Raippapäivä Keski-Suomessa

Päätimme pitkästä aikaa lähteä Teron ja Nestorin kanssa viettämään aikaa Keski-Suomen puolelle ja otimme kohteeksi, jossain Saarijären perukoilla sijaitsevan lätäkön. Vesi on tummaa ja humuspitoista. Järvi on suurimmaksi osaksi karu rannoiltaan, mutta muutama hyvä rehevämpi lahti herättivät mielenkiintoa. 

Valmiina taistoon

Aloitimme kuitenkin uistelun heti veneenlaskupaikan tuntumasta kelin ollessa aurinkoinen, mutta onneksi pinnan rikkoi kuitenkin pieni tuulenvire, joten emme aivan tyvevnessä joutuneet uistelemaan. Alku tuntui kivestävän toden teolla, sillä emme ensimmäiseen tuntiin käyttäneet veneessä kuin ainoastaan pari haukea. Teron mielessä kävi jo paikan vaihtaminen, jossei kalaa löydy seuraavaan tuntiin. Päätimme tehdä paikan vaihdoksen kuitenkin vain järvellä ja siirryimme eteenpäin ja ensimmäiseen pieneen lahteen. Valitettavasti vain tämäkään ei kauheasti vapoja liikuttanut, joten jatkoimme vain myllyttämistä eteenpäin ja sitten alkoi pikkuisen edes toivoa heräämään, kun useampi vapa alkoi nytkähtelemään yhtä aikaa. Kalaa siis oli hyvin, mutta todella pienillä poteilla. Kala oli vain valitettavan pientä eikä kunnon väsytystaisteluita päästy käymään. Mutta sitten ihmettelin kun keulafemman siima alkoi kulkemaan veneen edellä ja möllihän se siellä! vapa pystyyn ja kala haaviin. Puntari veneyi nippa nappa "kerroinkalan" lukemiin. Eli kyllä sitä isompaakin oli matalassa vielä. Tämä toi kovan piristysruiskeen hommaan.

Femma

Kala oli kyllä selvästi kovalla purulla, sillä joka kerta, kun tälläisiin pieniin pesiin osui niin tuntui, että ei ollut mitään väliä, mitä veden alla oli. Jatkoimme matkaa sisälahteen, jossa haukia paukkui kovaan tahtiin kiinni. Homma tuntui luistavan kuin Peltoset ja jatkoimmekin vielä sisälahden sisälahteen, josta saimme kyytiin, jopa hieman kookkaampaa kalaa. Eli yllättävän matalassakin tälläistä isompaa haukea vielä oli. Ja kaiken kruunuksi takavapa taipui toiveikkaasti ja vedessä pärskähti. Nestori veti kalaa venettä kohti, Tero tuli pakilla vastaan ja meikäläinen koukkasi sen haaviin. Tämä hauki venytti lukemat 7kg painoon. Päivä tuntui onnistuvan, joka tavalla tällä kertaa. Valitettavaa oli vain, että tätä möllihaukea edeltävässä pienessä kortteikossa keulafemma pamahti liian moneen osaan, mutta tämä kuuluu ilmeisesti lajiin. Vapoja menee ja kaloja tulee!

Seiska

Täältä jatkoimme poispäin ja sisälahdista pois tultuamme löysimme vielä loppuun päivän lukumääräisesti parhaan haukipesän, joka taisi kestää jopa viitisen lenkkiä siten, että vähintään kaksi vapaa taipui kerrallaan pesän yli ajettaessa. Aivan mahtavaa! Tämän jälkeen tuuli alkoikin tyyntyä ja aurinko laskea, joten päätimme lähteä pois kohteesta. Yhteenvetona aivan mahtava raippapäivä Keski-Suomessa, jossa vesistöt eivät aivan helpoimmasta päästä ole. Kaksi hauenmöllykkää tekivät päivästä vielä paremman. Varsinkin uuden järven haltuunotto ei yleensä ole aivan helppoa, mutta tällä kertaa tuntui, että tähdet olivat kohdillaan! 

lähes femma!

