Messinkikyljen perässä

Nyt kun juhannuksesta jokainen on ainakin toivon mukaan selvinnyt niin oli meidänkin aika mennä pitkästä aikaa järvelle testailemaan kuhan uistelua, sillä ainakin Vimpelin kilpailun perusteella olimme tässä touhussa aivan pihalla. Aamu alkoi Ähtärinjärveltä painoraippailun lomassa, jota olikin tarkoitus treenata aamupäivä. Keli oli aurinkoinen ja vain pieni tuulenvire rikkoi järven pinnan. 

Ähtärinjärvi

Aloitimme uistelun eräästä lahdesta, jonka eristää sen suulla oleva matala, alle metrin särkkä. Tosin lahden syvin kohta on kuutisen metriä, joten kävimme testaamassa olisiko tänne jäänyt kuhaa loukkuun. Hyvin hiljaista oli ja ainoastaan yksi kakkosen hauki onnistuttiin täältä karkuuttamaan. Eli säipät ylös ja seuraavaan paikkaan. Vuorossa oli selkämatalikko, tai oikeastaan kaksi. Vettä näillä pakoilla oli viitisen metriä ja kooltaan ne eivät isoja olleet, sillä pituutta niillä oli n. 50m. Näiltä pakoilta nousi ensimmäinen kala ylös asti, mutta harmittavasti laji ei vastannut odotuksia, sillä puolentoistakilon viherkyljen olisi jokainen veneessä oleva toivonut olevan kuha. Eli vehkeet ylös ja vene liukuun.

Kolmas paikka oli niemekkeen kärki, joka on pohjanmuodoiltaan todella vaihteleva ja tästä paikasta odotukset olivatkin suuret. Eikä aikaakaan, kun ensimmäinen mittakuha nostettiin hymysuin veneeseen. Ainut asia mikä hieman harmitti oli se, että tämä jäikin ainoaksi kalaksi tästä kohdasta. Onnistuimme myös saamaan koko painoarsenaalin samanaikaisesti erään yllätyskiven taakse jumiin. Tämän jälkeen oli taas aika nostaa kytkintä ja mennä paikkaan numero neljä. Tämä paikka oli keskimäärin n. 8m kuilu, joka erotti saaren ja mantereen toisistaan. Tämän kilometrin kuilun ainoast tapahtumat olivat sormenmittainen hauki ja samanlainen kuha. Ja eikun vene plaaniin ja paikkaan numero neljä, joka oli samankaltainen kuin edellinen paikka. Tämä kuilu oli tosin vieläkin tyhjempi kaloista joten päätimme kerätä tavarat ylös ja vaihtaa kohdetta!

Kävimme vaihtamassa raipat kelkkoihin ja otimme suunnaksi erään järven, josta joskus aikoinaan olemme edes hieman kuhaa saaneet. Tänne veneenlaskeminen saattaa henkilöautolla tuottaa ongelmia, joten täällä saa yleensä olla rauhassa. Uistelimme tällä järvellä 4-6m vesialuetta ja kymmenellä vavalla, joissa kaikissa tuplat. Eikä aikaakaan, kun alkoi tapahtua. Kala tuntui olevan kohtalaisen aktiivista ainakin aloituspaikassamme. Ensimmäisen parin lenkin aikana onnistuimme saamaan kolme tai neljä hyvän kokoista kuhaa ja sitten vielä kerran taipui oikein kunnolla. Parin minuutin väsytyksen jälkeen ylös nousi komea kasin hauki ja samassa rytäkässä taisi vielä paukkua kiinni pari hyvää kuhaa lisää!

Sanna ja kasi!

Mikään ei tosin ole ikuista ja syövä kala loppui tästä linjasta, joten siirryimme toiseen kohtaan järveä, josta lähes samantien paikansimme missä kuha tällä alueella ruokaili. Tosin tässä kohtaa se kesti vain kaksi lenkkiä, jonka jälkeen hävisi kuin tuhka tuuleen. Tämän jälkeen onnistuimme saamaan ainoastaan pientä haukea ja kuhaa, jonka jälkeen päätimme vielä kiertää viimeisen reunan, joka osoittautui aivan tyhjäksi. Teimme lopulta päätöksen ja nostimme vehkeet viimeisen kerran ja lähdimme kohti kotia! Hyvä päivä vaikkakin painoraippailu vaatii osaltamme vielä älyttömän paljon treeniä, mutta tätä me toivon mukaan tulemme harjoittelemaan ajan salliessa!

