Säippätreeni Niemiesvedellä

Kuha-Lordin jälkeen on hyvä lyödä hetkeksi aikaa kelkat sivuun ja terästellä raippakuntoa syksyn koitoksia varten. Tosin jouduimme jälleen lähtemään soutuveneellä Nestorin kanssa  Eli tätä mitä harva varmastikkaan tekee, eli kuudella vavalla soutupaatilla tuplien ja painojen kanssa etsimään rapeampaa haukea ja kuhaa Niemiesvedeltä.

Aloitimme vedon 3m vedestä ja pikkuhaukia tuntui iskevän tasaiseen tahtiin vaappuihimme. Etenimme eteenpäin kierrellen ja kaarrellen, mutta kalan koko ei tuntuvat kasvaan missään kohtaa järveä. Ensimmäisen matalikon reunamilta koukutimme pari kuhaa, mutta niidenkään koko ei päätä huimannut. Tämän jälkeen päätimme laskea vehkeet astetta syvempään eteen ja siirryimme vetämään n. 6m vesialuetta. Hetken aikaa jaksoimme täällä vetää, mutta kaikki tärpit harvenivat sen verran, että nostimme vehkeet tällä kertaa 4-5m veteen. Tällä vesialueella hauki oli samanlaista tökkiä kuin matalemmasta. Kolmeen tuntiin saimme 2-6m vesialueelta 17 haukea 2 kuhaa ja 2 ahventa. Nyt oli siis tehtävä seuraava ratkaiseva liike, eli tekemään sitä hommaa minkä osaamme parhaiten eli nokka kohti viidakkoa!

kivillä että romisi

Jotain meidän pitää keksiä tuohon syväraippomiseen, sillä matalasta onnistuimme saamaan paljon enemmän ja isompaa haukea kuin syvemmistä vesistä. Suurin hauki matalasta n. 3kg ja taas syvästä 1,5kg. Jallitimme myös pitkän aikaa erästä parempaa haukea matalasta sen käydessä vain haistelemassa meidän uistimiamme useaan otteeseen, mutta lopulta kalamiehiltä loppui hermo ja päätimme jättää sen rauhaan. Tosin tämä ei jää tähän koska tulen hakemaan tämän hauen jossain välissä sen ollessa entistä suurempi!

Loppuun loirimme vielä 4m aluetta laskupaikallemme asti ja syönti ei syvällä ollut muuttunut miksikään matalanvisiittimme aikana. Yhteensä koko päivän aikana saimme n. 40 haukea 6 ahventa ja 2 kuhaa, mutta "kisamittoja" ei meillä montaakaan ollut. Opettelemista on siis aivan käsittämätön määrä vielä..

Ps. Kannattaa käydä katsomassa http://www.kutufishing.fi/
On muutens pikkasen komeaa venettä ja vehjettä pojilla! Ja ovat taitaneet jotain kalojakin saada!

Pohjanmaa-Cup, Kuha-Lordi Kilpailu

Pojat olivat siis eilen käyneet treenimässä ja hieman kalaa löytäneetkin, joten tähän pääpäivään lähdettiin ihan hyvin mielin ja odotukset olivat, että pystyisimme parantamaan tällä hetkellä cupissa olevaa huonointa sijaa, joka on voimassa (21.) kunnolla, että pysyisimme kärkikahinoissa ja samalla pääsisimme Pohjanmaa-Cupin kautta SM-kilpailuihin ensi vuonna. Valitettavasti vain tämän kilpailun venemäärä jäi todella vähään vaikka keli oli kohtuullinen, mutta kenties alkanut metsästyskausi verotti venemäärää.

Lähdimme vetämään kahdeksan vettä ja aloituspaikkamme oli poikien eilen löytämä kuhapaikka, mistä kalaa oli tullut selvästi eniten nähden muuhun järveen. Emme kerinneet saamaan lähellekkään kaikkia vapoja vetoon, kun ensimmäinen lähti jo laukaisijasta, mutta valitettavasti reippaasti alamittainen kuha tuli veneeseen. Uistelimme tätä pitkää linjaa, mutta nyt olivat vain kalat jostain syystä hävinneet alueelta, joten kilpailun alku tuntui todella nihkeältä. Uistelimme kohtaan mistä oli eilen loppunut kalan tuleminen ja tämän jälkeen lähdimme vielä palaamaan samaa linjaa toivoen, että jospa vielä tästä löytyisi mittakalaa. Uistelimme aloituskohtaan asti ja tämä jälkeen päätimme lähteä ylittämään selkää, mutta tämän keskeytti ensimmäinen mittakuha! Peli oli siis auki kahden tunnin kohdalla. Tästä kohtaa uusi lenkki, mutta tyhjää. Jatkoimme lipumista kohti seuraavaa paikkaa.

Nestori kampeaa

Seuraava paikka oli selvästi enemmän haukipainotteinen, sillä eilen pojat koukuttivat jos jonkinmoisia mörköjä kyytiin. Tämäkin linja tosin vaikutti paljon hiljaisemmalta kuin eilen. Tältä pitkältä linjalta onnistuimme tosin saamaan ensimmäiset mittahaukemme. Tätä aluetta hieroimme kunnes se oli täysin kierretty ja tämän jälkeen oli aika tehdä peliliikkeitä, joten vehkeet ylös ja takaisin aloituspaikkaan hieromaan ja toivomaan, että saisimme tältä alueelta kaivettua vielä pari mittakuhaa. Eli vene kovaa kyytiä liitoon ja kelluttelemaan aloituspaikkaan.

