Uistelureissu Vassorille

Viime sunnuntaina saimme ehdotuksen meriuistelureissuun Kutufishingin kaverilta ja tottakai tämä kiinnosti kovasti, joten otimme Aleksanterin kanssa suunnaksi Vaasan rannikon vieressä olevan Vassorin alueen. Tästä tulisi siis toinen uistelureissu merelle joten kiinnostusta oli hyvinkin paljon ja vielä, kun olen kuullut, että tällä alueella esiintyy haukea ihan kohtuullisesti niin suuri luotto oli siihen, että onnistuisimme saamaan tältä alueelta jonkinmoisen saaliin haukia.

Tapasimme Kutufishingin miehen matkan varrella, josta lähdimme peräkkäin vyörymään kohti Vassoria. Uistelun aloitimme oikeastaan heti aamun sarastuksen aikaan ja tarkoituksemme oli raippoa koko päivä pitkin poikin aluetta ja oppia mahdollisimman paljon, sillä aina toisen veneeseen pääsy aukaisee oman maailmansa. Vaikkakin tässä tapauksessa veneenä toimi Busterin ällä, joka siis toimii meillä veneenä. Aloitimme sellaisella kokoonpanolla, että Lemmetti (kutufishingmies) aloitti ratissa ja Nestori huiski vavoissa meikäläisen kanssa.

Aluksi vedimme paikkaa mistä Lemmetti oli aikaisempina kerroilla onnistunut koukuttamaan hyviä haukia, mutta tällä kertaa olivat nämä alueet aivan tyhjiä. Kävimme koukkaamassa erään keskipusikon reunan, joka antoikin heti ensimmäisen hauen. Tästä jatkoimme väliveden vetämistä, mutta kenties kolmiasteiseksi jäähtynyt vesi oli kylmentänyt hauet aivan nollasyönnille. Välivesialueiden jälkeen kävimme kiertämässä erään pusikon, joka antoi pari haukea lisää. Tämän jälkeen jatkoimme pusikoiden vetämistä, mutta ikävä kyllä kalaa ei enempää noussut, joten teimme veneessä taktisen muutoksen ja siirryin rallimiehen tilalle rattiin.

Päivän eka!

Taitavat nämä merihauet tykätä ajotyylistäni, sillä en kerinnyt ajaa kauaakaan, kun löysimme pienimuotoisen haukipesän, mistä käytimme veneessä toistakymmentä mahtavan kokoista haukea, mutta tämä pesä hiljeni muutaman lenkin jälkeen, joten ajelimme eteenpäin saaden haukia sieltä täältä. Samalla tuki myös todettua, että mikään ei meidän käsittelyssä kestä, sillä onnistuimme paukauttamaan poikien aikas järeän oloisen raippatelineen hajalle.

Lemmetti ja mötkäle

Kalat olivat matalassa tasakokoista 1-2kg mötkälettä, mutta ajattelimme, että kyllä alueella on oltava myös rapeampaa möykäriä joten etsimme syvemmän veden alueen ja tiputimme rojut sinne. Tosin koska alue on jokisuistoa niin joen kuluttama uoma ei ollut todellakaan leveä eikä erityisen syväkään, sillä ei kaiku montaakaan kertaa näyttänyt yli neljää metriä. Hetken etenemisen jälkeen ensimmäinen hauki iski hampaansa vieheeseemme ja olikin komea yksilö painaen noin kolme kiloa. Ja sanotaanko, että tämän jälkeen oli helvetti irti, sillä pienessä ajassa käytimme veneessä uskomattoman määrän 2-4kg kalaa. Ikään en ole yli kahden metrin vedestä saanut näin lyhyessä ajassa yhtä paljoa haukea kuin tänä päivänä. Syönti ei jatkunut pitkään, mutta oli kyllä kiivasta. Hetken aikaa jatkoimme montun vetoa, mutta pian päätimme, että oli aika käydä kopaisemassa vielä muutama matalan paikka. Näistä ei enää syövää kalaa löytynyt tarpeellista määrää, joten otimme suunnaksi vielä montun, mutta odotuksia ei kaloihin ollut koska olihan tämä uoma jo aikas loppuunhinkattu. Pari kalaa silti onnistuimme saamaan, mutta päätimme vielä loppuun köydä aiemmin löydetyn matalapesän, mutta hauki oli tässä vaiheessa lyönyt suunsa kiinni ja saimme vain pari linttaa. Tämän jälkeen otimme suunnaksi lähtörannan ja nostimme veneen jäätävässä sivutuulessa ja itse pääsin vielä syysuinnille kolmiasteiseen veteen, sillä vene ei tahtonut pysyä paikallaan pitelemättä.