Näitä kun aina saisi

Pohjanmaa-Cup, Vimpelin kodinkoneuistelu, kilpailu

Pohjanmaa cupin kolmas osakilpailu skapailtiin Lappajärvellä sellaisessa myräkässä, että kusikippojen omistajat jäivät suosiolla kotiin ja näin venemäärä kisassa jäi valitettavan pieneksi. Starttasimme matkaan Fasterillani, joka on Lappajärvellä koulittu kovemmissakin keleissä ja näin ollen ennen starttia oli venekunnassamme kohtuu turvallinen fiilis. Taktiikaksi muodostui viikontakaisen treenin perusteella lähteä viimevuotisille täpeille pyörimään koko päiväksi kuhan perään periaatteella tulos tai ulos, treeneissä saimme alueelta tasan yhden mittakuhan. Muilta alueilta ei treeneissä mittakuhia iglooseen kopsahdellut, joten vaihtoehtoja ei kisa-alueen valinnassa oikein ollut. Kilpailuun starttasimme muiden perässä ilman suurempia kiireitä ja keli tosiaan oli varsin raju kun suojaisesta satamasta päästiin järven selälle. Vesi pärskyen tykitimme vasten aaltoja Busterin maksiminopeutta, eli jotain 20km/h ja saavutimme kohteen ilman suurempia ongelmia. Tero otti veneen haltuun ( ajan yleensä aina siirtymät kun on tota rallikuskin vikaa:-)) ja Eeron kanssa alettiin laskea vehkeitä ja sain setin melko nopeasti vetoon. Sitten Terolle tuli pieni ajovirhe ja sitten mentiin:-)

Kelkka lievästi väärässä kulmassa (kuva hieman epäselvä)

Tässä vaiheessa mainostamani lievähkö etelä-eurooppalaistyylinen temperamenttini tuli esille ja vedin lukuisien ärräpäiden voimalla, paljain käsin kelkan veneeseen ja eikun homma uudestaan käyntiin:-) Ensimmäistä mittakuhaa saimme odottaa noin tunnin ja alue oli yllävänkin hiljaisen oloinen. Tavoitteessa kuitenkin pysyttiin, koska laskeskelimme, että mittakuha tunnissa pitää meidät kiinni hyvässä sijoituksessa. Mittakuha saatiin myös toisella tunnilla ja myös kolmannella. Sitten tapahtui jotain, mitä analysoimme vieläkin... Kalaa ei enää tullut vaikka teimme kaikki osaamamme peliliikkeet. Vaihdoimme syvyyttä, suurensimme lenkkiä, vedettiin toista puolta välivedessä, käytiin matalemmassa, käytiin syvemmässä, ajeltiin patteja päin, vaihdeltiin vetureita, vaihdeltiin takakuvia, vaihdettiin välillä kuskia ja lopuksi vaihdoin vapaalle ja istahdin takapenkille ja kuin kruunuksi kaikelle tuskalle sain NOU-KALALLA saalistettua oman perseeni:-) Kisa-aika alkoi olla taputeltu ja kokonaispotiksemme jäi kolme kuhaa, yksi ahven ja 7 mittahaukea. Arvelimme, että tuolla kalamäärällä olisimme sijalla 20+ ja arvauksemme osui oikeaan. Taas ventti Evijärven tapaan ja mollivoittoinen kausi sai jatkoa. Punnitusjonossa viimeistään selvisi että hauki oli aktivoitunut tuulessa ja ainakin kolmen kärki oli pystynyt vetämään Järven tuulisimmilla mestoilla isojen koppiveneittensä turvin, tai näin ainakin oletan. Kärkiveneillä oli taas ihan käsittämättömia hauki potteja ja Nahkalan Empulla oli lähes vitosen kuha, joten on ne jumankauta kovia jätkiä:-) Ilmeisesti tänä vuonna meidän blogien pitäjien vaappuihin on joku kussut, kun kalat ei tunnu oikein virityksistämme tykkäävän, terveisiä vaan Sinttivinttureille, ei vielä luovuteta:-)  Nyt onkin ( onneksi ) kolmen viikon tauko kisatouhuista ja tässä välissä pitäisi opetella kalastamaan...No tulihan sitä aikoinaan ylioppilaskirjoituksiinkin opeteltua muutaman viikon lukulomalla kolmen vuoden lukio-opinnot, eli eiköhän me Lappajärven lohikunkkuun mennessä jotain olla keksitty. Hyvää juhannusta kaikille ja pidetään vetoketjut kiinni jos vesille eksytään...
Tulokset
-Varakippari