Nyt päätimme, että vetäisimme aivan riskillä ja vetäisimme päin pakkoja ja tekisimme viimeisen kaksi tuntia aivan kaikkemme, että onnsituisimme edes jollain keinolla saamaan muutaman mittakalan lisää. Jo ensimmäinen veto täysin päin pakkaa tuotti tulosta yllättävänkin hyvin, sillä kyytiin haavittiin mittakuha ja kerroinhauki! Pisteitä siis ropisi reippaasti, joten eikun mylläämään tätä pakkaa. Muutama lenkki tässä, mutta tuloksetta. Laajensimme aluetta ja saimme vielä pari mittahaukea kyytiin ennen loppua. Punnitukseen viemisiksi meillä oli siis 6 haukea ja 3 kuhaa, joten tiesimme olleemme aivan hakoteillä koko kilpailun ajan.

femman gädda

Ja puntarilla todellakin selvisi, että kujalla oltiin. Hauenmötkäleet olivat Pohjoistuulella ruokailutuulella ja parilla venekunnalla haukea olikin hirveät säkit ja tähän lisättynä muutama mittakuha niin kärkisijat alkoivat selvitä. Kaikkien "yllätykseksi" Lehtimäen nouseva voima Rajalan Jukka miehistöineen löi puntarille 8kg kuhaa yhdistettynä jonkinmoiseen haukisäkkiin nosti heidät voittoon, vaikka pisteytykselliseti eniten kalaa saalistikin Mäenpään venekunta. Oma sijoituksemme oli 15. Sijoituksemme Pohjanmaa-Cupissa on tämän kilpailun jälkeen 6. Nyt alkaa siis samalla myös OPM-pisteiden metsästys, sillä emme voi laskea minkäänlaista painoarvoa Pohjanmaa-Cupin viimeiselle osakilpailulle, joka käydään Patanan Tekojärvellä ja on samalla kolmen suurimman hauen kilpailu. Jännäksi jää pääsymme ensi vuoden SM-karkeloihin!

Syväsäippätreeni Peränne-järvellä

Kerran matalassa raippailu alkaa edes jollain lailla sujumaan, niin on aika ottaa seuraavaksi harjoittelun kohteeksi sama touhu, mutta astetta syvemmällä. Tosin Tero joutui illasta jigittelemään, joten lähdimme harjoittelemaan tätä soutuveneellä Nestorin kanssa. Toteutimme pyynnin kuudella vavalla ja aloitimme uistelemalla 2-3m vesialuetta. Pitkiin 5m vapoihin laitoimme ainoastaan sinkut, mutta kolmosiin ja kakkosiin asensimme tuplat.

Täsmäpyyntiä soutupaatilla

Emme kerinneet edes saamaan, joka vapaa veteen asti, kun ensimmäinen kala taivutti jo vapaa. Kuha n. 37cm käytettiin veneessä. Harmiksi vain tämän jälkeen hiljeni toden teolla. Selällä olleet neljä matalikkoa eivät antaneet yhtään enempää kaloja, joten siirryimme seuraavaksi rannan penkkaan, jossa syvyyskäyrät tekivät rajuja mutkia. Täältäkään ei kaloja enempää noussut, joten seuraavaksi tiputimme uistimet pari metriä syvemmäs. Ensimmäinen penkanreuna ja heti vavat taipuivat. Hauki löytyikin tästä syvyysvyöhykkeestä  ja onnistuimme myös saamaan yhden komean 47cm kuhankin, joka päätyi fileeksi. Huomasimme myös, että ei kalaa, joka alueella ollut tässä vesimassassa vaan hauetkin olivat tarkkoja minkälaisessa penkassa oleskelivat.

avauskala

Kuha 47cm

Neljän tunnin aikana käytimme veneessä siis kaksi kuhaa kaksi ahventa ja hieman yli 10 haukea ja tämän jälkeen päätimme, että käymme kopaisemassa pienen matalan reunan. Tämä reuna antoikin tunnissa 15 haukea, joten paljon on vielä opittavaa syväraippimisessa. Tosin kalojen koko ei päätä huimannut missään syvyysvyöhykkeessä ja monesti vauraampi kala asustaakin syvemmissä vesissä, joten tätä touhua tullaan tarvitsemaan ja harjoittelemaan vielä rutkasti tulevaisuudessa.

Terhin Hakureissu

Nyt kun soutu-cupit on soudeltu niin Eerolta liikeni ylimääräinen traileri Terhin hakureissua varten joten kävimme Teron kanssa hakemassa "typykän" pois Karilaiselta mätänemästä. Paikalle oli tilattu oikein lehdistökin, joten ennen veneen luovutusta ohjelmassa oli haastattelua ja pönötystä veneen vieressä, salamavalojen loisteessa:-) Olo oli kuin Cannesin filmifestivaaleilla, vain punainen matto ja juhlapuku puuttui. Laitettiin muuten heti vene myyntiin, että Eero pystyy maksamaan osan peliveloistaan pois ( vitsi ). Jos jotakuta kiinnostaa nuorekas, sulavalinjainen ja pieniperäinen Terhi niin Torista ja Nettiveneestä löytyy...
-Kippari

 Karilainen OY:n Miikka Karilainen luovuttaa IV Keskisen Kello-uistelun pääpalkinnon viralliseen valtiomiesmäiseen kättelytyyliin:-)

Häme-Cup, Arska-Uistelu Kilpailu

Tänään kisattiin Virroilla Häme-Cupin toisista viimeinen osakilpailu ja tähän osakilpailuun olimme treenanneet siis kaksi päivää. Osasyy panostukseen oli viime vuotinen ketutus, sillä onnistuimme ryssimään erittäin hyvin alkaneen kilpailun aivan täysin, sillä järvituntemus petti ja koko kilpailun loppupuolisko meni täysin ajelemiseksi. Tällä kertaa päätimme, ettei näin tapahdu. Kelikin oli näin kilpailupäivänä selvästi parempi kuin viime vuonna ja kuin kummassakaan treenissä, sillä pieni tuuolenvire rikkoi pinnan ja sadetta oli ilmassa. Kilpailu käytiin 11-17 välisenä aikana ja näin lyhyen kilpailun takia kalan päällä piti pysyä pärjätäkseen koko ajan.

