Pohjanmaa cupin viimeinen osakilpailu käytiin Patanan tekoaltaalla 14.9.2014 tyyliin tuo kolme isointa haukea puntarille. Patanan tekoallas on kuuluisa siirtyvien saarien, entiseen kuusimetsään padotun vesimassan ja pikimustassa vedessä piilevien, tekoaltaan alta purettujen rakennusten kivijalkojen lisäksi valtavista hauistaan. Jokunen vuosi sitten pikkukisassa Sillanpään venekunnalla kolme suurinta haukea painoi lähes 30kg. Tänä vuonna odotettavissa oli vaikea kilpailu, koska kesän jatkuessa vesi oli tosi lämmintä ja iso hauki ei treenarien mukaan vielä oikein purulla ollut. Itse emme kisaan treenanneet ollenkaan, koska olin havaitsevani venekunnassamme pientä turnausväsymystä pitkän kauden jälkimainingeissa ja jokaisella jampalla oli jotain muuta ohjelmaa kilpailua edeltäneinä päivinä. Patanassa ei oikein pohjakartta pidä paikkaansa ja nyt kun vesi on vielä alhaalla niin luvassa oli valtaisaa vapojen taipumista a`la maapallo:-) Totta tosiaan, kävinhän muuten treenaamassa kilpailua varten, mutta omalla kotijärvelläni. Olin joskun ostanut Keskisen alennusmyynneistä muutaman muovikassillisen syvänne Jakkeja ja ajattelin että niitähän voisi vedellä surutta pohjaan Patanassa. Kävin testaamassa pikkuisen millä syvyydellä ne tuplana menisivät, mutta viimeistään nyt ymmärsin miksi vaaput olivat niin edullisia, ne eivät nääs oikein uineet:-)
Tarkoituksenamme oli siis lähteä vetämään kisa kelkoilla, koska tiesimme että matalasta isomman kalan saaminen raippavehkeillä olisi tähän vuodenaikaan lähes mahdotonta. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin ollut syväraippominen, mutta kun sääennuste lupaili suhteellisen tyyntä ja aurinkoista keliä niin isompi hauki on todennäköisesti aralla otilla ja väistää helposti venettä. Meillä oli kisassa kovat panokset, koska SM-paikkamme ei ollut vielä kirkossa kuulutettu. Kolmen kalan kisassa tuurilla on valtavasti merkitystä ja loppukauden kisoissa on tuntunut, että meidän venekunnan tuuri käytettiin loppuun jo Toisveden kilpailussa. Kellon lyödessä kymmenen lähdimme vetämään heti lähtöpaikan tuntumasta patopenkan vierustaa kohti aluetta missä on aikaisemmin sijainnut Vetelin sorankuljetus oy:n sorakuopat ja paikallisten mukaan isot elohopeapuimurit odottavat kuoppien reunalla vanhoissa törmäpääskyn pesissä ohikiitäviä namupaloja:-) Heti kun pääsimme alueelle niin takilan kuula jäi pohjaan ja samassa lähti koko setti liikkeelle toiselta puolelta kelkkaa ja ensimmäiset 6 uistinta + takilankuula oli menetetty. Päivän aikana ainakin solmuntekotaidot karttuivat, koska vähän väliä joku vehje oli kiinni pohjassa. Muuten sitten olikin hiljaista, vaikeaa oli ja kaloja ei vaan kuulunut. Noin parin tunnin tuskan jälkeen napsahti taas, mutta nyt vapa jäi asentoon. Arvelimme ennen kisaan leikillämme että nyt kun kuha ei ole kisakala niin luultavasti sellaisen saisimme ja sellainen sieltä sitten tulikin. Haukea ei vain löytynyt ei sitten vaikka mitä teimme. Vedimme välillä kantojen ja kivienkin seassa hirmuisella riskillä, mutta ei niin ei.
Tero oli vetänyt koko päivän keularaipassa ”jokeri”-uistinta, jonka ulkoinen olemus aiheutti aikamoista hilpeyttä kanssakilpailijoiden keskuudessa lähtöpaikalla. Kyseessä oli vielä pikkuisen isompi kapula kun legendaarisella Holmesin Jussilla ja noin tunti ennen kilpailun loppua keularaippa taipui. Kala kiinni ja vieläpä hauki ja pienen säätämisen jälkeen sain haavittua reilun nelosen hauen kyytiin ja peli oli avattu ja mikä koomisinta kala iski ”Holmesiin” :-) Hetken päästä nasahti samalta alueelta kelkasta siima perävetoon ja hyvä hauki sielläkin näytti olevan. Kala irtosi ja pienen kiroilukonsertin jälkeen huomasimmekin että kisa-aika alkoi loppumaan ja harmitus oli suuri kun jouduimme lähtemään pois ”kalan päältä” kohti punnituspaikkaa. Arvelimme että yhdellä kalalla ei juurikaan hurrata ja oikeassa olimme. Saimme lisättyä yhdellä pisteellä pistepottiamme sijoituttuamme sijalle 20 ja niinhän siinä kävi että SM-kisapaikka jäi pisteen päähän. Putosimme kokonaiscupissa sijalle 10 ja täytyy myöntää että ”hiukkasen” harmittaa. Harjun Toni vei ansaitusti kokonaiscupin ja hänelle vielä kerran vilpittömät onnittelut onnistumisesta. Ei muutakun leuka rintaan ja nokka kohti uusia pettymyksiä, no ei tosiaankaan, ensi vuonna yritetään kahta kauheammin SM-paikkaa:-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti