Kilpailu: Vimpeli

Sanotaan että huono kenraali tietää hyvää ensi-iltaa joten tällä
mentaliteetilla kilpailuun lähdettiin. Vimpelin kisa on ollut aina
käsittämättömän vaikea meikäläiselle ja montaakaan kalaa ei olla
vuosien saatossa puntarille tuotu. Viime vuonna kylläkin Eeron kanssa
löydettiin ihan hyvä ison hauen paikka ja saatiin puristettua veneen
moottoriongelmista huolimatta jonkinlainen sijoitus. Tämän vuoden kisaan
lähdettiin siis täysin nollat taulussa liikenteeseen tai ei ihan nollat,
tiedettiin treenin perusteella missäpäin järveä on lämmintä vettä ja
Tero sai venekaupan yhteydessä erittäin tärkeän kapistuksen
kaupanpäälle, plotterin missä oli viime vuoden Vimpelin kisan
kakkoseksi tulleen täpit ja kuinka ollakaan, täpit olivat juuri lämpimän
veden alueella, JES! Lähdettiin kiertämään näitä täppejä ja ei kauaa
mennytkään kun ensimmäinen reilu 50cm kuha tärähti pääkallolla merkityn
merkin kohdalta. Seuraavaa kuhaa saatiinkin odottaa reilu tunti
edellisestä mutta sitä kuhaa kannatti odottaa, oli se sen verran
erikoinen tapaus. Eero sai kelattua kalan veneen taakse ja kala oli
arviolta reilu kakkonen ja huonosti kiinni. Otin haavin ja suoritin
Eerot, eli täydellisen epäonnistuneen haavitsemisen:-) Uistin jäi
koukuista kiinni havaksen ulkopuolelle ja kala kanssa. Tässä vaiheessa
vaistomaisesti pyöräytin haavin ympäri ja näin kun kala pääsi koukuista
irti, voi saat#%#. Sitten tapahtui jotain ihan käsittämätöntä. Kala
olikin kiinni uistimessa mutta kyljestä, eli kala syöksyessään kohti
syvyyksiä törmäsi haavissa olevaan uistimeen ja tarttui kylkikalaksi,
IIIHANAA!!! Ja eikun kala veneeseen ja eteenpäin. Sitten olikin pari
tuntia hiljaista ja vaihdettiin paikkaa viimevuotiseen isonkalan
paikkaan. Saimme alueelta pari mittahaukea ja yhden hyvän mittakuhan.
Kilpailun loppu oli taas vaikea ja saimme vain yhden mittahauen.
Melkoisen huonoin fiiliksin lähdimme kohti puntaria, koska emme uskoneet
kalojemme riittävän mihinkään. Puntarilla kuitenkin alkoi virne palata
kasvoille kun isoja pusseja ei näkynyt juuri kellään. Oma saaliimme oli
4.722kg kuhaa ja 6.709kg haukea ja ahventa. Kertoimineen tulos 30319
pistettä ja tällä Vimpelin vetouistelun yhdeksäs sija. Kokonais cupissa
nousimme toiseksi. Rajalan Jukka piti meitä muita pilkkanaan ja RUUMENSI
kalaa puolet enemmän kuin muut. Nyt huilataan pariviikkoa ja nollataan
kovalevy Jussina että seuraavassa kisassa, eli Lappajärven lohikunkussa
pää pelaisi sillä taajuudella että keksittäisiin, millä juuri sieltä
meteoriitti kraaterista saatais jallitettua hopeakylkinen jalokala:-)
Sitten kilpailun häröilylistaan: Unohdettiin tankata vene ja Eero joutui
metsästämään bensaa, action kameran karttakortti jäi kotiin, siimojen
tarkistus jäi ihan viimetinkaan samaten plaanerikelojen uudelleen
nauhoitus treenin potkuri episodin jälkeen, karttaplotteri syttyi vasta
puolentunnin sateliittihaun jälkeen, takilan sähköliittimessä oli litra
vettä ja se takkusi koko kisan, mutta mitäs noista:-)

