Eilen järjestettiin Alavuden Kuorasjärvellä soutu-uistelukilpailut ja koko meidän venekuntamme oli paikan päällä ottamassa mittaa tällä kertaa toisistaan, sillä Pihlajamäen Kari ja meidän kipparimme Pasi soutu-uistelevat yhdessä, kun taas minä (Eero) ja Tero uistelemme yhdessä. Minun ja Teron kannalta kilpailu sai huonoimman mahdollisimman alun sillä noin vartin uistelun jälkeen samana päivänä postista tullut JiiCeen vapa paukahti pohjatärpistä säpäleiksi. Tästä seurasikin melkein puolentunnin kalaton jakso. Tällä aikaa Pasi ja Kari kepittivät kalaa minkä vain kerkiävät. Tilanne alkoi näyttää jo todella pahalta.
Uistelimme Teron kanssa yhteen lahteen ja sitten aloimma taas pääsemään kalan makuun. Haukia nousi tasaiseen tahtiin veneeseen. Puntarilla huomasimme, että muutkin olivat kalaa saaneet. Ajattelimme silti, että eiköhän meidän saaliimme palkinnoille yllä.
Kun kalat oli punnittu oli aika jakaa palkinnot. Kilpailun voitti Pasin ja Karin venekunta ja minä ja Tero toisiksi. Eli Pohjanmaa-Cupin venekunnastamme oli kirkkaimmassa kärjessä jokainen ja tämä oli syy miksi tein tälläisen päivityksen soutu-uistelucupista. Ainahan se on mukavaa kirjoitella, kun sattuu joskus kalaakin saamaan...
perjantai 31. toukokuuta 2013
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
Kilpailu: Evijärvi
Kilpailun treeni siis osoitti sen, että kalaa on saatava paljon että
kympin sakkiin olisi ylipäätänsä mitään asiaa. Lisäksi takaraivossa
jyskytti edellisillan nesteytyksen seuraamusten lisäksi ajatus siitä,
että yli vitosen kala oli kaivettava puntarille vaikka väkisin. Meillä
oli muutama isompi tietokala edellispäivän kosahdusten perusteella
selvillä, mutta se että oliko muutamalla alueella nähdyt pyörteet yli
vitosen kaloja, sitähän ei tiennyt elävä Erkkikään. Evijärvi on
kisajärvenä erittäin sokkeloinen ja rantaviivaa on enemmän kuin
Lappajärvessä. Lisäksi Evijärvi on täynnä isoja kiviä ja osa kivistä on
petollisissa paikoissa ja karttaan ei kaikkia kiviä ole merkitty. On
siis täysin hasardia päästellä urku auki järvellä ja aina saat varautua
siihen, että koneesta lähtee kivilleajon seurauksena perä irti.
Saattaisi joku romunkerääjä tehdä hyvän tilin jos lähtisi sukeltelemaan
tietyille alueille, on siellä järven pohjassa sen verran paljon
erilaisia perämoottorin osia uponneena:-) Kisassa meillä oli kahdeksan
paikkaa jossa piti pyörähtää ja ensimmäiseen paikkaan piti luukuttaa
noin 8km. Eka paikka petti täysin, ei yhtään mittaa kyytiin ja reilun
puolen tunnin päästä ajettiin paikkaan numero kaksi joka kanssa petti,
yksi tasan 60cm kala sieltä tuli, mutta tuo kala meni hylkyyn kun se
luonnollisesti kutistui. Luukutettiin paikkaan numero kolme ja sieltä
sentään saatiin 3 reilua mittaa. Paikka numero neljä petti, ei
mittakaloja, samaten vitonen, yksi mittakala ja Kutosesta saatiin yksi
reilumpi mitta eli sekin petti ja piemmän linjan paikka numero 7 petti
totaalisesti, ei mittoja. Tässä vaiheessa oli kisa-aikaa jäljellä kaksi
tuntia ja viisi varmaa kisamittaa repussa. Kaveri soitteli vartin välein
ja matalasta oli tullut kasin hauki, pari nelosta ja muut mitat päälle.