OP-Pohjola cup II, Seinäjoki Kyrkösjärvi 13.6

Kauramoottori-cupin toinen osakilpailu soutu-uisteltiin viime vuoden SM-areenalla varsin hirvittävässä myräkässä. Yleensä allekirjoittanut hoitaa soututouhut lievästä eteläeurooppalaisesta temperamentistani johtuen, mutta tässä kelissä sovimme Karin kanssa että vaihtelisimme soutuvuoroja tarpeen mukaan. Päätimme suunnata viimevuoden SM-täpeillemme, koska alue oli ainoa suojaisempi kohta järvessä. Ainoat ongelmat ennen kuhien ruumentamista olivat ainoastaan  että a) jaksammeko soutaa täpeille kauhu-kelissä ja b) pysyykö Päivän pinnalla lähes metrin mainingissa. Vastaus kumpaankin kysymykseen oli kyllä ja lähes tunnin luovimisen jälkeen pääsimme kohteeseen,

Veneet valmiina uhmaamaan tuulta!

Olimme saaneet järven selkää ylittäessämme pari mittakuhaa ja pienen hauen puikkarin, mutta keli oli tosiaan niin raju että selkä vaan piti ylittää kieli keskellä suuta. Alueella on jokusia piilopakkoja ( mitä lie veden alle jääneiden talojen kivijalkoja ), mistä viime vuonna saimme jokusia kuhia. pakkojen löytämiseen meni vaan aikaa, koska kaikenlaisen elektroniikan käyttö on cupissa kielletty. Pakkoja alkoi löytymään ”karikko”-kaikuluotaimella ja  mitta-kuhiakin nousi veneeseen muutama alamittaisten lomassa. Tässä vaiheessa soittelin Eeron ja Teron veneeseen ja poijat kertoivat saaneensa matalasta reilun kolmosen kuhan ja vitosen hauen ja kun pienempiäkin mittakuhia oli veneeseen noussut niin poikien kisa vaikutti varsin valoisalta. No päätimme kuitenkin vetää Karin kanssa omaa kisaa ja pyörimme sitkeästi alueella joka kuitenkin hiljeni. 

Sitten päähämme iski kuningas ajatus. Suojassa kun vedimme niin oletimme että tuuli oli jo tyyntynyt ja lähdimme noin kilometrin päähän selälle, josta saimme aluksi pari mittakuhaa. Myötätuulessa paikka saavutettiin varsin nopeasti ja väliltä saimme yhden hyvän kuhan lisää. No tuulihan ei ollutkaan tyyntynyt ja kun kalaa ei  kuulunut niin ei kun takaisin tyynempään, mutta tällä reissulla menikin lähes tunti kun kummankin kädet olivat niin hapoilla että kipeää teki. Aikaa oli vielä tunti jäljellä ja repussa oli siis 5 mittakuhaa ja siinä vaiheessa Eeron ja Teron veneestä tuli ilmoitus että igloo oli jo täynnä kuhaa ja veneen pohjallakin oli jo pronssikylkiä sätkimässä. Ilmoitus nyt ei juurikaan meitä hetkauttanut vaan päätimme vaan jatkaa omaa tekemistämme ja löysimmekin erään alueen missä oli pienen pieni risu näkyvillä kaukana rannasta ja siitä tikun vierestä saimme pienessä ajassa kolme komeaa kuhaa kyytiin muiden alueella olevien venekuntien nenän edestä:-) 

Jouduin haavitsemaan viimeisen kuhan mittakuha haavissa, harmi kun action-kamerasta loppui akku juuri ennen operaatiota:-) Loppusiirtymällä saimme vielä yhden reilu kilon kalan ja igloossa oli nyt 10 komeaa köllikuhaa. Arvelimme, että kalat riittävät tänään kakkostilaan ja kun pääsimme rantaan ja punnitukseen niin Eeroa ja Teroa ei näkynyt missään, mitä hittoa? Poijaat olivat tehneet meille pienen jäynän ja puheneet täyttä paskaa kalamäärästään, hienoja kloppeja kerta kaikkiaan:-) Lieneekö Eeron pään sekoittanut hänen pikku hiljaa ongelmaksi muodostunut riippuvuutensa Tinder-nimiseen treffipalveluun, Eero apua kyllä löytyy:-). No poikien sadut tiesivät meille hyvää, voitimme kilpailun ylivoimaisesti ja cupissa nousimme kärkeen. Todellisuudessa poijaat olivat saaneet viimeisellä minuutilla yhden kuhan, joka oli kisan isoin kala ja sen turvin poijat nousivat kisassa neljänneksi ja kun isosta kalasta saa 3-lisäpistettä niin tasapisteillähän tässä mentiin. Veikkaan että poikien munkkikala oli tällevuodelle tässä:-) Heti aamutuimaan onkin sitten vuoro vaihtaa paatti isompaan ja suunnata auton nokka kohti Lappajärveä, missä on Pohjanmaa-cupin III osakilpailu. Kilpailun ajaksi on luvattu erittäin kovaa pohjoistuulta ja saa nähdä montako hyökyaaltoa Fasteriin tirvahtaa...  