Treeni: Vimpeli

Voihan Vimpeli. Eli seuraavaksi oli vuorossa ensimmäinen kelkkakisa meidän venekunnallemme tänä vuonna ja kelkoilla lähdimmekin Lappajärvelle treenaamaan. Pasi ei tietyistä syistä päässyt ollenkaan mukaamme, mutta hän antoi tukevamman veneensä minulle ja Terolle käyttöön.
Tälle päivälle oli luvattu aivan hirveää keliä ja ennustukset pitivätkin tällä kertaa paikkaansa. Olimme Pasin kanssa käyneet kartalta läpi alueita mitä meidän piti treenissä vetää. Tämä osoittautui jo pian veneenlaskun jälkeen mahdottomaksi, sillä keli yltyi aivan hirveäksi eikä paljoa muitakaan järvellä näkynyt. Puhelimemme alkoivat pian soida ja meidän pinnallaolosta ei ollut varmuutta kelin vuoksi. Suurin osa paikoista oli mahdottomia vetää, sillä kelkat eivät pysyneet tuossa aallokossa vedossa kunnolla. Tämän takia jäikin treeni erittäin lyhyeksi, emmekä pystyneet vetämään lähellekkään puoliakaan paikoista mitä piti. Ainut lohtu, että löysimme vedenlämmöist paljon eroja ja näin kenties pystyimme luomaan joitain kuvitelmia, missä kala mahtaisi olla. Tämä olikin treenin ainut positiivinen osa, sillä negatiivistä osuutta tuli liiaksikin. Katkenneita nokkaläppyjä, takiloiden toimimattomuus, kelkkanarun päätyminen potkuriin jne jne... Terosta ja minusta tuntui kuin emme olisi olleet ikinä järvellä. Kaikkien takaiskujen ja hirvittävän kelin summa oli, että viiden-kuuden tunnin kelluttelun jälkeen olimme valmiit lähtemään kohti rantaa, jossa saimme vielä viimeisen kerran välineemme sekaisin nostaessamme kelkkoja. Tämä oli kuin piste i:n päälle. Turha treeni ja paljon tappiota. Kisasta näyttäisi tulevan todella tuskainen ja vaikea.

Kipparin SM-soutu-uistelu

Eero tossa jo kertoi noi sää höpinät, eli pääsen itse asiaan. No pitää
säästä sen verran kertoa, että vieläkin tinnittää korvissa kun se
ukkonen räjäytti suoraan meidän veneen yläpuolella ja sen jälkeen muuten
mentiin rantaan samalla vauhdilla kuin aikoinaan Keskisen kalastuspuolen
alennusmyynnin aloituksessa Karikko hyllylle:-) No sitten siihen kisaan.
Ollaan siis Pihjalamäen Karin kanssa kilpailtu tällä
soutu-uistelupuolella useammaan vuoden ja Sm-kisajärvi on tullut
erilaisista skapoista tutuksi moneen otteeseen. Ollaan pari kertaa
voitettukin järvellä joten jotain hajua meillä oli mitä pitää siiman
päähän laittaa ja missä kuhat ovat aikaisempina vuosina
lymyilleet. Treenattiin kisaan viikolla muutamaan otteeseen ja käytiin
katsastamassa joitain uusiakin alueita. Eräältä uudelta alueelta löytyi
ensimmäisessä treenissä muutama mittakala, mutta seuraavat treenit eivät
paljon uusia ajatuksia päähän tuoneet joten taktiikka laadittiin
pitkälti sen ensimmäisen treenin perusteella. Löydettiin myös
treeneissä muutama piilopatti jotka saatiin merkattua gepsiin ja
tarkoitus oli myös kisassa käydä paikat vetämässä. Kisa oli siis
kymmenen tuntinen eli hikinen soutu-urakka oli allekirjoittaneella
edessä. Meidän soutuveneessä on muotoutunut kirjoittamaton sääntö,
minä soudan, Kari vapailee. Osasyynä tähän työjärjestykseen on
allekirjoittaneen välillä lähes 100-asteessa poreileva höyrykattila ,
soutaessa pää pysyy kylmempänä ja ajatus pelaa paremmin:-) Kilpailuun
oli ilmoittautunut 45 venekuntaa joten hyvät kisat oli tiedossa. Eerolle
ja Terolle kerroin suurin piirtein omat havaintoni käytettävistä
uistimista ja mahdollisista värityksistä sekä jotain havaintoja kuhan
mahdollisista ottisyvyyksistä. Peräkanaa lähdettiin poikien kanssa
soutelemaan ja aluksi mentiin erään kivikon kärkeen mistä joku vuosi
sitten saatiin hyvin kuhaa. Hiljaista oli ja pikkuhiljaa tavoitteemme 3
kalaa per/tunti muuttui yhdeksi kalaksi per/tunti, syönti oli sen verran
nihkeää. Samaa nihkeyttä oli muillakin ja sitkeästi soudettiin vaan
eteenpäin penkan reunoja mukaillen kohti viikon takaista treenipaikkaa.
Eipäs sielläkään kala ollut aktiivista, mutta pari mittaa sentään
saatiin alueelta. Lähdettiin taas kiertää järveä ja ajateltiin mennä
takaisin aloituspaikkaan ja pikku hiljaa se päivä siinä kuluikin yhtä
nihkeissä merkeissä. Neljä tuntia ennen kisan loppua alkoi kertomani
ukkosmyräkkä. Tässä vaiheessa meillä oli 4 mittaa kyytissä ja alettiin
tahkota aloituspaikkaa missä eräs yksin vetävä kilpailija veti kuhaa
kyytiin kuin suo kuokalla ja me tietenkin halusimme tarjota yksinäiselle
sudelle juttuseuraa:-) Ilmeisesti meitä ei kaivattu kalojenkaan toimesta
kyseisellä paikalla, koska lyhyessä ajassa karkuuteltiin peräkkäin kolme
raskasta matkalaista. Ukkosmyräkän jälkeen kala aktivoitui ja saatiin
parissa tunnissa 5 hyvää kuhaa kyytiin. Tunti ennen loppua saatiin
samalta alueelta vielä noin kakkosen kuha haavittua mutta viimeinen
tunti meni täysin reisille. Kaveri ilmoitteli meille samoihin aikoihin (
tiesi ettei enää lähdettäisi järven toiseen päähän:-)), että eiliseltä
treenipaikaltamme mistä saimme peräti yhden 37 senttisen kuhan oli
tullut kalaa lopuksi erittäin hyvin. Samaiselta alueelta oli kisan
aluksi saatu myös kolmosen ja nelosen kuhat, loistavaa!!!Tältä alueelta
siis SM 1 ja SM 2. No, oltiin kuitenkin tyytyväisiä että saatiin
puristettua sen kymmenen kuhaa ja oltiin myös tyytyväisiä kuhien kokoon.
Puntarilla saatiin jännittää loppuun asti mitalien kohtaloa, mutta pitipä
sattua, seurakaverit Julku ja Pieniluoma kirivät lopussa yhden
mittakuhan verran meidän edelle. Hävittiin pronssi noin 1200 pojolla.
Meidän kuhat painoivat yhteensä 10.189kg ja tällä nelostila. Eero ja
Tero sentään piestiin 100-0 :-)

