Pohjanmaa cupin viimeinen osakilpailu käytiin Patanan tekoaltaalla 14.9.2014 tyyliin tuo kolme isointa haukea puntarille. Patanan tekoallas on kuuluisa siirtyvien saarien, entiseen kuusimetsään padotun vesimassan ja pikimustassa vedessä piilevien, tekoaltaan alta purettujen rakennusten kivijalkojen lisäksi valtavista hauistaan. Jokunen vuosi sitten pikkukisassa Sillanpään venekunnalla kolme suurinta haukea painoi lähes 30kg. Tänä vuonna odotettavissa oli vaikea kilpailu, koska kesän jatkuessa vesi oli tosi lämmintä ja iso hauki ei treenarien mukaan vielä oikein purulla ollut. Itse emme kisaan treenanneet ollenkaan, koska olin havaitsevani venekunnassamme pientä turnausväsymystä pitkän kauden jälkimainingeissa ja jokaisella jampalla oli jotain muuta ohjelmaa kilpailua edeltäneinä päivinä. Patanassa ei oikein pohjakartta pidä paikkaansa ja nyt kun vesi on vielä alhaalla niin luvassa oli valtaisaa vapojen taipumista a`la maapallo:-) Totta tosiaan, kävinhän muuten treenaamassa kilpailua varten, mutta omalla kotijärvelläni. Olin joskun ostanut Keskisen alennusmyynneistä muutaman muovikassillisen syvänne Jakkeja ja ajattelin että niitähän voisi vedellä surutta pohjaan Patanassa. Kävin testaamassa pikkuisen millä syvyydellä ne tuplana menisivät, mutta viimeistään nyt ymmärsin miksi vaaput olivat niin edullisia, ne eivät nääs oikein uineet:-)
Tarkoituksenamme oli siis lähteä vetämään kisa kelkoilla, koska tiesimme että matalasta isomman kalan saaminen raippavehkeillä olisi tähän vuodenaikaan lähes mahdotonta. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin ollut syväraippominen, mutta kun sääennuste lupaili suhteellisen tyyntä ja aurinkoista keliä niin isompi hauki on todennäköisesti aralla otilla ja väistää helposti venettä. Meillä oli kisassa kovat panokset, koska SM-paikkamme ei ollut vielä kirkossa kuulutettu. Kolmen kalan kisassa tuurilla on valtavasti merkitystä ja loppukauden kisoissa on tuntunut, että meidän venekunnan tuuri käytettiin loppuun jo Toisveden kilpailussa. Kellon lyödessä kymmenen lähdimme vetämään heti lähtöpaikan tuntumasta patopenkan vierustaa kohti aluetta missä on aikaisemmin sijainnut Vetelin sorankuljetus oy:n sorakuopat ja paikallisten mukaan isot elohopeapuimurit odottavat kuoppien reunalla vanhoissa törmäpääskyn pesissä ohikiitäviä namupaloja:-) Heti kun pääsimme alueelle niin takilan kuula jäi pohjaan ja samassa lähti koko setti liikkeelle toiselta puolelta kelkkaa ja ensimmäiset 6 uistinta + takilankuula oli menetetty. Päivän aikana ainakin solmuntekotaidot karttuivat, koska vähän väliä joku vehje oli kiinni pohjassa. Muuten sitten olikin hiljaista, vaikeaa oli ja kaloja ei vaan kuulunut. Noin parin tunnin tuskan jälkeen napsahti taas, mutta nyt vapa jäi asentoon. Arvelimme ennen kisaan leikillämme että nyt kun kuha ei ole kisakala niin luultavasti sellaisen saisimme ja sellainen sieltä sitten tulikin. Haukea ei vain löytynyt ei sitten vaikka mitä teimme. Vedimme välillä kantojen ja kivienkin seassa hirmuisella riskillä, mutta ei niin ei.
Tero oli vetänyt koko päivän keularaipassa ”jokeri”-uistinta, jonka ulkoinen olemus aiheutti aikamoista hilpeyttä kanssakilpailijoiden keskuudessa lähtöpaikalla. Kyseessä oli vielä pikkuisen isompi kapula kun legendaarisella Holmesin Jussilla ja noin tunti ennen kilpailun loppua keularaippa taipui. Kala kiinni ja vieläpä hauki ja pienen säätämisen jälkeen sain haavittua reilun nelosen hauen kyytiin ja peli oli avattu ja mikä koomisinta kala iski ”Holmesiin” :-) Hetken päästä nasahti samalta alueelta kelkasta siima perävetoon ja hyvä hauki sielläkin näytti olevan. Kala irtosi ja pienen kiroilukonsertin jälkeen huomasimmekin että kisa-aika alkoi loppumaan ja harmitus oli suuri kun jouduimme lähtemään pois ”kalan päältä” kohti punnituspaikkaa. Arvelimme että yhdellä kalalla ei juurikaan hurrata ja oikeassa olimme. Saimme lisättyä yhdellä pisteellä pistepottiamme sijoituttuamme sijalle 20 ja niinhän siinä kävi että SM-kisapaikka jäi pisteen päähän. Putosimme kokonaiscupissa sijalle 10 ja täytyy myöntää että ”hiukkasen” harmittaa. Harjun Toni vei ansaitusti kokonaiscupin ja hänelle vielä kerran vilpittömät onnittelut onnistumisesta. Ei muutakun leuka rintaan ja nokka kohti uusia pettymyksiä, no ei tosiaankaan, ensi vuonna yritetään kahta kauheammin SM-paikkaa:-)
maanantai 22. syyskuuta 2014
sunnuntai 7. syyskuuta 2014
Syväraippatreenit jatkuvat...
