Hauenuistelureissu 27.4

Eli tiedossa oli jälleen puskapäivä, vaikkakin keli oli tähän hommaan huono, sillä vain pieni tuulenvire rikkoi järven pinnan, eikä polttava aurinko pilvettömältä taivaalta todellakaan helpottanut säippämiesten olloa, mutta tälläiset ovat hyviä treenikelejä, sillä harvoin kilpailuissakaan se kala aivan optimaallisella otilla on.

Eli suuntasimme tällä kertaa eräälle järvelle Etelä-Pohjanmaalla, joka oli entuudestaan jo tuttu, sillä olimme Teron kanssa joskus mossipoikina täällä käyneet kilpailuissa. Järvi on matala ja rehevä, mutta nyt ongelmaksi tuli se, että tänne oli muutaman vuoden aikana rakennettu niin paljon mökkejä, että vain osa rannoista oli vedettävissä. Ajattelimme, että kierrämme nopeasti nämä heinikot ja tämän jälkeen vaihdamme viereiselle isommalle järvelle, jossei kalaa nouse tarpeeksi. Jälleen meitä oli mukana neljän poppoo minä, Tero, Aleksanteri ja Sanna ja vedimme kahdeksan setillä.

Liiankin hieno keli

Aloitimme kalastuksen heti, mutta laskupaikan heinikko ei antanut yhtään tärppiä vaikkain näytti hyvältä haukipesältä kaiun ja silmän perusteella. Siirryimme tämän jälkeen järven selän yli, sillä lähelle ei ollut yhtään ottipaikan näköistä aluetta, vaan kaikki nämä lähirannat oli pommitettu täyteen mökkejä. Täällä alkoikin heti mouhina! Tosin ei vavoissa vaan pusikossa, jossa hauet jahtasivat kutemaan tulleita särkikaloja. Aluksi kiersimme heinikon ulkoa, mutta saaden vain kaksi haukea. Tämän jälkeen, kohti haukipesää eli keskelle heinikkoa, mutta vaikka kuinka hauet täällä mulivat ja jahtasivat pikkukalaa, ei niitä todellakaan kiinnostanut meidän puiset tai muoviset härpäkkeet. Vaihdoimme väriä, kokoa, malllia, siis aivan kaikkea, mutta kun ei osaa niin ei vain osaa. Päätimme siis kylmän viileästi jättää hauet mulimaan heinikkoon ja jatkaa matkaa. Ja ei aikkaakaan, kun paikassa, missä ei mulinaa ollut niin alkoivat meidänkin vapamme taipua! Kala oli hyvänkokoista, keskipainoltaan yli kilon kalaa. Tosin karkuutuksia tuli paljon, eivätkä veneeseenkään nousseet hauet olleet todellakaan hyvin kiinni. Eli ei kala tuntuvat mukamas syövän, vaikkakin jahtasi kalaa heinikossa.

Mulinapaikka

Aikamme heinikoita ajettuamme ja haukia samalla veneeseen nostaen tapahtui kauden ensimmäinen välinerikko, sillä meidän kuuluisa keulatelineemme paukahti säpäleiksi pohjatärpin seurauksena. Mutta onneksi tähän oli Teron varautunut ja käden käänteessä oli uusi keulateline iskussa ja pystyimme jatkamaan haukien ruumentamista täysin ottein. Ja tämän jälkeen olikin järvi jo aikalailla kierretty ja päätimme tehdä siirtymän seuraavalle järvelle. Onnistuimme tosin tältä järveltä poimimaan ihan kohtuullisen potin haukia, vaikkakin se ei todellakaan ollut syöntipäällä. Aloitimme uistelun klo 10 ja lopetimme n. klo 16. Tässä ajassa haukia oli veneessä arviolta n. 70kg suurimman painaessa n. 2,5kg. Keskikoko oli harvinaisen kova tällä järvellä.

Kun ei kestä, niin ei kestä

Myöskin tämä seuraava järvi, jonne Busteri sujahti trailerilta oli meille jo entuudestaan tuttu. Aloitimme täällä kalastuksen n. klo 16:30 ja paikasta, josta minä ja Aleksanteri, joskus olimme saaneet muutaman sintin takavuosina. Heti, kun setti oli vedossa niin Sannan hoitama takavapa taipui ja päivän pienin hauki nousi veneeseen. Samalla minuutilla myös keulafemma tärisi ja pikkuhauki pätkähti lootaan. Tästä paikasta muutama pienempi hauki ja päätimme jatkaa syvemmälle lahtea. Täältä löysimme pienen kanaalimaisen käytävnä, joka oli ympäröivää, vettä selvästi syvempi ja jyrkkälaitaisempi. Arvasimme heti, että tässä piileskelee isompaa haukea, eikä meidän tarvinnut uistella tätä käytävää kuin hetki, kun kutosessa pärski 3-4kg hauki. Harmiksemme se irtosi parin potkun jälkeen, mutta ei muuta kuin uutta lenkkiä tässä ja tällä kertaa Aleksanterin puolen vapa taipui ja tällä kertaa kyytiin nousi kuin nousikin reipas 2kg hauki. Enempää tämä kanaali ei antanut joten suuntasimme eteenpäin. Täällä meidän epäonnen päivämme sai jatkoa sillä taas pohjatärpin seurauksena tapahtui hirveitä. Tällä kertaa nelonen pätkähti poikki jatkoksesta pohjatärpistä. Onneksemme vapa oli korjattavissa, tosin se ei tulisi kestämään seuraavia rajuja pohjakosketuksia.