Joku oli kuuleman mukaan saanut pari kerroinkalaa ja Rongolla oli
"kuulemma" kalaa ruuhi täynnä ja Juhalan puheista ei saanut taaskaan
mitään tolkkua, liekö sillä ollut paha nestehukka, arveltiin kyllä
että sillä on kalaa kanssa Busteri täynnä kun niin ympäripyöreitä
jutteli:-) Alkoi muuten viimeistään tässä vaiheessa
tuntua pientä paineen tuntua kropassa mutta pidetiin päät kylmänä ja
ajeltiin viimeiseen oljenkorteen, paikkaan missä oli treeneissä oli
pyörteitä enemmänkin. Paikkaan saavuttuamme huomasimme, että alue oli
koskematon ja sitten alkoi paukkua. Heti alkuun kolmonen kyytiin ja pari
muuta pienempää mittaa. Sitten nitron paikan järjesti meille krokotiili
joka tuli kurjenmiekkapuskasta puhaltamaan uistinta, toisella kerralla
sama homma ja sitten se kala hävisi. Laajennettiin rinkiä ja taas pari
vauraampaa mittaa kyytiin ja sitten muistin vuosien takaiselta
treenikerralta erään puskan ( kiitokset Lassilan Anterolle ja Pohjon
Markulle ) minkä liepeillä herrojen kokemuksen mukaan usein majailee
vouti, eli sinne siis ja samassa Eeron puolen keulavitonen taipui
tärpistä ja pohjaan, eiku kauhea kala kiinni. Hauki ampaisi heti
syöksyyn ja Eero sai sen pois puskasta. Alajärven karmaisevien
kokemusten jälkeen päätettiin toimia rauhallisemmin, meillä oli tällä
kertaa iso haavikin mukana. Saatiin aika äkkiää kala rauhoittumaan ja
pienen hinauksen jälkeen sain haavittua kalan puhtaasti veneeseen. Voi
sitä riemua, kasin kerroin kala veneessä ja back in busines:-) Kaksi
minuuttia ennen loppua saatiin vielä reilu kakkosen kala samalta
alueelta ja eikun puntarille. Jälleen kerran puntarilla nähtiin aivan
järkyttäviä haukia, isoimman ollessa reilun kympin. Kerroinkalat
jakautuivat tasaisemmin kuin Alajärvellä ja veikkauksemme kisan
voittopussista menivät aika hyvin yksiin. Oma tuloksemme oli reilu 36000
pistettä ja sillä irtosi Pohjanmaa cupin Evijärvi-uistelun seitsemäs
sija ja yhteistuloksessa noustiin kolmanneksi. Näin jälkipyykkinä
todettak
oon, että koskaan ei kannata luovuttaa, koska vielä viimeinenkin
paikka voi pelastaa koko kisan. Nyt
pikkuisen harrastellaan soutu-uistelua ja käydään kopasemassa edellä
mainitun lajin SM-kisat Seinäjoen Kyrkösjärvellä. Pohjanmaa cup
jatkuu reilun kahden viikon päästä Lappajärvellä...
kympin sakkiin olisi ylipäätänsä mitään asiaa. Lisäksi takaraivossa
jyskytti edellisillan nesteytyksen seuraamusten lisäksi ajatus siitä,
että yli vitosen kala oli kaivettava puntarille vaikka väkisin. Meillä
oli muutama isompi tietokala edellispäivän kosahdusten perusteella
selvillä, mutta se että oliko muutamalla alueella nähdyt pyörteet yli
vitosen kaloja, sitähän ei tiennyt elävä Erkkikään. Evijärvi on
kisajärvenä erittäin sokkeloinen ja rantaviivaa on enemmän kuin
Lappajärvessä. Lisäksi Evijärvi on täynnä isoja kiviä ja osa kivistä on
petollisissa paikoissa ja karttaan ei kaikkia kiviä ole merkitty. On
siis täysin hasardia päästellä urku auki järvellä ja aina saat varautua
siihen, että koneesta lähtee kivilleajon seurauksena perä irti.
Saattaisi joku romunkerääjä tehdä hyvän tilin jos lähtisi sukeltelemaan
tietyille alueille, on siellä järven pohjassa sen verran paljon
erilaisia perämoottorin osia uponneena:-) Kisassa meillä oli kahdeksan
paikkaa jossa piti pyörähtää ja ensimmäiseen paikkaan piti luukuttaa
noin 8km. Eka paikka petti täysin, ei yhtään mittaa kyytiin ja reilun
puolen tunnin päästä ajettiin paikkaan numero kaksi joka kanssa petti,
yksi tasan 60cm kala sieltä tuli, mutta tuo kala meni hylkyyn kun se
luonnollisesti kutistui. Luukutettiin paikkaan numero kolme ja sieltä
sentään saatiin 3 reilua mittaa. Paikka numero neljä petti, ei
mittakaloja, samaten vitonen, yksi mittakala ja Kutosesta saatiin yksi
reilumpi mitta eli sekin petti ja piemmän linjan paikka numero 7 petti
totaalisesti, ei mittoja. Tässä vaiheessa oli kisa-aikaa jäljellä kaksi
tuntia ja viisi varmaa kisamittaa repussa. Kaveri soitteli vartin välein
ja matalasta oli tullut kasin hauki, pari nelosta ja muut mitat päälle.