Päätimme Nestorin kanssa lähteä Tappajahauen jälkeisenä päivänä hieman harjoittelemaan, sillä eilisten näyttöjen perusteella opittavaa on aikas lailla. Tero ei valitettavasti päässyt lähtemään autohuolien vuoksi, joten jälleen oli kaivettava soutubotski esille ja eikun paino/tuplavehkeet syvälle ja harjoittelemaan tätä raippomisen muotoa.
Kohteeksi valikoitui hetken mietinnän jälkeen Ähtärin Hankavesi. Eli järvi, jolla olen henkilökohtaisesti eniten loirinut elämäni aikana, joten uskoin, että tämän järven salat ovat jollain tavalla hanskassa ja onnistuisimme joitain hakkeja käyttämään veneessä. Tosin aloitimme uistelun matalasta, mutta kelistä johtuen vaihdoimme nopeasti syvänvehkeet peliin. Täytyy sanoa, että vaikka olen tällä järvellä pyörinyt koko pienen elämäni niin menin sumussa aivan sekaisin ja ilman navigointijärjestelmää olisimme olleet pulassa. Ensimmäinen kalatapahtuva tuli n. 3m vedestä ja lähes peräkkäin koukutimme pienen ahvenen ja parin kilon hauen rotkaleen. Tosin ei tälläkään järvellä helppoa tuntunut olevan, sillä ei kalaa noussut aivan odotettuun tahtiin. Muutamia pieniä hauenpulikoita koukutimme, mutta pääsääntöisesti seilasimme aivan tyhjää.
Seuraava parempi kalatapahtuma oli kapeikossa ja tästä kohtaa nousi komea n. 3kg möllihauki. Tämän kapeikon jälkeen olikin edessä pitkä linja ja koko linjan aikana ei pahemmin "mittakaloja" näkynyt. Tämän jälkeen päätimme käydä heittämässä pienen lenkin Välivedellä. Välivesi todellakin yllätti, mutta valitettavasti ei positiivisesti vaan sen takia, ettemme saaneet yhtään kalaa koko järvestä n. 1,5h aikana. Tämän jälkeen päätimme jälleen palata Hankavedelle, josta lähes heti nostimme kyytiin hyvän hauen. Tästä jatkoimme vielä hetken aikaa, mutta valitettavasti parempia kaloja emme enää havainneet. Yhteensä kuuden tunnin aikana emme onnistuneet käyttämään montaakaan haukea kyydissä, mutta yhteensä 55cm alamitalla olisi haukea ollut yhteensä yli 10 000p. Tavoitetteena olisi päästä vielä tänä vuonna syväraippailemaan "isolla" veneellä ja täten saada jotain järkeä tähän touhuun, vaikkakin kyllä soutuveneelläkin kaloja saa, mutta homma menee lähinnä vain loirimiseksi ja toimiminen ahtaassa veneessä on erityisen hankalaa.
 |
| Tyyntä ja usvaista |
Kohteeksi valikoitui hetken mietinnän jälkeen Ähtärin Hankavesi. Eli järvi, jolla olen henkilökohtaisesti eniten loirinut elämäni aikana, joten uskoin, että tämän järven salat ovat jollain tavalla hanskassa ja onnistuisimme joitain hakkeja käyttämään veneessä. Tosin aloitimme uistelun matalasta, mutta kelistä johtuen vaihdoimme nopeasti syvänvehkeet peliin. Täytyy sanoa, että vaikka olen tällä järvellä pyörinyt koko pienen elämäni niin menin sumussa aivan sekaisin ja ilman navigointijärjestelmää olisimme olleet pulassa. Ensimmäinen kalatapahtuva tuli n. 3m vedestä ja lähes peräkkäin koukutimme pienen ahvenen ja parin kilon hauen rotkaleen. Tosin ei tälläkään järvellä helppoa tuntunut olevan, sillä ei kalaa noussut aivan odotettuun tahtiin. Muutamia pieniä hauenpulikoita koukutimme, mutta pääsääntöisesti seilasimme aivan tyhjää.
 |
| Hyvä hauki |
 |
| Harvoin näitä raipoilla näkee.. |
Seuraava parempi kalatapahtuma oli kapeikossa ja tästä kohtaa nousi komea n. 3kg möllihauki. Tämän kapeikon jälkeen olikin edessä pitkä linja ja koko linjan aikana ei pahemmin "mittakaloja" näkynyt. Tämän jälkeen päätimme käydä heittämässä pienen lenkin Välivedellä. Välivesi todellakin yllätti, mutta valitettavasti ei positiivisesti vaan sen takia, ettemme saaneet yhtään kalaa koko järvestä n. 1,5h aikana. Tämän jälkeen päätimme jälleen palata Hankavedelle, josta lähes heti nostimme kyytiin hyvän hauen. Tästä jatkoimme vielä hetken aikaa, mutta valitettavasti parempia kaloja emme enää havainneet. Yhteensä kuuden tunnin aikana emme onnistuneet käyttämään montaakaan haukea kyydissä, mutta yhteensä 55cm alamitalla olisi haukea ollut yhteensä yli 10 000p. Tavoitetteena olisi päästä vielä tänä vuonna syväraippailemaan "isolla" veneellä ja täten saada jotain järkeä tähän touhuun, vaikkakin kyllä soutuveneelläkin kaloja saa, mutta homma menee lähinnä vain loirimiseksi ja toimiminen ahtaassa veneessä on erityisen hankalaa.