Allu ja hauki

Jatkoimme järven matalien koluamista, mutta tuntui, että tällä järvellä kala oli reippaasti pienempää, vaikka edellisniä kerroilla, kun olen täällä käynyt niin tämän järven hauet ovat olleet myöskin keskipainoltaan kookkaita. Kun olimme kolunneet järven pohjoispään, teimme pienen siirymän kohti etelää ja siellä sijaitsevia saaria, jotka olivat myöskin syvälaiteisempia kuin rantamatalat joita olimme kolunneet. Erään saaren paikkeilta löytyikin pikkupesä, josta kyytiin nousi muutama hyvä yli kilon kala. Kun olimme kiertäneet nämä saaret, oli seuraava mesta tiedossa. Eli vene plaaniin ja kohti seuraavaa rantaa.

Tämä laita oli hieman tuntemattomampi, sillä olin vain pari kertaa aikaisemmin tätä kyseistä rantaa uistellut. Heti havaitsimme, että myöskin täällä mulina kävi, sillä hauet imuroivat pikkukalaa puskissa. Ajatukset olivat tietysti viime järvellä, missä ei näistä kohdista tullut edes varovaisia tärppejä. Veneen keula oli kohti paikkaa, jossa kovin pärske kävi. Tosin emme huomanneet keulan edessä ollutta kiveä ja jäimme tähän kiinni. Ajattelin että työnnämme veneen haavin varrella pois kiveltä, mutta jostain käsittämättömästä syystä Alekstanteri hyppäsi kiven päälle ja alkoi työntämään venettä kiveltä. Heti, kun tämän havaitsin, niin näin jo silmissäni miten tässä käy. Vene todellakin lähti kiveltä, mutta kuten arvaa, se lähti hyvinkin reippaasti ja Aleksanteri huomasi, ettei veneeseen ollutkaan yhtä helppo päästä tuplakaitetten ja telineiden ylitse vaan hän tipahti järveen. Tästä alkoikin sellainen räkätys ja v*ttuilu, että kalatkin kaikkosivat hetkeksi.

Ei muuta kuin saappaat tyhjiksi ja keräsimme itsemme kasaan. Nyt uusi yritys kohti tätä mulinaa ja tällä kertaa nämä mulinahauet päättivätkin ottaa kiinni vaappuihimme ja päätimme tässä kohtaa tehdä pieniä haavitsemisharjoituksia, koska viime videon haavitseminen on aiheuttanut meillä kauhua, että mitä jos kala ei tulekaan tuurilla haaviin. Ensimmäisenä oli vuorossa Aleksanteri ja jälleen päätin ottaa tästä suorituksesta videon, mutta on parasta koko venekunnan maineelle, etten julkaise tätä missään, sillä ei suoritus vieläkään ollut täysi napakymppi. Seuraavan vuorossa Tero, jonka ärhäkkä työntö oli muuten hyvä, mutta se meinasi vain mennä ohitse ja kala rinkulan kautta haaviin. Tämän jälkeen olin itse vuorossa ja jossain syvimmissä tunteissani tiesin, että tämä ei voi mennä hyvin, sillä minulta tuleva jatkuva kettuilu muille tulee näkymään tässä suorituksessa. Yritys ottaa kala takaa haaviin meni muuten hyvä, mutta kala sukelsi haavin havaksen ali ja sain sen koukattua vasta seuraavalla kerralla haaviin. Nyt oli ehkä paras, että pysyn hiljaa muoden haavitsemissuorituksista. Viimeisenä vuorossa oli Sanna, jonka yläkautta koukkaus aiheutti kaikissa hilpeyttä, mutta tämäkin hauki nousi veneeseen. Kaikki kalat nousivat siis haavilla, mutta tiedän tasan tarkkaan, miten kisatilanteessa olisi käynyt...

Päätimme, että tältä päivältä olivat haavitsemiset ohitse ja vuorossa oli viimeinen heinikon edusta. Ja jottei meidän särkymislistamme olisi liian lyhyt, rikkoutui myös viime järvellä asentamamme keulateline taas. Nyt otimme koko keulafemman pois vedota ja olimme siitä tyytyväisiä, ettei tätä häröilyä tapahtunut kisassa vaan tilanteessa, jossa sen pitääkin tapahtua, että tiedämme miten varautua kisakauteen. Uistelut jatkuivat ja kiersimme vielä viimeisen keskiheinikon, josta silppua nousi hyvään tahtiin kymmenisen kappaletta ja tähän olikin hyvä päättää uistelut tältä erää kellon ollessa hieman yli 21. Yhteissaalis oli hyvä ja tehtävämme onnistui, sillä taas oli tarkoitus pyytää haukea hyötykäyttöön. Ja painotan vielä loppuun, että jokainen kala, joka veneeseen otettiin menee todellakin ravinnnoksi eläimille ja ihmisille, joten kenekään on turha tästä meille millään lailla kettuilla.