Seuraavan kerran Huhtalan venekunta ottaa mittaa Pohjanmaa-Cupissa Vimpelin osakilpailussa, josta villejä huhuja suurista kuhista ja hauista on kuulunut. Itse oleskelen tällöin hieman kirkkaammissa vesissä, joten Kutu Fishingin pojat saavat ottaa Lappajärven haltuun!

Pohjanmaa cup, Evijärvi treeni + kilpailu

No joo, pitääpäs koittaa itsekin pikkuisen aktivoitua täällä yhteisessä blogissamme ja kertoa nykyisen venekuntamme edesottamuksista kisahommissa. Niin kun Eeron teksteistä on saanut ymmärtää niin päätimme laittaa niin sanotusti hopeat jakoon, liekö sitten niin että kun kaksi nerouden ja hulluuden rajamailla pyörivää säipän heiluttajaa pyörii riittävän kauan samassa kahden neliön tilassa niin näin siinä sitten käy :-)Mutta totuuden nimissä sanottakoon että kisakauden 2015 kuviot selkiintyivät vasta muutama päivä ennen Alajärven kisaa ja tällä oli kyllä vaikutusta venekuntamme suoritukseen varsinkin cupin aloituksessa ja sijoitus 24 kertoi kaiken tästä. Treeneissä kalaa löytyi ja kisassa hätäilimme treenipaikat vauhdikkaasti läpi ajaen ja muun muassa kilpailun voittaja korjasi tarkemmalla jauhamisella samoilta paikoilta haukea kyytiin rumasti.

Evijärvellä kävimme Teron ja ”Nestorin” kanssa kisaa edeltävänä maanantaina kopaisemassa pitkän treenipäivän ja jossain vaiheessa veneeseemme hyppäsi muutamaksi tunniksi myös Evijärven kisaan mukaan tuleva muutaman vuoden takainen perhokalastuksen SM kolmonen myyntimies Mynttinen, alias Markus Koskinen. Markus on päässyt vieroittautumaan vetouistelutouhuista kertomansa mukaan varsin hyvin, mutta sen verran paloa lajiin kuitenkin vieläkin löytyy että kaveri lupautui miehistöömme ainakin Evijärvelle kun ”Nestori” harjoittelee armeijassa pahviseen laatikkoon kakkaamista leiriolosuhteissa Evijärven kisa viikonlopun ajan, tuskin sitä paljon muuta ehtii oppimaankaan lyhyimmän eli puolen vuoden keikan aikana nyky-intissä:-)  Lähdimme siis kartoittamaan treeneissä Evijärveä vähän uudella ajatuksella eri paikoista kuin aikaisempina vuosina, koska tiesimme että Eerikäisen poika on aikaisemmat paikkamme Kutu-miesten kanssa läpi käyneet ja tällä pystyisimme välttämään samoille alueille ajautumisen kisassa. Pitkän treenipäivän aikana ainakin vahvistui ajatus siitä, että pieni kala syö ihan hulluna. Löysimme Kutu-miesten tapaan myös punaisen langan siitä että missä mitta hauki oli ja millä sitä saattoi saada. Ahven ei ollut aktiivinen ollenkaan, joten siihen emme kisassa aikoneet panostaa. Muutaman mitta-ahvenen toki saimme, mutta aikaisempina vuosina näitä reilun puolenkilon körmyniskoja oli noussut treeneissä veneeseen huomattavasti enemmän. Treeneistä jäi suhteellisen hyvä fiilis ja tällä syönnillä ja kelillä arvioimme että voittotulos tulisi olemaan hyvinkin korkea ja tämä osaltaan lisäsi paineita paikkojen pitävyyden suhteen kisaa varten. 