 |
| puntin takaa |
 |
| lötkö |
Pohjanmaa-Cup, Kuha-Lordi treeni
Alun perin tarkoituksenamme oli treenata kuhaloordiin kahdella eri veneellä niin kuin viime vuonnakin, mutta miehistömme kahdesta etelän-vetelästä ainoastaan toinen sai puhuttua itselleen lomapäivän. Keli oli treenipäivänä varsin tuulinen, joten yksin treenaamisesta ei tullut mitään eli päätimme loiria Lappajärveä kolmeen pekkaan, yhdellä veneellä niin laajasti kuin se nyt mahdollista oli. Rajuja rajauksia alueista piti tehdä heti treeniä suunnitellessa, joten keskityimme ainoastaan ns. Karvalan syvänteeseen. Laskimme romut vetoon viimevuotisilta pelipaikoilta ja pelin henki selvisi välittömästi, alamittainen kuha oli hurjalla otilla. 42cm – 44.5cm kuhaa nousi yhtenä köytenä kyytiin, mutta mittakuhia ei vain meinannut löytyä. Hetken uisteltuamme saimme nostettua veneeseen komean, noin 63cm kuhan mötkäleen mutta seuraavaan mittakuhatärppiin menikin sitten aikaa lähes kuusi tuntia.
Haukikin tuntui olevan täysin kateissa, koska emme onnistuneet kepittämään näiden kuuden tunnin aikana kuin kymmenkunta nippa nappa haukea kyytiin. Jossain vaiheessa päivää Tampereen pyrinnön mies, Suomen-mestaris sellainen muutaman vuoden takaa soitteli ja kyseli oliko Kuhan puru yhtään parantunut sitten eilisen, jolloin veljekset olivat käyneet toteamassa saman kuin mekin, silppua tulee ja paljon. Poijat olivat toki saaneet loirittua silpun seasta yhden nelikiloisen mötkäleen. Melkein heti kun saimme nääs, nääs lopetettua puhelun niin takilasta lähti hirmuisella singahduksella vehkeet kohti syvyyttä . Vapa jäi kaksin kerroin sojottamaan asentoon ja Tero ajatteli ottavansa homman haltuun ja kalan kyytiin, mutta kuljettajasta tulikin matkustaja kun ihan järjettömän kokoinen veturi lähti syöksyyn. Kala veti siimaa 50m ja sitten paikka, muutaman metrin pumppaus vavalla ja sitten kala veti siimaa 100m. Jarru oli koko ajan melkein kiinni ja silti kala syöksyi kuin mikäkin. Pikku hiljaa siima alakoi loppumaan kelasta ja yritimme kauhealla kiireellä saada kelkkavehkeitä ylös, että pääsisimme kalaa vastaan. Lopulta siimat sotkussa ja kelkat sinne tänne sojottaen pääsimme lähestymään pohjaan parkkeerattua kalaa. Sitten kala lähti kuin hauki tapaa rannasta lähteä kohti venettä ja Tero ei ehtinyt kelaamaan siimaa puolalle, niin lujaa tuo ryökäle tuli kohti ja sitten tapahtui se mitä pelättiin, siima löysäksi ja moro. Terokin on isoja kaloja vavan päässä käskyttänyt, mutta tämä oli kuulemma ihan jotain järkyttävää:-) No mitäpä noista, kisassa vastaavanlainen tapahtuma olisi saanut pahaa tuhoa aikaan kalustossa kun muutama vapa olisi todennäköisesti mennyt säpäleiksi veneen laitaan:-)
Jatkoimme treeniä ja sitten osuttiin haukipesään. Veneessä kävi tunnin aikana noin 15 kappaletta 3kg – 5kg hakkia kyydissä, muutaman mittakuhakin tuli haavittua. Päätimme että aloittaisimme itse kilpailun alueelta, josta saimme tuon rapeamman kuhan ja jos paikka pettäisi, siirtyisimme tälle haukialueelle loppuajaksi kilpailua. Kuhan kertoimen ollessa 10, hauella ei ainakaan periaatteessa voisi olla kisassa älyttömän suurta merkitystä tai niin ainakin oletimme, mutta on sitä toki ennenkin tullut tehtyä virhearvioita puoleen ja toiseen.