Soutu-uistelun SM: Kyrkösjärvi, Seinäjoki

Eli tänään käytiin Seinäjoen Kyrkösjärvellä soutu-uistelun Suomenmestaruuskilpailut joihin koko venekuntamme osallistuis ja tässä ensimmäisenä Teron ja minun (Eero) tarina:

Lähdimme kilpailuun aikalailla takki auki, sillä aiempien Kyrkösjärven kilpailujen perusteella kisa ei tulisi menemään ollenkaan hyvin. Emme olleet käyneet treenaamassa kiireiden ja kiinnostuksen puutteen vuoksi, joten päätimme lähteä vetelemään vanhoja paikkoja, joista olimme joskus joitain mittakuhia saaneet. Keli oli aamulla kaunis ja järvi lähes tyyni, joten ilma oli aivan sopiva kymmenen tunnin soutu-uistelukilpailuun. Ensimmäiset puolitoista, kaksi tuntia menivät täysin harhaillessa järvellä saamatta laisinkaan mittakaloja kyytiin. Koska peli oli pääkopan sisällä menetetty jo ennen kilpailun alkua, ei meillä ollut minkäänlaisia paineita ja olimmet valmiit vetämään tyhjää vaikka koko kymmentuntisen ajan. Sitten yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta kala kiinni! Ja mikä parhainta mittakuha. Tästä saimme lisää virtaa ja ei aikaakaan kun toinenkin kuha oli jo veneenpohjalla ja ei kahta ilman kolmatta niin kolmaskin kuha löysi itsensä meidän Iglooseemme.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kalojen saamisen jälkeen seurasi yli kahden tunnin mittainen synkkä hetki veneessämme, sillä emme saaneet sen aikana yhtään mitallista kalaa. Ja kuin loppuhuipennukseksi taivas tummui ja taivaalla jyrisi ja salamoi. Eikä vedestäkään ollut pulaa, sillä koko järven pinta kiehui. Eikä tämä taivaalta tullut märkä aines ollut pelkästään vettä vaan myöskin erittäin kova raekuuro piiskasi Kyrkösjärven pintaa ja siellä seilaavia veneitä. Tai ainakin niitä muutamaa pöhlöä, jotka ilman mitään itsesuojeluvaistoa olivat jättäneet rantautumatta hyvän sään aikana. Mutta kuin ihmeen kaupalla saimme tämän myrskyn aikana kaksi mitallista kuhaa jotka ehkä toivat lisää yrittämistä venekuntaamme.
Loppunjen lopuksi sade lakkasi ja muutkin veneet kömpivät esiin suojistaan. Myös kuha alkoi selvästi syömään viimeisen kaksi tuntisen ajaksi ja loppujen lopuksi saimme vielä neljä mittakuhaa lisää. Arvelimme saaliimme riittävän sijoituksille 7-9. ja olimme ihan tyytyväisiä kalasaaliiseemme, sillä emme olleet aiemminkaan tältä kyseiseltä järveltä kaloja saaneet. Loppusaaliimme oli yhdeksän mittakuhaa ja yksi mittahaukia ja lopputulos oli n. 28 800p. Tämä riitti viidenteen sijaan soutu-uistelun SM-kilpailuissa. Ajatuksenamme olisi ensi vuonnakin lähteä näihin karkeloihin mukaan, ellei samana päivämääränä olisi muita huippukisoja. Tänäkin vuonna samana päivänä on järjestetty Hauki-EM kilpailu, joka minua henkilökohtaisesti kiinnostaa erittäin paljon.