Tänään suuntaamme jigittelmään Ähtärinjärvelle, joten tästä ei tänne uistelublogiin ole tulossa minkäänlaista päivitystä, sillä se ei todellakaan vastaa blogin aihealuetta!

Pääsiäisuistelua osa III

Tänään kohteenamme oli suurista kaloistaan tunnettu Seinäjärvi, jossa olen jo muutamana vuotena käynyt uistelemassa ja harjoittelemassa raippomistaitojani. Järvi on keskisuuri matala ja erittäin tummavetinen lätäkkö ja kaikenlisäksi myös todella kalaisa. Aloitimme kalastuksen klo 09:30 ja olimme tänäänkin nelistään veneessä sillä erotuksella, että Pasi oli vaihtunut Teron kumppani Sannaan. (vaikka sanonta kuuluukin, että nainen veneessä tuottaa epäonnea niin otimme tämän tietoisen riskin)
Kuvissa aikaisempien vuosien saalista:

Ahven 1020g 

Hauki 9200g

Odotukset olivat veneessä korkealla, sillä itse henkilökohtaisesti pidän Seinäjärveä, kenties kovempana haukijärvenä kuin Karviajärveä, josta kävimme eilen ruumentamassa haukea. Päätimme jatkaa matalassavetoa ja tämä järvi on tähän tarkoitukseen erittäin optimaalinen, mutta silti todella haastava, sillä järvi on kaikista kivikkoisin, mitä tiedän ja kalat ovat ainakin muina vuosina oleskelleet pienissä taskuissa joihin on haastava ajaa. Mutta itse asiaan. Tänään vedimme kahdeksalla vavalla siten, että takana oli Sannalla hoidettavissa kaksi vapaa, kun taaas minulla ja Aleksanterilla oli kuusi vapaa keulassa. Olimme henkisesti siis varustautuneet siihen, että saisimme kunnolla ruumentaa hauenmötkälettä kyytiin, mutta itselläni alkoi tuskan hiki valua jo ensimmäisen pusikkoreunan jälkeen, sillä tästä ei merkkiäkään haukea. Eikä muuten tullut seuraavastakaan. Ensimmäiset 1,5h oli aivan järkyttävää tuskailua ja hapuilua, että missä hauki olisi. Tämän jälkeen ulommainen JiiCeen kutonen taipui ja kyytiin nostettiin valtaisa 200g hauki. Tili oli siis auki, mutta täytyy sanoa, että ei tämä yksi hauki kauheasti lohduttanut. Kala oli siis täysin hukassa, mutta päätimme, että kyllä se jostain löytyy ja edessä oli vielä viime vuoden parhaat paikat.

Seinäjärven ottisyvyys

Jatkoimme rantojen kiertämistä ja saavuimme nyt lahdikkoon, minne en uskoisi monenkaan mielellään lähteävän varsinkaan, kun kyse ei ole kilpailutilanteesta tai treenistä. Paikka oli täyttä louheikkoa ja joka puolella oli auton kokoisia kiviä muutama sentti vedenpinnan alapuolella. Täältä näimmekin ensimmäisen hauen tekevän pärskähdyksen pikkukalan perässä ja ei muuta kuin koukkaus tästä ja lähes samantien keulafemmalla "kisamitta" kyytiin. Uudet lenkit eivät tuottaneet tulosta. Jatkoimme ruumentamista ja onnistuimme saamaan täältä muutaman kalan kyytiin asti. Veden lämpötila alkoi myös nousta, mitä pidemmälle lahdikkoa etenimme ja ajattelimme, että lahden perältä löytyisi haukipesä, mutta eipä taaskaan näin käynyt vaan aivan yksittäisiä kaloja sieltä täältä. Kiersimme louheikon ja jatkoimme edelleen rantarunkkausta eteenpäin.

Ottipaikan näköistä

Seuraavat reunat olivat paikkoja, josta viime alkusyksystä ruumensimme Aleksanterin kanssa soutuveneellä kuuden tunnin aikana 143 haukea, joista 20-25kpl oli yli 2,5kg kaloja, joten uskoin, että jostain lähettyviltä löytyisi nytkin kalaa hyvin. Ja taas saimme pettyä, sillä kala ei ollut minkäänlaisella syönnillä, sillä ei vieläkään mitään keskittymiä hauista löytynyt ja nekin yksittäiset hauet, mitä nostimme veneeseen olivat todella huonosti kiinni ja paljon tapahtui myös irtoamisia. Yhteensä uistelimme 0,2 - 1,3m vesialuetta 5h ja täältä emme onnistuneet saamaan edes kopallista haukea, joten päätimme siirtyä vetämään järven kolme monttua lävitse.