 |
| mötkäle |
Haukikin tuntui olevan täysin kateissa, koska emme onnistuneet kepittämään näiden kuuden tunnin aikana kuin kymmenkunta nippa nappa haukea kyytiin. Jossain vaiheessa päivää Tampereen pyrinnön mies, Suomen-mestaris sellainen muutaman vuoden takaa soitteli ja kyseli oliko Kuhan puru yhtään parantunut sitten eilisen, jolloin veljekset olivat käyneet toteamassa saman kuin mekin, silppua tulee ja paljon. Poijat olivat toki saaneet loirittua silpun seasta yhden nelikiloisen mötkäleen. Melkein heti kun saimme nääs, nääs lopetettua puhelun niin takilasta lähti hirmuisella singahduksella vehkeet kohti syvyyttä . Vapa jäi kaksin kerroin sojottamaan asentoon ja Tero ajatteli ottavansa homman haltuun ja kalan kyytiin, mutta kuljettajasta tulikin matkustaja kun ihan järjettömän kokoinen veturi lähti syöksyyn. Kala veti siimaa 50m ja sitten paikka, muutaman metrin pumppaus vavalla ja sitten kala veti siimaa 100m. Jarru oli koko ajan melkein kiinni ja silti kala syöksyi kuin mikäkin. Pikku hiljaa siima alakoi loppumaan kelasta ja yritimme kauhealla kiireellä saada kelkkavehkeitä ylös, että pääsisimme kalaa vastaan. Lopulta siimat sotkussa ja kelkat sinne tänne sojottaen pääsimme lähestymään pohjaan parkkeerattua kalaa. Sitten kala lähti kuin hauki tapaa rannasta lähteä kohti venettä ja Tero ei ehtinyt kelaamaan siimaa puolalle, niin lujaa tuo ryökäle tuli kohti ja sitten tapahtui se mitä pelättiin, siima löysäksi ja moro. Terokin on isoja kaloja vavan päässä käskyttänyt, mutta tämä oli kuulemma ihan jotain järkyttävää:-) No mitäpä noista, kisassa vastaavanlainen tapahtuma olisi saanut pahaa tuhoa aikaan kalustossa kun muutama vapa olisi todennäköisesti mennyt säpäleiksi veneen laitaan:-)
Jatkoimme treeniä ja sitten osuttiin haukipesään. Veneessä kävi tunnin aikana noin 15 kappaletta 3kg – 5kg hakkia kyydissä, muutaman mittakuhakin tuli haavittua. Päätimme että aloittaisimme itse kilpailun alueelta, josta saimme tuon rapeamman kuhan ja jos paikka pettäisi, siirtyisimme tälle haukialueelle loppuajaksi kilpailua. Kuhan kertoimen ollessa 10, hauella ei ainakaan periaatteessa voisi olla kisassa älyttömän suurta merkitystä tai niin ainakin oletimme, mutta on sitä toki ennenkin tullut tehtyä virhearvioita puoleen ja toiseen.
lauantai 6. syyskuuta 2014
Häme-Cup, Tappajahauki kilpailu
Tänään siis käytiin Häme-Cupin viimeinen osakilpailu Vanajavedellä ja veneitä oli odotettavissa jälleen aivan mahtava määrä. Päätimme, että lähdemme tänne hakemaan jonkinlaista sijoitusta, joten lähdimme tänne tuntemattomaan veteen tekemään, sitä mitä me ehkä parhaiten osaamme eli matalia alueita raippomaan. Olimme valinneet kartasta ennalta muutaman paikan, missä oletimme haukien lymyilevän, mutta vaikeaa tämä paikkojen valinta on, sillä emme ole käyneet Vanajavedellä ollenkaan uistelemassa, joten on vaikeaa ennalta sanoa minkälaisissa alustoissa hauki viihtyy täällä.
Veneitä oli ilmoittautunut ennen kipparikokousta 270, eli määrä oli aivan mahtava. Kelikin vaikutti aamusta hyvältä vaikkakin tuulta olisi saanut olla rutkasti enemmän, mutta aurinko oli pilvessä, joten se auttoi raippahommia. Siirtyminen alkoi ja lähdimme busterilla pomppimaan ristiaallokkoon ja pienen siirtymän jälkeen olimme jo pelipaikoilla. Ensimmäinen alue oli pitkä linja matalassa. Aloituspaikka oli todella kivikkoinen, joten päätimme aloittaa hieman syvemmästä sen reunalta heittäen pienen lenkin, jonka jälkeen suuntasimme nokan kohti matalaa.
Lähes heti matalasta hauki kiinni, mutta valitettavasti emme mitoille päässeet. Tätä syöntiä jatkui vartin verran ja alueelta onnistuimme saamaan 4kpl yli 55cm haukia, mutta täytyy sanoa, että vaikea mitta matalasta tämä 60cm. Samassa kivikossa pätkähti kutosen JiiCee päreiksi, joten alku tuntui kivistävän. Kivilläkin killuimme reippaat 10 kertaa. Tästä jatkoimme reunaa eteenpäin ja sitten tapahtui se mitä pelkäsimmekin. Perhanan keltainen möllykkä alkoi näyttäytyä toden teolla ja kelikin löi itsensä aivan pläkäksi. Voisin sanoa, että tämän jälkeen hieman hiljeni. Ensimmäinen lahti antoi kymmenkunta alamittaista haukea ja nämä tulivat heti kilpailun alkuun. Kahden tunnin ajan kiersimme aloituslahtea, jonka jälkeen vehkeet ylös ja siirtyminen seuraavaan laitaan.
Seuraava laita oli paljon pienempi ja lyhyempi, joten oli nopeasti tarkistettavissa. Tästä emme onnistuneet saamaan laisinkaan kalatapahtumia, joten seuraava siirtymä ja jälleen hieman pidempään laitaan kiinni. Hyvä lumpeikon reuna, mutta kalatapahtumat olivat harvassa. Mutta sitten keulafemmassa rätkähti. Ihmettelin, että mikä ihme siellä on kiinni, joten kala haaviin ja pienen naurunkohtauksen jälkeen totesimme kalan olevan kirjolohi. Emme siis onnistuneet ensimmäiseen neljään tuntiin ainuttakaan mittahaukea, mutta tälläisen jokibroilerin jollain ihmeen konstilla koukutimme veneeseen. Tämä sai koko veneen sekaisin, joten pian löysimme itsemme vetämässä syväraippaa kierrellen tasaisella pöydällä olevia pieniä pakkoja. Hetken päästä onneksi heräsimme tästä ja menimme jälleen kiertämään loppuja matalan paikkoja. Aivan loppuun päätimme siirtyä aloituspaikallemme ja huomasimme, että kyllä tällä alueella oli vieläkin haukea, vaikka keli oli mitä oli.