TULOKSET

- Varakippari

Keski-Suomi Cup, Ala-Keitele Kilpailu

Eli viime sunnuntaina lähdettiin osallistumaan toiseen Keski-Suomi Cupin osakilpailuumme ikinä ja tämä tosiaan kisailtiin Ääneskosken Ala-Keiteleellä. Aluetta oli muokattu viime vuosiin nähden, mutta ajattelimme, että koska viime vuosina on täältä raipoilla kaivettu huippusijoja niin tottakai tämä olisi meidän mestamme. Täältä meillä kellään ei ollut minkäänlaista uistelukokemusta ja kilpailuun lähdettiin aivan takki auki ilman minkäänlaisia pärjäämistavoitteita, mutta tokihan aina takaraivossa pyörii ajatus, että mitä jos pärjättäisiinkin.

Kilpailupäivä oli aurinkoinen ja lähes tyyni eli haastava raippakilpailu oli tulossa. Ja kaikkein suurimman yllätyksen ja kulttuurishokin teki se, että kun kävimme ajamassa veneen rannalle niin kaiun mukaan vettä oli 2,5m ja tässä kohtaa pystyi näkemään täysin pohjaan. Nyt siis alkoi tuntua, että olimme aivan väärillä vesillä, sillä olemmehan pohjanmaalaisina tottuneet siihen, että kun polvia myöten kahlaa niin ei pysty varpaitansa eroittamaan. Tästä kuitenkaan millään lailla lannistumatta päätimme ottaa paikat haltuun ja aloimme analysoimaan karttaa ja täältä löysimmekin muutaman meidän mielestämme sopivan paikan meidän vehkeillemme ja aloituspaikkamme olikin melkein heti lähdössä.

Maisemaa aloituspaikan läheltä

Tähän asti siis kilpailu oli mennyt hyvin ja eikä tunnettamme huonontanut se, että juuri ennen kilpailun alkua Nikulan Harrin vene pörähti viereemme. Nyt ajattelimme, että kaikki onnistuisi, sillä paikat, jotka olimme valikoineet kartasta olivat hyvinkin samankaltaisia kuin tämä aloituspaikka. Ja niin tuli aika aloittaa ja vieläkään ei mitään ongelmia ollut havaittavissa. Lukuunottamatta sitä, että tuntui hyvinkin oudolta vetää näin kirkkaassa vedessä. Ensimmäinen paikka antoi pyöreän nolla kalaa, eikä Nikulakaan näyttänyt tästä saavan kalaa, joten päätimme nostaa veneen plaaniin ja siirtyä eteenpäin.

Nyt olikin hieman pidempi reuna, joka oli hyvin kivikkoinen ja hyvin pian huomasimme olevamme taas Nikulan lähellä. Täältä onnistuimme nostamaan ensimmäisen mittammekin, mutta olimme jäljessä Nikulaa joa ainakin 3 haukea, sillä tässä venekunnassa oli haavi heilunut siihen malliin, että nyt olisi meidän vuoro parantaa vauhtiamme. Tätä kissa-hiiri leikkiä jatkuikin hetken aikaa kunnes lähdimme eri puolille järveä. Aika oli kulunut n. 2,5h ja meillä oli koossa kokonaiset 3 mittahaukea. Eräästä saaren lähistöltä tosin koimme ikäviä, sillä karkuutimme kaksi n. 2-3kg kalaa.

Tämän jälkeen homma sitten alkoikin vastustaa toden teolla. Emme olleet ollenkaan jyvällä kalojen sijainnista ja ajelimmekin paljon pieniä paikkoja, jotka näyttivät ulkoisesti hyvältä. Tuskaamme vielä lisäsi, että eräässä vaiheessa kilpailua kutonen taipui kalanmerkistä aivan järjettömän hyvin ja eiköhän tämänkin kala onnistuttu karkuuttamaan. Nyt alkoi suunnitelma rakoilla pahasti ja koitimme vain epätoivoisesti löytää pottipaikkaa jostain. Ongelmaksi muodostui se, että tätä pottipaikkaa ei löytynyt koko loppukilpailun aikana vaan Lopputulokseksemme jäi säälittävät 5 mittahaukea. Tunne oli todella järkyttnyt, sillä en ole lyhyen elämäni aikana ollut ikinä niin pihalla raippatouhusta kuin tässä kilpailussa.

