VI Peränne-uistelu

Tänään siis kisattiin kuudes Peränne-uistelu Ähtärissä ja kipparimme edelleen tyhjentäessä päätään jossain päin Suomea, otimme mukaan eilisen tapaan Hietakankaan Aleksanterin. Olemme kohtuullisesti pärjänneet tällä "kotijärvellä" joten tavoitteenamme ei ollut voitto vaan murskavoitto!

Lähdimme kilpailuun pyytämään haukea, jolla olemme edellisinä vuosinakin pärjänneet. Tarkoituksemme oli ajaa vanhat paikat mistä edellisinä vuosina olimme haukia saaneet läpi ja lisäksi myös muutama ekstrapaikka. Ikävä kyllä nämä ekstrapaikat pettivät jokainen. Taisimme yhteensä neljästä ekstrapaikasta saada neljä haukea. Aikaakin kulutimme näihin yhteensä lähemmäs 1,5h. Mutta onneksemme vanhat paikat eivät pettäneet vaan antoivat osakseen yllättävänkin hyvin kalaa. Yhteensä saimme 6h kilpailussa n. 38kg haukea ja 500g ahventa, jotka antoivat loppupisteiksi n. 40 000p joilla irtosi Peränne-uistelun voitto toisen kerran peräkkäin. Ainut mikä jäi harmittamaan oli, että emme saaneet eroa kakkosiin kuin n. 10 000p. Tästä on onneksi hyvä laittaa ensi vuonna paremmaksi.

Nyt katseet kääntyvät kohti Lappajärveä ja Kuha-lordia. Tänne treenaamme perjantain ja nyt pitäisi päivässä oppia uistelemaan kuhaa. Täällä ratkaistaan Pohjanmaa-cupin sijoitukset 2-4.

-Eero

Ensimmäinen Häme-Cupin osakilpailu: Arskan Uistelu, Vaskivesi

Lähdettiin Teron ja vierailevan tähden, Hietakankaan Aleksanterin kanssa Virroille, ensimmäiseen Häme-cupin kilpailuumme. Meistä ei kukaan ollut aikaisemmin käynyt Vaskivedellä eikä muillakaan järvillä missä Häme-cupin kisoja järjestetään. Odotuksemme eivät olleet korkeat, sillä vesistöt ovat aivan toisenlaisia verrattuna Pohjanmaan mataliin rummakkoihin. Ja kenties tämä tottumus Pohjanmaan vesiin ohjasi meidät Ristinvedelle, alueen ainoon rehevään ja matalaan lahteen.

Olimme siis aikaisempina päivinä tutkineet karttaa ja tulleet siihen lopputulokseen, että edellä mainittu Ristinvesi olisi paikka mistä aloittaisimme. Lähdimme kisaan raipoilla ja tarkoituksemme oli kalastaa vain ja ainoastaan haukea ja ahventa. Paikkavalintamme tuntui ainakin heti aluksi hyvältä, sillä Oksasen Reiman venekunta oli lähistöllä. Emme siis voineet olla aivan täysin tyhjällä alueella!

Ensimmäiseen tuntiin emme saaneet kuin alamittaisia haukia, joista ikävä kyllä muutama kappale oli vain puoli senttiä alle 55cm. Vaikutti, että olimme aivan pihalla, mutta pian aloimme ymmärtää minkälaisista paikoista haukia tuli niin pieni toivon kipinä palasi veneeseen. Seuraavan kahden tunnin aikana saimme yhteensä 5 mittahaukea ja kaksi mitta-ahventa. Olimme siis kohtuullisessa kymmenen hauen ja neljän ahvenen vauhdissa. Olimme myös karkuuttaneet yhden arviolta kolmen kilon hauen.

Mutta sitten aloimme metsästää sellaisia alueita joista olimme mittahaukia saaneet. Tässä kohtaa ongelmaksi nousi järven tuntemus. Alueet mitkä edes vähän näyttivät meidän mielestämme kalapaikoilta eivät joko kuuluneet kilpailualueeseen tai sitten olivat mökkien reunustamia. Loppuaika meni siis aivan ajeluksi ja tiesimme, että nyt tuli tehtyä emämunaus. Viimeiset kolme tuntia siis vailla mittakaloja.