Kipparikokous

Aloituspaikaksi oli valikoitunut treeneissä eniten kalaa antanut alue ja tällä alueella oli selvästi laajimmalla alueella kalaa eikä vain yksittäisessä pusikon reunassa saalistavia haukia. Treenien perusteella tulimme myös siihen tulokseen, että pysymme koko päivän matalassa, sillä emme onnistuneet perjantain treenissä nostamaan ainuttakaan mittakalaa syvemmästä vedestä. Toki tiedossa oli, että syvemmässä vedessä hauki on selvästi paljon vauraampaa, mutta emme antaneet sen häiritä vaan päätimme, että nostamme matalasta tarpeeksi silppua. Matalassa ei myöskään ruuhkaa liiemmin ollut, sillä ilmeisesti ei Hämeen kilpailuissa monikaan vene vedä aivan matalia ja myöskin avauspaikan alue oli muista veneistä tyhjä, lukuunottamatta paria venettä, jotka seilailivat selemmällä.

Kello löi 11 ja kalusto oli lyönnissä nopeasti, eikä aikaa kerinnyt kulua montaakaan minuuttia, kun ensimmäinen mittahauki löysi tiensä iglooseen. Kilpailu sai siis unelma-alun. Tästä hetki niin onnistuimme kartuttamaan kalasaalistamme mitta-ahvenella. Etenimme tätä laajaa aluetta ja huomasimme kohdan mihin tuuli osui harvinaisen hyvin ja koukkasimme tästä, joka osoittautui kannattavaksi liikkeeksi, sillä osuimme pienimuotoiseen haukipesään ja igloossa majailevat kalat saivat lisää kavereita kyytiin. Matka jatkui eilistä hotspottia kohti ja täytyy sanoa, että kerrankin paikat edes vähän pitivät, sillä täältä nostimme jälleen pari mittahaukea veneeseen. Kilpailua oli kulunut pari tuntia ja igloossa oli 7 tai 8 mittahaukea ja yksi ahven. Olimme siis omasta mielestämme hyvässä vauhdissa.

Eilisen Hotspot paikan jälkeen kävimme kiertämässä hieman ulompana olleet pikkusaaret joihin tuuli osui myös hyvin. Täältä nostimme pari reipasta mitta-ahventa kyytiin, mutta koska kalan tulo alkoi tältä ykköspaikalta hiipuvan oli aika tehdä peliliikkeitä eli vene plaaniin ja paikkaan numero kaksi, joka oli myös eilisen paikkoja. Tämä oli selvästi pienempi paikka, mutta vakuutti eilen parilla mittahauella. Valitettavasti tällä kertaa alue oli hiljaisempi, emmekä onnistuneet nostamaan tästä kuin yhden mittahauen, joten oli aika jälleen lähteä uudelle alueelle. Tämä kolmas paikka oli sunnuntain paikkoja, eikä myöskään kooltaan ollut iso, eli näki nopeasti onko kala halukas ottamaan. Tältä alueelta kyytiin yksi hauki ja yksi ahven. Nyt siis matkan oli jatkuttava, sillä jauhamaan ei näin alkuun ollut aikaa jäädä. Eikä tämä seuraavakaan paikka kooltaan päätä huimannut, eikä myöskään kalantulolla, sillä jouduimme lähtemään tästä saamatta ainuttakaan mittakalaa. Nyt päätimme ottaa suunnaksi aloituspaikan, jossa ajattelimme viipyä viimeiset 1,5h.

Tilanteesta teki erityisen haasteellisen se, että kaikki paikat oli vedetty jo ja vielä kun keltainen möllykkä taivaalla alkoi porottamaan ja tuulikin lähti kauas pois sateiden mukana niin ei tämä ainakaan parantanut kalan ottia matalassa. Eli viimeiset 1,5h pyörimme ristiin rastiin tätä aloitusaluetta saadeen yhden mittahauen ja yhden mitta-ahvenen. Puntarille viemisiksi meillä oli yhteensä 14 haukea ja 6 ahventa. Tämä oli ennalta suunniteltua, jopa hieman paremmin, mutta valitettavaa vain oli haukien koko.

Punnitusjono

Hämmästyttävän isoja appuroita

Lopulliseksi tulokseksi jäi 13 haukea ja 6 ahventa, sillä yksi haukemme oli millin liian lyhyt. Hauet painoivat rapeat 12kg ja ahvenet 3kg. Pisteitä näillä irtosi 21 740 ja sijoitus 5. eli saimme olla hyvinkin tyytyväisiä tulokseen. Veneitä oli tosin harmillisesti ainoastaan 87.

Häme-Cup, Arska-uistelu treeni II

Vuorossa oli Arska-Uistelun toinen treeni, jossa oli tarkoituksena loiria syvempiä vesiä kuin edellisessä treenissä. Mutta tottakai käydä myös katsastamassa sunnuntain treenistä jääneet potentiaaliset matalan paikat. Viikolla olleet sateet olivat nostaneet vedenpintaa hieman ja kylmennyt sää oli myös laskenut veden lämpötilaa kolmisen astetta. Toivoimme siis tämän parantaneet hauen ottihalukkuutta tai ainakin vauraamman hauen, sillä silppu tuntui syövän, jonkin verran viime viikonlopunkin aikana.

Aloitimme uistellen 2,5-4m vettä ja rojut olimme pudottaneet n. kolmeen metriin. Ensimmäinen linja ja samanlaista silppuhaukea kyytiin kuin viime vkl aikana. Seuraava paikka eikä vieläkään muutosta kalankokoon. Kolmas paikka ja vieläkin samanlaista silliä kuin aikaisemmistakin paikoista. Tämän jälkeen tuplat irti ja siirtyminen sinkuilla vetoon ja matalempaan veteen. Ja sattui vielä sellainen vahinko, että tämä ensimmäinen matalapaikka antoi heti mittahauen! Tämä tuntui heti helpolta, mutta tästä eteenpäin tilanne hankaloitui huomattavasti, sillä ei näitä mittahaukia matalastakaan nostettu kuin suokuokalla. 

