Aloitimme kilpailun matalikkojen reunasta läheltä Tärmätänniemeä. Vedimme 6-10m vettä ja tältä alueelta olivat Tero ja Pasi saaneet mittakuhia ja pari mittahaukeakin. Tällä kertaa ei paikka antanut yhtäkään kalaa, ei edes alamitallista, joten suuntasimme paikkaa numero kaksi. Tästä paikasta olisi siis odotettavissa korvia tällejä ja kenties jopa pari kerroinkalaakin.
Ensimmäinen lenkki paikassa ei antanut kuin kaksi alamittaista kuhaa, kaksi painouistinta ja vaapun. Toinen lenkki ja hieman eri ura. Siten pamahti pohja. Mutta pian tämä pohja lähtikin mukaan ja Pasi sanoi, että nyt on kala kiinni. Vauhti äkkiä pois, vapa meikäläiselle ja pian huomasinkin, että vavan päässä oli tosiaankin se ISO. En ole koko pienen kalastushistorian aikanani pidellyt vavan päässä tämän kokoista haukea. Kun taistelua kalan hengestä oli käyty arviolta 4-5 minuuttia se tapahtui. Parin syöksyn jälkeen rauhallisempi vaihe ja sitten tunsin koko kropassani, miten koukku irtosi hauen leukaperistä.
Syvä hiljainen hetki veneessä. Kaikki Alajärven tapahtuvat rullaantuivat mielessäni kuin vanha filminauha. TAAS. Kerroinkala irti tärkeässä paikassa. Pystyimme tästä jotenkin itsemme kokoamaan ja uistelimme vielä pari lenkkiä samaisesta urasta toivoen, että jos vaikka saisimme samanlaisen tällin, mutta turhaan. Tästä, sitten alkoivatkin venekuntamme vaikeudet kilpailussa. Lähdimme haahuilemaan kohti paikkoja josta, joku oli joskus saanut jotain kaloja ja pian huomasimme jo siirtyvämme kohti paikkaa, missä minä ja Tero vedimme tyhjää koko perjantain.
Loppuajan uistelimme siellä täällä. Millään ei ollut enää mitään väliä, peli oli jo pelattu meidän kannalta. Kun homma lähtee menemään päin V#%%A se todellakin menee päin sitä. Koko kahdeksantuntisen fiaskon aikana saimme yhteensä 4 alamittaista kuhaa ja 2 alamittaista haukea.
Puntarilla huomasimme, että puntarille ei todellakaan tuotu säkeittäin kalaa vaan aivan yksittäisiä kuhia ja haukia. Oloamme ei myöskään lohduttanut se, että kilpailun kolme parasta vetivät lähestulkoot samalla alueella, missä meidän oli tarkoitus pysyä koko päivä. Tätä voimme tietysti ajatella myös positiiviselta kantilta, että olimme kalapaikoilla kilpailun ensimmäiset kaksi tuntia.
Kolmen joukkoon olisi helposti päässyt kahdella kerroinhauella tai muutamalla kuhalla, joten kuka vain oli mahdollinen voittaja ja kenties pieni yllätys se voittaja olikin. Voittaja veti Virto-Vieheen pitäjän, Reino Lahtisen, suosittelemat suuret vaaput. Näitä pojat vetivät ja puntarilla surkuttelivat, kun vaappu meni rikki 8kg hauen purukalustossa. Ja sattuipa, että tällä hauella vietiin kilpailun suurimmat hauen palkinto. Eikä siinä vielä kaikki vaan pojat saalistivat myös lähes 5kg kuhaa ja täten voittivat koko kilpailun. Eivätkä hävinneet suurimman kuhan palkinnostakaan kuin vaivaiset 100g!
Eli kilpailu oli kuin isku märällä rätinreuhkalla päin naamaa. Podiumilta alimpaan helvettiin. Tästä ei auta ottaa kuin opiksi ja olemmekin ottaneet jo Kuortanejärven tarkkaan seurantaan. Teimme myös päätökseen, että tälläiseen Toisveden kaltaiseen katastrofiin ei meidän venekunnassamme ole varaa. Kuortaneella olisi todellakin iskun paikka, sillä muutkaan Pohjanmaa-Cupin kärkivenekunnat eivät pärjänneet. On enää vain meistä kiinni käytämmekö tämän suodun tilaisuuden hyväksemme vai annammeko sen valua käsistämme.
-Eero