- Eero

ps. Pasin kertomus hänen soutu-uistelukilpailustaan tulee myöhemmin blogiin!

Poijjaat soutu-uistelukilpailussa

Eilen järjestettiin Alavuden Kuorasjärvellä soutu-uistelukilpailut ja koko meidän venekuntamme oli paikan päällä ottamassa mittaa tällä kertaa toisistaan, sillä Pihlajamäen Kari ja meidän kipparimme Pasi soutu-uistelevat yhdessä, kun taas minä (Eero) ja Tero uistelemme yhdessä. Minun ja Teron kannalta kilpailu sai huonoimman mahdollisimman alun sillä noin vartin uistelun jälkeen samana päivänä postista tullut JiiCeen vapa paukahti pohjatärpistä säpäleiksi. Tästä seurasikin melkein puolentunnin kalaton jakso. Tällä aikaa Pasi ja Kari kepittivät kalaa minkä vain kerkiävät. Tilanne alkoi näyttää jo todella pahalta.
Uistelimme Teron kanssa yhteen lahteen ja sitten aloimma taas pääsemään kalan makuun. Haukia nousi tasaiseen tahtiin veneeseen. Puntarilla huomasimme, että muutkin olivat kalaa saaneet. Ajattelimme silti, että eiköhän meidän saaliimme palkinnoille yllä.
Kun kalat oli punnittu oli aika jakaa palkinnot. Kilpailun voitti Pasin ja Karin venekunta ja minä ja Tero toisiksi. Eli Pohjanmaa-Cupin venekunnastamme oli kirkkaimmassa kärjessä jokainen ja tämä oli syy miksi tein tälläisen päivityksen soutu-uistelucupista. Ainahan se on mukavaa kirjoitella, kun sattuu joskus kalaakin saamaan...