Joku oli kuuleman mukaan saanut pari kerroinkalaa ja Rongolla oli
"kuulemma" kalaa ruuhi täynnä ja Juhalan puheista ei saanut taaskaan
mitään tolkkua, liekö sillä ollut paha nestehukka, arveltiin kyllä
että sillä on kalaa kanssa Busteri täynnä kun niin ympäripyöreitä
jutteli:-) Alkoi muuten viimeistään tässä vaiheessa
tuntua pientä paineen tuntua kropassa mutta pidetiin päät kylmänä ja
ajeltiin viimeiseen oljenkorteen, paikkaan missä oli treeneissä oli
pyörteitä enemmänkin. Paikkaan saavuttuamme huomasimme, että alue oli
koskematon ja sitten alkoi paukkua. Heti alkuun kolmonen kyytiin ja pari
muuta pienempää mittaa. Sitten nitron paikan järjesti meille krokotiili
joka tuli kurjenmiekkapuskasta puhaltamaan uistinta, toisella kerralla
sama homma ja sitten se kala hävisi. Laajennettiin rinkiä ja taas pari
vauraampaa mittaa kyytiin ja sitten muistin vuosien takaiselta
treenikerralta erään puskan ( kiitokset Lassilan Anterolle ja Pohjon
Markulle ) minkä liepeillä herrojen kokemuksen mukaan usein majailee
vouti, eli sinne siis ja samassa Eeron puolen keulavitonen taipui
tärpistä ja pohjaan, eiku kauhea kala kiinni. Hauki ampaisi heti
syöksyyn ja Eero sai sen pois puskasta. Alajärven karmaisevien
kokemusten jälkeen päätettiin toimia rauhallisemmin, meillä oli tällä
kertaa iso haavikin mukana. Saatiin aika äkkiää kala rauhoittumaan ja
pienen hinauksen jälkeen sain haavittua kalan puhtaasti veneeseen. Voi
sitä riemua, kasin kerroin kala veneessä ja back in busines:-) Kaksi
minuuttia ennen loppua saatiin vielä reilu kakkosen kala samalta
alueelta ja eikun puntarille. Jälleen kerran puntarilla nähtiin aivan
järkyttäviä haukia, isoimman ollessa reilun kympin. Kerroinkalat
jakautuivat tasaisemmin kuin Alajärvellä ja veikkauksemme kisan
voittopussista menivät aika hyvin yksiin. Oma tuloksemme oli reilu 36000
pistettä ja sillä irtosi Pohjanmaa cupin Evijärvi-uistelun seitsemäs
sija ja yhteistuloksessa noustiin kolmanneksi. Näin jälkipyykkinä
todettak
oon, että koskaan ei kannata luovuttaa, koska vielä viimeinenkin
paikka voi pelastaa koko kisan. Nyt
pikkuisen harrastellaan soutu-uistelua ja käydään kopasemassa edellä
mainitun lajin SM-kisat Seinäjoen Kyrkösjärvellä. Pohjanmaa cup
jatkuu reilun kahden viikon päästä Lappajärvellä...
lauantai 25. toukokuuta 2013
Treeni: Evijärvi
Ja näin taas säntäsimme kohti uusia seikkailuja ja tällä kertaa oli kohteena Evijärvi. Olimme kaikki saaneet vapaata töistä ja näin pääsimme kaikki yhdessä treenaamaan tänä kauniina perjantaipäivänä. Keli oli tosiaankin kaunis, liiankin kaunis, sillä tuulta ei ollut koko päivänä lähes ollenkaan ja möllykkäkin hymyili pilvettömältä taivaalta. Ei muuta kuin vene vesille ja kaloja etsimään. Olimme jo aiemmin katsoneet ja sopineet paikat mitkä kiertäisimme treenissä. Yritimme myös olla käymättä paikkoja jossa tiesimme kalaa olevan edellisvuosien ja viikkoja vallinneen sään takia.
