Messinkikyljen perässä

Nyt kun juhannuksesta jokainen on ainakin toivon mukaan selvinnyt niin oli meidänkin aika mennä pitkästä aikaa järvelle testailemaan kuhan uistelua, sillä ainakin Vimpelin kilpailun perusteella olimme tässä touhussa aivan pihalla. Aamu alkoi Ähtärinjärveltä painoraippailun lomassa, jota olikin tarkoitus treenata aamupäivä. Keli oli aurinkoinen ja vain pieni tuulenvire rikkoi järven pinnan. 

Ähtärinjärvi

Aloitimme uistelun eräästä lahdesta, jonka eristää sen suulla oleva matala, alle metrin särkkä. Tosin lahden syvin kohta on kuutisen metriä, joten kävimme testaamassa olisiko tänne jäänyt kuhaa loukkuun. Hyvin hiljaista oli ja ainoastaan yksi kakkosen hauki onnistuttiin täältä karkuuttamaan. Eli säipät ylös ja seuraavaan paikkaan. Vuorossa oli selkämatalikko, tai oikeastaan kaksi. Vettä näillä pakoilla oli viitisen metriä ja kooltaan ne eivät isoja olleet, sillä pituutta niillä oli n. 50m. Näiltä pakoilta nousi ensimmäinen kala ylös asti, mutta harmittavasti laji ei vastannut odotuksia, sillä puolentoistakilon viherkyljen olisi jokainen veneessä oleva toivonut olevan kuha. Eli vehkeet ylös ja vene liukuun.

Kolmas paikka oli niemekkeen kärki, joka on pohjanmuodoiltaan todella vaihteleva ja tästä paikasta odotukset olivatkin suuret. Eikä aikaakaan, kun ensimmäinen mittakuha nostettiin hymysuin veneeseen. Ainut asia mikä hieman harmitti oli se, että tämä jäikin ainoaksi kalaksi tästä kohdasta. Onnistuimme myös saamaan koko painoarsenaalin samanaikaisesti erään yllätyskiven taakse jumiin. Tämän jälkeen oli taas aika nostaa kytkintä ja mennä paikkaan numero neljä. Tämä paikka oli keskimäärin n. 8m kuilu, joka erotti saaren ja mantereen toisistaan. Tämän kilometrin kuilun ainoast tapahtumat olivat sormenmittainen hauki ja samanlainen kuha. Ja eikun vene plaaniin ja paikkaan numero neljä, joka oli samankaltainen kuin edellinen paikka. Tämä kuilu oli tosin vieläkin tyhjempi kaloista joten päätimme kerätä tavarat ylös ja vaihtaa kohdetta!

Kävimme vaihtamassa raipat kelkkoihin ja otimme suunnaksi erään järven, josta joskus aikoinaan olemme edes hieman kuhaa saaneet. Tänne veneenlaskeminen saattaa henkilöautolla tuottaa ongelmia, joten täällä saa yleensä olla rauhassa. Uistelimme tällä järvellä 4-6m vesialuetta ja kymmenellä vavalla, joissa kaikissa tuplat. Eikä aikaakaan, kun alkoi tapahtua. Kala tuntui olevan kohtalaisen aktiivista ainakin aloituspaikassamme. Ensimmäisen parin lenkin aikana onnistuimme saamaan kolme tai neljä hyvän kokoista kuhaa ja sitten vielä kerran taipui oikein kunnolla. Parin minuutin väsytyksen jälkeen ylös nousi komea kasin hauki ja samassa rytäkässä taisi vielä paukkua kiinni pari hyvää kuhaa lisää!

Sanna ja kasi!

Mikään ei tosin ole ikuista ja syövä kala loppui tästä linjasta, joten siirryimme toiseen kohtaan järveä, josta lähes samantien paikansimme missä kuha tällä alueella ruokaili. Tosin tässä kohtaa se kesti vain kaksi lenkkiä, jonka jälkeen hävisi kuin tuhka tuuleen. Tämän jälkeen onnistuimme saamaan ainoastaan pientä haukea ja kuhaa, jonka jälkeen päätimme vielä kiertää viimeisen reunan, joka osoittautui aivan tyhjäksi. Teimme lopulta päätöksen ja nostimme vehkeet viimeisen kerran ja lähdimme kohti kotia! Hyvä päivä vaikkakin painoraippailu vaatii osaltamme vielä älyttömän paljon treeniä, mutta tätä me toivon mukaan tulemme harjoittelemaan ajan salliessa!

Näitä kun aina saisi