Eli nyt siirryimme uistelemaan monttujen keskustoja ja penkkoja 2,5-4m vesialuetta pitkillä vavoilla. Lähellä oli saaren penkka, josta olin aikaisempina vuosina saanut jonkin verran haukia ja kopaisimmekin tämän reunan heti ensimmäiseksi ja heti kaksi haukea kyytiin! Ajattelimme, että kala oli valunut jo syvälle jostain syystä. Noh, seuraavat kaksi tuntia eikä yhtäkään kalaa palautti meidän jälleen uskoon, että ei se kala syö edes syvällä, sillä nämä ensimmäiset kaksi haukea jäivätkin ainoaksi syvältä. olimme siis uistelleet seitsemän tuntia saamatta minkäänlaista käsitystä missä hauki olisi. jossei hauki oli 0,2-1,3 eikä 2,5-4m vedessä niin, miten olisi tähän väliin jäävä vesialue, eli 1,3-2,5m. Eli setti jälleen vaihtoon ja tätä aluetta vetelemään.

Veneessä vallitsi jo vahva alakuloinen tunnelma, emmekä jaksaneet tätä vesialuetta vetää kuin tunnin ajan saaden yhden hauen. Yhteissaalis jäi siis todella heikoksi ja en tiedä varmaa syytä tähän heikkoon syöntiin, mutta osasyy saattaa olla, jokin kutuun liittyvä tekijä. En nimittäin olisi koskaan uskonut, että tästä järvestä voi saada näin huonosti haukea. Huomenna vaihdammekin raippavehkeet jigivehkeisiin ja lähdemme tavoittelemaan kuhaa eräälle pikkujärvelle.

Loppuun vielä video eiliseltä:

Pääsiäisuistelua osa II

Koko eilisen illan sormia syyhysi ja oli vaikea olla aloillaan, sillä tänään oli tiedossa tämän kauden ensimmäinen uistelupäivä isolla veneellä! Olimme valinneet kohteeksemme Karviajärven, joka on meille kaikille entuudestaan jo tuttu, sillä olemme käyneet täällä jo useana vuotena kisoissa ja vielä onnistuneet löytämään silloin tällöin jotain vaa'alle viemistäkin. Ja päätimme tietenkin vetää koko päivän raipoilla ja testailla talven mittaan hommaamiamme vehkeitä ja välineitä.

valmistautumista 

taakse tehty pakkiteline (Korjaushitsaus Koskinen)

hieman kuvaa telineistä (Korjaushitsaus Koskinen vastaa tuplakaiteista)

Aloitimme uistelun klo 08:30 ja keli oli puolipilvinen ja pieni viima rikkoi järven pinnan. Olimme tällä kertaa neljästään veneessä (Minä, Tero, Pasi ja Aleksanteri) ja päätimme uistella kymmenellä vavoilla.  Aloitimme uistelun eräästä lahdekkeesta, josta viime vuonna syksykisassa saimme eniten kalaa ja täältä päätimme edetä kohti pohjoista ja niitä paikkoja josta pari vuotta sitten voitimme kevätkilpailun Pasin kanssa. Eli ei muutakuin setti vetoon ja ruumentamaan haukipottia veneeseen. Heti ensimmäiset viisi minuuttia antoivat pari kalaa takavavoilla, mutta tähän tuntui tämä paikka hupenevan. Uusi lenkki ja tällä kertaa Pasin puolen vehkeet nostivat kyytiin haukia. Ja tämän jälkeen tiesimmekin, että kyllä hauki oli ainakin jonkinmoisella syönnillä. Kolmas lenkki tällä lahdella ja tyhjää, joten oli aika jatkaa eteenpäin kohti pohjoista.

setti takaa...

... ja edestä

Vähän matkaa edettyämme alkoi käymään pauke veneessä, mutta tällä kertaa ne eivät olleet kivet veneenpohjassa vaan tällä kertaa syynä olivat hauet veneen pohjalla, joita alkoi nousta veneeseen kovaa kyytiä ja kokokin oli raippamiehelle todella mahtavan kokoista reipasta kisamittaa (55cm+) ja sekaan nousi todella komeita körmyjä joista tämä järvi on tunnettu eikä todellakaan turhaan! Huomion arvoista oli myös se, että kalat olivat todella pienissä poteissa, mutta aina, kun harava tälläiseen osui niin alkoi kalaa nousta toden teolla veneeseen.