Muitakin oli treenimässä

Kalat ja varsinkin ne mittakalat olivat edelleen tiukassa, mutta jollain tavalla silti tuntui, että hauki söi lujempaa kuin viime viikonloppuna eli luultavasti silppua tuli kappalemääräisesti enemmän. Emme myöskään vetäneet viime sunnuntain paikkoja, sillä huomisessa kilpailussa jokainen mittakalat on kultaakin kalliimpi, eikä yhtäkään ole varaa ronkkia näin edellisenä päivänä pois. Treenata täytyi siis erittäin varovaisesti, emmekä uskaltaneet mittahauen tullessa uistella aluetta yhtään tarkemmin vaan luotimme, että alueelta löytyisi muitakin kaloja huomisen kisan aikana.

Päiväksi luvattu sade ei myöskään saapunut paikalle vaikka odotin sen saapuvan tuulen kanssa ja saavan hauen edes pienimuotoiseen syöntirysäykseen. Tämä on toisaalta ehkä hyvä, ettei se saapunut näin treenin aikana vaan toivon mukaan huomenna kilpailussa on mahdollisimman "hyvä" eli siis normaalille ihmiselle huono keli ja täten haukia saisi nostettua poteista kyytiin edes hieman tätä päivää paremmin, sillä tänään hauet tulivat niin eripuolilta järveä kuin vain olla. Päivän ainoan syöntirysäyksen aiheuttivat ahvenet, iskien kahteen vapaan yhtä aikaa. Paikkakin on vielä sellainen mistä en usko ahventen katoavan mihinkään, sillä ne eivät pääse helposti paikasta pois. Tosin luultavasti häiriintyvät kilpailun aikana todella nopeasti, mutta toivon mukaan tästä paikasta onnistumme nostamaan edes pari mitta-ahventa.

Körmyä!

Koko päivän tulos järvellä oli yhteensä 8-10 mittahaukea ja 3 ahventa. Ja hankalaksi asian tekee vielä se, että hauet olivat juuri ja juuri mittoja, joten niistäkään ei painoa mitenkään mahdottomasti kerry. Noh, huomenna yritämme laittaa kaikkemme kovia Hämeenmiehiä vastaan ja taistelemme viimeiseen minuuttiin asti! 

Päivän päätteeksi kävimme vielä Korjaushitsaus Koskisella hitsauttamassa Kuortane-uistelussa paukahtaneen telineen kuntoon, sillä täällä takuu pelaa! Samalla lisähitsautimme muutkin telineet varmuuden vuoksi.

Ammattitaidolla, Korjaushitsaus Koskinen

Häme-cup, Arska-uistelu treeni I

Viime sunnuntaina Kuortaneen pettymyksen jälkeen oli aika jälleen ryhdistäytyä, joten otimme Aleksanteri "Nestori" Hietakankaan kanssa suunnaksi Virtain Vaskiveden ja tarkoituksena oli treenata mahdollisimman paljon matalan alueita päivän aikana. Veneen saimme laskettua vesille kahdeksan aikaan ja olimme ensimmäisellä mestalla noin kello puoli yhdeksän aikaan.

Toimimme siten, että Nestori oli vavoissa ja minä sain esitellä ajotaitojani tarkasti puskan reunoja myötäillen. Ensimmäinen paikka oli kapea, pitkä salmi. Heti selvisi, ettei hauki ollut millään parhaalla syönnillä ja tämä oli tosin jo tiedossa keliä seuraamalla, sillä edelleenkään tyyni ja aurinkoinen keli ei ollut sopivin matalahommiin. Noh, itse asiaan. Tämä kapea salmi ei antanut kuin yhden mittakalan ja yhden alamittaisen pojanklopin, sillä Nestori onnistui koukuttamaan sormensa Lohikas-vaappujen 55mm uistimeen.

Seuraavana oli vuorossa samankaltainen salmi, mutta tämä ja sen reunustat olivat aivan tyhjiä. Ja tämän jälkeen oli vuorossa laaja matalan alue, joka antoi ensimmäiset mittahauet. Tästä eteenpäin rynkytimme eteenpäin järven itäpuolta ja kävimme läpi kartalta jo ennen valitut matalapaikat, jotka miellyttivät silmää.

Täytyy sanoa, että järvi tarjoaa rutkasti haastetta monipuolisuudellaan ja potentiaalisten kalapaikkojen määrällä, sillä täällä sokkelossa niitä riittää. Valitettavasti syönti vain oli mitä olemattomin ja kahdentoista tunnin uistelun aikana ainiastaan kaksitoista mittahaukea ja yhden mitta-ahvenen. Ja tilannettamme hankaloitti vielä se, että nämä kalat tulivat aivan eripuolilta järveä. Myöskään viimevuotiset kisapaikkamme eivät antaneet mittoja.  Pitää vain toivoa, että tämän viikon muuttuvat sääolosuhteet nostavat hauen syöntihaluja. Ja perjantaina käymme vielä tarkistamassa onko kalaa miten hyvin syvemmässä vedessä.

Pohjanmaa-Cup, Kuortane-uistelu kilpailu

Lauantaina 16.8. uisteltiin Kuortanejärvellä tämän vuoden Kuortane-uistelu. Kisa oli Pohjanmaa cupin 6. Kisaan lähdimme raipoilla matalaan koska Eero ja Tero oli eilen saaneet hyvin rapeita mittahaukia matalasta. Heti aamusta alkoi vastustamaan kun lähettiin ahnehtimaan lähdössä. Busteri huima nopeus alkoi hiipumaan voimakkaasti ja perässä näkyi hyvin hiekkaista vettä. Jäätiin sitten hiekkasärkälle jumiin. Potkurikin sai pienen hionnan, on hienot hopeiset reunustat valkosessa potkurissa! Veneiden kiitäessä ohi irroitimme itsemme tai siis Eero irroitti hyppäämällä järveen ja matka jatkui! 