Kilpailu: Evijärvi

Kilpailun treeni siis osoitti sen, että kalaa on saatava paljon että
kympin sakkiin olisi ylipäätänsä mitään asiaa. Lisäksi takaraivossa
jyskytti edellisillan nesteytyksen seuraamusten lisäksi ajatus siitä,
että yli vitosen kala oli kaivettava puntarille vaikka väkisin. Meillä
oli muutama isompi tietokala edellispäivän kosahdusten perusteella
selvillä, mutta se että oliko muutamalla alueella nähdyt pyörteet yli
vitosen kaloja, sitähän ei tiennyt elävä Erkkikään. Evijärvi on
kisajärvenä erittäin sokkeloinen ja rantaviivaa on enemmän kuin
Lappajärvessä. Lisäksi Evijärvi on täynnä isoja kiviä ja osa kivistä on
petollisissa paikoissa ja karttaan ei kaikkia kiviä ole merkitty. On
siis täysin hasardia päästellä urku auki järvellä ja aina saat varautua
siihen, että koneesta lähtee kivilleajon seurauksena perä irti.
Saattaisi joku romunkerääjä tehdä hyvän tilin jos lähtisi sukeltelemaan
tietyille alueille, on siellä järven pohjassa sen verran paljon
erilaisia perämoottorin osia uponneena:-) Kisassa meillä oli kahdeksan
paikkaa jossa piti pyörähtää ja ensimmäiseen paikkaan piti luukuttaa
noin 8km. Eka paikka petti täysin, ei yhtään mittaa kyytiin ja reilun
puolen tunnin päästä ajettiin paikkaan numero kaksi joka kanssa petti,
yksi tasan 60cm kala sieltä tuli, mutta tuo kala meni hylkyyn kun se
luonnollisesti kutistui. Luukutettiin paikkaan numero kolme ja sieltä
sentään saatiin      3 reilua mittaa. Paikka numero neljä petti, ei
mittakaloja, samaten vitonen, yksi mittakala ja Kutosesta saatiin yksi
reilumpi mitta eli sekin petti ja piemmän linjan paikka numero 7 petti
totaalisesti, ei mittoja. Tässä vaiheessa oli kisa-aikaa jäljellä kaksi
tuntia ja viisi varmaa kisamittaa repussa. Kaveri soitteli vartin välein
 ja matalasta oli tullut kasin hauki, pari nelosta ja muut mitat päälle.
 Joku oli kuuleman mukaan saanut pari kerroinkalaa ja Rongolla oli
"kuulemma" kalaa ruuhi täynnä ja Juhalan puheista ei saanut taaskaan
mitään tolkkua, liekö sillä ollut paha nestehukka, arveltiin kyllä
että sillä on kalaa kanssa Busteri täynnä kun niin ympäripyöreitä
jutteli:-) Alkoi muuten viimeistään tässä vaiheessa
tuntua pientä paineen tuntua kropassa mutta pidetiin päät kylmänä ja
ajeltiin viimeiseen oljenkorteen, paikkaan missä oli treeneissä oli
pyörteitä enemmänkin. Paikkaan saavuttuamme huomasimme, että alue oli
koskematon ja sitten alkoi paukkua. Heti alkuun kolmonen kyytiin ja pari
 muuta pienempää mittaa. Sitten nitron paikan järjesti meille krokotiili
 joka tuli kurjenmiekkapuskasta puhaltamaan uistinta, toisella kerralla
sama homma ja sitten se kala hävisi. Laajennettiin rinkiä ja taas pari
vauraampaa mittaa kyytiin ja sitten muistin vuosien takaiselta
treenikerralta erään puskan ( kiitokset Lassilan Anterolle ja Pohjon
Markulle ) minkä liepeillä herrojen kokemuksen mukaan usein majailee
vouti, eli sinne siis ja samassa Eeron puolen keulavitonen taipui
tärpistä ja pohjaan, eiku kauhea kala kiinni. Hauki ampaisi heti
syöksyyn ja Eero sai sen pois puskasta. Alajärven karmaisevien
kokemusten jälkeen päätettiin toimia rauhallisemmin, meillä oli tällä
kertaa iso haavikin mukana. Saatiin aika äkkiää kala rauhoittumaan ja
pienen hinauksen jälkeen sain haavittua kalan puhtaasti veneeseen. Voi
sitä riemua, kasin kerroin kala veneessä ja back in busines:-) Kaksi
minuuttia ennen loppua saatiin vielä reilu kakkosen kala samalta
alueelta ja eikun puntarille. Jälleen kerran puntarilla nähtiin aivan
järkyttäviä haukia, isoimman ollessa reilun kympin. Kerroinkalat
jakautuivat tasaisemmin kuin Alajärvellä ja veikkauksemme kisan
voittopussista menivät aika hyvin yksiin. Oma tuloksemme oli reilu 36000
 pistettä ja sillä irtosi Pohjanmaa cupin Evijärvi-uistelun seitsemäs
sija ja yhteistuloksessa noustiin kolmanneksi. Näin jälkipyykkinä
todettak
oon, että koskaan ei kannata luovuttaa, koska vielä viimeinenkin
paikka voi pelastaa koko kisan. Nyt
pikkuisen harrastellaan soutu-uistelua ja käydään kopasemassa edellä
mainitun lajin SM-kisat Seinäjoen Kyrkösjärvellä. Pohjanmaa cup
jatkuu reilun kahden viikon päästä Lappajärvellä...