Aloitimme uistelemaan eräästä lahdesta, josta tämä kyseinen kisa on aiemmin voitettu. Lahti on kauttaaltaan matala ja aivan selvä hauen kutupaikka, joten tästä selviäisi todella nopeasti onko hauki vielä kutualueilla vai onko se siirtynyt jo selvemmille vesille saalistamaan pikkukalaa. Noin tunnin vedon jälkeen ja yhden ainoan mittahauen perusteella lähdimme pois lahdesta kenties hieman jo nyt viisastuneina. Tämän jälkeen aloimme yksinkertaisesti kiertää järveä vältellen omia paikkoja ja etsien uusia paikkoja mistä emme olleet aiemmin kalastaneet. Hyvinkin pian selvisi, että ei kala ollutkaan niin huonolla syönnillä kuin alusta saatoimme odottaa ja mittakaloja alkoi paukkui tasaiseen tahtiin. Mutta kala oli todella tarkka uinnista ja värityksestä. Vaappu mikä antoi edellisviikonloppuna huimasti kalaa pyysikin nyt tyhjää, mutta vastaava hieman toisella tavalla uiva vaappu taas löysi itsensä krokotiilien suusta. Muutamia suurempiakin kaloja näimme molskivan rannoissa ja näitä kohtia emme edes vetäneet vaan koitimme viimeiseen asti vältellä saamasta treenissä näitä tuplapistehaukia. Mutta kuten tapoihimme kuuluu keulavitonen luokilleen ja hellurei. Sattuipa vielä vieressä olevan Juhalan Timon venekunta, joka näki tapahtuman ja lähti seuraamaan meitä katsellen mitä veneessä tapahtuu. Vapaa edes telineestä irroittamatta hauki haaviin ja nopeasti puntarille. Ja jälleen kerran oli tämä venekunta kepittänyt kerroin hauen aivan vääränä päivänä ja ikävä kyllä hauki on venekunnan toisista suurin ikinä saama kala painaen 9,6kg ja ollen 110cm pitkä. Edellisvuonna Patanan Tekojärvestä saamamme kala painoi 9,7kg ja oli 121cm pitkä. 11cm ja 100g eroa ennätykseen. Noh, hauki takaisin järveen kasvamaan ja ei muuta kuin eteenpäin. Ja jatkoimme samaa rataaa koko päivän, mutta emme löytäneet koko päivänä minkäänlaista "pottipaikkaa" vaan kalaa tuli sieltä täältä yhtä hyvin. Joten tulimme siihen lopputulokseen, että seuraavan päivän kisassa tulisi ajamista todella paljon. Lopetimme uistelun ilta seitsemän jälkeen ja siirryimme kaupan kautta majoitukseemme lähtöpaikan viereiselle Sillankorvan leirintäalueelle, josta olimme vuokranneet mökin. Illalla loimme stragedian ja kävimme läpi uistimet ja paikat mistä tuli ja missä järjestyksessä kävisimme järveä lävitse. Muistimme myös nestetankkauksen ja saapui illalla vielä venekunta K. Paavola ja Kangasniemi Tero nesteyttämään meidän luoksemme. Tulimme yhteistuumin siihen tulokseen, että längit korviin, kiviä täyteen ja paskaa päälle koko Evijärvi! Kilpailusta näyttäisi tulevan erittäin vaikea ja jokainen kala olisi ansaittava, mutta pärjäämiseen vaadittaisiin vähintäänkin yksi kerroinkala. Sen verran näytti iso hauki olevan aktiivinen. Veikkauksemme seuraavan päivän voittotuloksesta vaihteli 40-60 000 välillä. Kalaa kuitenkin olisi pakko saada ja paljon.
Treenistä tulee lisämateriaalia, kunhan kipparimme saa laitettua ne tietokoneelle ja lähetettyä minulle. Luvassa saattaa olla tragikoominen sillan alitus ja pieni pönövideo tuosta treenimöröstä.