Jos kilpailussa löytää itsensä tästä tilanteesta niin...

Kalaa oli noussut järvestä muille todella hyvin, sillä voittajien pisteet nousivat yli 80 000 ja taisi voittajalla olla kaikenlisäksi kolme kerroinhaukea ja kolmen kilon kuha. Raippaveneistä kaikkein yllätykseksi Nikula sai eniten kalaa. Me olimme rehellisesti viimeisiä koko kilpailussa. Tämä kenties hieman herätteli meitä siihen, miten erilaisia vesistöt voivat olla. Tosin välineistä se ei liene olleen kiinni, sillä sain kuulla, että sama uistinmalli ja väriskaala antoi kalaa meillä ja myös Särkän venekunnalla. Eli tämä viikonloppu oli kokonaisuudessaan meidän kannaltamme niin mollivoittoinen ettei nuottirivistö riitä!
Tässä vieä Ala-Keiteleen Tulokset

Olo kuin tuulimyllynlämmittäjällä

Pohjanmaa-Cup, Evijärvi kilpailu

Kisapäivä oli aurinkoinen, lämmin ja lähes täysin tyyni joten vieno aavistus oli että ahven olisi purullaan ja hauki ei niinkään. Eilisen treenin perusteella oli siis selvää, että keskittyisimme hauen osalta viikontakaisiin treenitäppeihin sekä kahteen perjantain treeneissä löydettyyn ahventäppiin. Yhteensä läpikoluttavia paikkoja oli seitsemän ja vakaan suunnitelman mukaan meillä oli tarkoitus luukuttaa täppien välit vauhdikkaasti plaanissa, kuitenkin tiedostaen se tosiasia että jokainen täppi saattaa olla se viimeinen täppi ennen moottorin alakerran iskeytymistä jonkun merkkaamattoman siirtolohkareen kylkeen. 

Siirtymistä mestoille

Ensimmäinen täppi oli isohko alue, mistä kepitimme treeneissä viisi mittakalaa. Heti kisan alkuun saimme noin vartissa kolme mittahaukea kyytiin ja se määrä oli juuri suunnitelmiemme mukainen, koska tavoitteenamme oli saada 3 haukea tuntiin eli 18 mittahaukea koko kisan aikana. Paikka hiljeni varsin pian ja siirryimme vauhdilla paikkaan kaksi. Paikka oli kapea salmi, mistä saimme ”Hokkas”-treeneissä yhden nätin mittakalan, alueella oli myös hyviä pyörähdyksiä. Kakkonen ei ollut tällä kertaa ykkönen, koska saaliiksi saimme pelkästään kilokaupalla heinää. Veneeseen nousseella heinämäärällä olisi hevonen pysynyt viikon ruuissa ja eikun pirua kyytiä paikkaan kolme joka oli virtaava kapeikko josta olemme perinteisesti aina kepittäneet hyvin kalaa. Nyt saimme paikasta yhden mittahauen ja tavoitteemme alkoi pikku hiljaa tarkentua alaspäin ja viimeistään soitto tutulle ahvenenvetäjälle vahvisti sen että ahven oli hurjalla purulla ja soitto joukkuetovereille vahvisti sen tosiasian että hauki ei syö yhtään ja sitten päätettiin että seuraavan, eli täppi neljän jälkeen mennään järven toiseen päähän vetämään ahventa.

 No täppi neljä petti täysin ja sitten piiiiitkä siirtymä paikkaan viisi, eli laajalle karikkoalueelle mistä saatiin useampi mitta-ahven eilen. Paikkaan ehjänä päästyämme, ihme kyllä sinänsä sekin ( plotteri sanoi moro ) alkoi varsinainen jännitysnäytelmä kun pääsimme näkemään valtavien, arviolta 600g – 1000g ahventen pinta-ajon ja vaivihkaa taka vasemmalta pääsimme kutosella parven päälle. Olin jo mielikuvissani haavitsemassa kilon kölliä kun päiväunelmointini keskeytti voimakas törmäys paikalliseen siirtolohkareeseen ja valtavan rominan saattelemana parvi hävisi kuin kusi lumeen. Saimme alueelta viitisen pienempää ahventa ja yhden mökkiläisen toivotuksen painua v......:-) Tästä otimmekin onkeemme ja otimme noin kymmenen kilometrin siirtymän paikkaan kuusi, josta saimme treeneissä kolme tosi nättiä ahventa. Paikkaan päästyämme huomasimme paikan olevan myllätty, saimme alueelta ainoastaan yhden mitta-ahvenen.