Rapeampaa kalaa

Olimme parin tunnin aikana edenneet alueelle, mistä tämä kevätkisan voitto tuli ja odotukset tätä paikkaa kohti olivat kovat, sillä silloin saamamme kalat olivat todella komeita, suurimman kalan ollessa yli 8kg. Ajattelimme, että nostaisimme täältä samankokoisen kalan, mutta tällä kertaa käyttämättä potkuria väsytyksessä, vaikkakin se on hyvä keino esisuomustaa hauki. ( Tässä kyseisessä kevätkisassa pakitimme kohti tätä kyseistä 8kg haukea ja ajatuksemme oli, että näin olisi helppo haavita tämä mörkö, mutta homma ei mennyt aivan niinkuin ajatus oli, sillä hauki tekikin syöksyn suoraan potkuriin ja suomusti/tainnutti itsensä)  Mutta tällä kertaa ei tämä kohta antanut kuin muutaman pikkuhauen. Lähdimme siis vetelemään kohti etelää järven toista puolta eikä aikaakaan, kun Pasin puoleinen keulafemma taipui ja vedessä pärskähti. Arvioimme vedessä pyörähtäneen viherkyljen kooksi 5-7kg, mutta ennenkuin kalaa päästiin edes kunnolla väsyttämään lensi uistin jo sen suusta pois ja hauki jatkoi tyytyväisenä matkaansa. Uusi lenkki kohdassa, mutta ilman minkäänlaista kalakontaktia eli matka jatkuu.

Pasi ja päivän suurin

Matka kohti etelää jatkui ja satunnaisia pieniä kalapotteja löytyi sieltä täältä, ja näistä osa antoi todella rapeaa haukea ja täytyy myöntää, että menetin jo paikantajun eräässä vaiheessa, kun kalaa nousi veneeseen yllättävänkin hyvään tahtiin. Järvelle saapui vetämään myös "Karvian mestari" eli Mäenpään Mika Busterillaan. Hän tuli jutulle ja lähti sen jälkeen uistelemaan, mutta kadotimme kontaktin lähes samantien veneeseen, sillä kalastuksemme oli yllättävänkin keskittynyttä omaan tekemiseen. Matka kohti etelää jatkui, eikä kalantulo hiljentynyt koko aikana. Päätimme uistelun saavuttuamme aivan järven eteläpäähän ja kellon ollessa 15:30.

 Huomenna jatkuu tämä pääsiäisenajan uistelurupeama ja kohteena on jälleen eräs hauistaan tunnettu kohde ja tänne ovat ainakin omat odotukseni korkeat, sillä tältä järveltä olen kalastanut soutuveneellä elämäni kovimmat haukipotit.

Pääsiäisuistelua osa I

Pääsiäinen ja sen tuomat vapaapäivät ovat nyt todellakin hyötykäytössä, sillä tarkoitukseni on olla vesillä mahdollisimman paljon ja samoihin aatoksiin ovat tulleet myös muut venekunnan jäsenet. Tosin tänään oli Terolla ja Pasilla veneenhuoltopäivät, joten he eivät vielä ymmärrettävästi tänään lähteneet vesille, mutta huomenna lähdemme koko venekunnan voimin ruumentamaan haukea veneeseen.

Mutta itse asiaan! Tänään kohteenani oli eräs Keski-Suomen järvi, joka on viimevuosina tullut meidän tietoisuuteemme suurista kuhistaan. Järvi oli luultavasti auennut pari päivää sitten, sillä selällä oli vielä osa kiinni ja myös osa rannoista oli jopa miestä kantavassa jäässä. Ja samoin oli myös laskupaikka ja soutuvenetä saikin jonkin matkaa lykätä jäätikköä pitkin ennen kuin pääsimme avoveden äärelle.

Veneenlaskua jäätiköllä

Järvestä ei ole olemassakaan minkäänlaista syvyyskarttaa, joten lähdimme aivan omalta muistipohjalta vetelemään pitkin järveä. Vedimme neljällä vavalla ja omalla puolellani vedossa oli Karikon 18cm ja Risto Rap 9cm, kun taas kaverini puolella oli hänen itsevalmistamiaan vaappuja. Olimme siis täysin hupikalassa, joten kummankaan osalta ei olltut mitään paineita saada kalaa ja vielä olosuhteet huomioon ottaen en todellakaan uskonut, että saisimme yhtäkään kuhaa veneeseen. Mitä vielä, ensimmäiset kaksi lenkkiä kuhapaikalla ja veneeseen nousi kauden ensimmäinen uistelukuha! Arviolta 42-44cm päätti ottaa risto-rappiin matalikon laidalta ja päätyi ruokakalaksi. Seuraava lenkki ja taas kala kiinni, mutta valitettavasti irtosi hetken päästä. Seuraavat lenkin täysin tyhjää, joten päätimme siirtyä seuraavalle tunnetulle ottipaikalle. Ja jo matkalla sinne taipuikin vapa luokalle! Kaverini tarttui vapaan ja kuin kirkkaalta taivaatla siima löystyi.. Ja pahinta oli, että kala ei edes irronnut vaan siima jostain aivan käsittämättömästä syystä meni poikki, enkä vieläkään ymmärrä miten tämä tapahtui. Siiman täytyi hangata johonkin terävään kalansuussa tai pohjassa, sillä ei 0,45mm Awa Shima Big Game merkkinen siima voi antaa pienestä vedosta periksi. Noh, samalla, kun sidoin vapaan uutta peruketta osasimme ajelehtia matalikolle ja jouduimme laittamaan veneen täysin stoppiin. Päätimme samalla vaihtaa taktiikkaa ja lähteä tavoittelemaan haukea matalasta vielä hetkeksi.