- Eero
Aloitimme uistelemaan eräästä lahdesta, josta tämä kyseinen kisa on aiemmin voitettu. Lahti on kauttaaltaan matala ja aivan selvä hauen kutupaikka, joten tästä selviäisi todella nopeasti onko hauki vielä kutualueilla vai onko se siirtynyt jo selvemmille vesille saalistamaan pikkukalaa. Noin tunnin vedon jälkeen ja yhden ainoan mittahauen perusteella lähdimme pois lahdesta kenties hieman jo nyt viisastuneina. Tämän jälkeen aloimme yksinkertaisesti kiertää järveä vältellen omia paikkoja ja etsien uusia paikkoja mistä emme olleet aiemmin kalastaneet. Hyvinkin pian selvisi, että ei kala ollutkaan niin huonolla syönnillä kuin alusta saatoimme odottaa ja mittakaloja alkoi paukkui tasaiseen tahtiin. Mutta kala oli todella tarkka uinnista ja värityksestä. Vaappu mikä antoi edellisviikonloppuna huimasti kalaa pyysikin nyt tyhjää, mutta vastaava hieman toisella tavalla uiva vaappu taas löysi itsensä krokotiilien suusta. Muutamia suurempiakin kaloja näimme molskivan rannoissa ja näitä kohtia emme edes vetäneet vaan koitimme viimeiseen asti vältellä saamasta treenissä näitä tuplapistehaukia. Mutta kuten tapoihimme kuuluu keulavitonen luokilleen ja hellurei. Sattuipa vielä vieressä olevan Juhalan Timon venekunta, joka näki tapahtuman ja lähti seuraamaan meitä katsellen mitä veneessä tapahtuu. Vapaa edes telineestä irroittamatta hauki haaviin ja nopeasti puntarille. Ja jälleen kerran oli tämä venekunta kepittänyt kerroin hauen aivan vääränä päivänä ja ikävä kyllä hauki on venekunnan toisista suurin ikinä saama kala painaen 9,6kg ja ollen 110cm pitkä. Edellisvuonna Patanan Tekojärvestä saamamme kala painoi 9,7kg ja oli 121cm pitkä. 11cm ja 100g eroa ennätykseen. Noh, hauki takaisin järveen kasvamaan ja ei muuta kuin eteenpäin. Ja jatkoimme samaa rataaa koko päivän, mutta emme löytäneet koko päivänä minkäänlaista "pottipaikkaa" vaan kalaa tuli sieltä täältä yhtä hyvin. Joten tulimme siihen lopputulokseen, että seuraavan päivän kisassa tulisi ajamista todella paljon. Lopetimme uistelun ilta seitsemän jälkeen ja siirryimme kaupan kautta majoitukseemme lähtöpaikan viereiselle Sillankorvan leirintäalueelle, josta olimme vuokranneet mökin. Illalla loimme stragedian ja kävimme läpi uistimet ja paikat mistä tuli ja missä järjestyksessä kävisimme järveä lävitse. Muistimme myös nestetankkauksen ja saapui illalla vielä venekunta K. Paavola ja Kangasniemi Tero nesteyttämään meidän luoksemme. Tulimme yhteistuumin siihen tulokseen, että längit korviin, kiviä täyteen ja paskaa päälle koko Evijärvi! Kilpailusta näyttäisi tulevan erittäin vaikea ja jokainen kala olisi ansaittava, mutta pärjäämiseen vaadittaisiin vähintäänkin yksi kerroinkala. Sen verran näytti iso hauki olevan aktiivinen. Veikkauksemme seuraavan päivän voittotuloksesta vaihteli 40-60 000 välillä. Kalaa kuitenkin olisi pakko saada ja paljon.
Treenistä tulee lisämateriaalia, kunhan kipparimme saa laitettua ne tietokoneelle ja lähetettyä minulle. Luvassa saattaa olla tragikoominen sillan alitus ja pieni pönövideo tuosta treenimöröstä.
.png) |
| Treenimörkö 9,6kg 110cm |
- Eero
torstai 23. toukokuuta 2013
Kilpailu: Alajärvi
Treenipäivän perusteella siis oli odotettavasti huomattavsti isompia
pusseja kalaa kuin edellisvuosina oltiin totuttu näkemään ja sen
perusteella luotiin kisataktiikka. Eräältä alueelta löytyi treeneissä
varsinainen hauen pesä ja sitä pikku pottia nyt lähdettiin ruumentamaan.
Kauheasti paineita emme aamulla tunteneet, koska allekirjoittaneen paras
sijoitus aikaisemmilta vuosilta oli vaihdellut 20-40 välillä.
Edellispäivänä oli muuten ensimmäinen kerta kun kalastettiin tällä
kokoonpanolla samassa veneessä joten mielenkiinnolla odottelin kuinka
homma pelaa. Kisa lähti käyntiin suhteellisen kivasti kun mittoja alkoi
tasaisesti tipahdella kyytiin ja hetken päästä erään kortepuskan kärjestä
tärähti vitosen keulavapaan JUNA, varsinainen kortepuskan vouti joka
lähti syöksyilemään kuin se kuuluisa Atte potalta. Yritettiin lähteä
hinailemaan sitä kohti väljempiä vesiä mutta tuo kaveri päätti toisin.
