Keski-Suomi Cup, Ala-Keitele Kilpailu

Eli viime sunnuntaina lähdettiin osallistumaan toiseen Keski-Suomi Cupin osakilpailuumme ikinä ja tämä tosiaan kisailtiin Ääneskosken Ala-Keiteleellä. Aluetta oli muokattu viime vuosiin nähden, mutta ajattelimme, että koska viime vuosina on täältä raipoilla kaivettu huippusijoja niin tottakai tämä olisi meidän mestamme. Täältä meillä kellään ei ollut minkäänlaista uistelukokemusta ja kilpailuun lähdettiin aivan takki auki ilman minkäänlaisia pärjäämistavoitteita, mutta tokihan aina takaraivossa pyörii ajatus, että mitä jos pärjättäisiinkin.

Kilpailupäivä oli aurinkoinen ja lähes tyyni eli haastava raippakilpailu oli tulossa. Ja kaikkein suurimman yllätyksen ja kulttuurishokin teki se, että kun kävimme ajamassa veneen rannalle niin kaiun mukaan vettä oli 2,5m ja tässä kohtaa pystyi näkemään täysin pohjaan. Nyt siis alkoi tuntua, että olimme aivan väärillä vesillä, sillä olemmehan pohjanmaalaisina tottuneet siihen, että kun polvia myöten kahlaa niin ei pysty varpaitansa eroittamaan. Tästä kuitenkaan millään lailla lannistumatta päätimme ottaa paikat haltuun ja aloimme analysoimaan karttaa ja täältä löysimmekin muutaman meidän mielestämme sopivan paikan meidän vehkeillemme ja aloituspaikkamme olikin melkein heti lähdössä.

Maisemaa aloituspaikan läheltä

Tähän asti siis kilpailu oli mennyt hyvin ja eikä tunnettamme huonontanut se, että juuri ennen kilpailun alkua Nikulan Harrin vene pörähti viereemme. Nyt ajattelimme, että kaikki onnistuisi, sillä paikat, jotka olimme valikoineet kartasta olivat hyvinkin samankaltaisia kuin tämä aloituspaikka. Ja niin tuli aika aloittaa ja vieläkään ei mitään ongelmia ollut havaittavissa. Lukuunottamatta sitä, että tuntui hyvinkin oudolta vetää näin kirkkaassa vedessä. Ensimmäinen paikka antoi pyöreän nolla kalaa, eikä Nikulakaan näyttänyt tästä saavan kalaa, joten päätimme nostaa veneen plaaniin ja siirtyä eteenpäin.

Nyt olikin hieman pidempi reuna, joka oli hyvin kivikkoinen ja hyvin pian huomasimme olevamme taas Nikulan lähellä. Täältä onnistuimme nostamaan ensimmäisen mittammekin, mutta olimme jäljessä Nikulaa joa ainakin 3 haukea, sillä tässä venekunnassa oli haavi heilunut siihen malliin, että nyt olisi meidän vuoro parantaa vauhtiamme. Tätä kissa-hiiri leikkiä jatkuikin hetken aikaa kunnes lähdimme eri puolille järveä. Aika oli kulunut n. 2,5h ja meillä oli koossa kokonaiset 3 mittahaukea. Eräästä saaren lähistöltä tosin koimme ikäviä, sillä karkuutimme kaksi n. 2-3kg kalaa.

Tämän jälkeen homma sitten alkoikin vastustaa toden teolla. Emme olleet ollenkaan jyvällä kalojen sijainnista ja ajelimmekin paljon pieniä paikkoja, jotka näyttivät ulkoisesti hyvältä. Tuskaamme vielä lisäsi, että eräässä vaiheessa kilpailua kutonen taipui kalanmerkistä aivan järjettömän hyvin ja eiköhän tämänkin kala onnistuttu karkuuttamaan. Nyt alkoi suunnitelma rakoilla pahasti ja koitimme vain epätoivoisesti löytää pottipaikkaa jostain. Ongelmaksi muodostui se, että tätä pottipaikkaa ei löytynyt koko loppukilpailun aikana vaan Lopputulokseksemme jäi säälittävät 5 mittahaukea. Tunne oli todella järkyttnyt, sillä en ole lyhyen elämäni aikana ollut ikinä niin pihalla raippatouhusta kuin tässä kilpailussa.

Jos kilpailussa löytää itsensä tästä tilanteesta niin...

Kalaa oli noussut järvestä muille todella hyvin, sillä voittajien pisteet nousivat yli 80 000 ja taisi voittajalla olla kaikenlisäksi kolme kerroinhaukea ja kolmen kilon kuha. Raippaveneistä kaikkein yllätykseksi Nikula sai eniten kalaa. Me olimme rehellisesti viimeisiä koko kilpailussa. Tämä kenties hieman herätteli meitä siihen, miten erilaisia vesistöt voivat olla. Tosin välineistä se ei liene olleen kiinni, sillä sain kuulla, että sama uistinmalli ja väriskaala antoi kalaa meillä ja myös Särkän venekunnalla. Eli tämä viikonloppu oli kokonaisuudessaan meidän kannaltamme niin mollivoittoinen ettei nuottirivistö riitä!
Tässä vieä Ala-Keiteleen Tulokset

Olo kuin tuulimyllynlämmittäjällä