Kauden avauskuha

Puskahommat alkoivat ihan hyvin sillä lähestulkoon heti rimpuili jo ensimmäinen vesien tiikeri vedessä. Mutta taas hyvä alku tiesi, että loppupäivä menikin aivan miten sattuu. Ajauduimme hetken päästä 10cm veteen ja muutenkin homma meni aivan sähläilyksi pusikossa, eikä kiinnostuskaan enää ollut yhtä kova kuin aluksi. Siirryimme hieman selvempään veteen uistelemaan ja täältä nousi kuin nousikin vielä muutama hauki veneeseen. Yhteissaaliimme oli yhteensä yksi kuha ja viisi haukea, mutta toisenlaisella vedolla olisi kyllä saanut enemmän kuhia, koska tapahtumia oli kuitenkin pari kappaletta saadun kuhan lisäksi. Myös hauki tuntui olevan jonkinlaisella purulla, sillä n. 30min uistelu tuotti kuitenkin viisi haukea veneeseen.

Kyseisen järven kuha viime vuodelta

Huomenna lähdemmekin siis koko venekunnan voimin ruumentamaan Teron veneellä ja ainakin itsellä on kovat poltteet päästä ensimmäistä kertaa tällä kaudella ison ruuhen kyytiin. Odotan myös vesikielellä kuinka hyvin uudet välinehankinnat tuottavat tulosta. Huomenna on luultavasti myös tulossa uutta videota, sillä tarkoitus on testailla uutta action-kameraa, eli nyt muutkin näkevät miten heinää ja haukea nousee meidän venekuntamme voimin matalasta!

Hauenuistelureissu 13.4

Nyt, kun jäät ovat tosiaankin jo pitkälti järviltä lähteneet niin oli aika suorittaa vuoden toinen uistelureissu ja tällä kertaa kohteeki valikoitiin järvi Hämeestä, jossa tarkoituksena oli jatkaa uusien värien ja mallien testailua.

Aloitimme Aleksanterin kanssa kalastuksen klo 10:00 ja tarkoituksena oli taas kerran vetää matalaa, alle kahden metrin vettä raipoilla ja soutuveneellä. Aloituspaikka oli täysi nolla ja vaikka olemme vetäneet ties minkälaisissa puskissa, niin oli aloituspaikan kortteikko jopa meille liikaa, sillä ei täällä mikään vaappu pysynyt puhtaana hetkeäkään. Jatkoimme eteenpäin ja kohti seuraavaa lahtea ja toivoimme, että täällä olisi edes hieman parempaa vettä uistella ja tällä kertaa näin kävikin. Ainut ongelma oli, että kala oli aivan hukassa myös täällä. Yhden pienen hauen onnistuimme tartuttamaan lahden pohjukasta. Jatkoimme matkaa ja lahden toiselta puolelta nostimme kyytiin jopa kaksi haukea, mutta mitään huippusyöntiä ei todellakaan täällä ollut.

tuulta ja tuisketta

Tämän kaiken jälkeen kiersimme lahdesta pois selän puolelle järveä ja täältä nousikin jo hieman enemmän haukia, mutta toisaalta keli ei ollut mukavimmasta päästä sillä tuossa tuiskeessa ja tuulessa oli soutuveneellä kalastaminen paikoitellen, jopa yllättävän hankalaa ja oikeiden ajolinjojen löytäminen erittäin vaikeaa. Päätimme tämän "selkäreissun" jälkeen palata kohti sisälahtia hakemaan hieman suojaa tuulesta, sillä ei kalaa kuitenkaan tuulenkaan puolelta tullut niin hyvin, että olisimme sinne jaksaneet jäädä. Muutaman kierroksen pyörimme sisälahdissa, mutta ei kalantulo vaikuttanut ainakaan parantuvan, joten päätimme suunnata kohti rantaa ja lähteä pois. Samalla soitin myös Terolle ja päätimme käydä illasta vielä eräällä joella uistelemassa haukea, sillä hän oli kuullut paikalliselta huoltoasemalta, että täältä oli viikolla joku nostanut komean hauen. Eli parin tunnin huolitauko ja sitten uudestaan ja uusilla kujeilla uistelemaan.

Jokiuistelureissu:

Vene oli laskettu puoli kuuden aikoihin illalla ja lähdimme joelle yrittämään sitä suurta jänkhäkoiraa. Tämä joki on kohtuu leveä, noin 20m ja pituutta tällä pätkällä on yhteensä n. 2km. Syvyyksiä on vaikea arvioida, mutta uskoisin suurimman syvyyden olevan n. 3m. Täältä tosiaan viikolla nostettiin hieman alle kympin hauki ja itsekin olen nouruudessani käynyt täällä pyydystämässä muutaman kerran haukia, tosin en ole silloin saanut sitä suurta.