 Noin tunti ennen kilpailun loppua alkoi tuuli ja vesisade joten arvelimme sen aktivoivan hauen purua. Siirryimme takaisin aloituspaikkaan ja siirto oli sinänsä kannattava että saimme paikasta loppumetreillä kaksi haukea ja yhden ahvenen. Sitten siirtymä punnituspaikalle ja arvelimme että oma pussimme ei tänään kyllä riitä yhtään mihinkään ja niinhän siinä kävi. Punnitusjonossa oli toinen toistaan suurempia ahvenpusseja kuin pilkkikisoissa konsanaan, vain kairat puuttuivat:-) Kilpailun voitti käsittämättömällä 8.350kg ahvenpusssilla ( ahvenen kerroin 5 ja alamitta 20cm ) Pohjon legendaariset veljekset Palomäen Tomin kipparoimana. Veljekset dominoivat aikoinaan Pohjanmaa-cuppia monta vuotta, eipä näytä olevan taidot mihinkään kadonneet. Voitto oli veljeksille siinäkin mielessä ”maukas” kun tämä Evijärvi-uistelu taisi olla ainoa kisa, jota he eivät ole aikaisemmin voittaneet, vilpittömät onnittelut tästä.  Harjun Tonin venekunta jatkoi menestystään cupin kärkipaikalla ollen kakkonen ja heillä oli luonnollisesti kerroinkaloja kaksi ja kolmannen he olivat ihan vaan huvikseen karkuuttaneet:-) vitsi, vitsi...Oma sijoituksemme oli ventti eli reisille meni, pinnoja 21745. No jotain positiivistakin tapahtui, eli voitimme joukkuekisan ja lisäksi saimme tutustua illanvieton yhteydessä erääseen aloittelevan venekunnan miehistöön. 

Klopit tuntui sen verran innokkailta että lupauduimme pienimuotoiseen yhteistyöhön ja yksi miehistön jäsenistä tunnusti seuranneensa blogiamme hyvinkin tiiviisti ja jopa hankkineensa kirjoittamamme ( vastuu on kuulijalla ) perusteella samoja uistelukamoja kuin itsellämme on. Luulen että venekunnasta kuullaan vielä tulevaisuudessa jo siksikin että yhdellä venekunnan jäsenellä on kilpailuviettiä vaikka muille jakaa ja hänet tunnetaankin ralli/sprintti/youtube piireissä nimellä ”INSANE” ja sitähän tuo mies on, katsokaa vaikka:-)  www.youtube.com/watch?v=8cW_5TMjOno sekä www.youtube.com/watch?v=D7oVy-kbhdY 
-Varakippari

Pohjanmaa-Cup, Evijärvi Treeni II + Vimpeli Treeni I

Evijärvi:
Eli olimme ottaneet jokainen perjantain vapaaksi töistä ja tiedossa oli kova päivä Evijärvellä, jossa siis järjestetään Pohjanmaa-Cupin toinen osakilpailu. Keli oli treenissä siis tyyni ja aurinkoinen, joten ei viime kertaisen treenin perusteella ainakaan syönnit pitänyt parantua. Tarkoituksena oli siis ajaa kaikki paikat, joita emme viime kerralla kerinneet uistelemaan, joten lääniä riitti todellakin koko päiväksi.

Aloitimme uistelun arviolta kello 08:30 ja lähdimme vetämään kuuden setillä, johon kuuluivat siis keulafemma, kutonen ja takanelonen/kakkonen. Tämä kakkos/neloshomma sen takia, että näkisimme kumpaan vapaan kalat iskisivät paremmin. Jo heti alusta asti huomasimme, että ei se kala todellakaan ollut innostunut vallitsevista olosuhteista ja kalojen saaminen oli todellakin kiven alla, vaikka tosin treeniä vedimmekin. Yksi treenin tärkeistä asioista oli myös selvittää, millä otilla tämä kohuttu ahven oli, sillä hauki ei todellakaan syönyt, joten kenties ahvenella olisi voinut tässä kilpailussa pärjätä.

EI kestä niin ei kestä ja toinen paukkui vielä kisassa.

Aloitimme uistelun eräästä matalasta lahdesta, josta on monesti saatu suuria haukia tässä kilpailussa. Tämä lahti ei antanut ainuttakaan mittakalaa, joten päätimme jatkaa vain päättäväisesti eteenpäin ja etsiä ne kalat vaikka kiven ja kannon alta. Tai ainakin kiven, koska täällä näitä riittää toden teolla. Seuraavaksi oli vuorossa jokisuu, josta onnistuimmekin ensimmäiset mittakalat saamaan. Nämä olivat ahvenia jokainen joita oli kokonaiset kolme kappaletta. Jatkoimme tästä ruumentamista päättäväisesti eteenpäin.