Pilssipumpun asennusta Koskisella ennen Alajärven kisaa

Päivän isoin hauki

Valmistautumista treeniin

Päivän isoin ahven

Sitten kisaan. Kuten viime vuosina olemme tottuneet ovat tuulet lisääntyneet jostain syystä hyvinkin paljon ja kisa-aamuna tuuli puhalsi täydellä höökillä ja tämä ei todellakaan ollut hyvä asia kala paikkojemme suhteen, koska kolme neljästä kisapaikastamme sijaitsi tuulisilla rannoilla. Kisakeskuksessa puhuri ei tuntunut kovalta, mutta sitten kun lähdimme järvelle totuus tuulen voimakkuudesta iski naulanterävinä vesipisaroina kasvoille. Saavuttuamme ykköspaikkaan huomasimme että rannat olivat täysin sekaisin ja tuuli yltyi niin hurjaksi ettei selän ylitys takaisin suojaan olisikaan mikään helppo juttu. Osa ykköspaikasta oli kuitenkin saarien suojassa joten aloitimme vetämisen kuudella vavalla kisan alettua. Hyvin pian selvisi, että myös suojaiset alueet olivat täysin tyhjiä kaloista ja onnistuimme saamaan vain yhden 60cm mitta hauen alueelta. Tuuli eikun vaan yltyi ja täytyy myöntää etten koskaan ole ollut kalassa noin hurjassa kelissä. Päätimme että lähdemme yrittämään vaahtopäistä Ahon selkää ja yritämme päästä ehjin nahoin suojaan, mutta sitten Tero täräytti potkurin kiveen ja vene ei enää noussut plaaniin ja sitten alkoi tulla vettä veneeseen tzunamin lailla ja moottorikin kävi aina puoleksi veden alla ja pelkäsin että taitaa tulla Oulunjärven katastrofin uusinta, mutta onneksi ei sentään. Edellä mainitusta viisastuneena vaadin aikaisemmin Teroa korjaamaan rikkinäisen pilssipumpun veneestä ja nyt tämä operaatio pelasti meidät kylvyltä, mutta kuten totesin Motonet Pohjanmaa cupin kisaraportissakin www.pohjanmaacup.fi/uutiset/Sillanpaat_hurjassa_iskussa_Evijarvella_11.html , että nyt ainakin tiedämme miltä tuntuu olla pesukoneessa linkouksen aikana kun sivuaallokossa suunnistimme hakemaan saaristosta suojaa pilssin huutaessa hard rock halleluuuujaata. Suojaan päästyämme pidimme hiljaisen hetken ja alettiin kalastaa uudestaan ja valuimme saarien suojassa tutummalle alueelle mistä tohdin jo vetää kaasu pohjassa kahden siiven voimin kohti kolmospaikkaa. Onnistuimme ennen siirtymää saamaan iglooseen kaksi mittahaukea lisää ja kun saavuimme erään nimeltä mainitsemattoman psykiatrin mökkilahdelle huomasimme että alue oli myös totaalisen mutavellin peitossa ja eikun samaa vauhtia viimeiseen oljenkorteen, eli paikkaan no: 4 joka oli pidempi linja selkeässä vedessä tuulen alla ja tässä vaiheessa kisa-aikaa oli jäljellä noin kaksi tuntia. Otimme myös hirmuisen riskin uistinvalikoiman suhteen paikassa ja se toden totta kannatti. Pyörimme alueella kisan loppuun ja vavat taipuivat tasaiseen tahtiin ja kongin soidessa igloossa majaili 10 varmaa mittahaukea ja hyvä lähes 800g ahven. Ajattelimme että tuo määrä riittäisi noin viidentoista sakkiin kisassa, mutta yllätykseksi sijoituksemme olikin kuudes 23020 pisteellä ja kokonaiscupissa nousimme jo kympin sakkiin ja ensimmäinen leima rätkähti OPM-passiin. Seuraavaksi cuppi jatkuu Lappajärvellä kesäkuun puolessa välissä ja siellä pääsemme vetämään vaihteeksi kelkoilla Teron ja Nestorin kanssa kolmestaan. 