Kiisimme kohti aloituspaikkaa, poikien eilen löytämää hotspottia. Ei siitä puskan ympäriltä kalan kalaa tullut. Pari hyvää mulautusta kyllä näkyi. Siitä jatkettiin laitaa eteenpäin ja yksi ahven taisi konttiin kolahtaa. Laita vedettiin ja pistettiin minarit kiinni ja tultiin sama laita puskissa pois. Ei mittoja.

 Siitä paikkaan kaksi. Enempää paikkoja ei sitten ollutkaan :D Paikasta kaksi tuli muutamia mitta-ahvenia mutta niistä ei tässä kilpailussa oikein pisteitä ropise. Eikä ropise monissakaan muissa Pohjanmaa-cupin kisoissa mitä ihmettelen. Mutta ahvenia muutama igloossa ja ei muuta kun jokeripaikat käyttöön kipparin sanoin! Vedettiin joitain rantoja ja pari ahventa lisää iglooseen. 

Kun mikään ei kestä

Sitten takaisin pikkupuolelle puskaa hinkkaamaan. Ja sitten se jysähti. Mittahauki! En kerro millä vaapulla mutta itäisessä suomessa tämä vaappu on kuulemma melko käytetty. Jatkettiin eteenpäin ja jossain vaiheessa iski toinen reilumpi mittahauki samaiseen vaappuun. Sitten ei kisa aikaa ollut jäljellä enää hirveästi ja uisteltiin kaiken maailman keskipuskia ja rantoja eikä haukia enää näkynyt. Ahven tai pari kyytiin tuli. 

No siitä sitten pikkuhiljaa rantaan ja huima kalapussi puntariin. 2 haukea ja 9 ahventa. Pisteitä reilu 5000. Näin tällä kertaa. Kilpailun kärkeen vaadittiin taas kerroinhaukia jälleen kerran. Mutta saivat kärkimiehet mittakuhiakin silppujen seasta. Onnittelut menestyneille!

No, kisat ja reenit jatkuu. Sunnuntaiksi Vaskivedelle Arskan uisteluun reenimään ja  Arskan jälkeen otetaan keskittyminen Lappajärveen ja Kuhalordiin. Vaikka cupissa neljäntenä ollaankin niin perässä kärkkyy veneitä ja kovaa. Lappikselta pitäis sitten kuhaa löytää. Mielenkiintoista nähdä paljonko kuhapussit pienenee kun alamitta on noussut "normaaliin" 45cm vai pieneneekö ollenkaan ;)

-Nestori

Pohjanmaa-Cup, Kuortane-uistelu treeni

Kerrankin meillä oli mahdollisuus päästä treenaamaan kahdella veneellä ja koska tälläinen mahdollisuus suotiin niin pakkohan se oli käyttää hyväksi! Toteutimme treenin siten, että minä ja Tero treenaisimme matalaa raipoilla ja Pasi keskittyisi syvemmän veden vetoon kelkoilla. Aloitimme kalastuksen noin kahdeksan aikoihin ja päivä jäi valitettavan lyhyeksi illalla olleen soutu-uistelu cupin päätöskilpailun takia.

Tero ja minä huomasimme heti lähtöön, että ainakin ahven on otillaan, mutta valitettavasti sille on arvottu kertoimeksi vain yksi. Keli oli hauelle hankala, tyyni ja aurinkoinen ja täten ensimmäisen mittahauen saamiseen kesti aikaa lähes kaksi tuntia. Tässä ajassa Pasi oli syvältä saalistanut kymmenen alamittaista kuhaa. Vaikutti siis, että tiedossa olisi erittäin vaikea kikpailu meille.

Kaikki voi tosin muuttua ja niin tapahtui tälläkin kertaa, sillä aurinko laittoi itsensä pilveen ja samassa pieni ukkosrintama meni järven ylitse ja "ikävä" kyllä tämä laukaisi hauen syömään rajusti ja pienessä hetkessä koukutimme liiankin monta komeaa mittahaukea. Paikka oli siis löytynyt ja emme uskaltaneet enempää vetää tätä laitaa.

Kyselimme Pasilta hänen saaliistaan, mutta Pasi oli kerinnyt jo lähteä hoitamaan soutu-uistelun järjestämistehtäviä. Eikä myöskään onnistunut saamaan ainuttakaan mittakalaa, joten oli selvää, että kisassa lähtisimme matalaan. Teron kanssa vedimme kolmeen asti ja yhteensä veneessä kävi n. 50 haukea joista 10 mittaa ja näiden lisäksi 9 mitta-ahventa. 

SM-Uistelu Puruvesi, Kerimäki kilpailu

Pojat olivat siis loirineet pari edellistä päivää järvellä, joka on tietysti aivan liian vähän näinkin mahtavan kokoiseen lätäkköön, mutta jotenkin he olivat päässeet käsitykseen, että missä kala oleskelee ja millä konstein ne olisivat napattavissa.

Päivä I

Aamu valkeni jälleen kerran helteisenä ja edessä oli kahdeksan tunnin urakka tällä kristallinkirkkaalla järvellä, josta meidän pitäisi nostaa kasa haukia kyytiin. Asetimme tavoitteeksi, että jos onnistuisimme saamaan kalan tunnille ja tämä tuntui tässä vaiheessa aivan realistiselta tavoitteelta.

Aloituspaikkamme sijaitsi lähdöstä n. 10km päässä lähdöstä, joten emme lähteneet heti ensimmäisten joukossa ja yksi syy lienee myös se, että olisimme jääneet kaikkien hevosvoimien pauhatessa aivan jalkoihin, joten siirryimme aivan omassa rauhassa kohti paikkaamme. Tarkoitus oli siis pudottaa uistimet 4-6m syvyyteen ja lähteä jallittamaan suurta selkähaukea paikasta, mistä pojat olivat edellisenä päivänä onnistuneet koukuttamaan komeita kaloja.