Reissun pituus oli siis kahdeksan tuntia ja olen äärimmäisen tyytyväinen reissuun, joka oli monella taholla onnistunut ja opimme paljon Kutufishingin mieheltä ja toivon, että tunne on molemmin puoleinen!

Ähtärinjärvellä raippatreeniä 5.10

Porin kohtuullisen hyvin onnistuneen kilpailun jäkeen oli hyvä lähteä treenaamaan hieman lisää raippahommia. Tosin tällä kertaa tarkoitus oli vetää syväraippaa ja etsiä Ähtäriltä rapeamman hauen alueita ja kenties jos kohdalle osuisi joitakin kuhanmötkäleitä sattumina. Aloitimme uistelun uistellen viiden metrin vesialuetta eräästä lahdesta, josta joskus muinoin on isompia haukia kyytiin nostettu. Tällä kertaa vaan ei tapahtumia ollut, lukuunottamatta erästä mehukattiverkkoa joka tuli aivan silmille ja saimmekin siihen kiinni puolet vavoista. Tästä irti ja hetken aikaa jatkoimme vielä lahden kiertämistä, mutta hiljaista oli, joten oli aika vaihtaa seuraavaan alueeseen.

TST-varustuksessa

Kakkospaikka oli mielestämme selvästi haukirikkaampaa aluetta ja juuri ja juuri saimme säipät upotettua veden alle niin komea hauenmötkäle kyytiin ja ei seuraavaa mötkälettäkään tarvinnut montaa minuuttia odotella. Ja taisi kaikenlisäksi veilä tapahta yksi hyvä karkuutuskin ja lisäksi pari silppua nostimme myös kyytiin. Tästä jatkoimme samaa linjaa ja tulossa oli kohta, josta Nestorin kanssa pari vuotta sitten Buster-uistelussa ruumensimme komeita kuhanmöllyköitä kyytiin soutubotskilla ja sijoituimme samalla myös viidenneksi samaisessa kilpailussa. Ainut vaan, että tämä pieni kohta on pakka ja sitä ei todellakaan ole merkitty millään lailla karttaan joten hetken tätä reunaa uisteltuamme ajattelin, että emme tällä kertaa sitä löytäneet, mutta pian sainkin kaiusta katsella huvittuneena, että olin väärässä ja Nestori ei kerinnyt mitenkään yksin nostamaan vehkeitä ylemmäs vaan osa vehkeistä jäi tähän louheikkoon kiinni. Tällä kertaa pakka oli tyhjä joten jatkoimme uistelemista eteenpäin.

Uistelimme neljän metrin vesialuetta, mutta suhteellisen hiljaista oli haukien suhteen, eikä kuhan möllyköitäkään pahemmin näkynyt. Eräästä kapeasta väliköstä saimme vielä reippaan kakkosen hauen ja karkuutimme samanlaisen mötkäleen. Tämän jälkeen otimme siirtymän takaisin päin yhteen alueeseen, joka meiltä jäi välistä. Tästä alkoi samantien paukkumaan haukia kiinni, mutta kokoluokan ollessa 400-600g ei tätä aluetta ollut järkeä hinkata, sillä nyt olimme isomman hauen perässä. Viitisen tuntia hinkkasimme 4-6m vesialueita ja tulos oli alle 10 mittahaukea (55cm). Tämän jälkeen päätimme käydä kopaisemassa vielä muutaman matalanalueen, joten puntit ja tuplat irti ja tekemään sitä, mitä parhaiten osaamme.