-Huhtala

Keski-Suomi Cup, Keurusselkä I

Yöllisen potkurin korjauksen jälkeen päätimme ottaa siis suunnaksi Keski-Suomen kalarikkaat vedet ja suunnata naapuripitäjään eli Keuruulle yrittämään kuinka täällä hauki olisi purullaan. Ja tänne lähdimme aivan kuin soitellen sotaan, sillä emme olleet kerinneet käydä Keurusselällä ollenkaan treenimässä, joten luotimme täysin viime vuotisiin paikkoihin, jotka löysimme kahden päivän treenireissussa ja kilpailun ohessa. Kilpailu aika oli 10-17 ja lähtö oli siirretty varuskunnan rantaan, jossa oli puitteet järjestää vaikka minkälaiset karkelot, sillä samanaikaisesti pystyi laskemaan, jopa neljääkin paattia. Hieman ihokarvoja tosin paikka nostatti, sillä Teron kanssa vietimme täällä kasarmilla vuodenpäivät. Paikalle oli saapunut viitisenkymmentä paattia ja tasoa löytyi erittäin paljon, jopa Vääksyn Fakiirista lähtien. Tosin olihan meilläkin lisävahvistuksena Korjaushitsaus Koskisen suuri Intiaanipäällikkö eli Koskisen Juha. Ja nyt siis tässä kilpailussa olimme Teron ja tämän Koskisen kanssa kolmisteen.  Kilpailu alkoi puolisen tunnin siirtymällä tuulisissa, mutta hyvinkin aurinkoisissa merkeissä.

Aloituspaikkamme oli tuulen alla oleva pitkä reuna, josta löysimme viime vuonna treenissä todella pitkältä matkalta kalaa. Heti ensimmäinen matalikon pää ja mitta kyytiin ja toinen irti. Tätä reunaa jatkoimme ja onnistuimme nostamaan kyytiin ensimmäiseen tuntiin hyvät kuusi haukea. Tämän jälkeen kävimme läpi pari saaren reunustaa, josta viime vuonna kepitimme hyvinkin haukea, mutta nyt veden lämmön oltua paljon alhaisempi olivat nämä paikat aivan tyhjiä. Tästä taas nokka kohti uusia paikkoja. Nyt kohde oli lahdensuu, josta viime vuonna jallitimme hetken aikaa hyvinkin kalaa. Nyt reuna oli hieman hiljaisempi, mutta ei täysin tyhjä kuitenkaan ja saimme kuin saimmekin joitain mittakaloja tältä reunalta. Tilanne ei aivan katastrofaaliselta tuntunut, vaikka olimmekin jäljessä viime vuoden 35 mitan tahtia.

Kolmas reuna oli jälleen lahden reuna, joka kenties toimi parhaiten viime vuonna. Nyt sama reuna ja onneksemme hauki oli edelleen tällä kohtaa kotona ja nostimme kyytiin monta pulikkaa nopeaan tahtiin. Valitettavaa on vain, että nämä pikkupaikat eivät mahdottomia kestä ja oli aika nostaa busteri plaaniin ja suunnata sitä kalavesille. Ensimmäinen alue minkä kopaisimme oli suuri pettymys. Ei ainuttakaan mittaa. Seuraava paikka sama juttu. Sai täysin samalla myös tuuli oli tehnyt pienen käännöksen ja kenties aiheuttanut sen, että emme viimeiseen pariin tuntiin onnistuneet saamaan ainuttakaan mittahaukea. Tämä oli siis aivan käsittämätöntä. Myöskään alamittaisia haukia ei viimeiseen pariin tuntiin tainnut veneessä käydä yli kymmentä kappaletta, kun taas päivän parhaista haukipottipaikoista niitä roikkui uistimissa yhtä aikaa neljää tai viittä. Olisi siis aivan selvää, että jotain oli syönnissä tapahtunut.

Emme uskoneet, että muutkaan matalamiehet olisivat kauhean paljon kala saaneet, Puntarille päästyämme tämä paljastustui faktaksi. Kala oli ollut todella nihkeällä purulla, mutta meidän puurtamisemme palkittiin onneksi aivan kohtuullisella sijalla. Olimme siis Keurusselkä uistelun kuudensia tuloksella 20 329p joka koostui tasan 19 hauesta. Kilpailun parhaat vetivät kahta kerroinkalaa venettä kohti, joten kärki oli liian terävä. Neljänteen sijaan olisi tarvinnut vain kilon pulikan, jostain rannasta. Yhteenvetona voisi sanoa, että viikonloppu oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut!