Järvellä oli tosiaankin kalojen osalta todella hiljaista ja voisi sanoa, että todella hiljaista. Kiersimme lähestulkoon kaikki järven loput ranta-alueet ja tämän kaksitoistatuntisen päivän jälkeen emme onnistuneet löytämään kuin kaksi ahvenpaikkaa. Tästä siis todellakin tiesi, ettei kala syö lähestulkoon ollenkaan tai sitten olemme keskittyneet aivan vääriin asioihin koko treenin ajan. Yhteensä mittakaloja nousi kuuden hauen ja parinkymmenen ahvenen verran. Tämän jälkeen suuntasimmekin meidän mökillemme ja aloimme luomaan kilpailupäivän taktiikoita pienen grillauksen ja saunomisen ohella. Ja täytyy samalla myös kiittää seurasta kaikille osallistuneille!

Grillipotti

Kilpailuaamuna kävimme vielä Teron ja Allun kanssa heittämässä parin tunnin lenkin järvellä ja taisimme jopa onnistua mittahauen ja ahvenen kepittämisessä.
Vimpeli:

Sää oli lämmin ja aurinkoinen ja vuorossa oli meille ensimmäinen päivä kelkoilla tänä vuonna, missään treenissä. Tavoitteena oli siis käydä hieman kartoittelemassa Lappajärven ottipaikkoja ensi viikonlopun rientoja varten. Viime vuonna onnistuimekin hieman löytämään kalaa kamalasta säästä huolimatta, joten kenties tänäkin vuonna jostain se kala onnistuttaisiin kaivamaan.

Ja jälleen täytyi nöyrtyä siihen, ettei se kala vain syö tällä hetkellä, sillä vaikkakin parempia raippamiehiä olemme, niin kyllä lankuilla vetokin onnistuu edes hieman ja odotimme kyllä paljon parempaa saalista treenissä. Ensimmäiset kolme tuntia vedimme 4-6m vettä ja koitimme löytyisikö kalaa tästä syvyydestä. Ensimmäinen paikka antoi heti mittakuhan, mutta siihen sekin sitten jäi. Tämän ensimmäisen reunan jälkeen hiljeni toden teolla tässä vesimassassa, joten oli aika vaihtaa vettä syvemmäksi.

Pasin kauden avauskuha

Mittakuha

Seuraavat kolmisen tuntia vedimme 6-10 vettä ja yritys oli siis löytää kuhaa tällä kertaa hieman syvemmästä. Ja taaskaan ei suoranaista paukkumista tapahtunut vaan tämän kolmituntisen aikana emme onnistuneet saalistamaan ainuttakaan mittakuhaa. Eli ei tämä ensimmäinen kelkkapäivä meille tuottanut oikeastaan minkäänlaista kuvaa tuosta järvestä tänä vuonna. Viime vuonna tosin treenipäivä oli vielä kauempi, koska olimme Teron kanssa Fasterilla 1,5m aallokossa seilailemassa, eikä tuosta suoraan sanottuna tullut lasta eikä p*skaa.

Sunnuntain tulos oli siis yhteensä yksi mittakuha ja kolme mittahaukea, joista suurinkaan ei tainnut olla edes kahta kiloa. Tulossa on vielä säänkin puolesta haastava kilpailu, sillä jotkut ennusteet ovat povailleet kisapäivälle huimia lukemia. Noh, täytyy kai lähteä lauantaina yrittämään jos Vimpelissä kävisi samanlainen tuuri kuin viimekin vuonna.

Pohjanmaa-Cup, Evijärvi treeni I + Kari "Hauki" Hokkasen vierailu

Eilen kävimme vetämässä ensimmäisen treenin Pohjanmaa-Cupin toiseen osakilpailuun, joka järjestetään Evijärvellä. Ja harvinaisen eksoottisen tästä reissusta teki se, että saimme mukaamme jo monia vuosia kuuluisuutta niittäneen kilpauistelijan, kalastusoppaan ja Vetouistelulehden toimittajan Kari "Hauki" Hokkasen. Eli yksi reissun päätarkoitusta oli treenin ohella se, että hän tekisi meistä jutun syksyllä tulevaan vetouistelulehteen. Tämä on suuri kunnia meille että joku tekee meistä jutun lehteen. Ja kenties myös saisimme hänen kauttaan joitain vinkkejä, miten voisimme entisestään parantaa raippatouhuamme. Yksi valitettava seikka reissusta tosin oli se, että tämän kauden kipparimme, Tero, estyi tältä reissulta ylioppilasjuhlien takia. Eli lähdimme retkelle kokoonpanolla johon kuuluivat Pasi, Aleksanteri, minä ja tietenkin itse mestari Kari Hokkanen.

