

Tämän niemenkärjen jälkeen oli helppo siirtyä järven suureen saaristoon, joita päätimmekin kiertää loppukilpailun ajan ja uskoimme, että kyllä jostain näistä väliköistä löytyy se mittakala. Töitä paiskimme niin paljon kuin pystyimme ja yritimme jostain kaivaa edes yhtä mitan täyttävää. Neljän tunnin jälkeen huomasimmekin jotain mikä laittoi hymyn todella huulille, sillä eräässä kohtaa kävi sellainen haukien mulina, että tästä kohtaa oli jo pakko saada se mitta. Olen aina itsekin sanonut, että muliva kala ei ota, mutta.... Silti tälläistä aluetta pitää hinkata ja hinkata ja yli puolen tunnin jauhamisen, temppuilun, säätämisen jälkeen luovutimme, että ei.. Ei tälläkään kertaa mulinapaikasta kalaa. Tosin tässä mulinapaikassa oli aivan järjettömän iso särkikalaparvi, joten kaloilla riitti ravintoa kyllä riittämiin, eikä ilmeisesti mitkään uistimistamme olleet tarpeeksi hyvännäköisä, että nämä hauet olisivat valinneet ne tuhansien muiden ruokakalojen joukosta.

Yhteensä viisi tuntia raipoimme matalaa ja kokonaissaaliiksi 0 mittakalaa. Viimeiseksi tunniksi löimme siimoihin puntit ja tuplat ja lähdimme vetämään syvempää vesimassaa. Ja jos tälläisen liikkeen tekee tunti ennen kilpailun loppua tietää hyvin miten siinä käy. Eli vuoden ensimmäinen MP-reissu mittakalojen osalta oli tehty ja täytyy todella sanoa, että nyt on kenties järvi mikä on ainakin tälläisellä syönnillä mahdoton voittaa matalasta.

Punttia punttia..

Hauskinta tässä on, vielä on se, että kala oli tälle järvellä aivan huippusyönnillä ja voittoon tiensä raivasi Hartikaisen Marko miehistöineen uskomattomilla pisteillä, 23410p.

-Eero