Aloitimme eräästä tutusta ja turvallisesta reunasta ja heti selvisi, että kyllä se hakki edes vähän purulla oli sillä n. 20min ajassa käytimme veneessä samanverran mittahaukia kuin 5h ajassa syvältä. Ja kokoluokka oli hyvää reipasta kilon puikaletta. Tämän jälkeen myllytimme etelää kohti erinäisiä paikkoja, mutta oli selvästi huomattavissa, että ei mittahaukea jokapuolella ähtäriä ole. Isommat hauet oleskelevat tälläkin järvellä aivan eri paikoissa kuin pienemmät lajitoverinsa, joten tämäkin reissu ei ollut todellakaan turha, sillä kävimme läpi paljon uusia matalanpaikkoja. Taisimme käydä heittämässä myös parin tunnin lenkin Väliveden puolella, jossa hauen koko on yllättävänkin paljon pienempää kuin Ähtärinjärvellä.

Tälläisellä syönnillä mikä tuona päivänä oli niin uskon, että matalasta on mahdollista kepittää 50kg yli 55cm haukea 6h kilpailussa. Uskon, että jos Ähtärinjärvellä järjestettäisiin syksyllä kilpailut, niin matalasta olisi täydet mahdollisuudet pärjätä kuhapusseja vastaan. Toki tällöin kaiken pitäisi osua nappiin ja paikkojen pitää.

Pihlavanlahti-Cup, Pori, Kilpailu 4.10

Päätimme jo alkukaudesta, että lähdemme käymään Porissa, Pihlavanlahti-Cupin osakilpailussa ja täten kävisimme elämämme ensimmäisen kerran "merellä" uistelemassa. Tulosten perusteella täällä ovat raippamiehet edes jonkinverran niittäneet kalaa, joten oletimme, että kenties onnistuisimme saamaan edes vähän kalaa täältä ja ehkä täällä pystyisimme pyyhkimään mielestämme Muuratjärven pettymyksen.

Hokkaset ensimmäisellä reissulla

Valitettavasti Tero ei päässyt lähtemään, joten jouduimme Nestorin kanssa lähtemään kahdestaan eli tiedossa oli pojalle raskas päivä. Itsehän olen ilmeisesti siirtynyt täysin Nokelaiseksi Nokelaisen paikalle, sillä kolmas kilpailu jo putkeen missä olen ruorissa kiinni. Ja huvittavaa on vielä, että kilpailukorttiinkin tuli automaattisesti kirjoitettua Nokelaisen nimi... No tämä nyt tuskin maailmaa kaataa vaikka tälläinen töppi tulikin tehtyä. Kilpailun järjestämisestä voisin sanoa, että hyvin on Porissa ajateltu kilpailijoita, sillä paikalla oli ILMAINEN kahvi ja sämpylätarjoilu joten tästä voi hattua nostaa Poria kohti. Veneitä oli paikalle kertynyt vähän yli 20 ja jako meni aikalailla tasan lohenvetäjien ja muiden kalojen uistelijoiden välillä.

Merellä myllytkin on isompia!

Koska kilpailu oli ensimmäinen "merikilpailu" meille ja plotteristakin merikortti puuttui niin päätimme ottaa aluksi peesin kilpailua aiemmin kiertäneistä veneistä. Ja sellaista, juttua olin myös kuullut, että täällä kaikki raippaveneet pyörisivät pientä lenkkiä raippojen pyyhkiessä viereisten veneiden miehiltä hatut päästä. Tämä osoittautui aikalailla todeksi sillä pienellä potilla meitä sitten olikin kuin sillejä purkissa. Täytyy kyllä antaa suurta kunnioitusta heille, jotka kahdestaan uistelevat raipoilla ja vielä pärjäävät, sillä ainakin alustalla, josta aloitimme oli tämä kahdestaan uisteleminen lievästi sanottuna haastavaa.