Lopputulos siis 6800g haukia ja 450g ahventa. Yhteensä siis hieman yli 8000p. Tällä olisi ollut viime vuonna 30. sakissa. Ajattelimme ennen kilpailua, että sijoitus 20. joukkoon olisi siedettävä. Joten opetustarkoitukseen ei päästy, joten Oikein tai uudestaan. Lupaamme, että ensi vuonna tulemme yrittämään uudestaan! Kenties pienen edeltävinä päivinä tehdyn treenin jälkeen.

Huomenna on edessä VI Peränne-uistelu, johon lähdemme edellisen vuoden voittajina. Tämä kilpailu sopii meidän kalastustyyliimme paremmin alamittojen ollessa kohdillaan.

-Eero

Kilpailu: Kuortane

Perjantaisen treenin perusteella selvisi, että matalaan mennään ja pyritään pysymään siellä koko päivä. Laskeskelimme, että syvältä meidän kuhanveto taidoilla voitaisiin pari mittaa saada, mutta siihen tarvittaisiin lehmän hermoja mitä meidän venekunnalla ei ole kuin Terolla. Kuortaneenjärven mittakuha on kaiken lisäksi nippa nappaa joten kahdella kuhalla ei tarvitsemiamme lisäpisteitä kyllä tulisi. Kaiken lisäksi, ehkäpä runsaan sinilevän vuoksi kala oli selvästi huonoimmalla syönnillä koskaan mitä minä olen kyseisellä järvellä kalastellut. Matalasta sentään saatiin jokusia mittoja ja parissa paikassa oli selvästi kookkaampaa haukea pyörähdysten perusteella. Kisapäivästä oli tulossa sateinen ja myrskyinen joten arvelimme sen jonkin verran parantavan hauen purentaa.

 Lähtölaukauksen jälkeen ( onneksi emme olleet saaristossa, joten laukaus suunnattiin taivaalle:-)) suuntasimme "pienelle" puolelle erääseen pisteeseen jossa oli ollut treeneissä tapahtumaa. Paikalle päästyämme huomasimme olevamme yksin paikassa, mutta voimistuva tuuli puhalsi suoraan paikkaan ja vesi oli todella sameaa. Kiersimme oletettuja ottipaikkoja, mutta vailla tapahtumia. Ainoa tapahtuma kisan alkuun oli keulavitosen vapatelineen räjähdys, joka otti ja hajosi jälleen kerran. Ymmärsimme pikku hiljaa valua kohti suojaisempia alueita ja alueen pohjoisosassa keli olikin suorastaan nautinnollinen ja vesi oli huomattavasti kirkkaampaa. Alueella pyöri ainoastaan yksi tuttu venekunta, joten tilaa oli. 

Ensimmäinen mittakala ( hauki ) saatiin kyytiin lähes kahden tunnin uistelun jälkeen ja jäimme pyörimään pienelle pisteelle lisämittojen toivossa. Sitten notkahti keulafemma ja lähes heti perään pätkävapa, tuplatärppi ja vauraita kumpikin. Eero otti vitosen vavan käteensä ja minä ryntäsin haaville. En  ihan ehtinyt haaville saakka kun näimme kalan pinnassa ja samalla se irtosi, samalla irtosi myös toinen kala, joten hellurei ja hellät tunteet. Toisen kalan selkä oli sen verran iso, että arvioimme sen olleen kerroinkala, toinen oli puolet pienempi. Jo kolmannen kerran tuli monoa intiimeille alueille ( Alajärvi, Toisvesi ja nyt Kuortane ) ja sitten taas päässä pimeni ja mentiin keskelle vetämään punttivehkeillä isoa kalaa. Onneksi heräsimme pahasta unesta noin kaksi tuntia ennen kisan loppua ja päätimme vielä taistella. 

Keräsimme romppeet kasaan ja suunnattiin matalaan, pisteeseen kaksi jossa oli treeneissä nähty hyviä pyörähdyksiä. Alueella pyöri muutama venekunta, joista toinen ( edellä mainittu tuttu venekunta ) häipyi heti paikalta. Pienen ajelun jälkeen kutosen raippaan pamautti hyvä kala. Kala veti itsensä sellaiseen heinäpuskaan, että meidän oli pakko peruuttamalla hakea kala sietä pois. Lähes nelosen kala kyytiin ja hymy palasi kasvoillemme. Saimme viimeiseen kahteen tuntiin pieneltä läntiltä viisi mittahaukea, kolme mitta-ahventa ja yhden mitta virvelin. Aika loppui, kuten aina joten suuntasimme puntarille. 