Sanotaankoon siis, että nyt on ainakin pieni osa oppirahoista tähän kilpailuun maksettu. Kaksi JiiCee:tä poikki, vaappuja, bensaa, dieseliä... Mutta jossain vaiheessa tulemme ottamaan nämä moninkertaisina takaisin! Mutta onnittelut voittajille ja Häme-Cupissa pärjänneille.
Veneitä oli ilmoittautunut ennen kipparikokousta 270, eli määrä oli aivan mahtava. Kelikin vaikutti aamusta hyvältä vaikkakin tuulta olisi saanut olla rutkasti enemmän, mutta aurinko oli pilvessä, joten se auttoi raippahommia. Siirtyminen alkoi ja lähdimme busterilla pomppimaan ristiaallokkoon ja pienen siirtymän jälkeen olimme jo pelipaikoilla. Ensimmäinen alue oli pitkä linja matalassa. Aloituspaikka oli todella kivikkoinen, joten päätimme aloittaa hieman syvemmästä sen reunalta heittäen pienen lenkin, jonka jälkeen suuntasimme nokan kohti matalaa.
 |
| lähtölaukauksen odottelua |
Lähes heti matalasta hauki kiinni, mutta valitettavasti emme mitoille päässeet. Tätä syöntiä jatkui vartin verran ja alueelta onnistuimme saamaan 4kpl yli 55cm haukia, mutta täytyy sanoa, että vaikea mitta matalasta tämä 60cm. Samassa kivikossa pätkähti kutosen JiiCee päreiksi, joten alku tuntui kivistävän. Kivilläkin killuimme reippaat 10 kertaa. Tästä jatkoimme reunaa eteenpäin ja sitten tapahtui se mitä pelkäsimmekin. Perhanan keltainen möllykkä alkoi näyttäytyä toden teolla ja kelikin löi itsensä aivan pläkäksi. Voisin sanoa, että tämän jälkeen hieman hiljeni. Ensimmäinen lahti antoi kymmenkunta alamittaista haukea ja nämä tulivat heti kilpailun alkuun. Kahden tunnin ajan kiersimme aloituslahtea, jonka jälkeen vehkeet ylös ja siirtyminen seuraavaan laitaan.
 |
| vesi oli suhkot sameaa |
Seuraava laita oli paljon pienempi ja lyhyempi, joten oli nopeasti tarkistettavissa. Tästä emme onnistuneet saamaan laisinkaan kalatapahtumia, joten seuraava siirtymä ja jälleen hieman pidempään laitaan kiinni. Hyvä lumpeikon reuna, mutta kalatapahtumat olivat harvassa. Mutta sitten keulafemmassa rätkähti. Ihmettelin, että mikä ihme siellä on kiinni, joten kala haaviin ja pienen naurunkohtauksen jälkeen totesimme kalan olevan kirjolohi. Emme siis onnistuneet ensimmäiseen neljään tuntiin ainuttakaan mittahaukea, mutta tälläisen jokibroilerin jollain ihmeen konstilla koukutimme veneeseen. Tämä sai koko veneen sekaisin, joten pian löysimme itsemme vetämässä syväraippaa kierrellen tasaisella pöydällä olevia pieniä pakkoja. Hetken päästä onneksi heräsimme tästä ja menimme jälleen kiertämään loppuja matalan paikkoja. Aivan loppuun päätimme siirtyä aloituspaikallemme ja huomasimme, että kyllä tällä alueella oli vieläkin haukea, vaikka keli oli mitä oli.
 |
| ei heleve... |
Sanotaankoon siis, että nyt on ainakin pieni osa oppirahoista tähän kilpailuun maksettu. Kaksi JiiCee:tä poikki, vaappuja, bensaa, dieseliä... Mutta jossain vaiheessa tulemme ottamaan nämä moninkertaisina takaisin! Mutta onnittelut voittajille ja Häme-Cupissa pärjänneille.
sunnuntai 31. elokuuta 2014
Säippätreeni Niemiesvedellä
Kuha-Lordin jälkeen on hyvä lyödä hetkeksi aikaa kelkat sivuun ja terästellä raippakuntoa syksyn koitoksia varten. Tosin jouduimme jälleen lähtemään soutuveneellä Nestorin kanssa Eli tätä mitä harva varmastikkaan tekee, eli kuudella vavalla soutupaatilla tuplien ja painojen kanssa etsimään rapeampaa haukea ja kuhaa Niemiesvedeltä.
Aloitimme vedon 3m vedestä ja pikkuhaukia tuntui iskevän tasaiseen tahtiin vaappuihimme. Etenimme eteenpäin kierrellen ja kaarrellen, mutta kalan koko ei tuntuvat kasvaan missään kohtaa järveä. Ensimmäisen matalikon reunamilta koukutimme pari kuhaa, mutta niidenkään koko ei päätä huimannut. Tämän jälkeen päätimme laskea vehkeet astetta syvempään eteen ja siirryimme vetämään n. 6m vesialuetta. Hetken aikaa jaksoimme täällä vetää, mutta kaikki tärpit harvenivat sen verran, että nostimme vehkeet tällä kertaa 4-5m veteen. Tällä vesialueella hauki oli samanlaista tökkiä kuin matalemmasta. Kolmeen tuntiin saimme 2-6m vesialueelta 17 haukea 2 kuhaa ja 2 ahventa. Nyt oli siis tehtävä seuraava ratkaiseva liike, eli tekemään sitä hommaa minkä osaamme parhaiten eli nokka kohti viidakkoa!