Pohjanmaa-Cup Evijärvi, kilpailu

Tänään kilpailimme siis Pohjanmaa-cupin toisessa osakilpailussa Evijärvellä, jonne olimme siis treenanneet viime viikonloppuna Alajärven kilpailun ja treenin yhteydessä. Kilpailuun lähdimme todella luottavaisin mielin, sillä ainakin henkilökohtaisesti viime viikonlopun treeni oli kenties paras minkä olen Evijärvelle tehnyt. Eli pelien ja pensseleiden pitäisi olla kunnossa ja ainut mikä hieman haittasi oli vallitseva sääolosuhteet. Keli oli todella kova tälläiselle pienelle järvelle, sillä välillä myrskylukemiin yltyneet tuulenpuuskat tekivät ainakin pikkuveneillä kalastajille todella paljon hankaluutta. Ja samaan yhteyteen saatiin vielä sadetta joka tuntui iskeytyvän kasvoille kuin lasinsirpaleet..

Kipparikokouksen jälkeen lähdettiin liikkeelle ja kerkesimme aloituspaikkaamme ihan hyvin, joten kerkesimme kellutella ja hio'a vielä kaikki ajolinjat aivan viimeisen päälle kuntoon. Ja sitten kello kumahti merkkiin ja loirinta alkoi. Ensimmäiset pari lenkkiä aloituspaikassa tyhjää ja sitten keulafemmaan pamahti hyvä mitta ja eikun haavi heilumaan ja järven vihreä maastopukuista kuningasta igloo täyteen. Valitettavasti vain ensimmäinen paikka ei antanut puoleentoista tuntiin kuin kolme mittaa, joten oli aika tehdä siirtymä kakkospaikkaan.

Kakkospaikka olikin hieman pidempi linja, josta treeneiseimmä vedimme vain palasen, sillä se antoi tasaisen tappavaan tahtiin mittahaukea kyytiin. Heti päästyämme reunaan kiinni alkoi säpinä vedessä ja veneessä kalojen ja miesten toimesta ja kepitimme kyytiin neljä mittahaukea tiheään tahtiin. Hauet olivat vielä kooltaan sellaisia, että mitta-alustaa ei tarvittu. Tämä reuna hiljeni reilussa tunnissa, joten taas oli tehtävä päätöksiä. Joko hyviä tai huonoja...

Eli löysimme itsemme paikasta numero kolme, joka oli lahtialue, jonne tuuli sopi erittäin hyvin. Oikeastaan liiankin hyvin, sillä Busterin pilssi huusi hoosiannaa koko ajan, sillä aallot vyöryivät hyvin keulan yli. kolmospaikka oli täysi pettymys emmekä saaneet ainuttakaan havaintoa mittakalasta, joten oli otettava suunnaksi nelospaikka. Nelospaikka oli saari lähialueella, jonka päätimme kiertää kokonaan. Tämänkin saaren ympäristöstä saimme treenissä aivan hyvin kalaa, mutta kuten normikisassa yleensä tapahtuu, niin tämäkin paikka petti totaalisesti ja jäimme ilman yhtäkään mittaa. Kisaa oli jäljellä tässä vaiheessa pari tuntia, joten kalaa oli todellakin löydettävä!

Tämän jälkeen otimme riskin ja huitaisimme takaisin aloituspaikkaan, joka oli aivan ylivoimaisesti treenien paras paikka. Ei mittoja! tästä lähdimme etenemään rantaa, jota emme olleet vielä kilpailussa vetäneet, mutta tähän reunaan oli uskoa. Lähdimme ylittämään erästä matalaa lahtea ja sitten vesi kuohahti! Pirulainen päästi vain irti, mutta emme päättäneet jättää tätä leikkiä todellakaan tähän vaan heitimme paikassa pari lenkkiä ja sitten uusi kuohahdus! Tällä kertaa taistelu päättyi Kutu Fishing veneen voittoon ja 5,5kg Evijärven vihreää kultaa veneeseen! Alueella pari lenkkiä ja saimme toisenkin kuohahduksen, mutta tätä emme onnistuneet saalistamaan. Tällä kertaa...

Kävimme pyörähtämässä kakkospaikalla uudestaan, mutta reuna oli edelleen hiljainen, joten palasimme tähän kuohintapaikkaan ja lähes heti, kun pääsimme sisään niin hyvä kala kiinni! n. 4.5kg hauki lisää pottiin ja alkoi taas hieman hymyilyttää leveämmin! Tämä alue hiljeni nopeasti, eikä enää mulinaa näkynyt, joten päätimme jatkaa reunaa loppuun asti. Löysimmekin loppuhetkillä hyvän poukaman, josta nostimme kyytiin kaksi hyvää mittaa! Ja kaiken kruunuksi aivan kilpailun viimeisillä minuuteilla nostimme kyytiin mitta-ahvenen. Olimme tyytyväisiä päivän saaliiseemme ja lähdimme hyvillä mielin rantaan.