Haukipussimme painoi reilu 12kg ja sijoitus 12. Saimme tärkeitä lisäpisteitä ja cupissa nousimme sijalle 2. Rajala sai taas kisan isoimman hauen ja voitti kaikkien "yllätykseksi" koko kisan:-), on se ihme mies!!! Sitten häröilylistaan: Ajettiin sellaiseen kivilouhikkoon jumiin, että Eeron piti mennä uimasille, suoritin loppusiirtymällä niin sanotut Paavolan Kallet, eli puoliplaanissa kiveen  ja potkurikaupoille, tuplahauen ryssiminen ja kaiken kukkuraksi tämän moneen kertaan mainitsemani tutun venekunnan kaveri otti kaiken ilon irti Pohjalaiseen tyyliin, eli v-attuili suut ja silmät täyteen, koska pojat olivat hakeneet kummatkin ryssimämme kalat kisan lopuksi kyytiin:-) Toinen painoi 5.2kg ja toinen 2.5kg. Kovasti kiittelivät kun olimme härnänneet ne ottaviksi. No, ehkäpä joskus toisinkinpäin:-) Nyt aletaan valmistautumaan kahden viikon päästä käytävään cupin päätöskisaan Kuhalordiin. Saumoja olisi vaikka mitaleille, mutta parissa viikossa pitäisi opetella kalastamaan kelkoilla kuhaa. Katsotaan kuinka  poijille käy:-)

-Kippari

Treeni II: Kuortane

Tänään oli siis aika toisen treenipäivän Kuortane-järvellä ja odotukset eivät todellakaan olleet viimekertaisen jälkeen korkealla. Ja tällä kertaa Terokin oli työkiireiden takia poissa, joten minä ja Pasi jouduimme hoitamaan treenaamisen kaksistaan. Edessä oli siis erittäin työntäyteinen päivä.

valmistautumista viime vkl treeneihin.

Tero oli tuonut veneensä Pasille jo aiemmin ja eilen Pasi soitti minulle, että tulisinko laittamaan uisteluvehkeitä hänen luokseen ja samalla tarkoitus oli hieman saunoa ja laatia tämän päiväiselle treenille taktiikka. Ajoinkin lähes suoraan Lahdesta, jossa olen töissä Pasille ja asensimme Teron veneeseen sähkötakilan ja pari lisävapatelinettä. Tämän jälkeen sauna tulille ja miettimään millä keinolla tuosta tyhjältä tuntuvasta järvestä saisi nostettua mittakaloja. Päätimme, että treenaisimme kolmea eri syvyysaluetta, 7m, 4-5m ja 1-0m alueita ja vetäisimme näitä alueita pitkillä vavoilla. Ja kun taktiikka oli valmis ja yksi huurteinen Heineken nautittu niin unta palloon ja aamulla kohti kuortanetta.

Kohti tuntematonta ja sen yli!

Saavuimme järvelle ennen yhdeksää ja edessä odotti lievästi sanottuna usvainen Kuortanejärvi. Itse asiassa näköetäisyys ei tainnut olla kuin muutaman metrin, joten etenimme aivan sokkona kohti järven toista päätä, josta meidän oli tarkoitus aloittaa kalastus matalasta. Ja aivan heti teimme saman havainnon kuin viikko sitten, järvi oli vieläkin sinilevän peittämä ja tiedossa oli siis jälleen vaikea päivä.

Ahvenen jölli

Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin vetänyt Kuortaneella kunnolla matalassa, joten emme tienneet mitä odottaa. Ensimmäisiä tärppejä ei tarvinnut kauaa odottaa vaan kalaa paukkui heti kiinni. Ainut ongelma oli, että olimme todella kaukana mittahauista, mutta muutama komea ahvenen körmy nousi veneeseen, joten tili oli mittakalojen suhteen auki heti kättelyssä. Jatkoimme matalavetoa noin neljän tunnin ajan ja mittakalat olivat todellakin tiukassa. yhteistulos matalasta oli pari mittahaukea ja neljä mitta-ahventa. Tämän jälkeen vavat ylös ja syvään.