Pääsimme onneksi nopeasti kärryille, minkälaisessa paikassa kalaa tällä alueella on ja kilpailu saikin aikalailla unelma-alun, sillä ensimmäiseen 10min aikana veneeseen nousi 3kpl yli 2kg haukia. Tätä aluetta pyörimmekin tunnin ajan ja muistaakseni veneessä oli neljä mitahaukea ja yksi hyvän hauen karkuutus. Alusta oli todellakin sellainen, että täydellä miehistöllä olisi tästä paikasta ollut mahdollinen pari mittakalaa kaivaa lisää.

Tämän jälkeen pieni siirtymä ja pieni hässäkkä kun meinasin viereisen veneen kelkka tulla syliin, mutta tästä selvittiin säikähdyksellä. Tämän jälkeen aukeni hyvä lahdenpoukama ja eikä aikaakaan kun täältä nostimme mittahauen kyytiin ja pari lenkkiä ja yksi karkuutus lisää. Matkalla pois poukamasta tärähti hyvä hauki kiinni ja samassa rytäkässä meinasi eräs vene tulla päälle, mutta tästäkin selvisimme ja saatiin yli nelosen gädda kyytiin. Valitettavasti tämän jälkeen keli löi itsentä tyyneksi ja taisi kaiken lisäksi alkaa aurinkokin vielä paistamaan joten taas kerran meni loppu vaikeaksi. Tosin aikaa oli jäljellä 4h ja kalaa kyydissä kohtalaisen hyvin eli kova kaivaminen alkoi loppukilpailun ajaksi.

Jatkoimme tästä poukamasta vain eteenpäin ja kartoitimme aluetta tulevia koitoksia varten, sillä ensimmäinen kerta on aina vaikein aivan uusilla vesillä. Paljon hyvännäköistä aluetta löysimmekin ja pari paikkaa, joiden uskon keväällä olevan yllättävänkin hyviä hotspotteja ja tästä ensi vuonna otammekin selvää! Ja kyllä tämä kelin tyyntyminen ja se kuuluisa möllykkä taivaalla vaan vaikuttavat uskomattoman paljon, sillä hauki löi suunsa aivan kiinni ja kalat harvenivat toden teolla. Yhdestä paikasta onnistuimme karkuuttamaan vielä hyvän 3-4kg kalan ja tämän jälkeen lähdimme paikkaamaan aamuisia paikkoja ja katsomaan löytyykö täältä mitään lisättävää pottiimme. Veneen ollessa vielä liu'ussa nostimme aloituspaikalta kyytiin aivan nippanappa mittakalan ja pari lenkkiä tässä kohtaa, mutta ilman kontakteja. Myös kakkospaikka eli tämä poukama oli tyhjää, joten päätimme tehdä siirtymisen uudelle alueelle.

Seuraava paikka oli eräs saaren reuna, jota pystyi uistelemaan puolisen kilometriä. Täältä kyytiin nippanappa mitta ja yksi 2-3kg hauen karkuutus. Tämän jälkeen alkoi aikakin tulla merkkiin ja loppuun päätimme lähteä kiertämään aluetta, mistä karkuutimme tämän 3-4kg kalan, mutta täältä ei kalaa enää näkynyt. Tai ei ainakaan haukia, mutta huomasimme pienen ahvenen ajon, jonka reunamilta nostimmekin tuplana hyvät appurat.

Puntarilla selvisikin, että kyllä se ahven oli ollut todella hyvällä purulla ja mies toisensa jälkeen toi mahdottomia ahvensäkkejä puntarille. Kuudella venekunnalla oli yli 5kg ahventa, joka on kyllä todella kova määrä. Tosin onneksemme eivät ahvenen vetäjät olleet hauenpyynnissä onnistuneet ja toiseksi parhaalla haukisäkillä oli painoa 8kg, kun taas meidän yhdeksän mittaan päässyttä haukeamme painoivat 18kg. tähän yhdistettynä 6 ahventa, 1,5kg tuli meidän tulokseksemme 21 050p. Voittajat kepittivät uskomattomat yli 10kg ahventa ja pari mittahaukea ja heidän tuloksensa 25 360p. Meidän sijoituksemme siis 2. eli kilpailu meni hyvin, mutta ainahan tämä kakkostila jättää paljon hampaankoloon. Ja helppohan se on voittajien kalaa saada kerran Paavolan Kallen veneellä olivat matkassa... Noh, vitsi vitsi, ensi kerralla tulemme laittamaan kovempaa kampoihin!