Hauki otti hirveän spurtin kohti kotikortepuskaansa ja meidän oli pakko
lähteä hauen perään koska vettä tapahtumapaikalla oli vaivaiset 60
senttiä ja jos kala pääsisi vähänkin puskiin niin se olisi sen kalan
menoa. Eero otti haavin käteen ja sain kalan pintaan. Sitten vasta
huomasin, että poijaat perhana oli ottanut aamuhämärissä jomman kumman
pikkusiskon perhoshaavin mukaan kilpailuun. Hauki oli ainakin puolet
haavia isompi mutta olin jo ehtinyt saada kalan vedolla kohti haavia
joten Eeron oli pakko yrittää. Arvatkaapas miten kävi... JIICEEN vapa on
muuten yllättävän kestävä kun sen lyö täysiä pintakalvoon. Täytyy myöntää
että sen jälkeen kun se mörrimöykky pomppasi haavinraamista vapauteen pää
ei pysynyt kylmänä mutta vapamies oli kyllä erittäin kuumana. No,
onneksi kuitenkin fyysiseltä väkivallalta säästyttiin mutta venekuntamme
ensimmäinen kriisi oli tosiasia:-) Siinä sitten puolen tunnin
kiukuttelun jälkeen alettiin taas kalastaa kilpaa. Meillä ilmeisesti
uistimet pelasi suhteellisen hyvin, koska muut "paikassa" pyörähtäneet
venekunnat eivät saaneet kuin alamittaisia. Me pyörittiin koko kisa-aika
suhteellisen pienellä alueella ja pysyttiin myös uistimen väreissä
suhteellisen hyvin kiinni koska loppuun asti kalaa tuli, toki
harvakseltaan. Teron vene toimi matalassa erittäin hyvin, kummatkin
keulavapatelineet toki räjähtivät kisan lopussa mutta onneksi ne eivät
enää menoa haitanneet. Rantaan päästyämme huomasimme että oli muutkin
saaneet kalaa ja kerroin kalojakin ( yli 5kg hauella tuplapisteet ) oli
yllävän monella. Meillä oli puntariin vietävänä 32 haukea joista
kylläkin 2 meni hylkyyn. Hauet painoivat yllättävänkin paljon, eli
yhteensä 49.545kg ja viimeistään nyt oli selvää että kohtuu sijoitus oli
tuloillaan. Noilla luupäillä irtosi Pohjanmaa cupin Alajärvi-uistelun 6
sija. Neljällä ensimmäisellä venekunnalla oli tuplapistehaukia, ykkösellä
peräti neljä kappaletta, kakkosella yksi, kolmosella kolme ja nelosella
yksi. Me Rongon Arton kanssa ei moisia rumiluksia viitsitty puntarille
tuoda ja lohdutuksen sanana omille töppäilyille todettakoon, että
Artolla karkasi hänen kertoman mukaan kaksi isoa mörökölliä veneen
vierestä. No Aromipesän mainosta lainaten, eikä siinä vielä kaikki.
Kaikessa hässäkässä jäi OPM-cupin leimakin hakematta, mutta se olikin
pienin piste iin päällä tämän päivän sekoiluissa:-) Näillä mennään ja
itseasiassa huomenna ollaan jo Evijärvellä Traanaamassa seuraavaa
Pohjanmaa cupin kisaa varten.
-Kippari
perjantai 17. toukokuuta 2013
Treeni: Alajärvi
Eli ensimmäisen Pohjanmaa-cupin osakilpailun treenipäivä. Suunnitelmamme oli vetää aluksi matalaa raipoilla ja tämän jälkeen kelkkoilla loppuaika ja tässä suunnitelmassa myöskin pysyimme. Kelistä voisin sanoa, että se ei ollut pitkävapakalastuksen optimi, sillä aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja aamun ollessa lähes tyyni sai se, joka pojan punastumaan mikä ei johtunut veneenlaskupaikalla olleista auringonpalvojanaisista vaan tuosta isosta keltaisesta möllykästä taivaalla.
Aloitimme uistelun noin klo. 08.00 kiertelemällä erästä lahtea, josta tämä kisa on useita kertoja voitettu saaden jostain jopa mittojakin. Tämän jälkeen jatkoimme järven kiertämistä rantoja myötäillen ja puskia harventaen ja jo alussa huomasimme, että ei se kala ollutkaan niin huonolla syönnillä, mitä kelistä olisi osannut odottaa. Mittahaukia paukkui siellä täällä ja osa oli rapeitakin 2-3kg kaloja joiden huipennuksena ikävä takaisku treenissä, kun "keulavitosen" räikkä alkoi huutaa ja vapa taipui tappiin asti. Hetken väsytys ja hauki veneeseen. Hetken manauksen ja monien "pitikä tämän nyt treenissä tulla" tapaisten lauseiden jälkeen pikaiset kuvat ja mittaus, jonka jälkeen hauki sai vapautensa venyttäen mitan 103cm pituuteen.