Kari "Hauki" Hokkanen

Olimme sopineet treffit Evijärven laskuluiskalla kymmeneltä, mutta päätimme, että saapuisimme tuntia aikaisemmin kohteeseen, niin saisimme vehkeemme valmiiksi täyteen iskuun, että Karin ei tarvitsisi odotella turhaa välineiden rassaamista. Kävimme odotellessa samalla tietenkin heittämässä vajaan tunnin lenkin ja heti havaitsimme erään seikan. Kala ei todellakaan ollut millään parhaalla otilla, sillä ainuttakaan mittakalaa ei tässä ajassa noussut. Noh, palasimme rantaan hakemaan Karin. Pienen haastattelun jälkeen miehet kyytiin ja ajelemaan kohti treenipaikkoja.

Heti alusta asti näki millainen polte ja innostus tällä miehellä on lajiin. Valitettavasti vain kalan syönti oli todellakin aivan nolla. Ensimmäiset paikat eivät antaneet ollenkaan mittakalaa, mutta hetken uistelun jälkeen löysimme pienen välikön missä oli edes vähän mittakalaa. Koukutimme tästä väliköstä kaksi mittahaukea ja yhden mitta-ahvenen. Tämän jälkeen siirryimme taas seuraavaan paikkaan, eikä kalan tulo ainakaan parantunut. Toki näin treenissä teimme kaikki siirtymät kovalla uistelunopeudella, sillä Evijärvellä tuntemattomien alueiden plaanissa vetäminen on käynyt monen venekunnat kohtaloksi, sillä potkureista ei ole jäänyt lehmänkokoisten, karttaan merkkaamattomien kivien jäljiltä oikeastaan yhtään mitään.

Eivät olleet haukia.

Hetken selkäpaikkojen vetämisen jälkeen, siirryimme erääseen lahteen, josta on joissain kisoissa, jotkut venekunnat ovat saaneet komeita haukia. Tässä paikassa Haukihokkanen halusi nähdä minarikalastusta, joten tätä me hänelle tarjosimme. Hetken uistelun jälkeen selvisi, että kyllä puskissa komeita kaloja on, mutta valitettavasti ne vain eivät pysyneet kiinni. Muutama komea mulahdus ja vavan taipuminen kalaa tartuttamatta tosin ovat minarikalastuksen ikävä puoli. Pari tuntia täällä jauhoimme ja kellon näyttäessä kolme päivällä oli aika viedä Hokkanen takaisin rantaan. Toki lopussa otimme vielä muutaman otoksen meistä ja veneestä. Pieni loppuhaastattelu ja juttu oli meidän osalta selvä. Mahtava päivä, lajista uskomattoman paljon kiinnostuneen henkilön kanssa oli aivan loistava ja saamme olla tyytyväisiä, että meille tälläinen tilaisuus suotiin.

Toki meidän osalta itse treeni ei ollut selvä vaan tämän jälkeen oli aika jatkaa kohti uusia reunoja, sillä Evijärvellä tätä raippamestaa on aivan älyttömästi. Lähes ensimmäinen  paikka Hokkasen lähdön jälkeen antoi päivän isoimman hauen. Jatkoime reunojen uistelua tämän jälkeen vielä seitsemään asti ja missään kohtaa päivää ei ollut havaittavissa minkäänlaista mittahauen syöntipiikkiä vaan niitä nousi harmillisen epätasaisesti koko päivän ajan. Pieni hauki tosin yltyi yhdessä kohtaa päivää pienelle purulle, mutta mitäpä tälläisellä 55cm hauella tekee kilpailussa, jossa alamitta on nostettu kovaan 60cm mittaan. Yhteensä saimme päivän aikana kymmenen mittahaukea ja viisi ahventa. Myöskään tämän kilpailun kohuttu ahven, jonka kerroin on nostettu viiteen ei tuntunut syövän, vaikka periaatteessa me sitä hieman yritimmekin.

Pasi ja 4,4kg hauki

Loppuun haluan vielä kerran kiittää Kari "Hauki" Hokkasta tästä päivästä järvellä ja toivon, että hän saa tästä tehtyä hyvän jutun Vetouistelulehteen.