Kello löi merkkiin ja oli aika laskea vehkeet pyyntiin, joka sujuikin ongelmitta ja suhteellisen ripeästi huomioon ottaen edellisen illan saunomiset ja nuotiohetket. Samoille alueille ei ollut saapunut kuin pari muuta venettä ja sitten alkoi odottelu. Ensimmäinen vartti kului hyvin, seuraava tunti samoiten. Ikävä kyllä vaan ainuttakaan kalaa emme havainneet ensimmäiseen tuntiin. Seuraavan tunnin saalis oli alamittainen hauki. Päätimme, että jos kolmaskin tunti on tyhjä niin nostamme rojut ja siirrymme poikien paikkaan numero kaksi. Valitettavasti näin kävikin ja ensimmäiset kolme tuntia olivat aivan tyhjää, jonka jälkeen rojut ylös ja vene liitoon.

Siirymä oli pituudeltaan toistakymmentä kilometriä ja taas laskimme rojut alas. Tällä kertaa paikkana oli saaristo, mistä pojat saivat myös komeita kaloja. Ja täytyy sanoa, että kun paikat eivät osu kohdalleen niin ne eivät todellakaan osu. Kaksi tuntia tässä saaristossa ja tyhjää, joten jotain oli keksittävä, joten seuraava peliliike oli se, että nostimme vehkeet ylemmäs ja menimme hieman matalempaan lahteen, josta toivoimme, että voisimme saada mittakalan. Puolisen tuntia tahkosimme täällä ja sitten oli aika ottaa esille villikortti. Sain päättää kartalta paikan, missä oletin hauen olevan. Muutakaan ei ollut enää tehtävissä, joten viimeisen kaksi tuntia päätimme käyttää tässä paikassa.

Uusi paikka oli rehevä ja syvyyksiltään todella vaihteleva, joten mikseipä täällä hauen olisi hyvä olla, tai ainakin näin täällä meidän vesistöissämme on. Kerkisimme juuri ja juuri saamaan vehkeet vetoon kun kelkoista räpsähti kaksi siimaa irti. Pohja?, vai mikä? Mitä vielä tuplatärppi kakkosen hauista! Seuraava lenkki ja hieman ulompaa räpsähti vielä nelosen kala kyytiin. Ja hieman ennen loppua onnistuimme saamaan yhden mitan veneeseen!

Neljä haukeamme painoivat 10230g ja niillä irtosi SM-uistelun ensimmäisen päivän 58. sija. Keulaan oli seuraavana päivänä kirittävää 30kg ja ensimmäisen päivän voiton veivät viime vuoden SM-voittajat eli nyt on näillä pojilla aikamoinen lento päällä! Punnituksen jälkeen oli aika lähteä mökillä hieromaan sunnuntaille suunnitelmia, sillä vedimme kaikki kalapaikkamme jo tässä vaiheessa lävitse. Seuraavasta päivästä tulisi vaikea, sillä aikaa vain kuusi tuntia ja kirittämään oli kova määrä.

Päivä II

Tämän päivän paikan sain jälleen valita, sillä eilinen tuuripaikka osui yllättäväkin hyvin ja valitsin paikaksi erään välikön lähdön lähellä ja oletin, että saisimme tästä pari mitakalaa ja siirtyisimme seuraavaksi samantyyliseen paikkaan, joka sijaitsi myös lähellä ja viimeiseksi oljenkorreksi otimme eilisen päivän paikan mistä saimme mittakalat. Keli oli samanlainen kuin edellisenä päivänä ja kalantulo ei koskaan seuraavana päivänä yleisesti ottaen ainakaan parane, sillä lähes kaikki paikat on hierottu ja kilpailuaikakin on kaksi tuntia lyhyempi.

Emme kiirehtineet toisenkaan päivän lähdöstä, sillä tähän ei ollut minkäänlaista syytä kalapaikan läheisyyden takia. Kerkisimme luotailemaan ja miettimään linjat tarkkaan ennenkuin kongi löisi ja varsinainen kalastusalkaisi. Tällekkään alueelle ei montaakaan muuta venettä saapunut ja taas kerran sai huomata miten vaikeaa onkin mennä treenaamattomalle paikalle. Tiedossa oli siis aivan tuurin hakemista ja toivotaan toivotaan yrittämistä.

Ensimmäinen tunti meni samoin kuin eilisen päviän ensimmäinen tunti eli ilman tapahtumia ja niin taisi kulua lähes seuraavakin tunti, mutta uistellessamme syvemmälle kapeikkoon jysähti yksi mittahauki kyytiin! Heitimme uuden lenkin tässä, mutta vailla kalaa ja sitten palasimme tätä kalatäppiä pitkin takaisin kohti kapeikkoa alkoi laukaisia hieman nykiä. Eikä tämä jäänyt vain nykimiseksi vaan kohta sai vain sanoa kuuluisat sanat "Ja taas mennään!" Vauhti pois ja siinä sitten ihmeteltiin, että minkämoinen vouti on kiinni. Vartin väsytyksen jälkeen ja useiden painoveikkausten jälkeen kala kävi ensimmäistä kertaa pinnassa ja täytyy myöntää, että kyllä se komea kala oli ja erittäin ikävästi kiinni, sillä kala oli poskesta kiinni ja pystyi hyödyntämään kokoaan tässä kovassa taistelussa, jota kävin tämän kanssa. Uitimme kalaa yhteensä kaksikymmentä minuuttia, joka oli samalla myös elämäni pisin väsytystaistelu, sillä yleensä tapana ei todellakaan ole uitella tälläisiä haukia lähellekkään näin kauan, mutta nämä Puruveden hauet tuntuvat olevan normaalia virkeämpiä. Kala haaviin ja jälleen kerran sai kiitellä Lohikas-vaappujen tekijää, Loikkaan Markkua. Kalalla painoa 9,3kg ja täytyy myöntää, että kala oli harvinaisen hyvässä lihassa!

porsaita äidin oomme kaikki!