Kun tästä takaiskusta oli henkisesti päästy yli, jatkoimme samaa rataa heinätöitä tehden ja välillä, jopa osuen pieniin haukiparviin joista jokusia mittoja myös nousi. Olimme myös päässeet selvyyteen kalan olevan erittäin tarkka väristä, jota vahvisti kokemus yhdessä lahdessa, josta saimme kalaa vain yhdellä värillä, mutta tämän värin joutui laittamaan pois näkyvistä todella nopeasti antaessa sen kolme reipasta mittahaukea n. 5min sisään. Tätä säippäilyä jatkui, kunnes kello 14:00 oli aika laskea kelkat veteen. Pasilla oli tietoa järven kelkkapaikoista, sillä hän oli tällä järvellä lähes tulkoot aina vetänyt selkäkaloja, mutta tosin ilman minkäänlaisia loistosijoja. Kelkottelimme n. 1,5h, jona aikana nousi veneeseen ainoastaan yksi mittahauki. Joten taktiikkamme alkoi pikkuhiljaa muotoutua. Varsinkin, kun kilpailupäivän sääksi oli luvattu pilvistä ja pientä sadetta, jonka uskomme lisäävän vain syöntiä tässä erittäin matalassa järvessä. Ainut huolenaihe on vain se, että toimivatko treenissä löytämämme "supervärit" enää kisapäivänä sään ollessa lähes päinvastainen treenipäivään. Pystymmekö löytämään uudet värit, jos nämä vanhat eivät toimi. Ja viimeiseksi, minä ja Tero teimme erittäin radikaalin muutoksen veneeseen treenipäivän jälkeen, irroittamalla veneen keulassa pikakiinnityksellä olleet kelkkakelat ja laittamalla niiden tilalle tönkkövapatelineet ja näin pystyisimme paremmin vetämään kisassa sallitulla kahdeksalla vavalla, mutta kostautuuko tämä muutos siten, että jos jostain syystä joutuisimme kelkkomaan niin kelojen kiinnitys kestäisi liian kauan. Mutta tulimme Teron kanssa siihen lopputulokseen, että jos kelkkomaan jossain vaiheessa jostain eriskummallisesta syystä joutuisimme, niin olisi kilpailu jo muutenkin pilalla. Pään on pysyttävä kylmänä ja vapamiesten kuumana.
ps. Syy miksi treeniaikamme oli näin lyhyt oli samana päivänä käytävä soutu-uistelucupin osakilpailu, joka alkoi klo 18:00, jonne koko miehistö osallistui, mutta tällä kertaa vastakkain.
- Eero
Aloitimme uistelun noin klo. 08.00 kiertelemällä erästä lahtea, josta tämä kisa on useita kertoja voitettu saaden jostain jopa mittojakin. Tämän jälkeen jatkoimme järven kiertämistä rantoja myötäillen ja puskia harventaen ja jo alussa huomasimme, että ei se kala ollutkaan niin huonolla syönnillä, mitä kelistä olisi osannut odottaa. Mittahaukia paukkui siellä täällä ja osa oli rapeitakin 2-3kg kaloja joiden huipennuksena ikävä takaisku treenissä, kun "keulavitosen" räikkä alkoi huutaa ja vapa taipui tappiin asti. Hetken väsytys ja hauki veneeseen. Hetken manauksen ja monien "pitikä tämän nyt treenissä tulla" tapaisten lauseiden jälkeen pikaiset kuvat ja mittaus, jonka jälkeen hauki sai vapautensa venyttäen mitan 103cm pituuteen.
 |
| Pasi ja 103cm reenikala |
ps. Syy miksi treeniaikamme oli näin lyhyt oli samana päivänä käytävä soutu-uistelucupin osakilpailu, joka alkoi klo 18:00, jonne koko miehistö osallistui, mutta tällä kertaa vastakkain.
- Eero
torstai 16. toukokuuta 2013
Uusi vahvasti kalastusaiheinen blogi avattu!
Kuten otsikkokin vahvasti osoittaa, on uusi kilpauistelublogi tänään to 16.5.2013 tehty, eikä yhtään liian aikaisin, sillä uistelucupin alkuun on enää kaksi päivää.
Tähän ensimmäiseen julkaisuun voisin hieman kertoa kalustosta ja miehistöstä, joihin tulemme kyllä kiinnittämään enemmän huomiota, kunhan ensin saamme hieman materiaalia tätä blogia varten.