Jotain meidän pitää keksiä tuohon syväraippomiseen, sillä matalasta onnistuimme saamaan paljon enemmän ja isompaa haukea kuin syvemmistä vesistä. Suurin hauki matalasta n. 3kg ja taas syvästä 1,5kg. Jallitimme myös pitkän aikaa erästä parempaa haukea matalasta sen käydessä vain haistelemassa meidän uistimiamme useaan otteeseen, mutta lopulta kalamiehiltä loppui hermo ja päätimme jättää sen rauhaan. Tosin tämä ei jää tähän koska tulen hakemaan tämän hauen jossain välissä sen ollessa entistä suurempi!
Loppuun loirimme vielä 4m aluetta laskupaikallemme asti ja syönti ei syvällä ollut muuttunut miksikään matalanvisiittimme aikana. Yhteensä koko päivän aikana saimme n. 40 haukea 6 ahventa ja 2 kuhaa, mutta "kisamittoja" ei meillä montaakaan ollut. Opettelemista on siis aivan käsittämätön määrä vielä..
Ps. Kannattaa käydä katsomassa http://www.kutufishing.fi/
On muutens pikkasen komeaa venettä ja vehjettä pojilla! Ja ovat taitaneet jotain kalojakin saada!
Aloitimme vedon 3m vedestä ja pikkuhaukia tuntui iskevän tasaiseen tahtiin vaappuihimme. Etenimme eteenpäin kierrellen ja kaarrellen, mutta kalan koko ei tuntuvat kasvaan missään kohtaa järveä. Ensimmäisen matalikon reunamilta koukutimme pari kuhaa, mutta niidenkään koko ei päätä huimannut. Tämän jälkeen päätimme laskea vehkeet astetta syvempään eteen ja siirryimme vetämään n. 6m vesialuetta. Hetken aikaa jaksoimme täällä vetää, mutta kaikki tärpit harvenivat sen verran, että nostimme vehkeet tällä kertaa 4-5m veteen. Tällä vesialueella hauki oli samanlaista tökkiä kuin matalemmasta. Kolmeen tuntiin saimme 2-6m vesialueelta 17 haukea 2 kuhaa ja 2 ahventa. Nyt oli siis tehtävä seuraava ratkaiseva liike, eli tekemään sitä hommaa minkä osaamme parhaiten eli nokka kohti viidakkoa!
 |
| kivillä että romisi |
Jotain meidän pitää keksiä tuohon syväraippomiseen, sillä matalasta onnistuimme saamaan paljon enemmän ja isompaa haukea kuin syvemmistä vesistä. Suurin hauki matalasta n. 3kg ja taas syvästä 1,5kg. Jallitimme myös pitkän aikaa erästä parempaa haukea matalasta sen käydessä vain haistelemassa meidän uistimiamme useaan otteeseen, mutta lopulta kalamiehiltä loppui hermo ja päätimme jättää sen rauhaan. Tosin tämä ei jää tähän koska tulen hakemaan tämän hauen jossain välissä sen ollessa entistä suurempi!
Loppuun loirimme vielä 4m aluetta laskupaikallemme asti ja syönti ei syvällä ollut muuttunut miksikään matalanvisiittimme aikana. Yhteensä koko päivän aikana saimme n. 40 haukea 6 ahventa ja 2 kuhaa, mutta "kisamittoja" ei meillä montaakaan ollut. Opettelemista on siis aivan käsittämätön määrä vielä..
Ps. Kannattaa käydä katsomassa http://www.kutufishing.fi/
On muutens pikkasen komeaa venettä ja vehjettä pojilla! Ja ovat taitaneet jotain kalojakin saada!
lauantai 30. elokuuta 2014
Pohjanmaa-Cup, Kuha-Lordi Kilpailu
Pojat olivat siis eilen käyneet treenimässä ja hieman kalaa löytäneetkin, joten tähän pääpäivään lähdettiin ihan hyvin mielin ja odotukset olivat, että pystyisimme parantamaan tällä hetkellä cupissa olevaa huonointa sijaa, joka on voimassa (21.) kunnolla, että pysyisimme kärkikahinoissa ja samalla pääsisimme Pohjanmaa-Cupin kautta SM-kilpailuihin ensi vuonna. Valitettavasti vain tämän kilpailun venemäärä jäi todella vähään vaikka keli oli kohtuullinen, mutta kenties alkanut metsästyskausi verotti venemäärää.
Lähdimme vetämään kahdeksan vettä ja aloituspaikkamme oli poikien eilen löytämä kuhapaikka, mistä kalaa oli tullut selvästi eniten nähden muuhun järveen. Emme kerinneet saamaan lähellekkään kaikkia vapoja vetoon, kun ensimmäinen lähti jo laukaisijasta, mutta valitettavasti reippaasti alamittainen kuha tuli veneeseen. Uistelimme tätä pitkää linjaa, mutta nyt olivat vain kalat jostain syystä hävinneet alueelta, joten kilpailun alku tuntui todella nihkeältä. Uistelimme kohtaan mistä oli eilen loppunut kalan tuleminen ja tämän jälkeen lähdimme vielä palaamaan samaa linjaa toivoen, että jospa vielä tästä löytyisi mittakalaa. Uistelimme aloituskohtaan asti ja tämä jälkeen päätimme lähteä ylittämään selkää, mutta tämän keskeytti ensimmäinen mittakuha! Peli oli siis auki kahden tunnin kohdalla. Tästä kohtaa uusi lenkki, mutta tyhjää. Jatkoimme lipumista kohti seuraavaa paikkaa.