Ensimmäinen hauki nousi parinkymmenen minuutin uistelun jälkeen, mutta kokoluokka ei jäänyt kympistä kuin 9500g. Pari lenkkiä kohdassa, mutta vailla uutta tärppiä. Tällä pätkällä on muutama silta joista pääsi hyvin uistelemalla alitse. Ja monesetihan nämä sillanaluset ovat ottipaikkoja. Yhden sillan jälkeen on myös pieni virtapaikka ja kova kivikko jonka vierestä uistelimme, eikä aikaakaan, kun kala jälleen kiinni. Mutta meidän kaikkien suut pyöreiksi veti se, että kala ei ollutkaan hauki vaan TAIMEN! Ja hauskinta tässä tapahtumassa oli se, että tämä taimen päätti todellakin hotkaista kunnon iltapalan, sillä se tarttui Karikon 18cm vaappuun. Ja samasta paikasta saimme myös päivän toisen hauen. Muutama kierros virtapaikassa ei tuonut lisätaimenia, joten jatkoimme joenpätkää eteenpäin. Veden ollessa todellakin matalalla oli osa joesta mahdotonta vetää, joten aloimme palailla kohti autoa. pyydystimme vielä paluumatkalla kaksi haukea lisää, joten yhteistulokseksi tuli 4 haukea ja yksi taimen. Harvinainen uistelusaalis varsinkin meille, mutta mitä enemmän järvellä tai tällä kertaa joella käy, niin sitä suuremmat on todennäköisyydet näihin sattumakaloihin. Nyt taas viikoksi töihin ja sitten onkin pääsiäisen aika kalastaa huolella ja kenties silloin alkaa haukikin olemaan paremmalla otilla!

Uistelukausi avattu!

Olen viime vuosina aloittanut uistelukauteni yleensä Ähtärinsalmesta, jossa olen rassannut taimenia huhtikuun lopussa. Mutta tänä vuonna, kun jäät päättivät ottaa jalat aleen niin kausi alkoi 12. huhtikuuta. Siis näillä leveysasteilla ainakin itselleni harvinaisen aikaisin. Kausi siis alkoi tänään eräältä Pirkanmaalaiselta järveltä, mutta ei vielä "isolla veneellä" vaan soutuveneelläni jossa perässä 2,5hp jammu.

Syy miksi useista kivistä löytyy sinistä väriä...

Säipät olivat leväällään kellon ollessa 09:30, eikä aikaa kulunut montaakaan minuuttia, kun kauden ensimmäinen uisteluhauki pärskähteli jo pinnassa. Tämän jälkeen sitten hiljenikin veneessä, sillä seuraavaa haukea yritimmekin veneeseen kymmeniä minuutteja. Ja todella harvaan tuntui haukia nousevan veneeseen tästäkin eteenpäin. Vaikka kuinka yritti väriä ja mallia vaihtaa, niin ei tuntunut haukea nousevan millään vaan kalalaatikko pysyi kevyenä.

Avaushauki

Viitisen haukea olimme nostaneet pariin tuntiin veneeseen ja tämän jälkeen huomasimme eräällä lahdella pienen "käytävän" joka johti vielä pienempään lahteen ja päätimme käväistä täällä yrittämässä. Eli JiiCeen femmat ylös ja sisälahteen. Ja aluksi tämäkin lahti vaikutti tyhjältä ja lahden perukka liian matalalta, jopa meille. Mutta sitten hetkeä ennenkuin oli aika kiertää takaisin täältä sisälahdesta niin takavapa taipui kohtuu mukavan oloisesti. Haaviin otettiinkin 3,5kg hauki ja tämä sai hymyn suulleni, sillä en odottanut vielä näin aikaisin saavani yhtään yli kahden kilon kalaa. Ja kermaksi kakun päälle, kun tämä ottivaappu oli saatu takaisin vetoon niin samanlainen tärppi ja kala haaviin. Ja taisivat nämä hauet olla veljeksiä, sillä puntari osoitti painoa näille "poranoukille" painoa täsmälleen saman verran! Enempää ei tästä sisälahdesta kalaa noussut muutamalla kierroksella, joten oli aika jatkaa menoa.

Ja kuten epäilimmekin jo karttaa katsomalla edessä olevat rannat eivät olleet ollenkaan kevätpaikkojen oloisia. Yli kilometrin vedimme tätä karua rantaa ja sitten päätin laittaa moottorin kaikki hevosvoimat pauhaamaan ja teimme pienen siirtymän paikkaan, joka näyttäisi kartalta edes hieman kalapaikalta. Kohteena oli isohko ja matala lahti, josta lähti pieni joki. Paikka vaikutti aluksi täysin rouhittuneelta, mutta onneksemme alueelta löytyi myös kortteikkoa, jossa pystyi edes hieman uistelemaan. Kyseinen lahti oli pieni pettymys, sillä hauet joita täältä saimme olivat selvästi pienempiä kuin aiemmat mitä olimme saaneet muualta päin järveä.