Jauhoimme alueella vielä muutaman lenkin, mutta ilman minkäänlaista havaintoa mittakalasta, joten oli aika mennä alueella numero kaksi. Täällä emme heittäneet kuin yhden lenkin saamatta kuin neljä alamittaista haukea, jonka jälkeen menimme viimeiseksi 1,5h ajaksi paikkaan mistä edellisenä päivänä olimme onnistuneet saamaan kalamme.

Valitettavasti vain tuntui tämä alue jo aikalailla ruopatulta, joten jatkoimme aluetta vastaikkseen suuntaan, mitä olimme edellisenä päivänä uistelleet ja tämä kannatti sillä viime hetkillä onnistuimme saamaan päivän kolmannen mittahauen! Vehkeet ylös ja punnitukseen. Toisen päivän tulokseksi tuli 12490g ja olimme niitä harvoja, jotka paransivat toisena päivänä. Sunnuntain sijoitus oli 19. ja yhteenlaskettuna saaliimme oli siis 22720g ja sijoitus 33. Voisi siis sanoa, että sijoitukseen voi jollakin tapaa olla tyytyväinen, sillä järvituntemus on aivan nolla. Tästä on hyvä ottaa tähtäin kohti Kuortanejärveä ja sen tuomia omia haasteitaan.

SM-Uistelu Puruvesi, Kerimäki Treeni

Vuoden 2014 SM­kisavesi siis sijaitsi erittäin kirkkaalla Puruvedellä ja olimme ”ansainneet” kisapaikan viimevuotisen Pohjanmaa­cupin kakkostilan avittamana. Ennakkotutkailujen perusteella vesistö vaikutti erittäin karulta ja ainoastaan muutama haukipaikan näköinen mesta kiinnitti huomion. Alunperin tarkoituksemme oli treenata kisaa varten täyden neljä päivää, mutta ihan viimetingassa suunnitelmat muuttuivat, koska Teron työterveyslääkäri oli toista mieltä treenipäivien määrästä:­) Vedimme siis luumme pelipaikoille vasta Torstai iltana ja näin ollen tämä neljä kertaa Lappajärven kokoinen kisa­alue piti ottaa haltuun noin 12­tunnin treenimäärällä, jeppis ja jepulis joo...

Jätimme suosiolla säippävehkeet kotiin vaikka kisa­alueelta kiiri ennakkotietoa, että kalaa oli puskissa yllätävänkin hyvin. Laskimme veneen noin klo 18 Kotilahden rampilta alas ja siirryimme läheiseen saaristoon testailemaan vehkeitämme ja totisesti, Pohjanmaalla noin kirkkaaseen ja poreilevaan veteen sai kosketuksen vain Vichy pullon läpi katselemalla:­) Kiersimme aluetta noin neljän tunnin ajan ja saimme kuin saimmekin pari
mittahaukea, toisen hauen ollessa noin viiden kilon luokkaa. Saimme Loikkaan Markulta vinkin, että uistimet kannattaa virittää noin viiden metrin syvyyteen oli alla vettä sen 5m tai 15m ja tämä tippi tuntui toimivalta. Siirryimme illan jo hämärtyessä Turtialan lomakylään mökille, missä meitä odottikin Mäenpään venekunta varsin ”iloisissa” olotiloissa;­) No iloittelu jäi meidän osalta varsin laimeaksi, koska Perjantaina oli pitkä päivä tiedossa...

Perjantai aamu valkeni erittäin helteisenä ja tyynenä, joten tiedossa oli hikinen urakka. Onneksi tuo nesteytyspuoli oli kuitenkin igloossa ”riittävä”, joten nestehukkaan emme tulisi päivän aikana ainakaan menehtymään:­) Laskimme veneen Mäntysalmen luiskalta ja suuntasimme Fasterin Keulan kohti Päiväkivenselkää. Olin laskeskellut, että isompien haukien oli pakko tulla tällä vedenlämpötilalla matalahkolta Enanlahdelta juurikin tälle alueelle ja ”hajuaistini” osoittautuikin oikeaksi. Saimme alueelta läpiajolla vitosen ja nelosen hauet plus tuplatärpistä kolmosen ja kakkosen kalat. Lisäksi saimme alueelta vielä takilalla reilun mittahauen.

Puruveden hauet mahtavan näköisiä!

Kävimme Loirimassa vielä  Huhtiselän sekä Hytermänselän ilman mainittavia tapahtumia, joten lauantain taktiikka kisaikkojen ja ottisyvyyksien suhteen alkoi selkiytyä. Lähettelimme Eerolle päivänmittaan kuvia
kaloistamme ja saimme näin Eeronkin pään pyörähtämään siihen malliin, että teini­Corollan nokka kulkikin Helsingin ja Ähtärin kautta kohti Puruvettä. Kisaviikonloppuun siis päästiin starttaamaan koko miehistön voimin. Järveltä kantautui huhuja, että viikon treenien perusteella hauki oli kovalla purulla ja hirmuisia lohikaloja oli noussut veneisiin useita kappaleita. Liekö tämä sitten sitä kuuluisaa psykologista sodankäyntiä, jolla pyritään jo ennakkoon musertamaan joidenki ”heikkohermoisten” kalamiesten pasmoja:­)

mötköä!