Seuraava paikka oli selvästi enemmän haukipainotteinen, sillä eilen pojat koukuttivat jos jonkinmoisia mörköjä kyytiin. Tämäkin linja tosin vaikutti paljon hiljaisemmalta kuin eilen. Tältä pitkältä linjalta onnistuimme tosin saamaan ensimmäiset mittahaukemme. Tätä aluetta hieroimme kunnes se oli täysin kierretty ja tämän jälkeen oli aika tehdä peliliikkeitä, joten vehkeet ylös ja takaisin aloituspaikkaan hieromaan ja toivomaan, että saisimme tältä alueelta kaivettua vielä pari mittakuhaa. Eli vene kovaa kyytiä liitoon ja kelluttelemaan aloituspaikkaan.
Nyt päätimme, että vetäisimme aivan riskillä ja vetäisimme päin pakkoja ja tekisimme viimeisen kaksi tuntia aivan kaikkemme, että onnsituisimme edes jollain keinolla saamaan muutaman mittakalan lisää. Jo ensimmäinen veto täysin päin pakkaa tuotti tulosta yllättävänkin hyvin, sillä kyytiin haavittiin mittakuha ja kerroinhauki! Pisteitä siis ropisi reippaasti, joten eikun mylläämään tätä pakkaa. Muutama lenkki tässä, mutta tuloksetta. Laajensimme aluetta ja saimme vielä pari mittahaukea kyytiin ennen loppua. Punnitukseen viemisiksi meillä oli siis 6 haukea ja 3 kuhaa, joten tiesimme olleemme aivan hakoteillä koko kilpailun ajan.
Ja puntarilla todellakin selvisi, että kujalla oltiin. Hauenmötkäleet olivat Pohjoistuulella ruokailutuulella ja parilla venekunnalla haukea olikin hirveät säkit ja tähän lisättynä muutama mittakuha niin kärkisijat alkoivat selvitä. Kaikkien "yllätykseksi" Lehtimäen nouseva voima Rajalan Jukka miehistöineen löi puntarille 8kg kuhaa yhdistettynä jonkinmoiseen haukisäkkiin nosti heidät voittoon, vaikka pisteytykselliseti eniten kalaa saalistikin Mäenpään venekunta. Oma sijoituksemme oli 15. Sijoituksemme Pohjanmaa-Cupissa on tämän kilpailun jälkeen 6. Nyt alkaa siis samalla myös OPM-pisteiden metsästys, sillä emme voi laskea minkäänlaista painoarvoa Pohjanmaa-Cupin viimeiselle osakilpailulle, joka käydään Patanan Tekojärvellä ja on samalla kolmen suurimman hauen kilpailu. Jännäksi jää pääsymme ensi vuoden SM-karkeloihin!
Lähdimme vetämään kahdeksan vettä ja aloituspaikkamme oli poikien eilen löytämä kuhapaikka, mistä kalaa oli tullut selvästi eniten nähden muuhun järveen. Emme kerinneet saamaan lähellekkään kaikkia vapoja vetoon, kun ensimmäinen lähti jo laukaisijasta, mutta valitettavasti reippaasti alamittainen kuha tuli veneeseen. Uistelimme tätä pitkää linjaa, mutta nyt olivat vain kalat jostain syystä hävinneet alueelta, joten kilpailun alku tuntui todella nihkeältä. Uistelimme kohtaan mistä oli eilen loppunut kalan tuleminen ja tämän jälkeen lähdimme vielä palaamaan samaa linjaa toivoen, että jospa vielä tästä löytyisi mittakalaa. Uistelimme aloituskohtaan asti ja tämä jälkeen päätimme lähteä ylittämään selkää, mutta tämän keskeytti ensimmäinen mittakuha! Peli oli siis auki kahden tunnin kohdalla. Tästä kohtaa uusi lenkki, mutta tyhjää. Jatkoimme lipumista kohti seuraavaa paikkaa.
 |
| Nestori kampeaa |
Seuraava paikka oli selvästi enemmän haukipainotteinen, sillä eilen pojat koukuttivat jos jonkinmoisia mörköjä kyytiin. Tämäkin linja tosin vaikutti paljon hiljaisemmalta kuin eilen. Tältä pitkältä linjalta onnistuimme tosin saamaan ensimmäiset mittahaukemme. Tätä aluetta hieroimme kunnes se oli täysin kierretty ja tämän jälkeen oli aika tehdä peliliikkeitä, joten vehkeet ylös ja takaisin aloituspaikkaan hieromaan ja toivomaan, että saisimme tältä alueelta kaivettua vielä pari mittakuhaa. Eli vene kovaa kyytiä liitoon ja kelluttelemaan aloituspaikkaan.