Treeni: Evijärvi

Ja näin taas säntäsimme kohti uusia seikkailuja ja tällä kertaa oli kohteena Evijärvi. Olimme kaikki saaneet vapaata töistä ja näin pääsimme kaikki yhdessä treenaamaan tänä kauniina perjantaipäivänä. Keli oli tosiaankin kaunis, liiankin kaunis, sillä tuulta ei ollut koko päivänä lähes ollenkaan ja möllykkäkin hymyili pilvettömältä taivaalta. Ei muuta kuin vene vesille ja kaloja etsimään. Olimme jo aiemmin katsoneet ja sopineet paikat mitkä kiertäisimme treenissä. Yritimme myös olla käymättä paikkoja jossa tiesimme kalaa olevan edellisvuosien ja viikkoja vallinneen sään takia.
Aloitimme uistelemaan eräästä lahdesta, josta tämä kyseinen kisa on aiemmin voitettu. Lahti on kauttaaltaan matala ja aivan selvä hauen kutupaikka, joten tästä selviäisi todella nopeasti onko hauki vielä kutualueilla vai onko se siirtynyt jo selvemmille vesille saalistamaan pikkukalaa. Noin tunnin vedon jälkeen ja yhden ainoan mittahauen perusteella lähdimme pois lahdesta kenties hieman jo nyt viisastuneina. Tämän jälkeen aloimme yksinkertaisesti kiertää järveä vältellen omia paikkoja ja etsien uusia paikkoja mistä emme olleet aiemmin kalastaneet. Hyvinkin pian selvisi, että ei kala ollutkaan niin huonolla syönnillä kuin alusta saatoimme odottaa ja mittakaloja alkoi paukkui tasaiseen tahtiin. Mutta kala oli todella tarkka uinnista ja värityksestä. Vaappu mikä antoi edellisviikonloppuna huimasti kalaa pyysikin nyt tyhjää, mutta vastaava hieman toisella tavalla uiva vaappu taas löysi itsensä krokotiilien suusta. Muutamia suurempiakin kaloja näimme molskivan rannoissa ja näitä kohtia emme edes vetäneet vaan koitimme viimeiseen asti vältellä saamasta treenissä näitä tuplapistehaukia. Mutta kuten tapoihimme kuuluu keulavitonen luokilleen ja hellurei. Sattuipa vielä vieressä olevan Juhalan Timon venekunta, joka näki tapahtuman ja lähti seuraamaan meitä katsellen mitä veneessä tapahtuu. Vapaa edes telineestä irroittamatta hauki haaviin ja nopeasti puntarille. Ja jälleen kerran oli tämä venekunta kepittänyt kerroin hauen aivan vääränä päivänä ja ikävä kyllä hauki on venekunnan toisista suurin ikinä saama kala painaen 9,6kg ja ollen 110cm pitkä. Edellisvuonna Patanan Tekojärvestä saamamme kala painoi 9,7kg ja oli 121cm pitkä. 11cm ja 100g eroa ennätykseen. Noh, hauki takaisin järveen kasvamaan ja ei muuta kuin eteenpäin. Ja jatkoimme samaa rataaa koko päivän, mutta emme löytäneet koko päivänä minkäänlaista "pottipaikkaa" vaan kalaa tuli sieltä täältä yhtä hyvin. Joten tulimme siihen lopputulokseen, että seuraavan päivän kisassa tulisi ajamista todella paljon. Lopetimme uistelun ilta seitsemän jälkeen ja siirryimme kaupan kautta majoitukseemme lähtöpaikan viereiselle Sillankorvan leirintäalueelle, josta olimme vuokranneet mökin. Illalla loimme stragedian ja kävimme läpi uistimet ja paikat mistä tuli ja missä järjestyksessä kävisimme järveä lävitse. Muistimme myös nestetankkauksen ja saapui illalla vielä venekunta K. Paavola ja Kangasniemi Tero nesteyttämään meidän luoksemme. Tulimme yhteistuumin siihen tulokseen, että längit korviin, kiviä täyteen ja paskaa päälle koko Evijärvi! Kilpailusta näyttäisi tulevan erittäin vaikea ja jokainen kala olisi ansaittava, mutta pärjäämiseen vaadittaisiin vähintäänkin yksi kerroinkala. Sen verran näytti iso hauki olevan aktiivinen. Veikkauksemme seuraavan päivän voittotuloksesta vaihteli 40-60 000 välillä. Kalaa kuitenkin olisi pakko saada ja paljon.
Treenistä tulee lisämateriaalia, kunhan kipparimme saa laitettua ne tietokoneelle ja lähetettyä minulle. Luvassa saattaa olla tragikoominen sillan alitus ja pieni pönövideo tuosta treenimöröstä.

Treenimörkö 9,6kg 110cm

- Eero