Aloitimme syvällä vedon 4-5m alueilta ja vedimme keulassa painoraippoja ja pitkänokkia, takana takiloita ja tuplauistimia. Ensimmäistä tärppiä ei tässäkään syvyydessä odoteltu kuin muutama minuutti. Ja sama meno kuin matalassa. Alamitta. Laji vain vaihtui kuhaksi. Vedimme tätä 4-5m vettä yhteensä noin kolme tuntia, jonka aikana saimme yhteensä 5 alamittaista kuhaa. Suurin kuhista ei tainnut ylittää edes 40cm rajaa, joten jäljellä oli enää viimeinen oljenkorsi eli 7m vesialue.

Eli tavarat porrasta alemmas ja ei muuta kuin kuhan köriläitä kyytiin. Tai tätä me ainakin lähdimme yrittämään. Tätä vesialuetta jaksoimme vetää yhteensä noin 1-2h ilman minkäänlaista tapahtumaa. Tänä aikana järveä manattiin kenties enemmän kuin koskaan ikinä. Mielessämme kävi myös, että olisiko parempi idea jäädä Kuortaneen yöelämään ja olla tulematta koko kilpailuun. Toki kaikki tämä vain huumorimielessä, sillä emmehän me saattaisi luovuttaa. Kamat jälleen ylös ja takaisin matalaan, mutta tällä kertaa aivan eri alueelle kuin missä olimme aamusta.

Pasi ja pyttipannu. Lusikan tarjosi Rapala Risto Rap.

Illan viimeiset hetken vietimme siis matalassa toivoen, että jostain löytäisimme haukipesän mistä voisimme ruumentaa huomisessa kilpailussa kunnon haukipotin. Ja taas märkä rätti iskeytyi päin naamaa, sillä emme viimeiseen pariin tuntiin saaneet yhtäkään mittahaukea. Ainoastaan kaksi tai kolme mitta-ahventa käytimme veneessä ja ilman kertoimia ei ahvenilla ole minkäänlaista mahdollisuutta pärjätä.

Nousi molempien huulille nyt kysymys, Mitä huomenna tehdään?! Itse olen onneksi vapaa vastuusta, sillä olen vain vapamies, eikä tehtäväni ole ajatella, joten päätös jää Pasin harteille. Faktaa on se, että huomisesta tulee todella vaikea päivä, eikä ainoastaan meille, sillä emme kuulleet muidenkaan saaneen mitään erikoisia saaliita. Mutta aina, joku tuosta venemäärästä kaivaa vaa'alle jonkinmoisen potin kalaa. Mutta tämänpäiväisen perusteella tuon potin ei tarvitse olla todellakaan iso.

-Eero

Treeni I: Kuortane

Viime viikonlopun lauantaina kävimme tekemässä pienen lenkin Kuortanejärvellä ja tarkoituksemme oli testata miten saisimme kelkat pelaamaan. Keskityimme vetämään 6-8 vesialueita siten, että keulassa meillä oli painoraipat joita minä hoidin, takilat ja molemmilla puolilla kaksi vapaa kelkoissa.

Lähestulkoot heti huomasimme pienen seikan järvessä. Se oli aivan täynnä sinilevää ja kokemusten perusteella olisi tiedossa erittäin vaikea päivä. Ja osuimme aivan oikeaan, sillä kuuden tunnin vedon aikana taisi veneessä käydä yhteensä vain kuusi kalaa joista jokainen oli kuha. Mittoja oli tasan yksi ja sekin oli niin tarkka mitta, että se olisi luultavasti kutistunut ennen kilpailun punnitusta. Pienintäkään havaintoa hauesta emme saaneet.

Yksi huomio oli myös se, että emme saaneet yhtään kalaa kelkoilla vaan neljä kuhista nousi takiloilla ja kaksi painoraipoilla keulasta. Nyt seuraavana perjantaina on vuorossa Kuortaneen päätreenipäivä ja tällöin meidän olisi löydettävä kalaa, jos haluamme vielä olla kiinni Pohjanmaa-cupin kolmen parhaan venekunnan joukossa.

ps. Onnittelut SM-uistelussa pärjänneille!
Tietenkin suurimmat onnittelut Pohjanmaalaisille, Rajalalle kolmannesta sijasta Virolaisen 7. Noukkalan 21. Lehdon 22. sijoitukset olivat loistavia, unohtamatta tietenkään Joukkuekilpailun pronssisijoitusta!

Ja vielä pienenä lisämainintana viime viikonloppuna kisattiin myös soutu-uistelucupin viimeinen osakilpailu.
Minä ja Tero voitimme, Pasin ja Karin ollessa kolmansia Jalasjärven ihmemiesten Korpelan ja Kosken jälkeen.

- Eero