Nyt päätimme, että vetäisimme aivan riskillä ja vetäisimme päin pakkoja ja tekisimme viimeisen kaksi tuntia aivan kaikkemme, että onnsituisimme edes jollain keinolla saamaan muutaman mittakalan lisää. Jo ensimmäinen veto täysin päin pakkaa tuotti tulosta yllättävänkin hyvin, sillä kyytiin haavittiin mittakuha ja kerroinhauki! Pisteitä siis ropisi reippaasti, joten eikun mylläämään tätä pakkaa. Muutama lenkki tässä, mutta tuloksetta. Laajensimme aluetta ja saimme vielä pari mittahaukea kyytiin ennen loppua. Punnitukseen viemisiksi meillä oli siis 6 haukea ja 3 kuhaa, joten tiesimme olleemme aivan hakoteillä koko kilpailun ajan.
 |
| femman gädda |
Ja puntarilla todellakin selvisi, että kujalla oltiin. Hauenmötkäleet olivat Pohjoistuulella ruokailutuulella ja parilla venekunnalla haukea olikin hirveät säkit ja tähän lisättynä muutama mittakuha niin kärkisijat alkoivat selvitä. Kaikkien "yllätykseksi" Lehtimäen nouseva voima Rajalan Jukka miehistöineen löi puntarille 8kg kuhaa yhdistettynä jonkinmoiseen haukisäkkiin nosti heidät voittoon, vaikka pisteytykselliseti eniten kalaa saalistikin Mäenpään venekunta. Oma sijoituksemme oli 15. Sijoituksemme Pohjanmaa-Cupissa on tämän kilpailun jälkeen 6. Nyt alkaa siis samalla myös OPM-pisteiden metsästys, sillä emme voi laskea minkäänlaista painoarvoa Pohjanmaa-Cupin viimeiselle osakilpailulle, joka käydään Patanan Tekojärvellä ja on samalla kolmen suurimman hauen kilpailu. Jännäksi jää pääsymme ensi vuoden SM-karkeloihin!
sunnuntai 24. elokuuta 2014
Syväsäippätreeni Peränne-järvellä
Kerran matalassa raippailu alkaa edes jollain lailla sujumaan, niin on aika ottaa seuraavaksi harjoittelun kohteeksi sama touhu, mutta astetta syvemmällä. Tosin Tero joutui illasta jigittelemään, joten lähdimme harjoittelemaan tätä soutuveneellä Nestorin kanssa. Toteutimme pyynnin kuudella vavalla ja aloitimme uistelemalla 2-3m vesialuetta. Pitkiin 5m vapoihin laitoimme ainoastaan sinkut, mutta kolmosiin ja kakkosiin asensimme tuplat.
Emme kerinneet edes saamaan, joka vapaa veteen asti, kun ensimmäinen kala taivutti jo vapaa. Kuha n. 37cm käytettiin veneessä. Harmiksi vain tämän jälkeen hiljeni toden teolla. Selällä olleet neljä matalikkoa eivät antaneet yhtään enempää kaloja, joten siirryimme seuraavaksi rannan penkkaan, jossa syvyyskäyrät tekivät rajuja mutkia. Täältäkään ei kaloja enempää noussut, joten seuraavaksi tiputimme uistimet pari metriä syvemmäs. Ensimmäinen penkanreuna ja heti vavat taipuivat. Hauki löytyikin tästä syvyysvyöhykkeestä ja onnistuimme myös saamaan yhden komean 47cm kuhankin, joka päätyi fileeksi. Huomasimme myös, että ei kalaa, joka alueella ollut tässä vesimassassa vaan hauetkin olivat tarkkoja minkälaisessa penkassa oleskelivat.
Neljän tunnin aikana käytimme veneessä siis kaksi kuhaa kaksi ahventa ja hieman yli 10 haukea ja tämän jälkeen päätimme, että käymme kopaisemassa pienen matalan reunan. Tämä reuna antoikin tunnissa 15 haukea, joten paljon on vielä opittavaa syväraippimisessa. Tosin kalojen koko ei päätä huimannut missään syvyysvyöhykkeessä ja monesti vauraampi kala asustaakin syvemmissä vesissä, joten tätä touhua tullaan tarvitsemaan ja harjoittelemaan vielä rutkasti tulevaisuudessa.
 |
| Täsmäpyyntiä soutupaatilla |
Emme kerinneet edes saamaan, joka vapaa veteen asti, kun ensimmäinen kala taivutti jo vapaa. Kuha n. 37cm käytettiin veneessä. Harmiksi vain tämän jälkeen hiljeni toden teolla. Selällä olleet neljä matalikkoa eivät antaneet yhtään enempää kaloja, joten siirryimme seuraavaksi rannan penkkaan, jossa syvyyskäyrät tekivät rajuja mutkia. Täältäkään ei kaloja enempää noussut, joten seuraavaksi tiputimme uistimet pari metriä syvemmäs. Ensimmäinen penkanreuna ja heti vavat taipuivat. Hauki löytyikin tästä syvyysvyöhykkeestä ja onnistuimme myös saamaan yhden komean 47cm kuhankin, joka päätyi fileeksi. Huomasimme myös, että ei kalaa, joka alueella ollut tässä vesimassassa vaan hauetkin olivat tarkkoja minkälaisessa penkassa oleskelivat.
 |
| avauskala |
 |
| Kuha 47cm |
Neljän tunnin aikana käytimme veneessä siis kaksi kuhaa kaksi ahventa ja hieman yli 10 haukea ja tämän jälkeen päätimme, että käymme kopaisemassa pienen matalan reunan. Tämä reuna antoikin tunnissa 15 haukea, joten paljon on vielä opittavaa syväraippimisessa. Tosin kalojen koko ei päätä huimannut missään syvyysvyöhykkeessä ja monesti vauraampi kala asustaakin syvemmissä vesissä, joten tätä touhua tullaan tarvitsemaan ja harjoittelemaan vielä rutkasti tulevaisuudessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)