Tässä vielä video kilpailun voittajien näkökulmasta:

Keski-Suomi Cup, 28.09. MUURAME, MUURATJÄRVI

Eli kohteena oli Muuramessa, eli Jyväskylän kupeessa sijaitseva Muuratjärvi, joka oli entuudestaan tuttu ainoastaan netistä katseltujen tulosten perusteella. Ja ilmeisesti järvi ei ollut näitä kaikkein helpoimpia, sillä suurelle osalle ainoankin mittakalan saaminen on haastavaa. Otimme tavoitteeksi ainoastaan järveen tutustumisen raippomisen osalta.

Ajaessamme kohti ennestään kartasta katsottuja ottipaikkoja, huomasimme miten yllättävänkin hyvännäköisiä pusikon reunoja järvi piti sisällään. Ajattelimme, että eihän täältä ole homma eikä mikään saalistaa muutamaa mittahaukea. Ja alun hyvää tunnetta lisäsi vielä sellainen seikka, että eräs vene, joka sanoi lähtevänsä vetämään syvää vettä pyrähti samalle lahdelle ja jostain RS-Busterin kätköistä esiin näyttivät nousevan koko ajan pidempää vapaa ja vene lipui koko ajan kohti lahden perää ja siellä sijaitsevia heinikoita.

Kello löi 10 ja oli aika tiputella uistimet veteen. Tämä aloituslahti ei sinänsä ainakaan yllättänyt kalamäärällä, sillä täältä nostimme yhden alamittaisen hauen, eikä raipat kauheasti nykineet toisessa tätä lahtea kiertävässä veneessä. Oli aika tehdä ensimmäinen peliliike eli vavat ylös ja vene kohti paikkaa kaksi, joka oli erään niemenkärki, jota ympäröi hieman laajempi matalan alue. Tämä alue antoi myöskin ainoastaan alamittaisen hauen, joten täytyi jo tässä kohtaa myöntää, että suuri ihmetys tätä järveä kohtaan nousi, sillä en olisi iki päivänä uskonut, että näin hyvännäköisistä matalanpaikoista on näinkin vaikeaa saada edes pientä haukea, saatikaan sitten mittakalaa.

Tämän niemenkärjen jälkeen oli helppo siirtyä järven suureen saaristoon, joita päätimmekin kiertää loppukilpailun ajan ja uskoimme, että kyllä jostain näistä väliköistä löytyy se mittakala. Töitä paiskimme niin paljon kuin pystyimme ja yritimme jostain kaivaa edes yhtä mitan täyttävää. Neljän tunnin jälkeen huomasimmekin jotain mikä laittoi hymyn todella huulille, sillä eräässä kohtaa kävi sellainen haukien mulina, että tästä kohtaa oli jo pakko saada se mitta. Olen aina itsekin sanonut, että muliva kala ei ota, mutta.... Silti tälläistä aluetta pitää hinkata ja hinkata ja yli puolen tunnin jauhamisen, temppuilun, säätämisen jälkeen luovutimme, että ei.. Ei tälläkään kertaa mulinapaikasta kalaa. Tosin tässä mulinapaikassa oli aivan järjettömän iso särkikalaparvi, joten kaloilla riitti ravintoa kyllä riittämiin, eikä ilmeisesti mitkään uistimistamme olleet tarpeeksi hyvännäköisä, että nämä hauet olisivat valinneet ne tuhansien muiden ruokakalojen joukosta.

