Pohjanmaa-Cup, Kuha-Lordi treeni

Alun perin tarkoituksenamme oli treenata kuhaloordiin kahdella eri veneellä niin kuin viime vuonnakin, mutta miehistömme kahdesta etelän-vetelästä ainoastaan toinen sai puhuttua itselleen lomapäivän. Keli oli treenipäivänä varsin tuulinen, joten yksin treenaamisesta ei tullut mitään eli päätimme loiria Lappajärveä kolmeen pekkaan, yhdellä veneellä niin laajasti kuin se nyt mahdollista oli. Rajuja rajauksia alueista piti tehdä heti treeniä suunnitellessa, joten keskityimme ainoastaan ns. Karvalan syvänteeseen. Laskimme romut vetoon viimevuotisilta pelipaikoilta ja pelin henki selvisi välittömästi, alamittainen kuha oli hurjalla otilla. 42cm – 44.5cm kuhaa nousi yhtenä köytenä kyytiin, mutta mittakuhia ei vain meinannut löytyä. Hetken uisteltuamme saimme nostettua veneeseen komean, noin 63cm kuhan mötkäleen mutta seuraavaan mittakuhatärppiin menikin sitten aikaa lähes kuusi tuntia.

mötkäle

Haukikin tuntui olevan täysin kateissa, koska emme onnistuneet kepittämään näiden kuuden tunnin aikana kuin kymmenkunta nippa nappa haukea kyytiin. Jossain vaiheessa päivää Tampereen pyrinnön mies, Suomen-mestaris sellainen muutaman vuoden takaa soitteli ja kyseli oliko Kuhan puru yhtään parantunut sitten eilisen, jolloin veljekset olivat käyneet toteamassa saman kuin mekin, silppua tulee ja paljon. Poijat olivat toki saaneet loirittua silpun seasta yhden nelikiloisen mötkäleen. Melkein heti kun saimme nääs, nääs lopetettua puhelun niin takilasta lähti hirmuisella singahduksella vehkeet kohti syvyyttä . Vapa jäi kaksin kerroin sojottamaan asentoon ja Tero ajatteli ottavansa homman haltuun ja kalan kyytiin, mutta kuljettajasta tulikin matkustaja kun ihan järjettömän kokoinen veturi lähti syöksyyn. Kala veti siimaa 50m ja sitten paikka, muutaman metrin pumppaus vavalla ja sitten kala veti siimaa 100m. Jarru oli koko ajan melkein kiinni ja silti kala syöksyi kuin mikäkin. Pikku hiljaa siima alakoi loppumaan kelasta ja yritimme kauhealla kiireellä saada kelkkavehkeitä ylös, että pääsisimme kalaa vastaan. Lopulta siimat sotkussa ja kelkat sinne tänne sojottaen pääsimme lähestymään pohjaan parkkeerattua kalaa. Sitten kala lähti kuin hauki tapaa rannasta lähteä kohti venettä ja Tero ei ehtinyt kelaamaan siimaa puolalle, niin lujaa tuo ryökäle tuli kohti ja sitten tapahtui se mitä pelättiin, siima löysäksi ja moro. Terokin on isoja kaloja vavan päässä käskyttänyt, mutta tämä oli kuulemma ihan jotain järkyttävää:-) No mitäpä noista, kisassa vastaavanlainen tapahtuma olisi saanut pahaa tuhoa aikaan kalustossa kun muutama vapa olisi todennäköisesti mennyt säpäleiksi veneen laitaan:-)  

Jatkoimme treeniä ja sitten osuttiin haukipesään. Veneessä kävi tunnin aikana noin 15 kappaletta 3kg – 5kg hakkia kyydissä, muutaman mittakuhakin tuli haavittua. Päätimme että aloittaisimme itse kilpailun alueelta, josta saimme tuon rapeamman kuhan ja jos paikka pettäisi, siirtyisimme tälle haukialueelle loppuajaksi kilpailua. Kuhan kertoimen ollessa 10, hauella ei ainakaan periaatteessa voisi olla kisassa älyttömän suurta merkitystä tai niin ainakin oletimme, mutta on sitä toki ennenkin tullut tehtyä virhearvioita puoleen ja toiseen.