Uskoimme lipuessamme kohti lähtöpaikkaa, että saaliimme riittäisi nippa nappa kympin nippuun, mutta punnituspaikalla vertailimme hieman muiden saaliita omaamme ja aloimme jo ajatella, että tällä potilla saattaa, jopa hieman pärjätä tänään. Yhteistuloksemme liikutti vaakaa ja laskinta numeroihin 32 195p ja näillä irtosi Evijärvi-uistelun kakkossija! Mahtava sijoitus kovatasoisessa kilpailussa. Voittajaksi vetivät JÄLLEEN KERRAN, Isä, Poika ja Pyhä henki, eli Sillanpään venekunta tuloksella 36 510p. Kolmanneksi tuli Viinikan Tonin venekunta tuloksella 27 820p
Lopulliset TULOKSET
Kiitos Kutu Fishing

Huomenna otammekin Teron kanssa suunnan Keuruuta ja lähdemme summan mutikassa vetämään Keurusselkä uisteluun, joka onkin Keski-Suomi cupin avauskilpailu. Tosin reissuun meinasi tulla lievä, mutka matkaan Teron rummutettua tänään Evijärvellä potkurin ennennäkemättömään muotoon, mutta onneksi otimme suunnaksi vain Korjaushitsaus Koskisen ja hän hyvänä iltahommana takoi propellin uuteen uskoon!
Korjaushitsaus

Korjaushitsaus Koskinen

Pohjanmaa-Cup Alajärvi, kilpailu

Edessä oli siis kauden avauskoitos ja kaikilla sormet syyhysivät isojen haukien toivossa. Treeneissä kalaa oli kuulemma siis noussut aivan mahdottomia kaloja ja suuria kerroinhaukia, joten tiedossa hieno koitos, siitä ketkä löytävät kalat, tai ovat ne jo treeneissä löytäneet.

Kilpailuun saapui hyvät 60 venekuntaa joiden turvin lähdettiin siirtymään kohti kalapaikkoja. Aloituspaikkamme oli yllättävän rauhallinen, sillä sinne ei saapunut yhtään raippavenettä, joten saimme rauhassa alkaa kepittämään haukia kyytiin. Valitettavaa oli vain se, että hauet olivat tässä kohtaa suu kiinni ja ensimmäinen tunti oli vaikea ja igloossa taisi kopistella vain kolme hakkia. Ja nekin sen kokoisia, että pyrstön pisin uloke juuri ja juuri rikkoi 55cm rajan. Siirryimme siis kakkospaikkaan, josta onnistuimme kepittämään hyvät  neljä haukea, mutta tämäkin paikka kuivui käsiin nopeaan.

Jatkoimme myllytystä eteenpäin, mutta valitettavan hiljaista tuntui olevan, joten otimme taas siirtymän torstaisille paikoille. hiljaiselo vain jatkui täälläkin ja käsittämättömän pientä kalaa nousi veneeseen. Kävimme vielä tämän torstaisen lahden jälkeen kopaisemassa erään heinikon, josta olimme kalaa menneinä aikoina nostaneet yllättvänkin hyvin. Täältä taisimme nostaa mitan ja 3-4kg kala kävi pyöräyttämässä uistinta, joten heitimme tässä vielä pari lenkkiä, mutta aivan turhaan. Aikaa oli mennyt reippaasti puolet kisa-ajasta ja ainoa mikä igloossamme painoi olivat sen sisälle olevat jäät.