Pienen palaverin jälkeen päätimme, että lauantain kisan aloittaisimme ”luonnollisesti” Päiväkivenselältä ja jos paikka jostain kumman syystä pettäisi, tekisimme siirtymän Kotilahden saaristoon. Homma siis pihvi ja eikun pienen yömyssyn saattelemana unta palloon. Eero kyllä taisi ottaa jännitykseen vähän suuremmankin yömyssyn, koska olin kuulevinani yön tunteina epämääräistä kurkkulaulantaa a la Eero:­)

­Kippari

Häme-Cup, Kultauistelu kilpailu

Eli eilen lähdettiin ison kalan kiilto silmissä Ikaalisten Kyrösjärvelle yrittämään sitä suurta kerran se näin Keskisen-Kello uistelun perusteella on noinkin helppoa. Kyrösjärvi on entuudestaan tuttu ainoastaan vuoden 2012 SM-uistelusta, jonne minä ja Pasi treenasimme kolmisen päivää. Eli järvi tuntemus on todella vähäinen kaikilla, mutta jotain hajua onnistuimme saamaan kilpailun ja treenien aikana paikoista missä kala lymyää täällä. Joten päätimme sokeasti luottaa näihin pari vuotta vanhoihin paikkoihin, sillä muutakaan tietoa tosiaan ollut, eikä treenaamiselle ollut tällä kertaa aikaa ollenkaan. Eli siis mylly pyörimään, kelkat leväälleen ja mötköä kyytiin!

Tällä veneellä nostettu Kulta-uistelun suurin hauki, muttei meidän toimesta

Lähtöasetelmia

veneet liuruavat kohti ottipaikkoja

Aloitimme uistelun eräästä lahdesta seitsemisen kilometriä lähdöstä ja tänne kokoontuikin jonkin verran veneitä, joista puolet sattuivat olemaan jostain syystä pohjanmaalaisia. Vedimme triploilla ja kerrostimme vaappuja siten, että pystyimme haravoimaan koko vesikerrosta edes jollain vehkeelllä. Tosin, kuuden vavan rajoitus tekee tästä hieman haastavampaa, sillä nyt vehkeiden pitää todellakin olla ottavia, koska niitä ei saa kuin yhden kerrokseen. Ensimmäinen puoli tuntia oli hiljaista. Vedimme vaihtelevaa vettä niin, että uistimet välillä hakkasivat toden teolla pohjaa ja välillä alapuolella oli vettä enemmän kuin vavoissa oli yhteensä siimaa pihalla. Ensimmäinen mitta pamahti n. 45min uistelun jälkeen ja oli mukava kahden kilon hauen mötkäle. Asetimme siis tavoitteeksi hauen tunnille ja siihen olisimme ilman treeniä tyytyväisiä. Seuraava lenkki samaisessa kohdassa ja jälleen mittakala kiinni, mutta tällä kertaa se päätti päästää irti eikä ollut tällä kertaa meidän kala.

Pumppaa pumppaa!

Kolmen tunnin uistelun jälkeen päätimme tehdä paikanvaihdon, sillä ensimmäinen lahti ei antanut kuin yhden mitan lisäksi kuin alamittaisia haukia, kuhia ja ahvenia. Siirtymä ei ollut pitkä, mutta se oli tehtävä, sillä ensimmäinen lahti oli tässä vaiheessa täysin myllätty jo monen veneen osalta. Aloitimme tässä uudessa lahdessa uistelun heti vanhan ja uuden lahden yhtymäkohdasta ja Tero vielä päätti heittää pienen lenkin, sillä hän huomasi hyvän näköisen kohdan, jota emme olisi heti pystyneet vetämään täydellä kalustolla. Tämä todellakin kannatti sillä Badapim badapum hyvä hauki heti kiinni tästä reunasta. Hauki oli niin hyvänkokoinen, että päätimme tallentaa tapahtuman videolle ja onnistuimmekin saamaan tästä hyvän videon omasta mielestämme. Painoa 5kg ja tälläiset kalat tälläisessä kilpailussa todella arvokkaita. Ei muutakuin uutta lenkkiä kohdassa ja ei muuta kuin uutta kyytii! Tosin tällä kertaa ei aivan yhtä mötkäle, mutta aivan mahtava hauki silti. Painoa hieman alle neljä kiloa. Seuraavat lenkit tyhjiä ja taas seilailemaan kohti uusia paikkoja.

Nyt siis kopassa kolme haukia ja kymmenisen kiloa. Aikaa jäljellä enää kaksi tuntia eli tavoitteesta oltiin jäljessä, mutta tiesimme, että jos osuisimme haukipesään niin pystyisimme saamaan tavoitteen vielä helposti kiinni. Tuntia ennen loppua lähes tuplatärppi pamahti! 3kg ja 1,5kg hauet kyytiin. Nyt siis viisi haukea ja enää kaksi haukea tavoitteeseen! Seuraavat lenkit tässä eivät tosin antaneet enää mittoja, joten päätimme lähteä paikkailemaan aluetta josta saimme nämä isot möhkäleet kyytiin. Valitettavasti enää emme onnistuneet enää saalistamaan lisää kaloja, joten nyt oli tyytyminen viiteen mittahaukeen Kyrösjärven Kultauistelussa. Tulokseen olimme tyytyväisiä, sillä tämä oli ihan kohtuullinen tulos ilman minkäänlaista treeniä ja järvituntemuksen ollessa mitä on.

Kisa ohi ja kalat pussissa

viisi mötkälettä kontissa

Punnitus antoi viidelle hauelle yhteispainoa 14 755g. Ja pienen silmäilyn jälkeen päättelimme, että sijoituksen pitäisi olla helposti 30. sisällä. Lopulta pienen tulosten odottelun jälkeen Sijoitus 20. ja tällä irtosi ns. Lohdutuspalkinnoksi kaksi kappaletta Okuma Catalina keloja, joten reissu Ikaalisiin ei ollut millään tavalla turha! Kilpailu oli erittäin tiukka, sillä meidänkin tulokseen 3kg hauki lisää niin sijoitus olisi ollut kympin sakissa. Emme voi olla siis millään lailla pettyneitä tulokseen nähden siihen, mitä se olisi todellakin voinut olla ilman minkäänlaista treeniä. Seuraavaksi suunta onkin kohti Itää ja SM-uistelua ja täällä sitä tuuria vasta sitten todella tarvitaankin!

TULOKSET