Soutuvenesetti

 Tämän jälkeen alkoikin olla järvi jo kierretty kokonaan ja päätimme suunnata keulan kohti rantaa jossa olimme n. 16:30. Kala ei vaikuttanut olevan todellakaan millään parhaalla syönnillä, mutta paikka silti ylitti odotukseni, sillä en uskonut todellaan, että saisimme vielä näin aikaisin keväällä yhtään yli kahden kilon haukea. Nyt näitä yli kolmen kilon haukia tuli kaksin kappalein. Yhteensä laatikkoon kertyi haukia arviolta 15kg, eli olen ihan kohtuu tyytyväinen kauden avausreissuun. Ja reissun yksi hyvä puoli oli myös, että yksi uusi Hornetin väri tuntui pelittävän tappavan tehokkaasti ja odotankin, että ainakin tämä väri tulee tekemään veritekoja tämän ja tulevien kausien uistelukisoissa. Huomenna jatkan kauttani, mutta paikkaa en ole vielä valinnut.

Päivän saalis

- Eero

Kipparin kuulumisia

Alkaa muuten olemaan aika lähellä uistelukauden avaus ja perinteisesti
ollaan avattu kausi Seinäjoen kalajärveltä josta jostain kumman syystä
napsuu lähes jäiden seasta isoja kuhia. Karin kanssa onnistuttiin vuonna
2011 uistelemaan kyseiseltä tekojärveltä  lähes ysin kuha ja kyllä
muuten saatiin tehdä hommia että saatiin kyseinen rumilus
perhoshaaviimme kun vonkale ei oikein suostunut yhteistyöhön kanssamme.

           

Kari vasemmalla ja Pasi oikealla

Kyseisen kalan kanssa ensikohtaaminen oli myös hyvin ikimuistoinen.
Huomasin jonkin aikaa uisteltuamme pienen nykäyksen takilavavassa ja
vaistomaisesti hissasin kuulan ylös sähkövispilälläni ja sitten vesi
pärskähti. Tämä isomus seurasi uistinta pohjasta ylös ja otti
pinnasta ”saaliin” matkaansa ja sitten lähdettiin. Luultiin kalaa
haueksi ja varmaan joku kilometri hinattiin tukkia veneen perässä ja
koko ajan kala veti siimaa rullalta. No siinä ei sitten auttanut muuta
kun kylmästi mennä kalaa vastaan ja kun Kari sai pumpattua kalan pintaan
huomasimme järkytykseksi kalan olevan kuhan:-) Vaistomaisesti kala
pieneen perhoshaaviin ja rumilus kyytissä, ei muuten varmasti olisi
onnistunut kisassa tämä operaatio. Mulla oli tuolloin vielä veneenä
Yamariinin 490 lasikuitupaatti ja samaisella veneellä sitten
Oulunjärvellä meinasi käydä vahinko SM-kisoissa. Keskellä Ärjärselkää
Yamariinista tuli sukellusvene ja kun kone vielä leikkasi kiinni niin
silloin kieltämättä kävi mielessä että kuinkahan tässä vielä käy, mutta
onneksi vene upposi vasta hinauksen päätteksi venesatamaan:-) Arvaatte
varmasti miksi liputan nykyään alumiinisen veneen puolesta.

                 

No mutta kuka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään, eli tähän hetkeen.
Talvella tuli kierrettyä muutamia pilkkikisoja, muutama voittokin irtosi
pikkukisoista. Yhdessä isommassa kilpailussa ( pilkkikuninkuus
osa-kilpailu ) kävin kokeilemassa että vieläkö sitä osaa ”oikeasti”
pilkkiä ja ilokseni huomasin että jossain määrin kyllä, sijoitus kolmas.
IV Keskisen kello-uistelua olen nyt alkanut työstää pikku hiljaa ja
voisin jossain vaiheessa kertoa vähän tarkemminkin millainen prosessi
kokonaisuudessaan on tälläisen suhteellisen ison kilpailun tekeminen.
Homma luonnollisesti helpottuu vuosi vuodelta kun kaikkia asioita ei
tarvitse enää kantapään kautta opetella, mutta silti tämänkin vuoden
kisan järjestelyt ja yhteistyökumppaneiden haaliminen on aloitettu jo
helmi-maaliskuussa ja asiaa ei ainakaan helpottanut kilpailumme yhden
isoimman yhteistyökumppanin vetäytyminen tukijoukoista pois tiettyjen
itsestä tai kilpailusta johtumattomien seikkojen takia, tämä asia
harmitti tosissaan mutta onneksi asioilla on tapana järjestyä ja
kilpailumme tukijoukkoihin tuli mukaan kaksi kovanluokan uutta
yhteistyökumppania:-) Pohjanmaa cupin esitekin oli näköjään jo
ilmestynyt Lappajärven kalaveikkojen sivuille ja mielestäni on erittäin
positiivista huomata, että cupin muissakin osakilpailuissa alkaa olla
palkinnot jo sillä tasolla niinkuin kuuluukin, hyvä hyvä!!! Tulevasta
cupista tulee varmasti mielenkiintoinen ja jos tahtoo olla
palkintosijoilla, pitää kyllä osata kalastaa monipuolisesti sekä
kelkoilla että raipoilla ja tietenkin isojakin haukia on taas pakko
yrittää jostain kaivaa kun tuo kerroinsääntö edelleenkin jatkuu.

Linkki Pohjanmaa-Cupin esitteeseen:Pohjanmaa-Cupin esite 2014