Sellulahden suulla törmäsimme Pasin venekuntaan, mutta ei pojillakaan hyvältä näyttänyt. Hetken matkaa uistelimme säipät toistemme suussa, mutta ilmeisesti "tatsi" oli molemmilla hukassa, sillä haavi pysyi hyvin vankasti molemmilla telineessä. Pasi kääntyi kuitenkin jossain välissä ja me jatkoimme matkaa seuraavaan lahteen, josta saimme edes jonkinverran elämää kepittäen nelisen mittaa ripeään tahtiin, mutta valitettavan nopeasti tämänkin lahti hiljeni, joten päätimme alkaa paikkailemaan ja kisakellokin näytti aikaa enää tunnin verran.

Viimeinen tunti aivan penkin alle ja lopputulokseksi tuli n. 17 mittaa ja 18 290p. Täytyy sanoa, että tuli oltua aivan hukassa koko päivä, sillä puntarille pamautetiin useita kerroinhaukia matalamiesten toimesta ja päivän parhaasta tuloksesta vastasi yksi Suomen parhaista haukivenekunista, Isä, Poika ja Pyhä Henki aka. Sillanpäät tuoden vaa'alle 50kg puhdasta kalaa ja tähän vielä lisättynä kerroin niin voitto liikeni pisteillä 59 340p Täytyy ainoastaan todeta, että paljon on vielä opittavaa!

Tulokset ja kuvia löytyyPohjanmaa-Cupin uusilta nettisivuilta:
http://www.pohjanmaacup.fi/

Pohjanmaa-Cup Alajärvi/Evijärvi treeni

Aika siis pitkästä aikaa päivitellä blogia nyt, kun on selvillä kuka vetää, missä vetää, kenen kanssa, millä veneellä jne jne... Eli järjestelimme asioita sillä tavoin, että Tero, Pasi ja Aleksanteri jatkavat keskenään vetämistä ja minä (Eero) hyppään Juho Korven kipparoimaan veneeseen. Päivitystä on silti tulossa molemmista veneistä, joten pyrimme päivittelemään blogia parhaamme mukaan. Mutta nyt siis asiaan ja itse treeneihin!

Itse siis hyppäsin http://www.kutufishing.fi/ porukkaan vetämään. Heidän kanssaan kävinkin viime vuonna vetämässä merellä pienen kopaisun ja viime vuonna Evijärvelläkin oli havaittavissa, että energiaa tähän lajiin riittää! Mutta nyt on siis kudulle ensimmäinen täysi Pohjanmaa-Cupin kierto edessä, joten opeteltavaa riittää rutkasti. Heistä tulee myös vetouistelulehteen juttu Kari Hokkasen kirjoittamana Alajärven ensimmäiseltä treenireissulta. Toiseen treenireissuun hyppäsin itse mukaan ja pyrimme vetämään paikkoja, joita he eivät olleet viime reissulla kerinneet vetämään.

Alajärvi 14.5.2015

Aloitimme uistelun ennen kymmentä kelin ollessa tuulinen ja sateinen, joten uskoimme hauen olevan jonkinlaisella purulla. Vieheet tiputimme veteen "lokkilahdella" joka oli tarkoitus kiertää kokonaan ja sen me teimmekin, mutta paikka ei vakuuttanut, sillä pari mittakalaa ei paljoa vakuuta näin isoksi lahdeksi. Tästä jatkoimmekin kohti vetämätöntä paikkaa ja lokkilahdetla päästyämme, alkoi kalaa heti nousemaan tasaiseeen tahtiin. Valitettavasti koko vain oli perus 53-54cm, joten hankalaa tuntui mittakalojen kyytiin nostaminen olevan. Tämä on taas, sitä kilpauistelun hienoutta, sillä tämä oli toisaalta aivan mahtava, homma, sillä uskoimme taas löytävän aluetta, johon ei tarvitse tulla, mutta toisaalta teimmekö nyt jotain aivan väärin ja vedimmekin kalaisaa aluetta väärillä välineillä.