Eli tämän hetkinen miehistömme on kolmehenkinen Pohjanmaalaista hulluutta sisältävä sählääjäporukka, joiden intohimo vetouisteluun on valtaisa. Kipparinamme toimii meistä vanhin ja kokenein konkari Pasi, kuka on jo ehtinyt vetouistelukisoja kiertämään monia vuosia. Enkä yhtään vähättäle jos sanon, että hän on myös meidän "tiimimme" aivot. Toinen jäsenemme on Tero, jonka kanssa minä henkilökohtaisesti olen uistellut vuosia yhdessä. Hänestä voisin käyttää moottoriurheilusta tutun kuskin nimitystä "Jäämies" sillä Tero osaa todellakin rauhoittua, vaikka veneen kaksi muuta jäsentä kenties joskus innostuvatkin liikaa. Ja viimein tulee hännän huippu, Pikku-Eero, liukas luikku, eli minä Eero. Olen se jolta puuttuu äly ja rauhallisuus, joten koitan turvata paikkani veneessä huitomalla vapoja sinne tänne ja kepittäen kaikkea mitä järvestä löytyy.
Ja nyt kun on miehistö esitelty siirryn seuraavaksi kalustoon. Venekuntamme omistaa kaksi venettä:
Faster 515 + 50hp moottori (merkkiä en muisto moottorin vaihdon vuoksi)
- Pasin vene
- Erittäin tukeva ja korkealaitainen
- menee hyvin aallokossa
- plotterit kaiut sun muut joista minun ei tarvitse välittää
- toimii tämän kauden venekuntamme pääasiallisena kelkkaveneenä
Buster L + 40hp Yamaha
- Teron vene
- Tuplakaiteet
- Täysin riisuttu jokaista penkkiä ja tasoa myöten
- huterampi kuin Faster
- sisältää myös elektroniikkapuolen
- venekuntamme pääasiallinen raippavene
Eli tässä oli lyhyesti kerrottuna kalustoa, joista on tulossa rutkasti lisämateriaalia aivan lähiaikoina. Blogiin on myös tarkoitus lisätä HD-laatuisia videoita toiminnastamme veneessä ja kenties joistain kalanväsytyksistä jos tälläisiin ihmeisiin tulemme törmäämään kauden aikana. Ja kuten jo edellä mainitsin kauden alkuun enää kaksi päivää, joten lisää julkaisuja on odotettavissa jo hyvinkin pian! Hyvää yötä!
- Eero
Tähän ensimmäiseen julkaisuun voisin hieman kertoa kalustosta ja miehistöstä, joihin tulemme kyllä kiinnittämään enemmän huomiota, kunhan ensin saamme hieman materiaalia tätä blogia varten.
Eli tämän hetkinen miehistömme on kolmehenkinen Pohjanmaalaista hulluutta sisältävä sählääjäporukka, joiden intohimo vetouisteluun on valtaisa. Kipparinamme toimii meistä vanhin ja kokenein konkari Pasi, kuka on jo ehtinyt vetouistelukisoja kiertämään monia vuosia. Enkä yhtään vähättäle jos sanon, että hän on myös meidän "tiimimme" aivot. Toinen jäsenemme on Tero, jonka kanssa minä henkilökohtaisesti olen uistellut vuosia yhdessä. Hänestä voisin käyttää moottoriurheilusta tutun kuskin nimitystä "Jäämies" sillä Tero osaa todellakin rauhoittua, vaikka veneen kaksi muuta jäsentä kenties joskus innostuvatkin liikaa. Ja viimein tulee hännän huippu, Pikku-Eero, liukas luikku, eli minä Eero. Olen se jolta puuttuu äly ja rauhallisuus, joten koitan turvata paikkani veneessä huitomalla vapoja sinne tänne ja kepittäen kaikkea mitä järvestä löytyy.
Ja nyt kun on miehistö esitelty siirryn seuraavaksi kalustoon. Venekuntamme omistaa kaksi venettä:
Faster 515 + 50hp moottori (merkkiä en muisto moottorin vaihdon vuoksi)
- Pasin vene
- Erittäin tukeva ja korkealaitainen
- menee hyvin aallokossa
- plotterit kaiut sun muut joista minun ei tarvitse välittää
- toimii tämän kauden venekuntamme pääasiallisena kelkkaveneenä
Buster L + 40hp Yamaha
- Teron vene
- Tuplakaiteet
- Täysin riisuttu jokaista penkkiä ja tasoa myöten
- huterampi kuin Faster
- sisältää myös elektroniikkapuolen
- venekuntamme pääasiallinen raippavene
Eli tässä oli lyhyesti kerrottuna kalustoa, joista on tulossa rutkasti lisämateriaalia aivan lähiaikoina. Blogiin on myös tarkoitus lisätä HD-laatuisia videoita toiminnastamme veneessä ja kenties joistain kalanväsytyksistä jos tälläisiin ihmeisiin tulemme törmäämään kauden aikana. Ja kuten jo edellä mainitsin kauden alkuun enää kaksi päivää, joten lisää julkaisuja on odotettavissa jo hyvinkin pian! Hyvää yötä!
- Eero
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)