Yhteensä viisi tuntia raipoimme matalaa ja kokonaissaaliiksi 0 mittakalaa. Viimeiseksi tunniksi löimme siimoihin puntit ja tuplat ja lähdimme vetämään syvempää vesimassaa. Ja jos tälläisen liikkeen tekee tunti ennen kilpailun loppua tietää hyvin miten siinä käy. Eli vuoden ensimmäinen MP-reissu mittakalojen osalta oli tehty ja täytyy todella sanoa, että nyt on kenties järvi mikä on ainakin tälläisellä syönnillä mahdoton voittaa matalasta.

Punttia punttia..

Hauskinta tässä on, vielä on se, että kala oli tälle järvellä aivan huippusyönnillä ja voittoon tiensä raivasi Hartikaisen Marko miehistöineen uskomattomilla pisteillä, 23410p.

-Eero

21.09. Uistelukilpailu, Visuvesi

Visuvedellä järjestettiin perinteiset uistelukilpailut ja tänä vuonna kerkesimme osallistua ensimmäistä kertaa. Lähdimme erikoisemmalla miehistöllä kilpailuun, mukana oli Tero, Allu ja  paremmin potkurinkorjaajana ja telineiden hitsaajana tunnettu Koskisen Juha.

Kilpailuaika oli kuusi tuntia, 10-16. Haukea lähdimme matalasta raippomaan, koska kaikilla  kaloilla oli yhden kerroin ja hauen alamitaksi oli asetettu 53cm. Arskan uistelussa saimme kyseistä kokoluokkaa hyvän määrän ja tämä kilpailu oli kuukautta myöhemminkin, joten ajattelimme, että hauki olisi melko hyvällä purulla ja voisimme saada jonkinlaisen saaliin nuita silppuja. Päätimme lähteä Visuselän puolelle huiskimaan vavoilla. Mielestämme siellä oli paremman näköiset mestat matalahommaan.

Kilpailun alun hoopoilimme, mutta taisi yksi mittahauki tulla alkuunkin. No, sitten lähdimme  hiukan järkevimmille alueille, mitkä näyttivät erittäin hyviltä ja tuulikin osui sopivasti näihin  kaislikon reunoihin. Mutta oli yksi ongelma, ei haukia. Jatkoimme myötäillen kaislikoiden reunoja  ja igloosen kolahti pari haukea ja mukava ahvenen porsas. Hetken päästä keulassa ja perässä taipui  yhtä aikaa ja molemmissa vavoissa pärski mittasäyne. Jatkoimme raippomista eteenpäin pieniä  siirtymiäkin tehden mutta haukia ei vain löytynyt paria mittaa lukuunottamatta. Sitten tuuli tyyntyi  melkein olemattomaksi ja homma vaikeentui entisestään. Kilpailun loppupuolella erään luodon  ympärillä kaislikonreunalla kävi kuhina ja eikun sekaan vaan. Reippaan mittahauen karkuutus,  yksi kyytiin ja bonarina säyne. Tämän jälkeen ei Busteriin mittakaloja noussut.

 Aivan kilpailun loppuhetkillä löytyi pari hyvää kaislikon kärkeä mutta jokainen kala oli toisesta päästä liian lyhyt. Puntariin meillä oli viemisinä kymmenen haukea, noin 8kg, kolme säynävää ja ahvenenmöllykkä. Näille yhteispainoksi tuli 10 371 grammaa. Sijoitus oli neljäs, voittajaan jäi eroa kymmenisen  kiloa. Voiton vei Alavesien mies, Viitasen Keijo komeilla hauenmötkäleillä ja voittotulostaan hän  kaunisteli vielä yksinuistelijoiden 1,2 kertoimella ja näin ollen se oli 25 040 pistettä. Ennen kilpailua asetimme tavoitteeksi pari kymppiä haukea ja siitähän sitten jäätiin todella reippaasti. Ei auta muuta kun opetella lisää näitä Virtain vaikeita vesiä, että voisi haastaa toden teolla Arskan uistelussakin Hämeen kovia venekuntia.

Tulokset

-Aleksanteri, Allu, Nestori, Poika