Jatkoimme loirimista eteenpäin kierrellen kaarrelen eteentulevia lahtia, mutta syönti tuntui olevan poikien mukaan, selvästi huonompi kuin viime kerralla ja kalan kokokin oli paljon pienempää kuin edellisellä kerralla. Kun kohtasimme poikien edellisen kerran ajoreitin, päätimme käydä vielä kopaisemassa paikkaa, josta pohjan saivat edellisellä kerralla joitain haukia. Päätimme vielä varmuudeksi kiertää tämän paikan hieman kauempaa, emmekä mennäät keskelle "pesää" rassaamaan haukia ylös. Onneksemme täällä mulineet hauet eivät raapineet kiinni vaan kunnolla vaan irtosivat ja pyörteilivät uistinten perässä, joten kovalla kiireellä vehkeet ylös ja kiertämään vielä pari pikkumestaa, jotka olivat jääneet vetämättä. Nämä eivät antaneet mitään mainittavaa saalista, joten oli aika heittää vene trailerille ja suunnata kohti Evijärveä, josta olimme vuokranneet mökin ja pääsisimme seuraavana päivänä heti aamusta loirimaan.

Evijärvi 15.5.2015

Nyt edessä aukeni siis mahtava järvi satoine saarine ja suurine lahtineen. Tänne pojat lähivät paremmalla itsetunnolla, sillä viime vuonna he onnistuivat kepittämää täältä "yllättävänkin" hyvin kalaa. Keli oli nyt vaihtunut eilisen päivän sade/tuulipäivästä puolipilviseksi ja vähäiseksi tuuleksi vaikka edellisen päivän kaltaista keliä oli ennustettu tällekin päivälle. Päätimme vetäistä järven toista puolta eteenpäin käyden paikkoja, joista kalaa oli viime vuosina noussut, sillä emme kerkiäisi päivässä kiertämään kuin tarkkaan valitut paikat, sillä täällä mestaa on vain niin pirusti.

Heti lähtöön selvisi, että kala tuntui purevan yllättävänkin hyvin ja kalaa alkoi heti ensimmäisestä paikasta nousemaan, Pääsimme myös lähes heti alkuun ihmettelemään, että kuka ihme on lähtenyt uimaretkelle ja lähemmäs päästyämme todistimme miten lujaa kauris uikaan vedessä. Mietimmekin, että paljon kaurismitalle on annettu kerrointa, mikä alamitta.. Noh emme jääneet kuitenkaan kiusaamaan kaurista enempää vaan annoimme sen jatkaa aamuuintiaan ja päätimme taas keskittyä itse päälajiin, sillä mitat tuntuivat olevan kiven alla ja tämä Evijärven 60cm alamittakin on kyllä raaka raippamiehille.

Aamu-uinti

Hetken aikaa vedimme aluetta, jossa joka kymmenes kala täytti tämän mitan. Mutta päästyämme erään lahden suualueelle alkoikin tapahtua! peräjälkeen kakkosen kala, nelosen kala ja vielä kirsikaksi kakun päälle niin seiskan mörkö! Ja tämä alue tuntui antavan lisää rapempaa kalaa, joten tämä suhde muuttui hetken päästä paljon paremmaksi ja uistimetkin tuntuivat pelittävän tällä alueella aivan mahtavasti ja löysimme vielä tarkan ottisyvyyden, mistä tätä kalaa nousi. Jatkoimme reunaa eteenpäin ja kalaa tuntui paukkuvan välillä yllättävänkin hyvin, joten homma tuntui pitkästä aikaa olevan yllävänkin helppoa, mutta aina pitää muistaa, että treei on aina treeni ja niinkuin yleensä, kun kilpailun alkaa niin kalat sen tietävät ja uivat jonnekkin aivan muualle yhtäkkiä parin viiikon samassa montussa oleskelun jälkeen...

seiska

nelkku

treenin loppupuolella osuimme vielä erään saaren reunassa hyvään lisäpottiin, sillä kepitimme hetken aikaa hyvää 27-30cm appuraa. Tämä tuo taas kilpailuun lisää ulottuvuuksia, sillä viime vuonna ahvenpotit näyttelivät selvästi suurta osaa kärkipään sijoituksissa, mutta tänä vuonna kilpailu on pari viikkoa aikaisemmin, päiväkilpailuna ja alamittakin on nostettu 25cm:iin. Kävimme vielä vetämässä muutaman pienen potin, mutta kisakuviot alkoivat meille olla aivan selkeitä, joten päätimme lopettaa. Päivä oli hyvä treeni, sillä saimme selkeän kuvan missä, millä, miten ja suurin piirtein miten paljon kalaa oli saatava puntarille, että se riittäisi bodiumille.